Oskarinoksa

Olisiko tänään hyvä pyykkipäivä, miettii Eevert aamulla. Kaikenlaista pestävää on kertynyt taas pyykkikaappi täyteen.

Kai se on laitettava kone pyörimään. Eevertillä onkin oikein mallikas vanha pulsaattorikone käytössä. Siinä on pyykit pyörähtäneet jo isoäidin aikoihin laskeskelee mies ladatessaan koneeseen pyykit ja vedet.

Pesukone

Missäs se pesuaine taas on?

Lääkekaappi

Jaa, tuollahan se on lääkekaapin päällä. Lääkekaapista tipahti ovi alas samalla kun Eevert kurkotteli kaapin päälle.  No, sillä välin saa sitten pölyt pyyhittyä sieltä ja asennettua ovi takaisin paikoilleen kun pyykki pyörii koneessa.

Pyykin ripustus

Pian olikin pyykin ripustamisen aika. Eevert on asentanut kylpyhuoneeseensa Oskarin oksan. Siinä on hyvä kuivata kaikki pyykit.

Vallila

Nyt on Vallilan kevätverhot puhtaana taas tulevaa käyttöä varten.

On se kätevä tuommoinen oksa. Ottaa vaan esille tarvitsemansa määrän oksia ja pyykin kuivuttua sen saa taas nätisti nippuun seinustalle. Ei vie lattiatilaan pienestä kylpyhuoneesta.

Vaan mistä se on saanut nimensä? Siihen Eevert ei muististaan löytänyt vastausta.

________________________________________________________

Kiitos Laura Maria mukavasta oskarioksayllätyksestä 🙂 Se tuli todella tarpeeseen Eevertin kodissa.

 

Belfast ja Eevertin salattu menneisyys?

Eevertillä oli mahdollisuus liittyä (erittäin) viehättävään seurueeseen, jonka kiinnostuksen kohteena oli Belfast ja siellä erityisesti toisista ihmisistä huolehtiminen.

Eevert on sydämeltään auttavainen ja huolenpito kaikilla tavoilla niin toisista kuin ympäristöstäkin on mieluista, joten hetkeäkään miettimättä hän tarttui mahdollisuuteen. Ties vaikka voisi verestellä vanhoja muistoja samalla kuuluisassa satamakaupungissa.

Bellfast City Hall

Komea kaupungintalo erottui mahtipontisesti ympäristöstään. Se on rakennettu vuosina 1898-1906. Siinä on ollut mies jos toinenkin töissä ennen kuin rakennus on ollut valmis, tuumi Eevert. Kerrotaan, että suunnittelijoista on löytynyt samoja henkilöitä kuin Titanicin rakentajissa oli.

Ulkovaistus on muutettavissa päivän tai vuodenajan mukaan. Tähän aikaan talvesta se ainakin oli hieno. Pääsisipä sisään katsomaan, toivoi Eevert.

Ja joskus toiveet toteutuvat.

Ovesta sisälle tultaessa avautui hulppea aula. Niin huikea, että Eevertiä melkein pyörrytti katsellessaan komeutta.

Aulassa

Kahta puolen isoa aulaa nousi portaat. Niitä on pehmoista astella, niin upottavaa mattoa oli käytetty niiden päällystämiseen.

City Hall

Eikä niitä kuka tahansa päässytkään nousemaan. Eevert kyllä pääsi, sillä kohtelias vahtimestari avasi tien ylöspäin.

Kaupunginhallitus

Täällä kokoontuu kaupunginhallitus tekemään tärkeitä päätöksiä. Ihan tuo on samaa mallia kuin Lontoossa parlamentissa, tuumi Eevert ja asteli muitta mutkitta pitämään puhetta.

Puhe

Nimetyillä paikoilla oli kussakin mikrofoni. Hyvin toimi.

Yrjö V:n istuin

Vähän piti sovitella itseään Myös George V:en istuimeen joka löytyi parlamentin takaosasta. Onkos se nyt niin, että Elisabeth II isoisästä on kysymys. Hetken aikaa mies raapi päätään ja koetti muistella, mutta totesi, että ehkä kaikkea ei tarvitse enää tässä iässä muistaa. Ja joskus on parempikin ettei muista.

John!

Laskeuduttuaan portaita takaisin alas, tuli virka-asuun pukeutunut mies ja tarttui nopeasti Eevertiä olkapäistä kiinni ja kiiruhti kohti toista virkamiestä.

”Hi! John, look! Here is your lost brother!”

John ilmiselvästi ilahtui Eevertin tapaamisesta. Ystävämme oli kyllä hieman hämmentynyt tilanteesta, mutta supliikkimiehinä hoiti tyylikkäästi tilanteen näyttämättä hermostuneisuuttaan.

City Hallin jälkeen oli parempi hieman kävellä ulkona ja miettiä kokemaansa.

Katukuvaa

Muistoja menneistä löytyi monesta kohdin. Belfastin historia on hyvin rosoinen ja haavoittunut. Monin paikoin oli aistittavissa vielä verisen historian jättämiä jälkiä.

Muraali

Uusiakin muraaleja ja maalauksia on talojen seinissä. Ne kertovat rauhasta, uskalluksesta ja elämän rohkeudesta vastapainoksi uskonnolliselle tai poliittiselle kahtiajakoisuudelle.

Portti

Kadut suljetaan iltaisin edelleen. On siis viisasta olla ajoissa sillä puolen kaupunkia, missä aikoo yöpyä. No, nykyisin ne toivottavasti ehkäisevät enemmän ylimääräistä läpiajoa kuin väkivaltaisuuksia.

Muraalit

Muurit ovat korkeita ja niiden kiertämiseen saa käyttää monta kilometriä.

Kävellessä tulee jano ja nälkäkin jo vähän ilmoittelee itsestään.

The Crown Bar

Keskustan The Crown Bar houkuttelee sisälle.  Vanha ja kaunis pubi kiehtoo heti ensi näkemältä. Samaa ikäluokkaa kuin City Hallkin.  Se sai alkunsa aikanaan yhtenä pienistä giniä myyneistä juottoloista, gin palaceista.

The Crown Bar

Mukava tunnelma, ja mitä kauneinta käsityötä, niin lattian mosaiikeissa kuin kattokaiverruksissakin.  Siinä menee miehellä tovi ihmetellessä ennen kuin edes pystyy tilaamaan juotavaa.

Aivan kuin olisi hypännyt aikakoneella johonkin toiseen maailmaan. Onhan tämä Liquire saloon ollut muutamien elokuvienkin miljöönä. Valaistus toimii edelleen pitkälti kaasulla.

Loossi

Paikassa on kymmenkunta loossia, jonne voi rauhassa vetäytyä seurueensa kanssa jos ei halua baaritiskillä notkua. Ainakin ennen vanhaan loosseihin pystyi myös tilaamaan juotavaa huomaamattomasti nappia painamalla. Eevert tyytyi hakemaan juomansa tiskiltä. Nappi kyllä löytyi.

Loossin rauha hieman järkyttyi, kun eräästä toisesta loosista putkahti ulos lady, joka hetken aikaa tarkkaili Eevertiä. Tuli sitten ilahtuneena lähemmäksi ja tiedotti iloisesti muulle pubiväelle:

”Look, my ex-husband is here!”

Välikohtauksen jälkeen Eevert vetäytyi loossiinsa ja sulki oven. Nyt on niin paljon yllättävää tapahtunut muutaman tunnin sisällä, että on hengähdettävä tai katsottava itseään peiliin.

No, peili löytyikin loosista, mutta säröillä ja elämää kokeneena, niinkuin ystävämmekin.

Peili

Yllätyksiä täynnä olleen päivän jälkeen, voi vaan jäädä miettimään että onkohan Eevert sittenkään kertonut meille ihan kaikkea elämästään maailman merillä.

________________________________________

Kiitos matkaseurueelle hyvästä matkatoveruudesta sekä mielenkiintoisista tutustumiskohteista.

 

Remonttihommia

Kulttuurihistoriallisissa vanhoissa kivikirkoissa on kova homma pitää ne kunnossa.  Nyt näyttää ikkunat repsottavan ja sähkökytkennät reistailevan pahemman kerran. Lamppujakin on palanut – ehkä juuri siksi.

Valaisinkisko

Irroitin valaisinkiskon. Kaksi kattolamppua on pimeänä. Ne oli tietenkin rakennettu niin että lampun vaihtaminen ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin luulisi.

Roikkuvat valot

Korjausoperaation aikana sain rikottua yhden lampunkupun ja samoin yhden ripustimen.

Valot

Ujuttelin kiskon takaisin. Kaksi valoa näytti hieman aneemiselta, joten olihan sitä kolmatta vielä yritettävä.

Hohhoijaa

Sain valon paikoilleen mutta tuo varsi teki katoamistempun. Ei löytynyt tarkasta etsimisestä huolimatta. Täytyy jatkaa toisena päivänä.

Sammunut kynttilä

Muutama hautakynttilä on myös sammunut. Sähköistys kirkkotarhaan on tehty alakautta, joten pitäisi purkaa koko hautausmaa, jotta niihin pääsisi kiinni.

Kynttilät

Osa sentään palaa niinkuin pitääkin.

Ikkunan kiinnitys

Yksi kappelin ikkuna on irronnut myös liitoksistaan. Sitä koitan auttaa hieman kevyemmällä konstilla. Katsotaan onnistuuko – vai pitääkö kappelikin laittaa osiin. Sittenpä saisi myös valot uusittua kokonaan.

Kappeli

Tai sitten annan vain olla.

Kappeli edestä

Onhan siellä vielä jotakin valoa olemassa.

Jouluaatto

Niin se on vain pitkä jouluun valmistautumisen aika kulunut!

Paljon on ollut tekemistä ja monia muistoja virinnyt mieleen päivien mittaan. Monet turinatkin on tullut turistua Eevertin keittiön kahvipöydässä.

Vähitellen niin talo kuin pihapiirikin on valmiina talven juhlaan. Hiljalleen valo on levinnyt ja laajentunut joka puolella taloa. Jotakin mystistä ja kiehtovaa pimeyteen syntyvässä valossa on.

Lapsia ilahduttaakseen Eevert on verstaallaan valmistanut pienen lampaan ja joulukuusen pihamaalle lumiukon seuraksi. Lampaat ja joulut Eevertin mielessä yhdistyvät. Eevertin äiti keräsi lampaita. Niitä oli isoja ja pieniä, villaisia ja muovisia, itse tehtyjä tai ostettuja. Jouluisin syntyikin varsinainen lammaslauma joulukuusen alle. Siellä ne pitivät majaansa tai ainakin palautuivat sinne monien leikkien jälkeen.

Pihalammas

Lampaan myötä Eevertin ajatukset siirtyvät kauas lapsuuteen. Muistoihin ja mielikuviin siitä millaisin tunnoin silloin lapsi valmistautui tai odotti joulua. Vuodet olivat tuohon aikaan mahdottoman pitkiä. Joulun odotus myös. Tuntui kestävän vaikka kuinka kauan ennenkuin adventtikynttelikön kaikki kynttilät paloivat. Valon lisääntyminen oli kiehtovaa, sen peruja varmaan tänänkin päivänä Eevert virittelee valoja pimeyteen.

Taitaa ne kaikkein varhaisimmatkin joulumuistot liittyä juuri valoon. Isän mukana aseteltiin isoa vanhaa tallilyhtyä portin pieleen kulkijoille valoksi. Siinä oli jotakin juhlallista kun sen lyhdyn sai itse sinne kantaa tallin ylisiltä. Lyhty oli lähes kantajansa mittainen ja oli oikein kova työ kuljettaa sitä. Kunniatehtävästä ei vaan hevin kukaan luopunut, niin tärkeä se oli. Nooh, nyt on jo monta vuotta Eevert lyhtynsä itse kuljettanut portille.

Lyhty

Taisi olla ensimmäisiä joulukuusia lapsuuden perheessä sellainen kuusi, jolle ei löytynyt jalkaa ollenkaan. Liekö sellaista ollut olemassakaan – ainakaan valmiina kauppatavarana. Kekseliäs emäntä ratkaisi asian varsin luovasti miesväen ollessa poissa tai jopa välinpitämättömänä naisten hömpötyksiin. Emäntä sitoi kuuseen narun ja ripusti katossa olleen koukun varaan roikkumaan sopivalle korkeudelle. Hyvinhän se salissa niinkin seisoskeli. Kuusen oksille tehtiin muutama pipari roikkumaan. Kuusessa poltettiin oikeita kynttilöitä. Kävynmuotoisilla nipistimillä asetettiin oksaan kynttilän pidike johon itse kynttilä asetettiin.  Heiluva kuusi ja eläväiset kynttilänliekit eivät sopineet yhteen. Kesken joulukarkelon oli kuusi tulessa. Isoilta vahingoilta vältyttiin, mutta se joulu on jäänyt syvälle muistikuviin.

Seuraavaksi vuodeksi oli isäntä saanut kuuselle jalan aikaiseksi laudan palasista.

Kynttilöiden kanssa saa olla tarkkana. Yksin niitä ei saa jättää palamaan, vaan aina on vartija oltava paikalla. Eevertin hyvä muistisääntö kynttilöiden kanssa on: sen minkä sytytät, sen sammutat. Toimii myös kaapinoviin.

Arvotavarat pöydällä

Jalat ja kuuset ovat vaihtuneet, mutta joka joulu on sentään kuusen alle kerääntynyt paketteja koristamaan ja ilahduttamaan talon asukkaita.

Kuusen säihkettä

Jouluaattoiltana on Kappelilla iltahetki. Sinne kylän väki kävelee lyhdyt käsissään. Varsinainen kiiltomatokävely se onkin huokailee Eevert salin ikkunoista katsellessaan. Eikä aikaakaan kun mies on ison lyhtynsä kanssa matkalla kuuntelemaan jouluevankeliumia tunnelmalliseen Kappeliin.

Kappelin jouluyö

Oli se hyvä että Jeesus-lapsi syntyi. Mitä olisi joulu ilman sanomaa ja sisältöä.

Yöllinen lyhty

Ja ruokaa! Joulu on siitä mukavaa aikaa että saa yölläkin syödä… ainakin vanhan kansan mukaan. Ja Eevert on aina arvostanut vanhoja viisauksia. Ei kun pöytään!

Yöllinen keittiö

Oikein hyvää jouluaattoa kaikille kyläläisille ja kaukaisemmillekin vieraille!

Neljäs adventti

Se olisi sitten neljäs adventti! hykerteli Eevert jo aamusta ja hieroskeli käsiään yhteen. Siitä Tenho-koirakin tiesi, että nyt on luvassa jotakin tavanomaisesta poikkeavaa.  Mikäs sen mukavampaa. Tenho hyppi ja haukahteli ymmärtäväisesti. 

Joitakin aikoja sitten naapurin isännän kanssa supatellessa hevoshaan tuntumassa he päättivät toteuttaa erään vanhan koko kylää innostaneen hauskuuden. Hevosen rekeä vähän kunnostettiin ja lisäiltiin istuinlautoja. Jalakset harmittavasti olivat vähän lyhyet tässä mallissa, vaan ei se haitanne menoa. Pääasia on että on hauskaa!

Reki
Reki

Reen ohjastaminen oli kunniatehtävä joka uskottiin Suntiolle. Tuolle itseään säästämättömälle hyväntekijälle, joka oli vapaaehtoisesti ryhtynyt pienen Kappelin ylläpitäjäksi ja toimintojen hoitajaksi.

Reki
Reki

 Suntiot ovat merkittäviä ihmisiä.

Usein he ovat niitä jotka seurakuntalaisen ihan ensimmäiseksi kohtaavat isommissakin kirkoissa. Täällä Kappelissa ei muita vakansseja ollutkaan. Mitä nyt isolta kirkolta aina joku välillä poikkesi tänne peräkylille.

Hevonen
Hevonen

Reki lähti matkaan kylän torilta. Pikkuhiljaa se täyttyi ja kun pääsi Kappelinmäelle saakka niin oli hevosella vetämistä. Iloisia kirkkoon kulkijoita oli reki ja sen läheisyys täynnänäsä. Moni vanhempi muisteli kuinka ennenaikaa kirkonmenojen jälkeen alkoi varsinainen kilpa-ajo kotiin. Se oli menoa se! 

Jorinointia
Jorinointia

Kappelille saavuttiin hyvissä ajoin ja mäellä oli hyvää aikaa jorinointiin. Eevertkin tapasi siellä läheisimmät ystävänsä. Heti lähti juttu luistamaan. 

Lopulta Kappelin kellot kutsuivat väen sisälle. Nuori Lucia-neito oli vastaanottamassa tulijoita.

IMG_2891
Tervetuloa

 Pian kaikki olivat sisällä ja kuului kaunissointinen laulu aina alakylälle saakka.   Maa on niin kaunis… esilaulajaksi ryhtyi kaunis nuori Lucia…

 Laulu herkisti monen mielen. Emäntäväki pyyhkäisi silmäkulmiaan ja taisi joku isäntäkin huitaista olemattomia kärpäsiä kasvoiltaan.

Isäntämies
Isäntämies

 

Laulun tauottua Isäntämies luki evankeliumista päivän tekstin:

Matt. 1: 18-24

Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
    Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
    Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
      – Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
      ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel –
      se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

Siinä on miettimistä. Elämässä tapahtuu asioita joihin emme ehkä ole varautuneet tai emme haluaisi kohdata. Silti voimme luottaa siihen että vaikeidenkin hetkien läpikäyminen voi olla merkittävää ja kääntyä hyväksi niin monin tavoin. 

Kuusi
Kuusi

Viimeisen virren tauottua moni jäi vielä hiljaa istumaan paikoilleen aivan kuin taltioidakseen mieleensä sen rauhan ja herkkyyden mitä tänään kohdattiin. 

Kolmas adventti

Aamulla aikaisin on jo  liikettä kylällä.

Eevertin pikkukoirakin on lähtenyt haistelemaan kirpakkaa aamuilmaa. Maahan on satanut hieman lunta ja keveät hiutalet ovat Tenhon mielestä oikein hauskoja. Niitä on kiva nuoleskella ja hauskasti lumi pölähtää kun nenällä vähän tuhahtaa lumen pinnalla.

Aamuhämärässä

Lumihiutaleita jahdatessaan se on kivunnut kappelimäelle huomaamattaa.

Kas näyttää siltä että Suntio on jo valmistelemassa aamuhetkeä.

Valokeilassa

Uteliaana Tenho kurkistelee pihamaalta sisälle. Usein Suntiolla on taskussaan jokin makupala pikkuista ystäväänsäkin varten. Tenho hieman arkailee, sillä Suntio näyttää olevan kovin keskittynyt tehtäviinsä.

Tänään syttyvä kolmas adventtikynttilä on rauhan kynttilä. Sitä sytytelleessään Suntio tuumii, että joutaisi tämmöisen tärkeän kynttilän sytyttää useamminkin.

Suntio asettelee kynttilät paikoilleen adventtikynttelikköön ja jatkaa mietintäänsä keskittyneesti.

Toisen Adventtikynttilän sytytys

Rauha – niin ihmisen sydämessä kuin tässä maailmassakin on tärkeä asia. Silloin kun ihmisellä on hyvä olla niin ei tarvitse toistakaan vahingoittaa millään tavalla. Niin usein ja helposti omaa kiukkua ja huonoa tuulta haluaa jakaa toisille. Sitämukaa riidat ja turhanaikaiset jupinatkin saavat valtaa.

Mikähän siinä oikein onkaan kun niin helposti löydämme viat ja vääristymät sen sijaan että iloitsisimme olemassa olevasta ja pyrkisimme rakentamaan parempaa huomista. Ihmisen mieli on välillä hassu. Tai sitten nariseminen on vain niin mukavaa. Ken tietää – tuumii Suntio ja purskahtaa nauruun.  Tänään ei ainakaan ole aikomustakaan valitella mistään, vaan iloita siitä että on aika sytyttää kolmas adventtikynttilä näyttämään valoa ja iloa kaikille kävijöille.

Kappelille on jo matkalla ihmisiä. Heidän perässään Tenhokin uskaltautuu ovelle katselemaan. Pian Kappelista kuuluu kaunis laulu:

Nyt loistaa kolmas kynttilä,
niin kirkas, kutsuva.
Oi, kohta meille kuningas
jo syntyy tallissa. (virsi 13)

Kolme kynttilää

Pikkuinen Kappeli on kynttilänsytytyslaulun jälkeen täynnä iloisia ja nauravia kirkkovieraita. Yksi suuri ilahduttaja on Tenho-koira joka on toisten perässä astellut sisään ja asettunut kaikessa rauhassa istuskelemaan käytävälle ja katselee lumoutuneena kynttilöitä, kukkia ja valoja.

Ilo ja hvyä mieli tarttuu herkästi.

Kirkkotarha

Millaisia hyviä asioita Sinun elämässäsi on?

Toinen adventti

Tänään onkin jo toinen adventtisunnuntai. Aika kuluu sukkelaan. Eevert sytyttää adventtikynttelikköönsä kaksi kynttilää.

Toinen kynttilä

Adventtikynttelikkö on Eevertin joulukalenteri. Sellainen oli jo aikanaan äidillä ja niitä peruja on Eevertinkin tapa sytyttää joka aamu, päivä, ilta – oikeastaan aina keittiössä ollessaan kynttilät. Vähitellen valo laajenee ja sitä mukaa joulukin lähenee. Vielä on kaksi kynttilää sytyttämättä. Jouluun on vielä aikaa.

Joulussa melkein parasta onkin odottaminen ja valmistautuminen. Eevert varsinkin nauttii valmisteluajastaan. Juhlaan valmistautuminen on miehen mielestä jo yhtä juhlaa ja iloa.

Toisen adventin kynttilä onkin jouluilon synnyttäjä. Tänään Eevert päättää jakaa iloaan myös naapureille. Taidanpa piipahtaa kylässä ja vielä pieniä maistiaisia.

Valmisteluja
Valmisteluja

Päivän vasta valjetessa mystiset tuoksut ovat jo vallanneet Eeverttilän keittiön. Kattiloissa erilaiset keitokset antavat huumaavaa aromiaan Eevertin komeaan nenään. Tuon tuostakin Eevert oikein syvän tuhisuttaen vetää nenän kautta keittiön lämmintä ilmaa sisuksiina. Kyllä, kyllä joulun valmisteleminen on sitten merkillisen hyvän tuntuista! Ja toisten ilahduttaminenkin on sellaista että tekee mieli ihan kiittää heitä siitä. Ja näyttää siltä, että apulaisia ei puutu tästä keittiöstä. Pikku Tenho-koirakin on saapunut häntä heiluen avustamaan isäntäänsä.

Mitä kummaa Eevertin kattilassa onkaan? Mitä arvelet Eevertin valmistavan naapureitten adventti-iloksi?

Pian on pienet tervehdyspaketit ja maistijaiset valmiina naapuriin kiikutettavaksi. Taitaa olla Eevertin kodin vanhoja tapoja sekin, että jos yksi saa, niin kaikki saa. Äiti-muori jo muinoin valmisti maan mainioita herkkujaan aina hämäläisen mitan mukaan ja siihen toki tarvittiin naapuriapua paljonkin, että kaikki saatiin aina syödyksi.

Naapuri-ilo
Naapuri-iloa

Aamupäivän puuhastelun jälkeen Eevert siisitii keittiön ja onnellisena hymyilleen nautii pyhäpäivän toiset kahvit.

 

Aamupäiväkahvit
Aamupäiväkahvit

 

kirkkosali

Illan tullen Eevert suuntaa askeleensa vielä pikkukappelille, missä vietetään toisen adventin kirkkohetkeä. Kaiken maallisen hyvän keskellä tarvitaan myös taivaallista hyvää. Joulun aika on myös hiljentymisen ja rauhoittumisen aikaa.

Alle kurkkaamalla (klikkaa otsikkoa) näet mitä Eevertin isoäidin reseptikirja kertoo joulunalusmakejaisista.

Jatka lukemista Toinen adventti

Hyvää itsenäisyyspäivää

Tänään vietetään Suomen Itsenäisyyspäivää.

Ennen aamukahvia Eevert etsii eteisestä Suomen lipun jonka käy nostamassa salkoon  päivän kunniaksi.

Lippu

Itsenäisyyspäivää on vietetty vuodesta 1919 lähtien. Virallinen juhla- ja vapaapäivä siitä tuli kymmenen vuotta myöhemmin. Tämmöisellä eläkeläisellä, niinkuin Eevert päivän anti on enemmänkin juuri tuo juhlapäivään keskittyminen. Kaikki päivät kun ovat vapaita, vaikka siltä ei aina tunnukkaan. Ennen tuli oltua vieraan palveluksessa, mutta nykyisellään sitä työllistää itsensä ihan kuin huomaamatta naurahtaa Eevert suunnistaessaan pihalle lipputangin tuntumaan.

Kaverukset pihalla
Kaverukset pihalla

Lippu nousee arvokkaasti ylös Tenho-koiran seuratessa toimenpidettä tarkasti. Kun lippu kolahtaa salon päähän niin koirakin haukahtaa sen merkiksi että valmista tuli.

Lipunnoston jälkeen Eevert palaa keittiöönsä ja valmistaa aamukahvia. Tänään ei mikä tahansa kahvi olekkaan keittovuorossa vaan juhlistaakseen päivää hän on ostanut kaupasta paketillisen Presidentti-kahvia.

Alunperin se oli nimeltään Sekoitus n:o 26 ja tuli myyntiin samaan aikaan kun Itsenäisyyspäivästä tuli yleinen juhla- ja vapaapäivä vuonna 1929 ja sai arvoisensa nimen Presidentin sekoitus. Samana vuonna Paulig täytti 25 vuotta ja kahvista tuli juhlavuoden kahvi. Näin kaikki kiertyy elämässä toistensa ympärille mietiskelee Eevert suloisten tuoksujen vallatessa pikkuisen keittiön.

Kahvipaketti

Päivä kuluu rauhallisesti. Aina välillä Eevert kurkistaa että lippu on asianmukaisesti paikoillaan. Joka kerta ikkunasta kurkistaessaan tulee hymy huulille. On se vaan kaunis lippu.

Päivän himmetessä Eevert laittaa iltaa varten valmiiksi kynttilöitä laitettavaksi ikkunalaudoille. Itsenäisyyspäivänä 6.12. on tapana sytyttää kaksi kynttilää ikkunoille. Kynttilöillä on monta tarinaa. Yksi niistä kertoo että se juontaa juurensa vanhaan eurooppalaiseen tapaan sytyttää ikkunalle kynttilä valtakunnallisten merkkitapausten juhlistamiseksi. Tapa myös loi väliaikaisen katuvalaistuksen muuten huonosi valaistuille kaduille.

Suomessa kynttilät ovat valaisseet pimeän vuodenajan juhlia 1700-luvulta alkaen. Kynttilät sytytettiin ikkunoille kuningasperheen merkkipäivinä ja kuninkaallisten vieraillessa maassa. Venäjän vallan aikana kynttilät sytytettiin tsaariperheen kunniaksi. Ja ajan saatossa myös monien muiden tapahtumien aikana.

Kynttilät

Itsenäisessä Suomessa kynttilät liittyivät uuteen kansalliseen merkkipäivään, itsenäisyyspäivään. Itsenäisyyden liitto ryhtyi ajamaan asiaa 1920-luvun lopulla. Nykyisin kynttilöiden poltto onkin vakiintunut itsenäisyyspäivän näkyvimmäksi tavaksi. Nykyikkunoilla taitaa olla suurimmaksi osaksi shkökynttilöitä, jotka ovat monesti turvallisempia kuin oikeat kynttilät joita ei valvomatta saisi polttaa ollenkaan.Kynttilät

Illalla Eevert katsoo monien suomalaisten kanssa presidentin vastaanottoa ja vieraiden pukuloistoa. Jaa-a, tänään ei linnassa juhlitakkaan. Presidentinlinna on kunnostustöiden takia pois käytöstä. Se ei juhlamieltä haittaa sillä niin tässä kuin kaikessa muussakin se varsinainen asia on tärkeämpi kuin mitkään puitteet.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Missä tonttu?

Eevert on kaivanut esiin tonttulakkinsa. Voisikohan sitä jo pitää päässä, miettii mies itsekseen. Monena vuonna lämmin karvareunainen pipo on ollut joulunajan luottopäähine.

Lakki

Tonttulakki tuo punainen suippohattu, jonka historia on eurooppalaisessa kansanperinteessä. Pohjoismaisten maanviljelijöiden keskuudessa tonttulakkeja käytettiin tavallisena päähineenä vielä 1800-luvun loppupuolelle saakka.  Punainen väri pipossa lienee peräisin markkinavoimilta ja erityisesti Coca Colan lanseeraaman pukin vaatetuksesta.

No, ei sillä väliä tuumii Eevert ja nauttii surutta joulun punaisista sävyistä.

Salissa

Elämme vuoden pimeimpiä aikoja ja mikä tahansa siitä poikkeava asia piristää kummasti päivää. Mikä sen paremmin saa hymyn huulille kuin Eevert tonttulakki päässään kylän pimeällä raitilla.

Merikapteenin talon lokikirja