Kaikki kirjoittajan Mare artikkelit

Taavitsaisen talon rakennusmestarina häärii reilu viisikymppinen leidi Helsingistä. Nukkekodin rakentaminen on vanha haave. Nyt se on päässyt hienosti alkuun ja sorminäppäryyttä harjoitellaan ihan urakalla.

12.12.

Joulun lintu, juhlan lintu – tuo ilo tullessas, suojaa meitä taijallas.

Kauralyhde ja Tönttö

Ennenvanhaan ajateltiin että niin hyvä, lämmin ja hellä joulumieli syntyy taloon kun pidetään pahat asiat ja huonot enteet poissa. Joululintu, usein kyyhkynen ripustettiin huoneeseen juuri tähän tehtävään. Taidokkaasta kyyhkysestä muokkaantui aikojen kuluessa erilaisia versioita. Lapsuudestaan Eevert muistaa lentävän vekkisiipi linnun, jonka äiti aina kiinnitti ruokapöydän yläpuolella roikkuvaan lampuun. Siinä se lenteli jouluajan – niin kauan kuin Eevert vain jaksoi muistaa.

Vanhaa joululintua ei enää löydy, mutta aina voi valmistaa uuden hyvän joulun hengen luojan, tuumii Eevert ja ryhtyy miettimään itse toteutusta.

Eevertin merimiehen kourat ovat välillä hyvinkin näppärät, sen ovat monet lukijatkin huomanneet. Vanhojen koristeiden seasta ei tuttua joululintua löytynyt, joten on ryhdyttävä tuumasta toimeen. Se väli on monesti hurjan pitkä ja tänäänkin siihen kului ainakin pannullinen hyvää vahvaa kahvia. Kansa sanoo, että hiljaa hyvä tulee ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Eevertillä aikaa riittää, joten eipä hätää. Tuumaustuntien jälkeen kaikki on kirkkaasti Eevertin mielessä, työvaiheittain 😉

Sinä voit yhdessä Eevertin kanssa viettää mukavan askarteluhetken.

Jo pienenä kansakoulupoikana opettaja opetti tuon linnun tekemisen. Vieläköhän sitä muistaisi, mietiskelee Eevert hakiessaan sopivaa materiaalia pöydältään.

Aluksi Eevert ottaa esille sakset ja erivärisiä papereita ja kartonkia. Vanhat aikakausilehdetkin sopivat hyvin askartelumateriaaliksi.

Ensiksi Eevert ryhtyy joululinnuntekopuuhiin.

Alkuhommat
Alkuhommat

Ensiksi piirretään lintu. Mikä lintu vaan voi tulla kysymykseen. Pääasia on, että se on lentävä lintu joka komeasti avaa siipiään kun lentää. Siis tarkkana ja kieli keskellä suuta syntyy paperille linnun hahmo. Eevert piirtää sen kyllä monta kertaa, ennekuin on tyytyväinen linnun muotoon. Harjoitus tekee mestarin, myhäilee mies (ehkä noin kolmannenkymmenennenkerran piirrettyään). Mallista voi sitten siirtää kuvion kartongille ja leikata sitten saksilla kuvio erilleen. Oikein hyvä tuli – ihastelee mies kättensä töitä.

Sitten tarvitaan linnulle siivet.

Siipipaperi
Siipipaperi

Siipipaperiksi sopii oikein hyvin mikä tahansa ohut paperisuikale joka sitten laskostetaan pienen pieniksi vekeiksi. Sitä muhkeammat siivet mitä pidempi on suikale. Yhdelle linnulle Eevert valitsi kirjavat siivet, toiseen hän laittoi voipaperisiivet ja kolmanteen löytyi mukavaa pallopaperia mufinssivuokan pohjasta.

Siivet paikoillaan
Siivet paikoillaan

Siipiviuhka sitten pujotetaan linnun keho-osan läpi tasaisesti molemmin puolin. Nyt kun viuhkan avaa, niin lintu lentää. Kynällä vain nokka ja silmä paikoilleen ja lintu on valmis. Helppoa kuin heinänteko, tuumii Eevert ja ryhtyy samoin tein valmistamaan seuraavaa joululintua.

Tarpeeksi askarreltuaan Eevert laittaa vielä neulan avulla ripustuslangan lintuun tai siipien yhtymäkohtaan ja työ on valmis. Linnut mies asetteli huolella saliin tuomaan iloa. Langan päässä ne ilmavirtojen ja lämmön vaikutuksesta lentävät jatkuvasti. Melkoisia siipiveikkoja.

Joululintuparvi
Joululintuparvi

Eevertillä oli lintujen kanssa niin hauskaa, että hän päätti askarrella vielä joku muukin päivä.

Vaan eipä unohdeta pihan lintuja! Pian on Eevert täydentämässä lintulaitaa ja asettelemassa uudet talopallot pikkuystäviensä riemuksi.

Lintujen herkut

11.12.

Tänään onkin tärkeä päivä. Eevert on luvannut järjestää kylän lapsille pikkujoulut. Miten mukavaa onkaan taas kun pikkuväki valtaa Eeverttilän. Jokaiseen kerrokseen ja kaikkiin huoneisiin tulee elämää niin, että pikku Tenho-koira on aivan pyörällä päästään.

Pikkujoulut Taavitsaisen talossa on perinne. Talon lapset ovat saaneet pikkutervehdyksensä joulunodotukseen maittavan puuron kanssa. Talossa ei enää lapsia päivittäin ole, mutta näihin aikoihin monet pikkujalat löytävät tiensä Eevertin luokse. Kaikkien iloksi Eevert on jo aikaisin syksyllä kertonut yhteisen pikkujoulupäivän ajankohdan kylällä.

Ja tänään onkin sitten ilo ylimmillään ja  juhlaa on ryhdyttävä valmistelemaan jo heti aamusta. Eevert kaivaa taas tonttuhattunsa esiin ja ryhtyy valmisteluihin.

Salissa

Pientä ohjelmaa on suunniteltu jo kauan. Lapset ovat luvanneet tehdä yhdessä näytelmän. Tenhollakin on siinä tärkeä rooli. Tenhosta suunnitellaan näytelmän poroa. Saa nähdä kuinka pikku koira itse asiaan suhtautuu. Ei taida vielä vesseli arvatakaan tulevaa rooliaan tärkeässä tapahtumassa.

Poro
Porokoira

Tarinoitakin juhlassa kerrotaan, sitä on Eevertiltä oikein erikseen toivottu. Vieraita tarinoita vieraista maista. Hyvin hämmentyneenä Eevert tehtäväänsä on aina toteuttanut. Lapset ovat kerääntyneet keinutuolin ympärille lattialle ja hiiskahtamatta aina kuuntelevat miehen kertomuksia. Mistähän sitä tällä kertaa kertoisi… Siinä sitä onkin miettimistä. Toisinaan on kyllä käynyt niinkin, että lapset ovat itse pyytäneet jotakin tiettyä seikkailua, vaikka ovatkin sen jo aikaisemmin kuulleet. Vanhat ihmiset taitavat kyllä mielellään kertailla asioita ja kertomuksia, joten kaikki ovat varmasti tyytyväisiä.

Tarinointipaikka
Tarinointipaikka valmiina

Tarinatuokiota varten Eevert raivasi tilaa saliin takan ääreen. Keinutuolissa on mukava jutustella. Pienet kuulijat istuvat mielellään lattialla tyynyillä. Saattaapa joku pienimmistä kiivetä Eevertin syliinkin hetkeksi. Pikku kissa on jo asettautunut mukavasti tyynynpäälle lämmöstä nauttimaan.

Pillossa
Piilosta löytyy

Pieniä pikkujoulupakettejakin Eevert on piilotellut pitkin taloa. Jokaiselle yksi. Sattuma sitten paremmin ohjaa lahjan ja saajan yhteen. Saa nähdä kuinka ne tänä vuonna onnistuvat. Montako yllätyspakettia sinä löydät Eevertin makuukammarista? Mikähän niistä olisi sinun ja mitä siellä mahtaisi olla sisällä?

Pikkujouluissa on perinteisesti syöty myös Eevertin huolella valmistama joulupuuro ja pidetty leikillinen puuropuhe.

Pikkujoulupuuro
Pikkujoulupuuro

Pian onkin kaikki jo valmiina ja on aika odottaa vieraita. Jokohan kohta porstuasta kuuluu ääniä?

10.12

Kyllä onkin kylmä ulkona. Eevert ihan hytisee saavuttuaan postinhakumatkalta. On varmaan joulu jo niin lähellä että on hyvä aika laittaa glögi-aineet hautumaan. Eevertillä on vanha isoäidinaikuinen ohje, jota hän tunnollisesti seuraa näin tärkeän asian kanssa.

Ohjelappu
Ohjeita menneisyydestä

Pian kuuluu keittiöstä tohinan ääniä ja mausteinen tuoksu leviää taloon. Ainakin kanelia ja neilikkaa… Hmmm….. löytyyköhän kaikkia tarvittavia keittiön kaapista?

Isoäidin ohje
Isoäidin ohje

Eikä siinä keitokset kovin kauaa ehdi maustua, kun jo ensimmäsiä kuumia juomia maistellaan. Seisoessaan joitakin päiviä mehu maustuu entisestään, mutta hyvin tuntuu uppoavan näin tuoreeltaankin. Kaappien kätköissä oli vielä muutama piparikin glögin seuraksi.

Glögi-hetki
Glögi-hetki

Lämmittävä, aromikas mehujuoma. Ei paljon palellut Eevertiä pikkupoikana kun sitä sai. Ja taisi olla niinkin, että monesti ihan vain tuli teeskenneltyä palelevansa siinä toivossa, että isoäiti ojentaisi höyryävän mukin vieraalle. Glögikauden avajaiset olivat aina perheessä merkittävä hetki. Usein se ajottui adventin aikaan, mutta onpa kausi alkanut joskus jo lokakuussa. Silloin on joku perheestä valitellut kurkkukipua ja vilunväreitä. Silloin mainio maustejuoma on valmistettu ja nautittu lääkkeeksi. ja joka kerta se on ollut suureksi avuksi 😉

Isoäidillä oli aina iso varasto erilaisia mehuja kellarissa. Sieltä oli hyvä ottaa droppia mitä moninaisempiin vaivoihin.

Kellari

Paperilappusessa oli tallennettuna isoäidin salainen glögi-ohje:

6 dl mustaherukkamehua (itse tehtyä, tietenkin, omin käsin poimituista marjoista)

2 dl vettä

7 kokonaista neilikkaa

1 tl kokonaista kardemummaa

kunnon pala inkivääriä

1-2 kanelitankoa

200 g fariinisokeria, jos mehu sokeritonta

Sekaan vielä mantelilastuja ja rusinoita.

9.12.

Radiosta kuuluu jouluisia säveliä… Tuikkikaa oi joulun tähtöset…. Eevertin on ihan pakko lauleskella mukana. Monta tuttua ja kaunista sävelmää sieltä onkin tullut jo tänä aamuna.

Jouluradio Eevert Taavitsainen

Eevert on ottanut esiin joku vuosi sitten Jouluradion studioilta saamansa radion. Tällä on soiteltu jo monet joulunajat. Sinäkin saat jouluradion päälle TÄSTÄ

On se vaan niin mukavaa kun on olemassa radiokanava, joka soittaa jouluisia sävelmiä aina Tapaninpäivään saakka. Jouluradiosta on tullut Eevertille hyvä kavari hiljaisiin aamuhetkiin. Monesti radiosta kuuluu niitä vähemmän tunnettuja lauluja ja sävellyksiä. Läheltä ja kaukaa. On tullut sellaisiakin kuunneluksi, mitä muistaa kuulleensa merillä ollessan. Tuttuja, mutta niihin ei aina sanoja osaakkaan. Muistoja ne herättävät kuitenkin ja silloin Eevert hakee vanhan valkuvakansionsa ja tutkiskelee tarkasti kuvia.

Valokuvakansio
Valokuvakansio

”Tuo matruusi taisi olla juuri silloin mukana kun pieni lasten kuoro kävi laivalla laulamassa joulunalla laivalla… ja silloinhan tuli ihan joulupukkikin nähdyksi. Kyllä se silloin nauratti, kun oli mahdottoman kuuma, hyvä kun pystyi paitaa pitämään ja joulupukki tuli täysissä tamineissaan jakamaan lahjoja raavaille miehille. Taitaa se pukinkin kuva olla täällä jossakin….” höpisi Eevert selaillessaan kuvia.

Mitäs sieltä radiosta nyt kuuluu? Eevertin täytyy mennä laittamaan hieman kovemmalle. Ihan selvästi on alkamassa Eevertin rakkaimpia joululauluja…

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan; mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan! Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo! Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan!
Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu! Jumalan sanan valoa, joss’ sieluin kirkastuu! Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin! Jumala sanan valoa, ja mieltä jaloa!
Luo köyhän niinkuin rikkahan saa joulu ihana! Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa! Sua halajan, Sua odotan, Sä Herra maan ja taivahan! Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!

8.12. Toinen adventti

Kaiken aamua Eevert on touhunnut jotakin tärkeää. Sen näkee ilmeestä ja nenän asennosta. Jos Eevertillä olisi viikset niin ne taitaisivat vähän tuhista ja puhista juuri tällä hetkellä. Eevert on käynyt talon maakellarissa monta kertaa ja kantanut sieltä pieniä laatikoita. Laatikoissa on hyvin itämään lähteneitä kukkasipuleita.

Ne Eevert on varhain syksyllä laittanut joulua varten kasvamaan. Osan mies on jo aikaisemmin tuonut päivänvaloon saamaan pontta kasvuun. Komeita tulppaaneja ja hyasintteja onkin jo koristamassa Eevertin taloa.

Pienenä pojanjullina Eevert auttoi paikallista kukkakauppiasta aina jouluna. Ja joskus myös muina juhlapyhinä. Ennenvanhaan oli ihan tapana lähettää kukkatervehdyksiä kauniissa asetelmissa läheisille ja tuttaville. Monta monituista hyasinttipesää on syntynyt Eevertinkin käsistä koteihin iloa tuomaan. Lämpimiä muistoja on paljon kukkalähetin ajoista. Ja kyllä ne kukkien saajat aina osasivat muistaa myös juoksupoikaa pienellä hyvällä. Joskus sai jopa kolikon tai pari ja toisinaan vastaleivottua joulupullaa. Kaikki tuntuivat oikein hyviltä nuoren miehen sydänalassa.

Kukkashowsta ei mies ole luopunut, vaikka ei enää paikallisen kukkakauppiaan juoksupoikana toimikkaan.

Suntio

Enää Siinä touhussa ei tarvitse olla yötä myöten sormet mullassa. Nyt asetelmien tekemisestä saa nauttia ja luoda niitä kaikessa rauhassa ja miettiä erityisesti tervehdyksen saajaa. Pitkin joulukuuta Eevert käykin ystäviään tapaamassa ja viemässä kukkailoa.  Nytkin näyttää olevan jo useampikin istutus valmiina. Ensimmäiset kukat lähtevät kappeliin ilahduttamaan kävijöitä.

Nyt on kaunis havuketju punottu adventtikynttelikön ympärille.

Suntio ehti juuri laittamaan sen paikoilleen kun kirkkoväki saapui Kappeliin viettämään sunnuntain hetkeään.

Kappelin alttari

Kappelissa kaikuvat rakkaat ja tutut laulut. Jokin joulunajassa on sellaista joka herättää ihmisessä jonkin sellaisen osan eloon, joka on muuna vuoden aikana niin kovin piilossa.

Moni tunnistautuu syvimmiltään jouluihmiseksi, kunhan on riisunut siitä pois sen, mikä estää löytämästä joulun tärkeimmän lahjan. Eevert etsii itse sitä tuoksujen, värien, sävelien ja rauhan kautta.

Pöydän komistus
Pöydän komistus

Kaupunkien hälinässä on joskus vaikea herkistyä kuulemaan ja aistimaan sitä mikä kätkeytyy hiljaisuuteen ja rauhaan.

Eevertin sydän sykähtää juuri kaikille jouluajatuksille istahtaessaan takan ääreen.

Salissa

Mikä on taas miehen ollessa kun toppatoolissa istuskelee illan tullen ja tuoksuttelee joulukukkien tuoksua. Parhaiten nekin aistii juuri sinä päivänä kun on niitä istutellut ja odottelevat huomista pakettiin laittamista.

7.12.

Eevert on tonttu-ihminen. Vanhat tontut ja haltijat ovat tarinoillaan viehättäneet lapsesta saakka. Ei ainoastaan ne joulupukin apu-tontut, vaikka niidenkin kanssa hänellä on oikein hyvät välit. Onhan Eevertin lähipiirissäkin Tonttuja, jotka aikuisten oikeasti tapaavat joulupukkia lähes päivittäin. Ja siinäpä onkin monelle penemmälle sukulaislapselle ihmettelemistä. Kovin ovatkin siivosti aina vieraillessaan Eevertillä koska eihän sitä tiedä missä se raportoijatonttu onkaan.

Tonttu
Eevert-tonttu

Eevert ei ole luopunut tonttulakistaan ja kulkee usein se päässään niin sisällä kuin ulkonakin. Lakki on lämmin ja siinä on paksu karvareunus, joka tarvittaessa suojaa korviakin. Onpa hän tontuna kerran ajanut Pohjolaankin tervehtimään itseään joulupukkia. Hyvää mieltä ja ystävällisiä hymyjä tuntui olevan paljon liikkeellä silloin.

Sätkytonttu

Tuttu punanuttuinen tonttu on ruotsalaisen Jenny Nyströmin ja monien muiden joulukortti- ja lehtikuvittajien myötä  saanut  tutun hahmonsa. Joulutontun peruspiirteet ovat pysyneet yllättävän vakaina 1800-luvulta lähtien. Onnistuneesti joulutonttu on sopeutunut haltijatonttujen sekaan ja kaikille on hyvin riittänyt elintilaa. Joulutonttu on aina ollut korostuneen myönteinen hahmo, lasten kiltteyden vaalija ja palkitsija.

Eevertin jouluilona on ystäviltä saatu veikeä sätkytonttu. Narusta kun nykäisee niin tonttu sätkii kaikilla raajoillaan käsittämätöntä tonttutanssia.

Haltijatontut sensijaan pitivät järjestystä yllä ja liittyivät taloon ja rakennuksiin enemmän. Joulutonttu  kurkistelee etupäässä ikkunoista, eikä juuri uskaltaudu sisälle. Joskus saattaa hiippailla sisätiloissa silloin kun on oikein rauhallinen hetki. Silloin ehkä, jos on oikein tarkka, niin voi nähdä punaisen lakin vilahtavan sohvan taake.

Vanha saunatonttu

Eevertillä on saunatonttu joka pitää kovaa kuria saunassa. Piilossa pysyy silloin kun väki saunoo, mutta auta armias jos saunomisen jälkeen on tila jätetty sekaiseksi, niin silloin on aamulla kaikki hujan hajan! Eevertille onkin tullut tavaksi jättää saunatontulle mukillinen maukasta glögiä kiitokseksi leppeistä löylyistä.

Puurot ja glögit

Eevertin saunatonttu on haltijoiden sukua. Se on arvostettu suku kansanperinteessä, jonka vaalijana Eevertkin on kunnostautunut. Metsänhaltijoiden sukuun ovat kuuluneet sellaiset hahmot kuin Tapio, metsänisäntä, haapaneitsyt, mettäflikka, metsäheikki, hongankolistaja ja vaikka metsänpiika. Metsänhaltijaa kutsuttiin myös yksinkertaisesti haltijaksi, kuten myös kodinhaltijoita, saunanhaltijoita ja muita eri toimintapiirien haltijoita.

Haltijatonttu suojelee, valvoo ja auttaa mutta tarvittaessa myös nuhtelee ja pitää kuria. Joulunakin.

6.12. Itsenäisyyspäivä

Tänään vietämme Itsenäisyyspäivää. Se on suomalaisille tärkeä juhla, sillä se kertoo että päätämme itse asioistamme ja voimme kaikki vaikuttaa kansaamme koskevissa päätöksissä. Suomi sai itsenäisyyden vuonna 1917, eli täytämme tänään jo 102 vuotta. Varsin kunnioitettava ikä.

Lippu

Eevert nostaa aamulla lipun salkoon. Se on itsenäisyyspäivän pitkäaikainen traditio. Traditio on perinne, totuttu tapa, joka on usein periytynyt jos vanhemmilta tai isovanhemmilta.

Liehuva lippu

Pian lippu jo liehuukin salossa. On aika palata sisälle muiden perinteiden pariin.

Itsenäisyyspäivän kynttilät
Itsenäisyyspäivän kynttilät

Itsenäisyyspäivänä on tapana sytyttää kynttilöitä parittain. Illan tullen Eevert sytyttää ikkunalle kaksi kynttilää klo 18–21.

Varmaksi ei tiedetä, mistä kynttiläperinne on saanut alkunsa, mutta useita arveluita on olemassa. Yhden tarinan mukaan kynttilöiden poltto juontaa juurensa Ruotsin vallan ajoilta. Tuolloin kynttilät sytytettiin ikkunoille kuningasperheen merkkipäivinä tai kuninkaiden vieraillessa Suomessa. Tapa säilyi myös Venäjän vallan aikana ja tuolloin kynttilät paloivat tietysti tsaariperheen kunniaksi. Tänään ne palavat oman Suomemme kunniaksi.

Kynttilät

Kynttilä on valon symboli ja kaiken pahan karkottaja. Jotkut liittävät kynttilät nimenomaan sotaan. He sytyttävät toisen kynttilän miehille, jotka menivät eivätkä palanneet ja toisen heille, jotka palasivat, vaikkakin sodan merkitseminä.

Aika paljon merkityksiä tutuille kynttilöille.

Hyvissä ajoin Eevertkin on ottanut esille sinisen ja valkoisen kynttilän. Niitä on eri puolella taloa ja illan tullen ne syttyvät. Mukavaa aikaa tämä joulunaika. Niin paljon saa kynttilöitä poltella.

Juhlavalaistus

Itsenäisyyspäivän viettoon kuuluu monia perinteisiä asioita. Eevertin kotikylän yksi perinne on juhlavalaista pikku kappeli kauniin siniseksi tällaisena juhlapäivänä. Suntio pitää huolta että kaikki valot kohdistuvat juuri oikein kappelin seiniin. Valaistus saa palaa seuraavaan aamuun saakka.

Yksi kommentoidumpia perinteitä on varmasti presidentin juhlavastaanotto. Eevertkin avaa hyvissä ajoin television ja valmistautuu seuraamaan juhlia. Se on arvokas perinne miehelle ja parasta onkin olla häiritsemättä kesken kättelyn.

Tiesitkö että, Eevert on presidentin linnassa käynyt ja tervehtinyt itseään valiokuntaneuvosta monta vuotta sitten. Presidentti Halonen itse oli estynyt tapaamisesta naapurimaan presidentin vierailun vuoksi. Siispä Eevert oli pikku hippasilla valiokuntaneuvoksen kanssa keltaisessa salissa. Kaikkea ne miehet keksivätkin kun vaimot ovat poissa!?!

Selvennykseksi varmaan täytyy kertoa että samassa hippaleikissä oli melkoisen iso joukko myös lapsia. Eivät ne miehet siellä sentään kahdestaan leikkineet.

5.12.

Päivä on hiljalleen valkenemassa. Eevert on herännyt hyvin aikaisin tänään. Mikä lie tuulen vire helistellyt vanhoja ikkunoita. Sitä vienoa helinää ja nurkkien paukahtelua oli oikien mukava kuulostella omassa vuoteessa. Olikohan ulkona kovinkin kova tuuli tänään?

Takka

Silloin kun ulkona on kylmä, sataa ja tuulee on Eevertin mielestä parasta sytyttää takkaan tuli ja vällyn alla lueskella päivän lehtiä tai kirjoja. Olisikohan tämä sellaisen päivä. Aamu on vielä varhainen.

Niinhän siinä sitten kävi, että takkatuli houkutteli miehen luokseen. Mukaansa Eevert otti mukillisen höyryävää kaakaota, päivän sanomalehden ja mielenkiintoisen kirjan jota hän on iltalukemisisnaan lueskellut. Kirja kertoo merimiehestä joka joutuu mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin reissuillaan. Kirjassa on parhaillaan kuvaus joulun vietosta parkkilaivalla. Kertomus tuo Eevertinkin mieleen monia tapahtumia ja kieltämättä niitä ikävänkin tunteita, kun on joutunut olemaan niin tärkeänä aikana poissa läheistensä luota.

Lukuhetki
Lukuhetki

Lapsuuden jouluista on erityisesti jäänyt mieleen monet kerrat kun äiti tai isä on lukenut joulukertomuksia kirjoista. Monta mukavaa hetkeä on vietetty kylki kyljessä. Joskus joulukirjaa luettiin koko adventin ajan kuin jatkokertomusta. Toisinaan taas kaikki lapset saivat tuoda mielikirjojansa luettavaksi. Samoja, rakkaiksi muodostuneita kirjoja luettiin moneen kertaan. Kirjasto oli silloin kovassa käytössä.

Kirjat

4.12.

Joulun lähestyessä moniin oviin ilmestyy koristeita. Ne toivottavat tulijat tervetulleiksi ja ilhduttavat ohi kulkevia lämpimällä viestillään. Se on kuin ystävällinen tervehdys kaikille, tutuille ja tuntemattomille.

Ovikoriste

Eevertin kylällä komeileekin jos jonkinmoista tervetulotoivotusta. Emännät ja isännät kilpaa askartelevat toinen toistaan mielenkiintoisempia ovikoristeita. Eeverkin on lähtenyt leikkiin mukaan ja näyttää olevan pihalla kiinnittämässä portinpieleen isoa kranssia.

Nuorna miehenä Eevertillä oli tapana koota havuista kransseja ja köynnöksiä enemmänkin. Nuorisoseuran talolla oli usein Itsenäisyyspäivän aikoihin myyjäiset ja siellä touhusi Eevertkin mukana. Myyjäisissä oli monia taitajia, vaan havuhommat olivat ja pysyivät Eevertin porukan bravuurina. Siinä sitä sitten jatkettiin joulunalusta aina haavaisin sormin. Havut olivat yllättävän raapivia kun niitä tiukasti käsitteli. Ja hanskojahan ei tosimies käytä. Hankalia ovat ja tuntumakin jää vajaaksi. Komea oli kranssipöytäkin ja kaikki työt löysivät aina paikkansa kylän taloista.

Asetelmia

Taitaa olla ihan puolukanvarpuja mukana ja kauniit joulupallotkin keskellä. Puolukan varpuja tallettettiin talon isoon pakastimeen aina siitä saakka kun sellainen ylellisyys taloon saatiin. Syksyllä kerättiin suurimarjaisia varpuja ja hellän ilmavasti pakastimeen. Niitä oli sitten sieltä helppo yksitellen ottaa käyttöön. Jos oikein pakkastalvi osui kohdalle niin säilyivät pitkään kauniina.

Puolukka
Puolukka

Joskus Eevert muistaa äidin tehneen puolukan varvuista kynttilälyhtyjä. Pyöreä kuivakakkuvuoka täytettiin puolukan varvuilla syksyllä, vuoka täytettiin vedellä ja pakastettiin. Joulun tullen se otetaan pakastimesta pois ja keskelle asetetaan kynttilä. Jäälyhty! Aika kaunis sellainenkin malli.

Kop kop, kukahan tämän oven takana asuu?

3.12.

Piparkakkutaikinan tekeminen varhain joulukuun alussa kuuluu asiaan. Eevert on usein laatinut valtaisan taikinan, josta sitten pienet ystävät ovat saaneet leipoa pipareita kun ovat taloon tulleet. Niinpä ovela Eevert saa pitkin joulukuuta talonsa täyteen joulumausteiden tuoksua. Tänään onkin tulossa nuorta väkeä mukaan piparitalkoisiin.  Se on aina mukava päivä, kun yhdessä paistellaan ja rakennellaan taikinasta vaikka mitä ihmeellisyyksiä.

Piparit kuuluvat lähes jokaiseen joulupöytään. Ruskean piparkakun takaa paljastuu melkoinen kulttuurihistoria. Pippurilla maustetut ja hunajalla makeutetut leivät tulivat Eurooppaan ristiretkeläisten mukana. Piparkakun nimi viittaa monissa kielissä pippuriin. Keskiajan Euroopassa piparkakku oli eksoottinen ja kallis herkku, koska sen valmistukseen tarvittiin harvinaista maustetta, pippuria. Uutuus ei päässyt pitkään aikaan kaiken kansan herkkupalaksi, sillä aluksi sen valmistus hallittiin vain luostareissa. Suomessa Naanatalin luostari on erityisesti kunnostautunut piparkakkujen tuotannossa aikojen alussa.

Tuoksuvaa ja mausteista piparkakkua pidettiin ensin lääkkeenä, ja niitä myytiinkin jos jonkinlaisten vaivojen parantamiseksi.  Suomalaisten pitokokkien leivonnaisvalikoimaan piparkakut ilmaantuivat melkein pari sataa vuotta sitten. Vasta viime vuosisadan alussa niitä ruvettiin tekemään kodeissa.

Eevertin taikinaan tulee aina reilusti pippuria ja moni niitä kutsuukin pippurikakuiksi. Täytyyhän talolla olla oma piparireseptikin jos kerran on ikivanha taikinajuurikin. Se onkin tarkasti varjeltu salaisuus.

Piparkakkutalo

Kyllä tulikin hieno piparkakkutalo tänä vuonna, ihasteli Eevert suureen ääneen ja kiitteli nuorisoa avusta. Muutamanakin vuonna on Eevert saanut tehdä toisenkin talon, sillä piparkakkutaikina on maan kuulua ja kummasti tulee talosta tai sen ympäristöstä napsittua palasia aina ohimennen.