Eevert Taavitsaisen Talo

Alppiretkeilyssä Eevert on siirtynyt jälleen uusille urille. Sunnuntaisin Itävalta on kiinni, toisin kuin kotimaa joka tuntuu olevan nykyisellään auki viikot ympäriinsä. Tutustuttuaan tarkemmin paikallisten elämänrytmiin ja tapoihin Eevert päätti soluttautua mukaan menoon.

Siispä hyvä retkieväs reppuun ja kunnon kengät jalkaan ja menoksi. Moni perhe kulkee rannoille ja jokien suistoissa retkeillen ja kalastaen.

☼

Hallstätter Seellä onkimassa

☼

Muutama venekuntakin oli kauniilla järvellä koirineen kalastamassa. Vesi niin tällä kuin muillakin järvillä oli niin kirkasta että näkyvyyttä riitti hyvinkin syvälle. Kalastajien lisäksi järvissä näkyi huomattavan paljon sukeltajia. Toisinaan Eevert pelästyikin saaneensa tosi ison kalan koukkuunsa. vaan onneksi se olikin sukeltajan varjo. Onki osoittautui oikein päteväksi välineeksi ja sitä moni ihailikin. Kiitoksia kovasti Eijalle mahtavasta retkivarusteesta.

☼

Joutsen

☼

Ihailua rannoilla oli riittävästi siellä täällä. Tämä yksinäinen joutsen osasi ottaa yleisönsä ja keräsi hetkessä ympärilleen ihailijajoukon. Lintu oli ilmeisesti hyvin oppinut että turisteita saa herkkupaloja hieman keikistelemällä.

Samaa yritti myös toinen lintupari, nokikanoja, jotka tepastelivat rantakivillä. Eivät vain olleet niin uskaliaita kuin lampikaverinsa joutsen.

☼

Nokikana

☼

Luonto tulee tällä retkellä kovasti lähelle. Eevert onkin ollut aina luonnon ystävä ja mielellään tutkinut flooraa ja faunaa omaksi ilokseen.

☼

Viimeisinä päivinä Eevert viettikin hyvän aikaa Gosaun kylän lähimaastoissa kiiveten vuorta ylös ja alas. Välillä omin voimin ja pikkuisen vielä koneellisesti. Polut Itävallassa ovat hyvät ja osin jopa niin ajatuksella tehtyjä, että lastenrattailla tai vaikkapa pyörätuolilla pääsee kaunista luontoa ihastelemaan. Rinteiden kipuaminen on kovaa hommaa. Muutaman sadan metrin nousu jyrkällä rinteellä tuntuu kyllä jaloissa ja takapuolessa parempikuntoisellakin taivaltajalla. Silti rasitus ja hiki palkitsee kulkijan määränpäässä. Reitit on merkitty pääsääntöisesti ajan mukaan. Se ei juurikaan kerro kilometreistä mitään vaan sen kuinka kauan keskimäärin kulkemiseen menee. Aika hyvin on määrittelyt pitäneet paikkansa.

☼

Kotikylä Gosau

☼

Viimeinen majapaikka Gosaun kylässä osoittautui mukavasksi perhemajoitukseksi. Lähes joka talo tarjoaa kulkijoille huonetta ja suihkua aamupalalla. Sellaiseen Eevertkin tarttui eikä ole hetkeäkään katunut. Tätä kaikkea on hyvä talven aikana muistella. Reissu on ollut mukava ja hyvinkin liikunnallinen.

Kyllä näitä maisemia ja ystävällistä kansaa kelpaa suositella kenelle tahansa. Täällä sekä sielu että ruumis saa kaivattua ravintoa monessa mielessä.

Tasainen Venetsia on vaihtunut takaisin Itävallan jylhiin maisemiin. Kaukana ovat turistilaumat ja markkinakojujen tasainen meteli.

Vuoret ovat hiljaisia ja se jos mikä on lumonnut Eevertin sydämen. Hän on löytänyt majapaikan mukavasta Bed and Breakfast huoneesta Gosaun kylästä. Täällä on hyvä vielä hetki rentoutua ennen kotiin paluuta. Perhe on ystävällinen ja pitää hyvää huolta matkalaisistaan.

☼

Halstätter See rannalta

☼

Eevert suuntasi tiensä oikopäätä ylös vuorelle. Krippensteinin 5fingers houkutti maisemia katselemaan vaikka keli olikin hieman pilvinen. Ylös noustiin kondolilla valtaosa matkasta. Loppu matka taittui jalan tutun puuskutuksen kanssa. Yllättävän helposti matka joutuikin. Ylhäällä avautui kaunis näköala alas Halstätter Seelle pari tuhatta metriä alemmas.

☼

Utuinen maisema alas Halstätter Seelle

☼

Yläilmoista katsoen järvi näytti vieläkin mahtavammalta kuin sen rantoja pitkin ajaen oli tuntunut. 5fingersin näköalapaikalle on rakennettu viiden sormen muotoon teräksisiä ulokkeita joilta hurjimmat pääsevät katselemaan näkymiä myös alaspäin. Vapaata pudotusta näköalatasanteita on melkoisesti. Hieman Eevertiä huimasi, mutta muuten saattoi nauttia ihmeellisestä maailmasta täysin rinnoin.

☼

Krippensteinillä on myös mainio tilaisuus katsella riippuliitäjien lähtöä ja liitelyä. Samalla kondoli-hissillä ylös tuli kymmenkunta harrastajaa, jotka hiljalleen yksi kerrallaan liitelivät vuorelta alas. Niitä Eevert oikein istahti katselemaan ja mietti millaista olisi olla tuulen kuljettamana yläilmoissa kuin lintunen taivaan sinessä. Sitä ei Eevert olekaan kokeillut.

☼

Riippuliitäjä

☼

Samalla lipulla pääsi myös kahteen jännittävään luolaan. Mammut Cave on luonnon muodostama luolasto, jonka tutkittu pituus on kaikkiaan 60km. On siinä ollut tutkijoilla ja kaivosasiantuntijoilla koluamista.

☼

Mammuthöhle

☼

Luolasto on syntynyt veden hakiessa uomaansa vuoren sisällä aikojen saatossa. Myöhemmin vesi on muuttanut suuntaansa ja jättänyt kiehtovan luolaston taakseen. Mielenkiintoisia näkymiä löytyi myös pinnanmuodoissa, joista saattoi löytää hyvinkin inhimillisiä kuvioita  tai kuvia ihmishahmoista. Matkailijoita pääsee luolaan ryhmittäin ja kierros siellä kestää lähes tunnin ja on pituudeltaan kilometrin luokkaa. Kiipeämiseltä ei Eevert sielläkään välttynyt. Leveiden polkujen lisäksi matkalla oli sadoittain noustavia tai laskettavia rappusia luolan pinnanmuotojen mukaan.

☼

Jääluola

☼

Toinen luola vei Eevertin jäämaailmaan. Giant Ice Cave oli melkoisesti kylmempi paikka kuin lähellä sijainnut Mammut Höhle. Mahtavat jäämassat täyttivät onkaloita. Jäätaidetta saatiin kauniisti esiin valaistuksella jota oli tarkoin mietitty. Turhaan ei siellä valoja polteltu vaan opas sammutti aina valot taakseen ja sytytti eteenpäin sopivissa jaksoissa. Jääluolaston kierros kesti suurin piirtein saman verran kuin Mammut Cavenkin. Ja portaita taisi täällä olla vielä enemmän noustavaksi ja laskettavaksi. Lisäksi ne saattoivat olla liukkaita ja jäisiä. Eevert oli oikein tyytyväinen koska oli huomannut ottaa mukaansa kävelysauvan tukemaan liikkumistaan. Yllättävän hyvä apuväline se olikin.

Hiki ja puuskutus sekä nopea kohteiden vaihtaminen kyllä kannatti. Sen verran huikeita kokemuksia päivän retkeily antoi.

Mies jäi miettimään taas sitä kuinka pieni ja avuton ihminen on luonnon edessä. Ihminen tarvitsee koneita, poria ja räjähteitä rikkomaan kalliota. Vesi tekee sen vain virtaamalla ja pyörittämällä kiviä kaikessa rauhassa.

☼

Luolakierrosten jälkeen luonto näytti itsestään muitakin huimia puolia. Valtava sade täytti rinteet ja ukkonen melusi vuoristossa niin kovasti että kopeampikin nöyrtyy sen edessä. Hurjat salamat sinkoilivat ja iskivät kipinää osuessaan kallioon. Oli aika lähteä kotiin, ystävällisen pariskunnan hoiviin, perin tyypilliseen itävaltalaiseen kukkaparveketaloon.

☼

Eevertin omat kuvat luolista jäivät vähäisiksi, sillä kosteus vaivasi herkkää laitteistoa. Niinpä kuvista tuli enempi utuisia joten Eevert lopetti kuvausharrastuksensa muutamaan kukkaan. No, aika hauska kuva tuli kostuneella kamerallakin joten pistetäänpäs sekin sitten tähän perään vielä.

☼

Huurukukka

☼

Aamu alkoi takkuisesti. Vuoristoilma on tehnyt tehtävänsä ja miehen uni on syvää, eikä sitä tunnu saavan riittävästi, vaikka kuinka monta tuntia nukkuisi.

Ei se ole ihme, että entisaikaan prinsessoja ja keisarinnoja (ja muutakin parempaa väkeä) lähetettiin vuoristoilmaan vahvistumaan ja lepäämään kaiken maailman suruista ja vaivoista. Kyllä täällä ne arkiset murheet ja huolet pian kaikkoavatkin.

Aamiaisen jälkeen Eevert suuntasi kulkunsa kohti Piztalerin laaksoa. Tyypilliseen tapaan matka oli katkonainen, koska piti vähän väliä pysähtyä katselemaan ja kuvailemaan maisemia ja tapahtumia. Eevertkin sai tähtäimeensä perhosen, joka pöristeli kukissa niityllä. Niittyjen kukkaloistoa onkin tullut ihasteltua tämän tästä.

♢

Alppiperhonen

♢

Autoilun jälkeen (ajokorttikin mukana, eikä yhtään poliisia!) matka jatkui Pitztaler Gletscherbahnilla, vuoren sisällä junalla tai ”metrolla” jännittävän matkan kilometrin verran ylöspäin jäätikköasemalle, 2840 metriin. Asemalta oli jatkoyhteys vielä korkeammalle erilaisilla hisseillä ja kondoleilla. Näistä valtaosa oli suljettuna näin kesällä. Konevoimalla liikkuminen ei puuskuttanut miestä, mutta aina välillä pisti haukottelemaan makeasti ja hengähtämään syvästi.

♢

Vuorimetro

♢

Jäätikköasemalla Eevert pääsi jälleen tyydyttämään arkkitehtuurista intohimoaan hissiasemien ympäristössä. Jo aikaisemmin ovat tulleet tutuksi kappelit ja kirkot kotimaassa. Itävallassa ei varmaankaan ole yhtäkään kylää missä ei omaa pientä kappelia olisi. Ne ovat useimmiten kulkijoille avoimia hetken pysähtymiseen.  Kappeleita löytyy myös vuorilta lukuisia määriä.

♢

Valkoisen valon kappeli

♢

Kirkollisen arkkitehtuurin sarja jatkuukin mielenkiintoisella Valkoisen valon kappelilla Piztalin jäätiköllä, noin 2800 metrin korkeudessa.  Uusmoderni, itävaltalaisesta rakennustyylistä huomattavasti poikkeava vuoristokappeli näyttää  paikanpäällä huonosti sopivan ympäristöönsä, mutta kuvien kautta huomattavasti paremmin. Kokoa kappelilla oli siinä 8m x 4m x 3m. Kappelissa on titaaniset ovet, joiden painoksi kerrotaan 2000kg. On siinä avaamista ja saattaa jäädä tekemättäkin osalta kulkijoista.

♢

Jäätikkö jäi onneksi sen verran kauas, että Eevert ei sinne pääse.

Joskus vuosia sitten Eevert nuoruutensa innossa oli tutkimassa Norjassa Svartisen-jäätikköä.  Uhmapäissään meni niin lähelle, että pystyi koputtelemaan jäätikön pystysuoraa seinää.  Otettiin siinä valokuviakin todistusaineistoksi.

Vajaa viikko Eevertin vierailun jälkeen saatiin lukea lehdistä murheellisia uutisia hukkuneista turisteista. He olivat samassa paikassa silittelemässä jäätikköä, kun siitä lohkesi pala alla olevaan sulaan jäätikköjärveen. Siitä noussut aalto pyyhkäisi kulkijat hyiseen veteen ja kuolema korjasi hetkessä omansa.

Eevertin kunnioitus luontoa kohtaan nousi huomattavasti ja uhkarohkeat seikkailut ovat saaneet jäädä, harkinta ja arviointi ovat tulleet tilalle.

♢

Maisemaa riittää katseltavaksi

♢

Kappelilta Eevert nousi vielä korkeammalle vuorella. Tälläkin kertaa konevoimaa apuna käyttäen. Hissi nosti kulkijat aina 3440 metrin korkeuksiin Piztaler Gletscheriin maisemia ihastelemaan. Ja kyllä tuntuikin siltä, että ollaan maailman katolla. Huikeita huippuja ympäriinsä. Henkeäsalpaavat näköalat. Ja sitä henkeä salpasi se ohut ilmakin aina välillä ja piti oikein huokaista syvään. Niin tuntuivat tekevän muutkin matkalaiset. Nekin hurjapäät jotka kävellen tulivat huipulle.

♢

Ei ollut miehellä kiirettä alas. Alppiaurinkoa tuli nautittua runsain määrin ja makoisat eväät syötyä huippupaikalla. Eväät kuuluvatkin retkellä aina niihin tärkeimpiin asioihin.

♢

Kuvaukset

♢

Hieman uteliasta kiinnostusta herätti siippa kuvaamalla Eevertiä sieltä täältä.

Reilut pari kymmentä vuotta sitten samaa toimintaa ihmeteltiin esikoisen kanssa Ravadas könkäällä Lemmenjoella, kun eräs pariskunta kuvaili kahta nallea putouksella vähän joka kulmasta. Myöhemmin tuli hankituksi kirja (ja koko sarjakin vuosien saatossa) Otto-nallen seikkailuita lapsille. Liekö Eevertin kuljettaminen mukana samoja peruja ajatukseltaan.