Aihearkisto: Eevertin tarinat

Merikapteeni Eevert Taavitsainen muistelee matkojaan ja elämäänsä

Oskarinoksa

Olisiko tänään hyvä pyykkipäivä, miettii Eevert aamulla. Kaikenlaista pestävää on kertynyt taas pyykkikaappi täyteen.

Kai se on laitettava kone pyörimään. Eevertillä onkin oikein mallikas vanha pulsaattorikone käytössä. Siinä on pyykit pyörähtäneet jo isoäidin aikoihin laskeskelee mies ladatessaan koneeseen pyykit ja vedet.

Pesukone

Missäs se pesuaine taas on?

Lääkekaappi

Jaa, tuollahan se on lääkekaapin päällä. Lääkekaapista tipahti ovi alas samalla kun Eevert kurkotteli kaapin päälle.  No, sillä välin saa sitten pölyt pyyhittyä sieltä ja asennettua ovi takaisin paikoilleen kun pyykki pyörii koneessa.

Pyykin ripustus

Pian olikin pyykin ripustamisen aika. Eevert on asentanut kylpyhuoneeseensa Oskarin oksan. Siinä on hyvä kuivata kaikki pyykit.

Vallila

Nyt on Vallilan kevätverhot puhtaana taas tulevaa käyttöä varten.

On se kätevä tuommoinen oksa. Ottaa vaan esille tarvitsemansa määrän oksia ja pyykin kuivuttua sen saa taas nätisti nippuun seinustalle. Ei vie lattiatilaan pienestä kylpyhuoneesta.

Vaan mistä se on saanut nimensä? Siihen Eevert ei muististaan löytänyt vastausta.

________________________________________________________

Kiitos Laura Maria mukavasta oskarioksayllätyksestä 🙂 Se tuli todella tarpeeseen Eevertin kodissa.

 

Belfast ja Eevertin salattu menneisyys?

Eevertillä oli mahdollisuus liittyä (erittäin) viehättävään seurueeseen, jonka kiinnostuksen kohteena oli Belfast ja siellä erityisesti toisista ihmisistä huolehtiminen.

Eevert on sydämeltään auttavainen ja huolenpito kaikilla tavoilla niin toisista kuin ympäristöstäkin on mieluista, joten hetkeäkään miettimättä hän tarttui mahdollisuuteen. Ties vaikka voisi verestellä vanhoja muistoja samalla kuuluisassa satamakaupungissa.

Bellfast City Hall

Komea kaupungintalo erottui mahtipontisesti ympäristöstään. Se on rakennettu vuosina 1898-1906. Siinä on ollut mies jos toinenkin töissä ennen kuin rakennus on ollut valmis, tuumi Eevert. Kerrotaan, että suunnittelijoista on löytynyt samoja henkilöitä kuin Titanicin rakentajissa oli.

Ulkovaistus on muutettavissa päivän tai vuodenajan mukaan. Tähän aikaan talvesta se ainakin oli hieno. Pääsisipä sisään katsomaan, toivoi Eevert.

Ja joskus toiveet toteutuvat.

Ovesta sisälle tultaessa avautui hulppea aula. Niin huikea, että Eevertiä melkein pyörrytti katsellessaan komeutta.

Aulassa

Kahta puolen isoa aulaa nousi portaat. Niitä on pehmoista astella, niin upottavaa mattoa oli käytetty niiden päällystämiseen.

City Hall

Eikä niitä kuka tahansa päässytkään nousemaan. Eevert kyllä pääsi, sillä kohtelias vahtimestari avasi tien ylöspäin.

Kaupunginhallitus

Täällä kokoontuu kaupunginhallitus tekemään tärkeitä päätöksiä. Ihan tuo on samaa mallia kuin Lontoossa parlamentissa, tuumi Eevert ja asteli muitta mutkitta pitämään puhetta.

Puhe

Nimetyillä paikoilla oli kussakin mikrofoni. Hyvin toimi.

Yrjö V:n istuin

Vähän piti sovitella itseään Myös George V:en istuimeen joka löytyi parlamentin takaosasta. Onkos se nyt niin, että Elisabeth II isoisästä on kysymys. Hetken aikaa mies raapi päätään ja koetti muistella, mutta totesi, että ehkä kaikkea ei tarvitse enää tässä iässä muistaa. Ja joskus on parempikin ettei muista.

John!

Laskeuduttuaan portaita takaisin alas, tuli virka-asuun pukeutunut mies ja tarttui nopeasti Eevertiä olkapäistä kiinni ja kiiruhti kohti toista virkamiestä.

”Hi! John, look! Here is your lost brother!”

John ilmiselvästi ilahtui Eevertin tapaamisesta. Ystävämme oli kyllä hieman hämmentynyt tilanteesta, mutta supliikkimiehinä hoiti tyylikkäästi tilanteen näyttämättä hermostuneisuuttaan.

City Hallin jälkeen oli parempi hieman kävellä ulkona ja miettiä kokemaansa.

Katukuvaa

Muistoja menneistä löytyi monesta kohdin. Belfastin historia on hyvin rosoinen ja haavoittunut. Monin paikoin oli aistittavissa vielä verisen historian jättämiä jälkiä.

Muraali

Uusiakin muraaleja ja maalauksia on talojen seinissä. Ne kertovat rauhasta, uskalluksesta ja elämän rohkeudesta vastapainoksi uskonnolliselle tai poliittiselle kahtiajakoisuudelle.

Portti

Kadut suljetaan iltaisin edelleen. On siis viisasta olla ajoissa sillä puolen kaupunkia, missä aikoo yöpyä. No, nykyisin ne toivottavasti ehkäisevät enemmän ylimääräistä läpiajoa kuin väkivaltaisuuksia.

Muraalit

Muurit ovat korkeita ja niiden kiertämiseen saa käyttää monta kilometriä.

Kävellessä tulee jano ja nälkäkin jo vähän ilmoittelee itsestään.

The Crown Bar

Keskustan The Crown Bar houkuttelee sisälle.  Vanha ja kaunis pubi kiehtoo heti ensi näkemältä. Samaa ikäluokkaa kuin City Hallkin.  Se sai alkunsa aikanaan yhtenä pienistä giniä myyneistä juottoloista, gin palaceista.

The Crown Bar

Mukava tunnelma, ja mitä kauneinta käsityötä, niin lattian mosaiikeissa kuin kattokaiverruksissakin.  Siinä menee miehellä tovi ihmetellessä ennen kuin edes pystyy tilaamaan juotavaa.

Aivan kuin olisi hypännyt aikakoneella johonkin toiseen maailmaan. Onhan tämä Liquire saloon ollut muutamien elokuvienkin miljöönä. Valaistus toimii edelleen pitkälti kaasulla.

Loossi

Paikassa on kymmenkunta loossia, jonne voi rauhassa vetäytyä seurueensa kanssa jos ei halua baaritiskillä notkua. Ainakin ennen vanhaan loosseihin pystyi myös tilaamaan juotavaa huomaamattomasti nappia painamalla. Eevert tyytyi hakemaan juomansa tiskiltä. Nappi kyllä löytyi.

Loossin rauha hieman järkyttyi, kun eräästä toisesta loosista putkahti ulos lady, joka hetken aikaa tarkkaili Eevertiä. Tuli sitten ilahtuneena lähemmäksi ja tiedotti iloisesti muulle pubiväelle:

”Look, my ex-husband is here!”

Välikohtauksen jälkeen Eevert vetäytyi loossiinsa ja sulki oven. Nyt on niin paljon yllättävää tapahtunut muutaman tunnin sisällä, että on hengähdettävä tai katsottava itseään peiliin.

No, peili löytyikin loosista, mutta säröillä ja elämää kokeneena, niinkuin ystävämmekin.

Peili

Yllätyksiä täynnä olleen päivän jälkeen, voi vaan jäädä miettimään että onkohan Eevert sittenkään kertonut meille ihan kaikkea elämästään maailman merillä.

________________________________________

Kiitos matkaseurueelle hyvästä matkatoveruudesta sekä mielenkiintoisista tutustumiskohteista.

 

Remonttihommia

Kulttuurihistoriallisissa vanhoissa kivikirkoissa on kova homma pitää ne kunnossa.  Nyt näyttää ikkunat repsottavan ja sähkökytkennät reistailevan pahemman kerran. Lamppujakin on palanut – ehkä juuri siksi.

Valaisinkisko

Irroitin valaisinkiskon. Kaksi kattolamppua on pimeänä. Ne oli tietenkin rakennettu niin että lampun vaihtaminen ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin luulisi.

Roikkuvat valot

Korjausoperaation aikana sain rikottua yhden lampunkupun ja samoin yhden ripustimen.

Valot

Ujuttelin kiskon takaisin. Kaksi valoa näytti hieman aneemiselta, joten olihan sitä kolmatta vielä yritettävä.

Hohhoijaa

Sain valon paikoilleen mutta tuo varsi teki katoamistempun. Ei löytynyt tarkasta etsimisestä huolimatta. Täytyy jatkaa toisena päivänä.

Sammunut kynttilä

Muutama hautakynttilä on myös sammunut. Sähköistys kirkkotarhaan on tehty alakautta, joten pitäisi purkaa koko hautausmaa, jotta niihin pääsisi kiinni.

Kynttilät

Osa sentään palaa niinkuin pitääkin.

Ikkunan kiinnitys

Yksi kappelin ikkuna on irronnut myös liitoksistaan. Sitä koitan auttaa hieman kevyemmällä konstilla. Katsotaan onnistuuko – vai pitääkö kappelikin laittaa osiin. Sittenpä saisi myös valot uusittua kokonaan.

Kappeli

Tai sitten annan vain olla.

Kappeli edestä

Onhan siellä vielä jotakin valoa olemassa.

Joulun odotusta

Tänä vuonna Eevertin joulu ilmestyy varsin pienimuotoisesti.

Siihen aikaan kun Eevert yleensä on perehtynyt joulutarinointiin ja -puuhiin oli tänä vuonna vallan muuta ajankulua. Upea kahden viikon kuntoutusjakso palveli syksyllä enemmän hyvinvoinnin saralla. Siksipä tuli valittua hieman kevyemmän sorttinen joulunaika. Myös tässä 1:1 kodissa.

Vähintään joka Adventti Eevert muistelee menneitä tai keskittyy johonkin uuteen. Tervetuloa mukaan ihmettelemään joulun sanomaa. 

Minielämä on ollut lähes koko vuoden tauolla. Keväisen muuton jälkeen ei ole tullut keskityttyä ministelyyn. Pikkuhiljaa jotakin ajatuksia on virinnyt ja ehkä tullut jotakin kokeiltuakin. Ei vaan ole saanut blogiin saakka.

Joulukoristelaatikko
Joulukoristelaatikko

 

Aika kaivaa joulu esille.

Urheilukärpänen

Näinköhän on vanhaan mieheen päässyt iskemään urheilukärpänen, vai miksi Eevertin kätköistä on kaivettu esiin monenlaista urheiluvarustetta?

Pingis

Pöytätennismailat näyttävät ehjiltä toteaa Eevert. Jalkapallokengistä on kyllä toinen kenkä kateissa. Pallo sensijaan on vielä hyvässä kuosissa. Kyllä näillä kylän poikien kanssa vielä pelaa.

Pingismaila

Pingispallojakin on ainakin yksi käytössä. Kannattaakin olla sen kanssa tarkkana, ettei pompi kadoksiin.

Keilat

Keilapallo ja keilat houkuttelisivat heti liikunnan ääreen. Kyllä sitä kolmella keilalla jo hyvin tekee harjoituskaatoja. Enää tarvitaan vain rata.

Räpylä

Räpylä on ravisteltu pölyistä. Siitäkin saa hyvän kun vielä vähän harjailee nukkaista pintaa.

Pesäpallo

Pian voidaankin aloittaa pesäpalloharjoitukset, huokaa Eevert onnellisena.

_____________________

Eevertin kokoluokkaa olevat urheiluvälineet löytyivät Tigeristä ja ovat oikeasti pyyhekumeja.

Majakkasaarella – Söderskär

Helteet eivät ota laantuakseen, joten Eevert päätti lähteä merelle vilvoittelemaan. Keliksi oli luvattu vähintäänkin sateista pilvipäivää, eikä kuulema ukkonenkaan kaukana olisi.

Siispä eväät reppuun ja menoksi.

Määränpää häämöttää

Eevert astui laivaan Vuosaaresta ja kipparilla näytti olevan suora linja kohti majakkaa heti laiturista päästyään. Vähitellen taivaan rannassa sojottava torni tuli lähemmäksi.

Majakkasaari

Tähän aikaan vuodesta maihinnnousu on sallittu vain tiettyjen liikennöitsijoiden toimesta. Saari tai saaret ovat lintujen pesimäpaikkoja ja pesimisrauha on taattava näille merilinnuille.

Satamassa

Käytössä olevat kulkureitit oli merkitty köysin. Rantaan päästyä olivat loputkin pilvet kadonneet taivaalta.

Majakan ihailija

On se kyllä mahtava rakennelma. Ikääkin melkoisesti, koska Söderskärin majakka valmistui Mattlandetin kalliosaarelle Porvoon ulkosaaristoon vuonna 1862. On se paljon kerennyt näkemään elämänsä aikana.

Torni

Alunperin majakka oli tarkoitus rakentaa harmaakivestä. Sitä ei saatu tarpeeksi, joten yläosa on tehty tiilestä. Myöhemmin majakaa on vahvistettu, jotta se kestäisi paremmin myrskyt ja myllerrykset.  Ja onhan se kestänyt näihin päiviin saakka, ihastelee Eevert.

Majakkahuone

Majakka on kuusikerroksinen ja melko tiukat ja astinlaudoiltaan kapeat puuportaat johtavat ylös. Tasanteille koottu näyttely kertoo majakan historiasta.

Kuva

Varhaisimmat valokuvat olivat 1800-luvun lopulta. Komeat ovat olleet virka-asut luotseilla.

Tove-huone

Majakka on ollut muumi-tarinoiden innoittajana. Muumipappa ja meri kertoo majakasta, joka suurella todennäköisyydellä on juuri Söderskär. Laverilla varustetussa pienessä huoneessa on Tove Janssonin piirroksia ja hänen isänsä lokikirjojen kansia näkyvillä, joihin Tove on piirtänyt vuoteen sijoittuvien tapahtumien kuvia.

Valo

Majakassa on yllättävän kuuma. Vanhaalle valomerkille saakka pääsee nousemaan. On se iso lamppu.

Lampun mittakeppinä

Itse lamppu on korkeampi kuin seurueen neito.

Näkymät ylhäältä olivat kauniit. Tosin enimmäkseen avomerta.

Majakkasaaret

Majakkasaarilla on myös asuinrakennuksia, sillä majakanvartija sekä kalastajat tarvitsivat rakennuksia. Takimmaisella saarella on luotsin talo. Sinne ei ollut ollenkaan asiaa vielä tässä kohden kesää. Alue on rauhoitettu.

Ikkuna

Majakan kaikilla sivuilla oli ikkunoita. Jokaisesta erilainen näkymä.

Purjelaiva

Oi miten komea laiva, huudahti Eevert innoissaan erään kerroksen ikkunasyvennykseen laitetun purjelaivan nähdessään.

Portaat

Laskeutuminen tornista oli haasteellisempaa kuin nouseminen. Onneksi ei ollut kiire.

Evästauolla sitten keksi seurueemme, että minusta – Eevertistä – ei tullut otetuksi yhtään kuvaa majakan näköalatasanteella.  Hämmennys oli ilmiselvä, mutta kukaan seurueen jäsenistä ei ollut enää halukas kiipeämään takaisin, koska laiva oli pian lähtemässä satamasta kohti kotia.

Majakka

Onneksi laivan satamapaikalla oli toinen majakka, jonka korkeuksiin Eevert pääsi kiipeämään.

Majakanvartija

Hyvät näkymät täältäkin on, hihkui Eevert onnellisena.

Reissun päätteeksi oli vielä tarjolla maukasta kakkua seurueeseen kuuluneen neidon syntymäpäivien kunniaksi.

Mansikkakakku

 

Olihan päivä

Aamu aukeni kauniina ja kirkkaana. Luvattiin hyvää keliä. Mikäs siinä sitten, muuta kuin matkan päälle. Suunnitelmissä taas Ötztalista hissillä vauhtia ja sitten laskeutumista alas laaksoon.

Kiva metsäautotie

Hyväkuntoisen oloinen metsäautotie lähti huipulta alas. Sitä olisi helppo laskeutua.

Maisemaa

Alkuun rinteillä oli pilvimassoja pyörimässä, mutta vähitellen ne katosivat auringon lämmön myötä.  Tie mutkitteli rinnettä pitkin alaspäin.

Alm

Tuolla on Alm, sinne siis. Matka on vasta alkuosassa, mutta jos kerran on paikka tarjolla niin parasta ruokaa vaeltaja sieltä saa.

Suppe

Tänään tarjolla oli nuudelisoppa.

Maakunnan herkkuja

Lisäksi tuli paikallisia herkkuja. Kyllä näillä appeilla pian laskeutuu takaisin laaksoon.  Acherberg Alm oli 1888metrin korkeudella. Siis aika matalalla jos ottaa huomioon että majapaikkammekin on 1700 metrin tuntumassa. (Myöhemmin sitä sitten joutui miettimään kuinka alhaalla se Ötzin laakso sitten onkaan 😉 )

Polku

Almin jälkeen matka jatkui jonkun matkaa kärrytietä. Sitten tutkimme karttaa ja totesimme että tie ei vie lähellekkään paikkaa jonne jätimme auton. Mutta ei hätää. Polkuja risteilee rinteellä ja yksi niistä vie kätevästi toiselle tielle. Siispä alaspäin melko jyrkkää rinnettä. Polku oli hyvä, mutta se oli päällystettynä ties kuinka paksulla neulasmatolla. On muuten liukkaita!

Eevert

Eevert on välillä hätää karsimässä. Matkanteko on hidastunut kovasti ja jalat alkavat olla kovilla.

Niityllä

Välillä polku poikkeaa niityille. Kapea ja jyrkästi laskeva polku laittaa miettimään, mitä kaikkea siellä heinikossa onkaan.

Tiellä taas

Lopulta kovan ja mutkaisen laskun jälkeen päädyttiin tielle. Tätä on hyvä jatkaa. Hetken huili penkillä ja sitten tietä pitkin alas. Polku veisi suorempaan, mutta nyt on ollut sen verran kovaa että on viisasta mennä pari kilometriä enemmän kuin vaarantaa jalat jyrkässä rinteessä.

Matkaa on vielä

Näyttää olevan alas vielä matkaa.

Kyltit

Sitten onkin tien yli vedetty nauha ja pari metsätöistä varoittavaa kylttiä. Ei kuulu mitään työn ääniä. Retkikunta päättää jatkaa kiellosta huolimatta tietä pitkin alas. Jyrkkkään se laskeekin! Pari kilometriä ehkä päästiin kun ryhmä näkee alapuolellaan metsätyön jälkiä.

Mutka

Olennaisen mutkan kohdalla, mistä piti päästä kääntymään takaisin laaksoon on valtava kasa runkoja! Piti pitää tuumaustunti.

Puita ei voinut ohittaa, ei kiertää eikä niiden päältä ollut turvallista taiteilla itseään ohi sortumavaaran talkia. Todellisuudessa rinne oli kuvaa jyrkempi eikä sitä voinut myöskään laskeutua suoraan alapuolella olevalle tieosuudelle, koska ei ollut kiipeilyköyttä mukana. Lisäksi korkeusero muuttui tieosuuksien välillä huimasti joka metrillä. Siksi se tie niin isoilla mutkilla olikin, että olisi turvallinen kaikille tienkäyttäjille.

Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin nousta se pari kilometriä takaisin ylös. Nousu oli tiukka. Vedet ja juomat juotu. Ja matkaa alas oli hyvinkin pari-kolme tuntia. Vaan tuolla ei auta muu kuin mennä ja nöyrtyä. Siispä takaisin tien yli vedetyn nauhan kohdalle ja paluu kiviselle ja neulasilla päällystetylle polulle.

Opetus: jos siinä lukee että tie on poikki ja sinne ei saa mennä, niin se myös tarkoittaa sitä 😀

Polku

Siispä matka jatkui hengityksen tasaannuttua uudelleen.

Mansikat

Kulkijan avuksi ja tueksi on ennenkin kerätty mansikoita ja vadelmia. Rinteillä alppiauringon paahteessa varttuneet marjat tulivat tosi tarpeeseen. Vadelmia oli kerättäväksi saakka, mutta valitettavasti isolta osalta tavoittamattomissa kulkijalta.

Krusifiksi

Keskeltä rinnettä löytyi krusifiksi. Se oli merkitty maastokarttaan ja oli hyvä paikannusmerkki kulkijoille. Onneksi oli kännykässä karttaa mukana. Yleensä sitä ei paljon tarvita, mutta nyt se auttoi oikeaan suuntaan ristiinrastiin kuljettaessa.

Kaivattu laakso, hissiasema ja auto tavoitettiin kolmisen tuntia omasta aikataulusta jälkeen. Hieno päivä oli, vaikka matkaa tulkin tehtyä enemmän kuin mihin kunto riitti.

Mäki

Maantieteellisesti laskettuna matkaa tuli 17 km vuorikävelyä. Se tosin ei täällä paljon kerro. Jokatapauksessa tuolta valkoisen pilven oikealta puolelta tultiin alas.

Ensimmäisenä lähimmälle huoltoasemalle hakemaan juomia. Palautusjuomat tulivat tarpeeseen. Kotiin, suihkuun ja lepoon oli seuraavat suunnitelmat.

Reitti

 

Kühtai kutsuu

Taannoisena sadepäivänä Eevert ajeli kirkkokierrosta lähikylissä ja laaksoissa. Silloin tuli käytyä myös Kühtaissa, joka kutsui kovasti matkalaisia uudelleen kirkkaammassa kelissä.

Siispä auto aikaisin tielle ja suuntana Ötztalin sivulaakso.

Hissillä taas hieman alkumatkaa ylös DreiSeenBahnilla. Eevert oli menossa jo omalla kuplallaan ylös ennen kuin muu seurue keskesi hissiasemalle.

Hissi

Ylhäällä avautuivat kauniit näkymät joka puolelle. Päivästä taitaa tulla maisemien ihailupäivä, hymisi Eevert tyytyväisenä.

Maisemaa

Sitten ei muuta kuin kamerat valmiuksiin ja liikkeelle.

Kamera kohdillaan

Ylhäällä oli pieniä järviä sekä yksi isompi patojärvi, joka oli yhtenä kohteena laskeutumismatkalla alas.

Rinteillä laidunsi lampaita. Tämän vuoden laaksot ovat enemmän lammas- ja hevostilallisia kuin missä ollaan aikaisemmilla reissuilla käyty.

Lampaat ovat arempia kulkijoiden suhteen, kuin luonnostaan uteliaat lehmät, jotka yleensä tulevat tervehtimään. Lampaita sai hieman houkutella luokseen.

Itävallassa ei nousuista pääse koskaan eroon, vaikka suunnitelmissa olisi laskeutuminen. Patojärvi kutsui luokseen ja sen tavoittamiseen tarvittiin ihan hyväsykkeistä nousua.

Nousu

Finstertaler Stausee, 2335m on huikean värinen, niinkuin monet vedet täällä.

Finstertaler Stausee

Paikka vaikutti olevan suosittu retkikohde, sillä iso osa kulkijoista vaelsi järvelle ja palasi takaisin laaksoon hissillä. Muutamilla muillakin oli suuntana rinteitä pitkin laskeutuminen Eevertin lisäksi.

Hevoset

Patojärvellä laidunsi falabellaperhe. Ne eivät juuri piitanneet kulkijoista, vaan keskittyivät nyhtämään ruohoa tiiviisti paikassa joka oli enemmän kuin kuvauksellinen.

Falabellat

Melko moneen perhealbumiin ne päätyivät 🙂

Patojärven pääty

Padon reunaa pitkin pääsi käymään toisella rannalla. Se oli ollut monen romanttisen kävelyn kohde sillä useampia sydämiä oli muodosteltu alueen kivistä.

Maisema – Kuva Juha Kinanen

Alas laaksoon on vielä matkaa. Toinen patojärvikin siinteli alapuolella.  Laskeutumiseen kului lähemmäs pari tuntia,  hyvin laiskasti askeltaen. Näkymät olivat niin huikaisevia että ei ollut kiire alas.

Gulassi

Eevert poikkesi kylässä vielä gulassille, joka ei pettänyt kulkijaa tälläkään kertaa.

 

Maailman katolle

Aamu aukesi aurinkoisena, eikä suven suloista pyhäaamunrauhaa jääty pitkään ihmettelemään. Siispä joukkue kasaan ja reissuun jo yhdeksän aikaan aamulla.

Suunta korkealle, lumihuippujen tasalle.

Tien päälle

Alkuun alppitietä ylöspäin.

Kaiteet?

Kaiteet? Mitä niillä tekee. Joissakin kohdin oli narulla varmennettu että ei mene kurvissa pitkäksi.

Komeat olivat maisemat.

Kondolissa

Tiefenbachbahnilla ylös ja läpi alhaalla roikkuvien pilvien 🙂

Korkealle mentiin

Hissin yläasema oli 3249 metrissä. ne ovat jo niitä korkeuksia joissa Eevertkään ei paljon enää vaeltele. Ilma on ohutta ja pienikin liikkuminen tuntuu kehossa. Näin korkealta ei löydy enää juuri kasvillisuutta tai puita. Kiveä ja lunta etupäässä.

Liikenteenvalvonta?

Liikkumisen kanssa täytyy silti olla tarkkana. Liienteenvalvonta näyttää toimivan täällä yhtälailla kuin kotipuolen kehäteillä.

Näköalatasanne

Näkymiä riitti jokapuolelle. Mainio näköalatasanne oli rakennettu vaijerien varaan pitkälle rinteen ulkopuolelle.

Yhteydet pelaa

Tasanteella oli ritilälattia, joka hieman hirvitti joitakin maisemien ihailijoita.

Näkymiä

Niin tutkimista kuin alppiaurinkoakin riitti pitkäksi aikaa. Huipulla oli yllättävän lämmintä ja tuuletonta. Kyllä kelpasi katsella.

EU:n korkein tie

Paluumatkalla piti poiketa EU:n korkeimmalle tiekohdalle hieman katselemaan. Tässä ollaan poikettu aikaisemminkin, totesi Eevert muistin palatessa pätkittäin, kuin Uuno Turhapurolla konsanaan.

Kuljettajamme

Hetken kuvailutauon jälkeen matka jatkui alaspäin ja kohti lounaspaikkaa – Rettenbachalmia 2145m.

Rettenbachalm

Paikkavalinta osui nappiin. Tälllä kertaa ruokalistalta ei löytynyt Eevertin suosikki ruokalajia eli paikallista gulassia, joten oli tilattava muita paikallisia makuja.

Maistelulautanen

Kyllä näitä kelpasi maistella. Hyvin jaksaa loppupäivän kun on kunnon eväät, totesi Eevert levittäessään laardia leipänsä päälle.