Kaikki kirjoittajan Mare artikkelit

Taavitsaisen talon rakennusmestarina häärii reilu viisikymppinen leidi Helsingistä. Nukkekodin rakentaminen on vanha haave. Nyt se on päässyt hienosti alkuun ja sorminäppäryyttä harjoitellaan ihan urakalla.

Toinen adventti

Tänään onkin jo toinen adventtisunnuntai. Aika kuluu sukkelaan. Eevert sytyttää adventtikynttelikköönsä kaksi kynttilää.

Toinen kynttilä

Adventtikynttelikkö on Eevertin joulukalenteri. Sellainen oli jo aikanaan äidillä ja niitä peruja on Eevertinkin tapa sytyttää joka aamu, päivä, ilta – oikeastaan aina keittiössä ollessaan kynttilät. Vähitellen valo laajenee ja sitä mukaa joulukin lähenee. Vielä on kaksi kynttilää sytyttämättä. Jouluun on vielä aikaa.

Joulussa melkein parasta onkin odottaminen ja valmistautuminen. Eevert varsinkin nauttii valmisteluajastaan. Juhlaan valmistautuminen on miehen mielestä jo yhtä juhlaa ja iloa.

Toisen adventin kynttilä onkin jouluilon synnyttäjä. Tänään Eevert päättää jakaa iloaan myös naapureille. Taidanpa piipahtaa kylässä ja vielä pieniä maistiaisia.

Valmisteluja
Valmisteluja

Päivän vasta valjetessa mystiset tuoksut ovat jo vallanneet Eeverttilän keittiön. Kattiloissa erilaiset keitokset antavat huumaavaa aromiaan Eevertin komeaan nenään. Tuon tuostakin Eevert oikein syvän tuhisuttaen vetää nenän kautta keittiön lämmintä ilmaa sisuksiina. Kyllä, kyllä joulun valmisteleminen on sitten merkillisen hyvän tuntuista! Ja toisten ilahduttaminenkin on sellaista että tekee mieli ihan kiittää heitä siitä. Ja näyttää siltä, että apulaisia ei puutu tästä keittiöstä. Pikku Tenho-koirakin on saapunut häntä heiluen avustamaan isäntäänsä.

Mitä kummaa Eevertin kattilassa onkaan? Mitä arvelet Eevertin valmistavan naapureitten adventti-iloksi?

Pian on pienet tervehdyspaketit ja maistijaiset valmiina naapuriin kiikutettavaksi. Taitaa olla Eevertin kodin vanhoja tapoja sekin, että jos yksi saa, niin kaikki saa. Äiti-muori jo muinoin valmisti maan mainioita herkkujaan aina hämäläisen mitan mukaan ja siihen toki tarvittiin naapuriapua paljonkin, että kaikki saatiin aina syödyksi.

Naapuri-ilo
Naapuri-iloa

Aamupäivän puuhastelun jälkeen Eevert siisitii keittiön ja onnellisena hymyilleen nautii pyhäpäivän toiset kahvit.

 

Aamupäiväkahvit
Aamupäiväkahvit

 

kirkkosali

Illan tullen Eevert suuntaa askeleensa vielä pikkukappelille, missä vietetään toisen adventin kirkkohetkeä. Kaiken maallisen hyvän keskellä tarvitaan myös taivaallista hyvää. Joulun aika on myös hiljentymisen ja rauhoittumisen aikaa.

Alle kurkkaamalla (klikkaa otsikkoa) näet mitä Eevertin isoäidin reseptikirja kertoo joulunalusmakejaisista.

Jatka lukemista Toinen adventti

Hyvää itsenäisyyspäivää

Tänään vietetään Suomen Itsenäisyyspäivää.

Ennen aamukahvia Eevert etsii eteisestä Suomen lipun jonka käy nostamassa salkoon  päivän kunniaksi.

Lippu

Itsenäisyyspäivää on vietetty vuodesta 1919 lähtien. Virallinen juhla- ja vapaapäivä siitä tuli kymmenen vuotta myöhemmin. Tämmöisellä eläkeläisellä, niinkuin Eevert päivän anti on enemmänkin juuri tuo juhlapäivään keskittyminen. Kaikki päivät kun ovat vapaita, vaikka siltä ei aina tunnukkaan. Ennen tuli oltua vieraan palveluksessa, mutta nykyisellään sitä työllistää itsensä ihan kuin huomaamatta naurahtaa Eevert suunnistaessaan pihalle lipputangin tuntumaan.

Kaverukset pihalla
Kaverukset pihalla

Lippu nousee arvokkaasti ylös Tenho-koiran seuratessa toimenpidettä tarkasti. Kun lippu kolahtaa salon päähän niin koirakin haukahtaa sen merkiksi että valmista tuli.

Lipunnoston jälkeen Eevert palaa keittiöönsä ja valmistaa aamukahvia. Tänään ei mikä tahansa kahvi olekkaan keittovuorossa vaan juhlistaakseen päivää hän on ostanut kaupasta paketillisen Presidentti-kahvia.

Alunperin se oli nimeltään Sekoitus n:o 26 ja tuli myyntiin samaan aikaan kun Itsenäisyyspäivästä tuli yleinen juhla- ja vapaapäivä vuonna 1929 ja sai arvoisensa nimen Presidentin sekoitus. Samana vuonna Paulig täytti 25 vuotta ja kahvista tuli juhlavuoden kahvi. Näin kaikki kiertyy elämässä toistensa ympärille mietiskelee Eevert suloisten tuoksujen vallatessa pikkuisen keittiön.

Kahvipaketti

Päivä kuluu rauhallisesti. Aina välillä Eevert kurkistaa että lippu on asianmukaisesti paikoillaan. Joka kerta ikkunasta kurkistaessaan tulee hymy huulille. On se vaan kaunis lippu.

Päivän himmetessä Eevert laittaa iltaa varten valmiiksi kynttilöitä laitettavaksi ikkunalaudoille. Itsenäisyyspäivänä 6.12. on tapana sytyttää kaksi kynttilää ikkunoille. Kynttilöillä on monta tarinaa. Yksi niistä kertoo että se juontaa juurensa vanhaan eurooppalaiseen tapaan sytyttää ikkunalle kynttilä valtakunnallisten merkkitapausten juhlistamiseksi. Tapa myös loi väliaikaisen katuvalaistuksen muuten huonosi valaistuille kaduille.

Suomessa kynttilät ovat valaisseet pimeän vuodenajan juhlia 1700-luvulta alkaen. Kynttilät sytytettiin ikkunoille kuningasperheen merkkipäivinä ja kuninkaallisten vieraillessa maassa. Venäjän vallan aikana kynttilät sytytettiin tsaariperheen kunniaksi. Ja ajan saatossa myös monien muiden tapahtumien aikana.

Kynttilät

Itsenäisessä Suomessa kynttilät liittyivät uuteen kansalliseen merkkipäivään, itsenäisyyspäivään. Itsenäisyyden liitto ryhtyi ajamaan asiaa 1920-luvun lopulla. Nykyisin kynttilöiden poltto onkin vakiintunut itsenäisyyspäivän näkyvimmäksi tavaksi. Nykyikkunoilla taitaa olla suurimmaksi osaksi shkökynttilöitä, jotka ovat monesti turvallisempia kuin oikeat kynttilät joita ei valvomatta saisi polttaa ollenkaan.Kynttilät

Illalla Eevert katsoo monien suomalaisten kanssa presidentin vastaanottoa ja vieraiden pukuloistoa. Jaa-a, tänään ei linnassa juhlitakkaan. Presidentinlinna on kunnostustöiden takia pois käytöstä. Se ei juhlamieltä haittaa sillä niin tässä kuin kaikessa muussakin se varsinainen asia on tärkeämpi kuin mitkään puitteet.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Missä tonttu?

Eevert on kaivanut esiin tonttulakkinsa. Voisikohan sitä jo pitää päässä, miettii mies itsekseen. Monena vuonna lämmin karvareunainen pipo on ollut joulunajan luottopäähine.

Lakki

Tonttulakki tuo punainen suippohattu, jonka historia on eurooppalaisessa kansanperinteessä. Pohjoismaisten maanviljelijöiden keskuudessa tonttulakkeja käytettiin tavallisena päähineenä vielä 1800-luvun loppupuolelle saakka.  Punainen väri pipossa lienee peräisin markkinavoimilta ja erityisesti Coca Colan lanseeraaman pukin vaatetuksesta.

No, ei sillä väliä tuumii Eevert ja nauttii surutta joulun punaisista sävyistä.

Salissa

Elämme vuoden pimeimpiä aikoja ja mikä tahansa siitä poikkeava asia piristää kummasti päivää. Mikä sen paremmin saa hymyn huulille kuin Eevert tonttulakki päässään kylän pimeällä raitilla.

Ensimmäinen Adventti

Suntio on tuonut kappeliin komean puun Eevertin metsästä. Kuusen hän on asettanut Kappelin etuosaan, missä kaikki voivat sen nähdä hyvin.

Joulupuu
Joulupuu

Siinä sen on hyvä olla ja ilahduttaa kyläläisiä koko joulunajan. Kuusen latvaan Suntio on kiinnittänyt tähden. Tähti kuvaa Beetlehemin tähteä, jonka kerrotaan syttyneen taivaalle silloin kauan sitten kun pieni Jeesus-vauva syntyi. Se opastamana itäisten maiden kuninkaat suunnistivat katsomaan syntynyttä lasta. On se ollut melkoinen supernova ja näkynyt pitkälle, höpötteli Suntio itsekkseen. Ja komea on Kappelinkin tähti. Se ei jää huomaamatta keneltäkään.

Kynttilät
Kynttilät

Hyvissäajoin Suntio on asettanut neljä Adventtikynttilää paikoilleen lukupulpetin päälle. Jokaisena sunnuntaina tästä eteenpäni sytytetään aina yksi kynttilä lisää palamaan. Sitten kun kaikki neljä kynttilää palavat on Joulu jo hyvin lähellä. (Isoissa kirkoissa kirjaliina on valkoinen, joka on suurempien juhlien väri, alttarilta löytyy Adventin varsinainen kirkollinen väri eli valkoinen.)

Ensimmäinen adventtisunnuntai, nöyrtymisen adventti on yksi suosituimmista juhlapyhistä. Perinteen mukaan evankeliumina on palmusunnuntaihin kuuluva kertomus Jeesuksesta, joka ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Siten adventti liittyy palmusunnuntain ja pääsiäisen tapahtumiin. Kirjaliinassa on palmunoksa somisteena muistuttamassa päivän tekstistä.

Ensimmäisiä kyläläisiä on jo saapunut Kappeliin. Moni tulee paikanpäälle hyvissä ajoin saadakseen hetken hiljentyä itsekseen ennen kappelihetken alkamista.

Penkissä
Kyläläinen penkissä

Ensimmäisenä Adventtina lauletaan yksi tutuimmista virsistä kaikissa kirkoissa ja varmasti myös monissa muissa tapahtumissa näihin aikoihin. Arvaatkin jo että kyseessä on Hoosianna-hymni. Se löytyy virsikirjasta ihan ensimmäisenä virtenä.

Ennen vanhaan hymniä mentiin kirkkoon kuuntelemaan kuoron esittämänä. Vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla seurakunta pääsi itse laulamaan sitä. Hoosiannan on säveltänyt  saksalainen muusikko Georg Joseph Vogler, joka toimi Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n hovikapellimestarina. Ensiesityksensä Hoosianna sai Ruotsissa noin v. 1796 säveltäjän itsensä uruilla esittämänä. Alkuun sitä laulettiinkin ruotsinkielellä.

Hoosianna! – huudahdus on oikeastaan rukous joka tarkoittaa ”oi auta, pelasta!”, mutta jo ennen Jeesusta sitä pidettiin yleisenä juhlahuutona ja riemunilmauksena. Suomen evankelis-luterilainen kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventista.

Kuusi illalla
Kuusi illalla

Illan himmetessä Kappelissa tuntui helisevän ja kahisevan jännittävästi. Suntion sisälle tuoma kuusi siellä alkoi itsekseen oikoa oksiaan ja heilutella neulasiaan siitä ilosta että saa olla Kappelissa kaikkien jouluilona.

Suntio ja Eevert toivottavat Sinulle oikein hyvää Adventin aikaa.

Joulun odotusta

Tänä vuonna Eevertin joulu ilmestyy varsin pienimuotoisesti.

Siihen aikaan kun Eevert yleensä on perehtynyt joulutarinointiin ja -puuhiin oli tänä vuonna vallan muuta ajankulua. Upea kahden viikon kuntoutusjakso palveli syksyllä enemmän hyvinvoinnin saralla. Siksipä tuli valittua hieman kevyemmän sorttinen joulunaika. Myös tässä 1:1 kodissa.

Vähintään joka Adventti Eevert muistelee menneitä tai keskittyy johonkin uuteen. Tervetuloa mukaan ihmettelemään joulun sanomaa. 

Minielämä on ollut lähes koko vuoden tauolla. Keväisen muuton jälkeen ei ole tullut keskityttyä ministelyyn. Pikkuhiljaa jotakin ajatuksia on virinnyt ja ehkä tullut jotakin kokeiltuakin. Ei vaan ole saanut blogiin saakka.

Joulukoristelaatikko
Joulukoristelaatikko

 

Aika kaivaa joulu esille.

Urheilukärpänen

Näinköhän on vanhaan mieheen päässyt iskemään urheilukärpänen, vai miksi Eevertin kätköistä on kaivettu esiin monenlaista urheiluvarustetta?

Pingis

Pöytätennismailat näyttävät ehjiltä toteaa Eevert. Jalkapallokengistä on kyllä toinen kenkä kateissa. Pallo sensijaan on vielä hyvässä kuosissa. Kyllä näillä kylän poikien kanssa vielä pelaa.

Pingismaila

Pingispallojakin on ainakin yksi käytössä. Kannattaakin olla sen kanssa tarkkana, ettei pompi kadoksiin.

Keilat

Keilapallo ja keilat houkuttelisivat heti liikunnan ääreen. Kyllä sitä kolmella keilalla jo hyvin tekee harjoituskaatoja. Enää tarvitaan vain rata.

Räpylä

Räpylä on ravisteltu pölyistä. Siitäkin saa hyvän kun vielä vähän harjailee nukkaista pintaa.

Pesäpallo

Pian voidaankin aloittaa pesäpalloharjoitukset, huokaa Eevert onnellisena.

_____________________

Eevertin kokoluokkaa olevat urheiluvälineet löytyivät Tigeristä ja ovat oikeasti pyyhekumeja.

Majakkasaarella – Söderskär

Helteet eivät ota laantuakseen, joten Eevert päätti lähteä merelle vilvoittelemaan. Keliksi oli luvattu vähintäänkin sateista pilvipäivää, eikä kuulema ukkonenkaan kaukana olisi.

Siispä eväät reppuun ja menoksi.

Määränpää häämöttää

Eevert astui laivaan Vuosaaresta ja kipparilla näytti olevan suora linja kohti majakkaa heti laiturista päästyään. Vähitellen taivaan rannassa sojottava torni tuli lähemmäksi.

Majakkasaari

Tähän aikaan vuodesta maihinnnousu on sallittu vain tiettyjen liikennöitsijoiden toimesta. Saari tai saaret ovat lintujen pesimäpaikkoja ja pesimisrauha on taattava näille merilinnuille.

Satamassa

Käytössä olevat kulkureitit oli merkitty köysin. Rantaan päästyä olivat loputkin pilvet kadonneet taivaalta.

Majakan ihailija

On se kyllä mahtava rakennelma. Ikääkin melkoisesti, koska Söderskärin majakka valmistui Mattlandetin kalliosaarelle Porvoon ulkosaaristoon vuonna 1862. On se paljon kerennyt näkemään elämänsä aikana.

Torni

Alunperin majakka oli tarkoitus rakentaa harmaakivestä. Sitä ei saatu tarpeeksi, joten yläosa on tehty tiilestä. Myöhemmin majakaa on vahvistettu, jotta se kestäisi paremmin myrskyt ja myllerrykset.  Ja onhan se kestänyt näihin päiviin saakka, ihastelee Eevert.

Majakkahuone

Majakka on kuusikerroksinen ja melko tiukat ja astinlaudoiltaan kapeat puuportaat johtavat ylös. Tasanteille koottu näyttely kertoo majakan historiasta.

Kuva

Varhaisimmat valokuvat olivat 1800-luvun lopulta. Komeat ovat olleet virka-asut luotseilla.

Tove-huone

Majakka on ollut muumi-tarinoiden innoittajana. Muumipappa ja meri kertoo majakasta, joka suurella todennäköisyydellä on juuri Söderskär. Laverilla varustetussa pienessä huoneessa on Tove Janssonin piirroksia ja hänen isänsä lokikirjojen kansia näkyvillä, joihin Tove on piirtänyt vuoteen sijoittuvien tapahtumien kuvia.

Valo

Majakassa on yllättävän kuuma. Vanhaalle valomerkille saakka pääsee nousemaan. On se iso lamppu.

Lampun mittakeppinä

Itse lamppu on korkeampi kuin seurueen neito.

Näkymät ylhäältä olivat kauniit. Tosin enimmäkseen avomerta.

Majakkasaaret

Majakkasaarilla on myös asuinrakennuksia, sillä majakanvartija sekä kalastajat tarvitsivat rakennuksia. Takimmaisella saarella on luotsin talo. Sinne ei ollut ollenkaan asiaa vielä tässä kohden kesää. Alue on rauhoitettu.

Ikkuna

Majakan kaikilla sivuilla oli ikkunoita. Jokaisesta erilainen näkymä.

Purjelaiva

Oi miten komea laiva, huudahti Eevert innoissaan erään kerroksen ikkunasyvennykseen laitetun purjelaivan nähdessään.

Portaat

Laskeutuminen tornista oli haasteellisempaa kuin nouseminen. Onneksi ei ollut kiire.

Evästauolla sitten keksi seurueemme, että minusta – Eevertistä – ei tullut otetuksi yhtään kuvaa majakan näköalatasanteella.  Hämmennys oli ilmiselvä, mutta kukaan seurueen jäsenistä ei ollut enää halukas kiipeämään takaisin, koska laiva oli pian lähtemässä satamasta kohti kotia.

Majakka

Onneksi laivan satamapaikalla oli toinen majakka, jonka korkeuksiin Eevert pääsi kiipeämään.

Majakanvartija

Hyvät näkymät täältäkin on, hihkui Eevert onnellisena.

Reissun päätteeksi oli vielä tarjolla maukasta kakkua seurueeseen kuuluneen neidon syntymäpäivien kunniaksi.

Mansikkakakku

 

Olihan päivä

Aamu aukeni kauniina ja kirkkaana. Luvattiin hyvää keliä. Mikäs siinä sitten, muuta kuin matkan päälle. Suunnitelmissä taas Ötztalista hissillä vauhtia ja sitten laskeutumista alas laaksoon.

Kiva metsäautotie

Hyväkuntoisen oloinen metsäautotie lähti huipulta alas. Sitä olisi helppo laskeutua.

Maisemaa

Alkuun rinteillä oli pilvimassoja pyörimässä, mutta vähitellen ne katosivat auringon lämmön myötä.  Tie mutkitteli rinnettä pitkin alaspäin.

Alm

Tuolla on Alm, sinne siis. Matka on vasta alkuosassa, mutta jos kerran on paikka tarjolla niin parasta ruokaa vaeltaja sieltä saa.

Suppe

Tänään tarjolla oli nuudelisoppa.

Maakunnan herkkuja

Lisäksi tuli paikallisia herkkuja. Kyllä näillä appeilla pian laskeutuu takaisin laaksoon.  Acherberg Alm oli 1888metrin korkeudella. Siis aika matalalla jos ottaa huomioon että majapaikkammekin on 1700 metrin tuntumassa. (Myöhemmin sitä sitten joutui miettimään kuinka alhaalla se Ötzin laakso sitten onkaan 😉 )

Polku

Almin jälkeen matka jatkui jonkun matkaa kärrytietä. Sitten tutkimme karttaa ja totesimme että tie ei vie lähellekkään paikkaa jonne jätimme auton. Mutta ei hätää. Polkuja risteilee rinteellä ja yksi niistä vie kätevästi toiselle tielle. Siispä alaspäin melko jyrkkää rinnettä. Polku oli hyvä, mutta se oli päällystettynä ties kuinka paksulla neulasmatolla. On muuten liukkaita!

Eevert

Eevert on välillä hätää karsimässä. Matkanteko on hidastunut kovasti ja jalat alkavat olla kovilla.

Niityllä

Välillä polku poikkeaa niityille. Kapea ja jyrkästi laskeva polku laittaa miettimään, mitä kaikkea siellä heinikossa onkaan.

Tiellä taas

Lopulta kovan ja mutkaisen laskun jälkeen päädyttiin tielle. Tätä on hyvä jatkaa. Hetken huili penkillä ja sitten tietä pitkin alas. Polku veisi suorempaan, mutta nyt on ollut sen verran kovaa että on viisasta mennä pari kilometriä enemmän kuin vaarantaa jalat jyrkässä rinteessä.

Matkaa on vielä

Näyttää olevan alas vielä matkaa.

Kyltit

Sitten onkin tien yli vedetty nauha ja pari metsätöistä varoittavaa kylttiä. Ei kuulu mitään työn ääniä. Retkikunta päättää jatkaa kiellosta huolimatta tietä pitkin alas. Jyrkkkään se laskeekin! Pari kilometriä ehkä päästiin kun ryhmä näkee alapuolellaan metsätyön jälkiä.

Mutka

Olennaisen mutkan kohdalla, mistä piti päästä kääntymään takaisin laaksoon on valtava kasa runkoja! Piti pitää tuumaustunti.

Puita ei voinut ohittaa, ei kiertää eikä niiden päältä ollut turvallista taiteilla itseään ohi sortumavaaran talkia. Todellisuudessa rinne oli kuvaa jyrkempi eikä sitä voinut myöskään laskeutua suoraan alapuolella olevalle tieosuudelle, koska ei ollut kiipeilyköyttä mukana. Lisäksi korkeusero muuttui tieosuuksien välillä huimasti joka metrillä. Siksi se tie niin isoilla mutkilla olikin, että olisi turvallinen kaikille tienkäyttäjille.

Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin nousta se pari kilometriä takaisin ylös. Nousu oli tiukka. Vedet ja juomat juotu. Ja matkaa alas oli hyvinkin pari-kolme tuntia. Vaan tuolla ei auta muu kuin mennä ja nöyrtyä. Siispä takaisin tien yli vedetyn nauhan kohdalle ja paluu kiviselle ja neulasilla päällystetylle polulle.

Opetus: jos siinä lukee että tie on poikki ja sinne ei saa mennä, niin se myös tarkoittaa sitä 😀

Polku

Siispä matka jatkui hengityksen tasaannuttua uudelleen.

Mansikat

Kulkijan avuksi ja tueksi on ennenkin kerätty mansikoita ja vadelmia. Rinteillä alppiauringon paahteessa varttuneet marjat tulivat tosi tarpeeseen. Vadelmia oli kerättäväksi saakka, mutta valitettavasti isolta osalta tavoittamattomissa kulkijalta.

Krusifiksi

Keskeltä rinnettä löytyi krusifiksi. Se oli merkitty maastokarttaan ja oli hyvä paikannusmerkki kulkijoille. Onneksi oli kännykässä karttaa mukana. Yleensä sitä ei paljon tarvita, mutta nyt se auttoi oikeaan suuntaan ristiinrastiin kuljettaessa.

Kaivattu laakso, hissiasema ja auto tavoitettiin kolmisen tuntia omasta aikataulusta jälkeen. Hieno päivä oli, vaikka matkaa tulkin tehtyä enemmän kuin mihin kunto riitti.

Mäki

Maantieteellisesti laskettuna matkaa tuli 17 km vuorikävelyä. Se tosin ei täällä paljon kerro. Jokatapauksessa tuolta valkoisen pilven oikealta puolelta tultiin alas.

Ensimmäisenä lähimmälle huoltoasemalle hakemaan juomia. Palautusjuomat tulivat tarpeeseen. Kotiin, suihkuun ja lepoon oli seuraavat suunnitelmat.

Reitti

 

Kühtai kutsuu

Taannoisena sadepäivänä Eevert ajeli kirkkokierrosta lähikylissä ja laaksoissa. Silloin tuli käytyä myös Kühtaissa, joka kutsui kovasti matkalaisia uudelleen kirkkaammassa kelissä.

Siispä auto aikaisin tielle ja suuntana Ötztalin sivulaakso.

Hissillä taas hieman alkumatkaa ylös DreiSeenBahnilla. Eevert oli menossa jo omalla kuplallaan ylös ennen kuin muu seurue keskesi hissiasemalle.

Hissi

Ylhäällä avautuivat kauniit näkymät joka puolelle. Päivästä taitaa tulla maisemien ihailupäivä, hymisi Eevert tyytyväisenä.

Maisemaa

Sitten ei muuta kuin kamerat valmiuksiin ja liikkeelle.

Kamera kohdillaan

Ylhäällä oli pieniä järviä sekä yksi isompi patojärvi, joka oli yhtenä kohteena laskeutumismatkalla alas.

Rinteillä laidunsi lampaita. Tämän vuoden laaksot ovat enemmän lammas- ja hevostilallisia kuin missä ollaan aikaisemmilla reissuilla käyty.

Lampaat ovat arempia kulkijoiden suhteen, kuin luonnostaan uteliaat lehmät, jotka yleensä tulevat tervehtimään. Lampaita sai hieman houkutella luokseen.

Itävallassa ei nousuista pääse koskaan eroon, vaikka suunnitelmissa olisi laskeutuminen. Patojärvi kutsui luokseen ja sen tavoittamiseen tarvittiin ihan hyväsykkeistä nousua.

Nousu

Finstertaler Stausee, 2335m on huikean värinen, niinkuin monet vedet täällä.

Finstertaler Stausee

Paikka vaikutti olevan suosittu retkikohde, sillä iso osa kulkijoista vaelsi järvelle ja palasi takaisin laaksoon hissillä. Muutamilla muillakin oli suuntana rinteitä pitkin laskeutuminen Eevertin lisäksi.

Hevoset

Patojärvellä laidunsi falabellaperhe. Ne eivät juuri piitanneet kulkijoista, vaan keskittyivät nyhtämään ruohoa tiiviisti paikassa joka oli enemmän kuin kuvauksellinen.

Falabellat

Melko moneen perhealbumiin ne päätyivät 🙂

Patojärven pääty

Padon reunaa pitkin pääsi käymään toisella rannalla. Se oli ollut monen romanttisen kävelyn kohde sillä useampia sydämiä oli muodosteltu alueen kivistä.

Maisema – Kuva Juha Kinanen

Alas laaksoon on vielä matkaa. Toinen patojärvikin siinteli alapuolella.  Laskeutumiseen kului lähemmäs pari tuntia,  hyvin laiskasti askeltaen. Näkymät olivat niin huikaisevia että ei ollut kiire alas.

Gulassi

Eevert poikkesi kylässä vielä gulassille, joka ei pettänyt kulkijaa tälläkään kertaa.