Aihearkisto: Joulukalenteri 2010

Eevertin jouluvalmistelut – arvonta

Lämmin kiitos kaikille mukavista viesteistä ja kommenteista Eevertin joulukalenterin aikana. Niitä on ollut ilo lukea ja oppia myös kaikenlaista eri joulutavoista ja valmistelujen vaiheista. Eevertkin on rinta röyheänä itsekin seurannut ja iloinnut kaikista ystävistään.

Lahjakuusi
Eräs taloon saatu lahjakuusi

Kommentteja tuli kalenteriin aattoiltaan mennessä kaikkiaan 141. Niistä olisi ollut äärettömän vaikea valita palkittavia, joten ratkaisuksi tuli arvonta. Arvonnan olisi voinut tehdä vaikka ”lottokoneella”, mutta tällä kertaa Eevert päätti toimia toisin. Hän numeroi kaikki kommentit ykkösestä alkaen takaperin, eli viimeinen kommentti sai numeron yksi ja ihan ensimmäinen ensimmäisen adventin kommentti numeron 141.

Ja sitten oli vuorossa itse arvonta.

Kinkunsulattelukävely – joulunakaan Eevert ei unohda huolehtia itsestään. Siispä varusteet kasaan ja sauvat käteen ja arpomaan!

Ennen arvontaa Eevert määritteli kolme määrettä minkä perusteella valittaisiin nuo kolme onnekasta.

1. Kinkunsulatuskävelyn askelten määrä jaettuna kommenteilla ja pyöristettynä tarvittaessa pienempään kokonaislukuun.

2. Kinkunsulatuskävelyyn käytetty aika minuutteina.

3. Kinkunsulatuskävelyn keskisyke mitattuna sykemittarilla.

Arvontaan osallistui Eevertin lisäksi neljä virallista valvojaa sekä koira. Viralliset valvojat – sukulaislapset – seurasivat silmä tarkkana suoritusta n. 25m päästä koko suoritusajan.

Näillä määreillä saatiin kolme lukua:

1. Askeleita 13 099 jaettuna 141 kommentilla ja pyöristettynä pienempään kokonaislukuun – tuloksena 9

2. Kävelyn aika 98 min – josta arpanumero 98

3. Keskisyke 116 –  josta arpanumero 116

Viesti numero 9:

Tuossa pienemmässä paketissa on taatusti kello. Toivottavasti toisesta paketista löytyy jotain lämmintä päälle pantavaa, kun Eevert kulkee paitahihasillaan aina ulkonakin. Hauskaa joulua sinulle ja Eevertille!

Viesti numero 98:

Joululauluja jää kyllä vähän väliä päähän soimaan – joskus jopa kesällä. Voi olla, että tämän lukemisen jälkeen pyörii jonkin aikaa “Räven raskar över isen…” vaikka en sitä ruotsiksi juuri enempää osaakaan.

Viesti numero 116:

Ja aina pitää ystäviä myös muistaa, omatekoisilla korteilla ja kynttilöillä. Niitä oikein jo tiedetään odottaa …. :O)

Joulutähti
Joulutähti

Takkatulen ääressä Eevert nautiskelee joulupäivän rauhasta ja muistelee kulunutta aikaa. Hyvien ystävien kanssa on ollut oikein mukavaa valmistautua juhlaan. Hän tarttuu kynään ja paperiin ja kirjoittaa vielä muutaman tervehdyksen:

Lämpimät onnittelut ja suuret kiitokset kanssakulkemisesta  saga, riSa ja Heidi.

Laittakaahan osoitetietoja sähköpostilla niin Eevert saa laitettua piakkoin huolella valitsemiaan yllätyksiä tulemaan!

25.12. Joulu

Espanjalainen seimi
Espanjalainen seimi

Jouluevankeliumi, Luukas 2: 1-20

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.

Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

Hyvää joulua kaikille lukijoille!

t. Eevert ja Mare

24.12. Jouluaatto

Jouluaattona on vielä paljon tekemistä. Moni asia kaipaa viimeisen silauksen ennen juhlan alkua.

Yhdestä asiasta Eevert on pitänyt erityisesti huolta. Joulurauhan julistus on hetki jolloin koko talo hiljenee ja asettuu aloilleen höyryävän glögimukin kanssa. Aikanaan sitä kuunneltiin radiosta, mutta myöhemmin television välityksellä.

Julistus kuunnellaan tarkkaan ja rauhassa tunnustellen jokaista sanaa:

Huomenna, jos Jumala suo,
on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla;
ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla
kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään
sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään,
sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakin
laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee,
on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen
rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta
ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

Lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa.

Joulurauhan julistuksen jälkeen touhu talossa jatkuu vielä.

Posti-Pekka on tavoittanut Eevertin vielä aattona. Postiin oli tullut pieni paketti ja näytti olevan niin kaukaa että Pekka päätti lähteä sitä toimittamaan perille asti. Paketti näytti olevan hyvin arvoituksellinen. Eevert käänteli sitä sinne ja tänne. Salaperäinen hymykin karehti miehen poskilla ja pienet tummat silmät äkisti  kiiluivat. Odotuksen tunne oli suuri. Pitäisikö tämä avata nyt heti vaiko vasta jouluna? Paketista kuului kuitenkin rapinaa, joten ehkä olisi parasta avata se heti.

Mystinen paketti
Mystinen paketti

Paketin sisältä paljastui lähettäjäksi Tuntematon ihailija. Aivan kuin huomaamatta Eevert kohensi sivustoilta hiuksiaan järjestykseen ja päästi pienen yskähdyksen. Mitä kummaa, taitaa mies hieman punastuakin. Ja tuossa iässä 😉

Hellin käsin Eevert avaa kirjeen joka on sisällä.

Kirje
Arvoituksellinen kirje

Vai että vieras. No sitähän minä olenkin odottanut koko eilisen päivän, mies naurahtaa. Ja sitten alkaakin tapahtua. Pikkuinen ja vikkelä menijä juoksentellee Eevertin ympärillä vinhaa vauhtia. Mikä se oikein on? Vanha mies ei tahdo pysyä mukana ollenkaan. Siinä se pieni olento juoksee ympäri pihamaata niin että lumi pöllyää. Jaa kiipesi vielä lintujen lyhteeseenkin ja melkein pelästytti piha-Töntön. Vaan, näyttävät ne tulevan hyvin toimeen. Kyllä tämmöiset vieraat ilahduttavat vanhan miehen sydäntä. Melkein kyynel silmässä hän katselee eläinten kursailevaa tutustumista pihalla.

Mutta kuka mahtaa olla salainen ihailija? Viitteinä paketissa mainittiin Pori. Sieltä suunnalta Eevert kyllä tuntee erään viehättävän rouvan. Oikein ystävällisen ja tyylikkään. Mahtaisikohan se olla? Eihän sitä kyllä tiedä… rohkenisikohan sitä vaikka soittaa. No, ei ehkä nyt sentään sehän olisi varmaan aivan liian tungettelevaa näin joulun aikaan. Vai olisikohan… No, siinäpä miehellä puuhaa ja pähkinää joksikin aikaa. Tyytyväisenä Eevert tallettaa kirjeen lipastonsa laatikkoon ja lupaa pitää varmasti hyvää huolta uudesta pikkulemmikistään. Olisikohan niitä pähkinöitä vielä kaapissa?

Orava ja Tönttö
Orava ja Tönttö

Orava ja Tönttö lähtevät pian kisasille. Puusta toiseen ja edes takaisin. On se melkosta menoa. Lopulta Tenhokin tulee mukaan ihmettelemään mitä pihalla tapahtuu ja minne Eevert on jäänyt.

Pihalla tapahtuu
Pihalla tapahtuu

Lumiukkokin saa osansa villistä leikistä ja on luutansa kanssa jo hieman hädissään kun jo muutenkin vallaton Tenho tulee mukaan leikkiin. Siinä melkein ukkoa jo huimaa kun eläinkunta tanssii piirileikkiä sen ympärillä. Salaa sydämessään se tuntee itsensä hyvin onnelliseksi lumiukoksi.

Iltapäivällä lämmitetään sauna, joskus oikein savusauna rannasta. Sen lämmittämiseen kuluu koko päivä ja se on Eevertille kunnia asia. Savusaunan leppässä löylyssä onkin hyvä kylpeä ja nauttia aattoillan aikana.

Toisinaan talon nuoret vieraan käyvät saunan jälkeen erikseen pesulla uudenaikaisemmassa kylpyhuoneessa. Vatipesulla kun ei kuulema puhdistu tarpeeksi.

Saunan pesutila
Vati ja saippua

Eevert nauttii hämyisestä saunasta ja kunnon saippuan tuoksusta. Jos joulusaunaan saa vielä vastan ja pullollisen okein tummaa olutta niin paremmasta ei väliä.

Saunan jälkeen on aika istahtaa ruokapöytään ja nauttia kaikista jouluherkuista. Perinteisesti pöydässä on ollut jokaiselle jotakin. Ja kaikkea on yllin kyllin ja kaikkien jouluvieraiden tarpeisiin.

Jouluherkkuja
Jouluherkkuja

Aaton kohokohta taitaa Eevertillekin olla se kun saa avata joululahjan. Aattona ei koskaan tiedä minne joulupukki lahjakorinsa asettaa. Se voi löytyä oven takaa. Pukilla on silloin ollut niin kiire että ai ole sisälle ehtinyt poikkeamaan. Tai joskus kori on ilmestynyt jo hyvissä ajoin kuusen alle ja jotenkin ihmeellisesti sinne on vähitellen ilmestynyt paketteja niin että aattona jo melkein ”kuohuu” yli.

Joulukuusi
Joulusalissa

Tänä vuonna Eevert on saanut enemmänkin paketteja, joiden avaaminen jännittää. Paketit ilmaantuivat eräänä iltana aivan yllättäen Eevertin taloon. Kauniisti kirjaillut kortit kertoivat, että ne on osoitettu ”vanhalle ystävälleni, Eevertille”. Allekirjoituksena oli vain Tonttu. Eevert talletti paketin varovasti salin lattialle.

Salaperäiset joulupaketit
Salaperäiset joulupaketit

Aina välillä hän kävi varmistamassa, että Tenho ei ollut innostunut leikkimään niillä. Ehkä hieman siirsi ja nosti paketteja. Mitään vinkkejä sisällöstä hän ei kuitenkaan saanut. Kyllä jännittääkin jo kovasti!

Mitä mahtaa Eevertin paketeissa olla?

Oletko sinä arvuutellut lahjoja etukäteen jos paketti on ollut näkyvillä hyvissä ajoin?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

Osa joulupöydän antimista on mahtikokin, Jatan taidetta.

23.12. Suutarin vieraat – tarinan jatko-osa

Vihdoin kiemurtelevan tien päässä näkyi kulkija. Pappa Panov painoi innoissaan kasvonsa huurteiseen ikkunaruutuun: ehkä se oli Jeesus. Mutta sitten hän vetäytyi pettyneenä takaisin. Kulkija oli tullut lähemmäs. Hän löntysti hitaasti tietä pitkin pysähtyen vähän väliä. Pappa Panov tunsi miehen. Se oli vanha kadunlakaisija, joka tuli kylälle joka viikko kärryineen ja luutineen.

Kylmä tie
ei ketään tiellä

Pappa Panovia harmitti. Oli hänellä parempaakin katsottavaa kuin vanha kadunlakaisija. Hänhän odotti Jumalaa, Kuningasta, Jeesusta. Hän kääntyi äkäisesti selin ikkunaan ja odotti, kunnes arveli ukon ehtineen ohi. Mutta kun hän taas kääntyi ikkunaan päin, kadunlakaisija olikin juuri hänen puotinsa kohdalla tien toisella puolella. Ukko oli pysäyttänyt kärrynsä ja hieroi käsiään ja tömisteli jalkojaan. Pappa Panovia alkoi säälittää. Miesparkaa näytti tosiaan palelevan. Ja ajatella, että hänen piti olla töissä joulupäivänäkin!

Pappa Panov naputti ikkunaruutuun, mutta ukko ei kuullut. Pappa Panov meni ovelle.

”Hei!” hän huusi. ”Hei, mies!” Kadunlakaisija vilkaisi säikähtyneenä ympärilleen. Ihmiset olivat usein hänelle ilkeitä, koska hänellä oli sellainen työ. Mutta pappa Panov näytti hymyilevän.

”Maistuisiko kuppi kahvia?” suutari kysyi. ”Sinähän näytät olevan ihan jäässä.” Kadunlakaisija jätti kärrynsä siltä seisomalta.

Kuppi kuumaa
Kuppi kuumaa

”Kyllähän se sopii”, hän sanoi ja astui pikku puotiin. ”Olet kovin ystävällinen, kovin ystävällinen.”

Pappa Panov hämmensi kahvipannua.

”Tämä on vähintä mitä voin tehdä”, hän sanoi olkansa yli. ”Onhan nyt sentään joulu.”

Ukko niiskautti nenäänsä. ”Tässä minun jouluni sitten onkin”, hän sanoi, otti kahvikupin, jota pappa Panov ojensi hänelle, ja laahusti hellan ääreen lämmittelemään. Hänen kosteat vaatteensa höyrysivät ja niistä lähti tunkkainen haju.

Pappa Panov palasi ikkunaan ja alkoi taas katsella oikealle ja vasemmalle.
”Vieraita tulossa, vai?” vanha kadunlakaisija murahti. ”Etten vain olisi tiellä?”

Pappa Panov pudisti päätään. ”Tuota noin… Oletko koskaan kuullut Jeesuksesta?”

”Ai siitä, joka on sama kuin Jumala?” ukko sanoi.

”Hän on tulossa tänään meille”, pappa Panov vastasi.

Ukko katsoi häntä ihmeissään ja pyyhki hitaasti nenäänsä takinhihaan.

Pappa Panov kertoi hänelle koko tarinan.

”Siksi minä nyt tässä tähyilen häntä”, hän lopetti.

Ikkuna
Ikkunastaan suutari tähyili kulkijoita

Kadunlakaisija laski mukinsa hellan reunalle ja pudisti synkän näköisenä päätään. ”No, toivottavasti sinua onnistaa”, hän sanoi ja lähti ovea kohti. ”Ja, tuota, kiitokset kahvista.” Ensimmäistä kertaa kadunlakaisija hymyili. Sitten hän meni kärryjensä luo ja lähti kiireesti eteenpäin.

Pappa Panov jäi seisomaan ovelle ja katselemaan hänen jälkeensä.

Hän tähyili oikealle ja vasemmalle. Talvipäivän aurinko paistoi kirkkaasti. Sen säteet lämmittivätkin sen verran, että huurre alkoi sulaa ikkunasta ja liukkailta mukulakiviltä.

Ihmisetkin olivat jo lähteneet liikkeelle. Muutama juopunut hoiperteli kotiin edellisen illan juhlista, perheitä kulki sukulaisten luo kylään hienoissa vaatteissaan. He nyökkäsivät ja hymyilivät pappa Panoville, joka seisoi puotinsa kynnyksellä.

”Hyvää joulua, pappa Panov!” he huusivat. Ja vanha suutari nyökkäili ja hymyili heille mutta ei pysäyttänyt heitä, koska tunsi heidät kaikki. Hän odotti vierasta.

Juuri kun pappa Panov oli aikeissa sulkea oven ja mennä sisään, hän huomasi jotakin. Varjossa seinän vierellä kulki kompuroiden nuori nainen vauva sylissään. Nainen oli hyvin laiha ja väsyneen näköinen ja hänen vaatteensa olivat kuluneet.

Pappa Panov katseli naista. Tämä oli jo melkein mennyt ohi, kun pappa Panov huusi:

”Hei, ettekö haluaisi tulla vähän lämmittelemään?” Nainen vilkaisi häntä säikähtäneen näköisenä kuin olisi aikonut lähteä juoksemaan karkuun. Mutta sitten hän näki, miten vanhan suutarin silmät tuikkivat silmälasien takana.

Takan lämpöä
Takan lämmössä

”Olette hyvin ystävällinen”, hän sanoi astuessaan suutarin ohi tämän pikku puotiin.

”Enpä nyt tiedä”, pappa Panov sanoi olkapäitään kohauttaen. ”Te vain näytitte niin viluiselta. Onko teillä vielä pitkäkin matka?”

”Naapurikylään asti”, nainen vastasi. ”Viitisen kilometriä. Olen asunut myllyllä, mutta minulla ei ole enää rahaa vuokranmaksuun. Olen menossa serkkuni luo pyytämään, että saisin asua heillä. Minulla kun ei ole miestä.”

Pappa Panov meni naisen luo hellan ääreen. ”Ettekö huolisi leipää ja keittoa kanssani?” hän kysyi. Mutta nainen pudisti ylpeästi päätään.

Papan tarjoomukset
Papan tarjoomukset

”No, ainakin vähän lämmintä maitoa lapselle”, suutari sanoi ja otti lapsen äidin sylistä. ”Ei tarvitse huolestua”, hän lisäsi silmät tuikkien, ”on minullakin ollut pieniä lapsia.” Hän lämmitti maitoa kattilassa ja alkoi syöttää sitä lapselle. Lapsi jokelsi ja potkiskeli hänen sylissään.

”Oi-joi!” pappa Panov sanoi päätään pudistaen, ”pikku raukalla ei ole kenkiä.”

”Kun ei ole varaa sellaisiin”, nuori nainen sanoi katkerana.

Silloin pappa Panovin mieleen tuli ajatus. Hän työnsi sen pois, mutta se tuli uudestaan. Niin hän haki laatikon korkean hyllynsä päältä. Pienen pienet kengät, jotka hän oli tehnyt kauan, kauan sitten, olivat vauvalle juuri sopivat. Kuin hänelle tehdyt!

”Tässä näin, saatte nämä”, suutari sanoi lempeästi.

Nuori nainen riemastui. ”Miten voin kiittää teitä kylliksi!” hän huudahti.

Mutta pappa Panov ei kuullut. Hän katseli huolestuneena ikkunasta ulos. Ettei vain Jeesus ollut kulkenut ohi sillä aikaa, kun hän ruokki lasta!

”Onko jokin hätänä?” nuori nainen kysyi ystävällisesti.

”Oletteko kuullut Jeesuksesta, joka syntyi jouluna?” vanha suutari kysyi.

Nainen nyökkäsi.

”Hän on tulossa meille tänään”, pappa Panov sanoi. ”Niin hän lupasi.” Ja  hän kertoi naiselle koko unensa – jos se yleensä oli uni.

Nuori nainen kuunteli epäuskoisen näköisenä. Kun vanha suutari oli päässyt loppuun, nainen taputti ystävällisesti hänen kättään. ”Toivottavasti unenne toteutuu”, hän sanoi. ”Sen te kyllä ansaitsisitte, kun olette ollut niin hyvä minulle ja lapselleni.”

Sen sanottuaan hän lähti.

Kynttilät valaisevat illalla
Kynttilät valaisevat illalla

Pappa Panov sulki oven hänen jälkeensä. Sitten hän keitti itselleen kaalikeittoa ja asettui taas ikkunan ääreen odottamaan.

Tunnit kuluivat. Ihmisiä tuli ja meni. Pappa Panov katsoi tarkasti jokaista ohikulkijaa. Mutta Jeesusta ei vain tullut.

Pappa Panovia alkoi pelottaa. Jospa Jeesus olikin tullut, mutta hän ei ollut tuntenut tätä. Jospa Jeesus oli kulkenut nopeasti ohi sillä aikaa, kun pappa Panov oli käväissyt kohentamassa tulta tai laittamassa keittoa. Vanha suutari ei voinut enää istua aloillaan. Hän meni pikku puotinsa ovelle katsomaan vielä kerran.

Ohi kulki kaikenlaista väkeä, lapsia ja vanhoja miehiä, kerjäläisiä ja mummoja, iloisia ja happamia ihmisiä; toisille hän nyökkäsi, toisille hän hymyili, ja kerjäläisille hän antoi rahaa tai leipää.

Mutta Jeesusta ei vain tullut.

Hämärän tullen pappa Panov alkoi masentua. Ulkona nousi taas harmaa joulukuun sumu, ja pian hän ei erottanut enää edes niiden muutamien ihmisten hahmoja, jotka kulkivat hänen ikkunansa ohi.

Surullisena vanha suutari sytytti öljylamppunsa, lisäsi hiiliä tuleen ja laittoi itselleen vähän illallista.

Syötyään hän istui väsyneenä isoon korituoliin ja otti kirjansa esille. Mutta hänen sydämensä oli niin raskas ja silmänsä niin väsyneet, ettei hän saanut sanoista selvää.

”Se oli sittenkin vain uni”, hän sanoi surullisena itsekseen. ”Minä niin halusin uskoa siihen. Minä niin toivoin, että hän olisi tullut.”

Kaksi isoa kyyneltä nousi hänen silmiinsä silmälasien takana ja sumensi hänen näkönsä.

Äiti ja lapsi
Äiti ja lapsi

Silloin hänestä näytti, kuin huoneeseen olisi tullut joku. Kyyneltensä läpi pappa Panov oli näkevinään, miten pienen puodin läpi kulki ihmisiä pitkänä jonona. Siinä oli kadunlakaisija ja äiti lapsena kanssa – kaikki ihmiset, jotka hän oli sinä päivänä nähnyt ja joille hän oli puhunut.

Kulkiessaan hänen ohitseen he jokainen kuiskasivat:

”Etkö nähnyt minua? Etkö nähnyt minua, pappa Panov?”

”Kuka sinä olet?” vanha suutari huudahti kompuroiden ylös tuolistaan. ”Kuka sinä oikein olet? Sano!”

Hän kuuli saman äänen kuin edellisenä iltanakin. Mutta mistä se tuli, sitä hän ei osannut sanoa.

Minun oli nälkä ja te annoitte minulle syödä, minun oli jano ja te anoitte minulle juoda, minun oli kylmä ja te kutsuitte minut sisään. Ne ihmiset joita tänään autoit – koko ajan kun autoit heitä, autoit minua!”

Sitten oli taas hiljaista.

Vanhan miehen kyyneleet kuivuivat. Huoneessa ei näkynyt ketään.

”Jaa-a, jaa-a”, pappa Panov tuumi sivellen pitkiä, harmaita viiksiään. ”Hän tuli sittenkin!”

Vanha suutari nyökytteli miettiväisesti päätään. Sitten hymy levisi hänen kasvoilleen ja tuike syttyi taas hänen silmiinsä pienten, pyöreiden silmälasien taa.

Sellainen oli Eevertin rakkain joulusatu. Mitä ajattelet Pappa Panovista tai Suutari Martista ja hänen joulustaan?

Mitä sinä antaisit lahjaksi?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

23.12. Pappa Panov – tarinan alkuosa

Huomenna on jouluaatto.

Joulun aikoihin Eevertin mieleen palaa aina uudelleen ja uudelleen vanha Leo Tostoin kertomus. Pappa Panovin erikoinen jouluvieras. Tai suomennetulla nimellä Suutari Martti. Tunnetko sinä kertomuksen? Eevertin kätköissä on kirja jos toinenkin rakkaasta kertomuksesta eri versioissaan. Onpa Eevert aikanaan näytelmäkerhossa (Ihan totta! On Eevertilla esiintymisenkin vikaa ollut elämänsä rikastuttajana) päässyt sekä esittämään että ohjaamaan rakasta kertomusta.

Pappa Panov
Pappa Panovin erikoinen vieras

Pappa Panovin erikoinen vieras (Leo Tolstoin tarinan mukaan kertonut Mig Holder)

Kauan sitten eli vanha suutari pienessä kylässä kaukana Venäjänmaalla. Niin kauan siitä on ja niin kaukana se paikka, että juuri ja juuri sinne muisti jaksaa kantaa ja mielikuvitus lentää.

Suutarin nimi oli Panov. Vaikka ei häntä kukaan Panoviksi sanonut, eikä herra Panoviksi eikä suutari Panoviksikaan. Hänet tunnettiin kylällä pappa Panovin nimellä, sillä kaikki pitivät hänestä kovasti.

Pappa Panov ei ollut mikään rikas mies. Yksi ainoa pieni huone kyläraitin varressa oli koko hänen maallinen omaisuutensa. Siinä hän eleli, nukkui ja teki kenkiä.

Suutari Martti
Suutari Martti

Mutta ei pappa Panov köyhäkään ollut. Hänellä oli suutarinvälineensä, kaunis, valurautainen hella keittämistä ja käsien lämmittelyä varten, iso korituoli jossa istua ja torkkua, hyvä, tukea sänky ja tilkkutäkki ja pieni öljylamppu antamaan valoa illan tullen. Ja niin monet ihmiset tarvitsivat uusia kenkiä tai paikkoja, pohjia ja korkoja entisiinsä, että pappa Panovilla oli aina rahaa leipään, kahviin ja kaaliin. Sillä kaalikeitto oli hänen herkkuaan.

Niin pappa Panov eleli elämäänsä tyytyväisenä – enimmäkseen. Tavallisesti hänen silmänsä tuikkivat pienten, pyöreiden silmälasien takana ja hän lauleli, vihelteli ja tervehti iloisesti ohikulkijoita.

Mutta tänään pappa  Panov seisoi surullisena pikku puotinsa ikkunan ääressä. Hän ajatteli vaimoaan, joka oli kuollut jo monta vuotta sitten, ja lapsiaan, jotka olivat kasvaneet aikuisiksi ja muuttaneet pois. Oli jouluaatto ja kaikki muut viettivät joulua perheensä kanssa. Pappa Panov katseli kyläraitille. Ikkunoissa loistivat kynttilät, lamput ja joulukuusten valot. Hän katseli toiseen suuntaan. Sieltä kuului leikkivien lasten naurua ja huutoja. Pikku puodin oven- ja ikkunanraoista hiipivät sisään hyvien jouluruokien tuoksut.

”Jaa-a, jaa-a”, pappa Panov sanoi sivellen pitkiä, harmaita viiksiään ja nyökytellen hiljaa päätään.

”Jaa-a, jaa-a”; eikä hänellä ollut ketään, joka olisi saanut hänen silmänsä taas tuikkimaan pienten, pyöreiden silmälasien takana.

Pappa Panov huokaisi syvään. Sitten hän sytytti hitaasti öljylamppunsa, meni korkean hyllyn luo ja otti siltä vanhan, ruskeakantisen kirjan.

Hän pyyhkäisi penkiltä nahanpaloja syrjään, pani kahvipannun tulelle ja istui isoon korituoliinsa lukemaan. Hän luki ääneen seuraten sormellaan riviä. Hän ei ollut koskaan käynyt koulua, eikä hän osannut lukea kovin hyvin.

Raamattu
Joulukeromus

Hän luki joulukertomusta ­– siitä, miten pieni Jeesus-lapsi syntyi, ei lämpimään taloon vaan talliin, koska majatalossa ei ollut tilaa hänen äidilleen ja isälleen”

Jaa-a, jaa-a”, pappa Panov sanoi sivellen pitkiä viiksiään. ”Jos he olisivat tulleet tänne, olisin antanut heidän nukkua omassa sängyssäni ja peitellyt pikku vauvan tilkkutäkin alle. Olisi niin mukava saada seuraa ja leikkiä pienen lapsen kanssa.”

Pappa Panov nousi kohentamaan  tulta. Ulkona oli tullut sumuista. Hän käänsi lampun sydäntä korkeammalle, kaatoi itselleen mukillisen kahvia ja palasi kirjan ääreen.

Hän luki rikkaista miehistä, jotka matkustivat autiomaan halki tuomaan Jeesus-lapselle ihmeellisiä lahjoja – kultaa ja hyväntuoksuisia aineita.

”Jaa-a, jaa-a”, pappa Panov huokaisi. ”Jos Jeesus tulisi tänne, ei minulla olisi hänelle mitään annettavaa.” Mutta sitten hänen kasvoilleen levisi hymy ja hänen silmänsä alkoivat tuikkia pienten, pyöreiden silmälasien takana. Hän nousi, meni taas korkean hyllyn luo ja otti siltä pölyttyneen, narulla sidotun laatikon. Hän avasi sen ja kaivoi paperin sisästä parin pienenpieniä kenkiä. Pappa Panov seisoi hiljaa pikku kenkä kummassakin kädessään. Ne olivat parhaat kengät, mitä hän ikinä oli tehnyt.

”Nämä minä antaisin Jeesukselle”, hän mutisi. Sitten hän pakkasi kengät hellästi takaisin laatikkoon ja köpitti taas isoon korituoliinsa. Hän huokaisi syvään ja jatkoi lukemista.

Huoneen lämpökö sen sai aikaan vai myöhäinen ilta, en tiedä, mutta ennen pitkää pappa Panovin luiseva sormi liukui pois kirjan sivulta, hänen silmälasinsa valuivat alas nenältä ja hän nukahti.

Ulkona sumu sakeni. Ikkunan ohi lipui hämäriä hahmoja. Vanha suutari nukkui ja kuorsasi hiljaa.

Äkkiä huoneessa kuului ääni: ”Pappa, pappa Panov!” Vanha mies säpsähti. Hänen harmaat viiksensä alkoivat täristä. ”Kuka siellä?” hän huusi tiirustellen ympärilleen. Hän ei nähnyt oikein hyvin ilman silmälaseja, mutta huoneessa ei näyttänyt olevan ketään.

”Pappa Panov”, ääni puhui taas. ”Toivoit, että olisit nähnyt minut, että olisin tullut sinun pikku puotiisi ja olisit saanut antaa minulle lahjan. Pidäpä huomenna silmällä kyläraittia aamun koitosta iltahämärään, minä tulen. Ole tarkkana, sillä en aio sanoa, kuka olen.”

Sitten oli taas hiljaista, Pappa Panov hieroi silmiään ja oikaisi äkkiä selkänsä. Hellan hiillos oli hiipunut ja lamppu oli sammunut kokonaan, mutta ulkona soivat kirkon kellot. Joulu oli tullut.

”Se oli Jeesus”, vanha mies sanoi ja siveli mietteliäästi viiksiään. ”Vai olikohan se unta? No, oli mitä oli, huomenna odotan häntä kylään. Mutta mistä minä tunnen hänet? Eihän hän aina ollut vauva; hänestä kasvoi aikamies, kuningas. Sanovat, että hän oli Jumala itse.”

Vanha mies nyökytteli päätään. ”Jaa-a, jaa-a”, hän tuumi. ”Minun onkin katsottava tarkasti.”

Sinä iltana pappa Panov ei mennyt sänkyyn. Hän jäi istumaan korituoliin ikkunan ääreen huomatakseen varmasti aamulla heti ensimmäisen kulkijan. Auringon säteet kipusivat hiljalleen kukkulan yli ja alkoivat valaista pitkää mukulakiviraittia.

Tiellä ei näkynyt vielä ketään.

Pannu kuumana
Pannu kuumana

”Minäpä keitän hyvät joulukahvit”, pappa Panov sanoi iloisesti. Hän sytytti hellaan tulen ja keitti ison pannullisen höyryävää kahvia. Mutta koko ajan hän piti silmällä ikkunaa.

Mitä arvelet, saiko Pappa Panov, suutari Martti tai Eevert Taavitsainen odotettuja jouluvieraita?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

Kertomuksen jatko ilmestyy myöhemmin.

22.12. Kurkistelua

Joulunaikaan tontut kurkistelevat ikkunoista ja merkitsevät muistiin ovatko lapset kilttejä. Miksihän ne eivät aikuisia seuraa niin tarkasti? Eivät aikuisetkaan aina ole niin kilttejä.

Tänään Eevert on itse hieman kurkistelutuulella. Aamuhämärässä hän pisti punaisen lakin päähän ja lähti naapuriin viemään joulutervehdystä. Mahtaa siinä ollakin hauska tilanne kun punanuttuinen vanha mies koputtelee ikkunaan. Mielessään hykerrellen Eevert lähtee matkaan. Aamun sininen hetki on parhaimmillaan ja kyyryssä kulkeva hahmo, kieltämättä, antaa kuvan siitä että tonttuhan siellä kulkee kylänraittia.

Aamusininen
Aamusininen

Naapurissa näkyykin olevan valot jo keittiössä. Hyvä niin, niin aikainen kulkija ei varsin säikytä talonväkeä. Siitä sitten vaan kinosten yli ikkunan taakse ja muutama koputus… ensin oli hiljaista… uusi koputus… ja pieni kurkistus ikkunasta.

Kurkistus
Kurkistus ikkunasta

Sisällä oleva väki katsoi ensin silmät selällään ikkunaa ja sen perästä alkoi armoton huuto ja luuta oli pikaisesti emännän kädessä. Topakka emäntä säntäsi pihalle luuta turvanaan ja suoraan kohti Eevertiä! Siinä meinasi Eevertille tulla huonot housuun kun taisi itse säikähtää vähintäänkin yhtä paljon kuin naapurin emäntä.

Sen verran Eevert sai toppuuteluta hurjaa vastaanottoa, että emäntä vihdoin huomasi että vaaraton kurkistelijahan tämä oli. Isäntä sensijaan Eevertin tuntien arvasi jo heti mistä on kysymys ja nauraa retkotti portailla tulista emäntäänsä.

Kahvit Eevert sai reissullaan vaikka säikäyttikin emännän. Joulutervehdys tuli toimitettua ja asiatkin hoidettua naapurin kanssa.

Aamun syvä sini
Aamun syvä sini jatkuu

Eevert palasi kotiinsa vielä saman aamuhämärän turvin kylätietä pitkin, tervehti ystävällisesti varhaisia kulkijoita ja tuumaili kyläreissuaan jo hymyssä suin.

Sen koomin ei Eevert kuitenkaan ole ikkunoiden takana kurkistellut.

Lumiukko
Lumiukko vartiossa

Pihan ja kylänraitin vartioinnista ja tarkkailusta saa tästä edes huolehtia lumiukko. Sen Eevert innoissaan rakensi pihalleen heti kun sopivaa lunta oli saatavilla. Hyvin se on työnsä hoitanut. Tanakasti seisoo paikoillaan vaikka Tenho käy sille aika ajoin rähisemässä koko koiran arvovallallaan.

Eevert on viihtynyt sensijaan jo jonkin aikaa kurkistelemassa mitä joulupukki puuhailee näin joulun alla. Kovasti tuntuu pukilla olevan kiirettä ja paljon lapsia vielä tavattavana.

Voi sentään, tuossahan on ihan varmasti se sukulaistyttö, joka on hyvää pataa joulupukin kanssa! Ja kovin tutuilta näyttää muukin vierasjoukko. Mitähän muuta siellä tänään tapahtuu?

Pukin kammari
Joulupukin kammarissa

Kuvaa klikkaamalla voikin kurkata mitä Joulupukin kammarissa nyt tapahtuu.

Näyttää Pukilla olevan kiire tänäänkin. Noin paljon lapsia ja aikuisia käy häntä tervehtimässä. Joulupukin Kammari löytyy Napapiiriltä ja se onkin sellainen paikka missä on joulu jokapäivä!

Kovin tunnelmallista siellä näyttää olevankin.

Joulumaa
Joulumaa

Kuvaa klikkaamalla näkyy mitä pihalla tapahtuu.

Iloisia ihmisiä ja odottavia katseita Eevert huomaa jokapuolella. On tämä jännittävää aikaa.

Mitä mahtaakaan tuo vanha mies odottaa kaikkein eniten?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

Sinisenhetken kuvat ovat Siipan ottamia Tievatuvalta ja Napapiiriltä.

21.12. Hyvä Tuomas joulun tuopi

Hyvä Tuomas joulun tuopi. Ja Taavitsaisen taloon sen Tuomas varsikin tuopi. Tuomaalla on kalkkuna tarha ja sieltä Eevert noutaa joulukalkkunan ja naapurin sikalasta kinkun.

Paketti eteisessä
Paketti eteisessä

Eevert näyttää olleenkin jo liikkeellä ja melkoinen lihapaketti onkin eteisen penkillä. Mitähän herkkua siellä mahtaa olla sisällä. Jo jonkin aikaa on mietitty mikä on kallunan tämänvuotinen päämauste ja kuinka kuorrutetaan kinkkua yllättävästi. Suunnitelmia on usein monekin herkun valmistamiseen.

Aikaa myöten kinkku on pienentynyt ja kalkkuna suurentunut joulupöydässä. Toki molempia on tarjolla tänäkin vuonna. Joskus on juhlittu joulua pienemmällä väellä ja laitettu niin kinkku kuin kalkkunakin kaupasta saatavana rullana, vaan ei ne tahdo oikein kunnon tavaraa vastata.

Kalkkunan paistoon siis Eevert ryhtyy. Tuomas on siistinyt kalkkunan huolellisesti, joten miehelle riittää valmistamisen taito. Lapsuusmuistoissa on äidin kalkkunan ja kanan höyhentämis hetket. Ne olivat välillä karua katseltavaa pienen pojan silmin. Kalkkunat varsinkin olivat pelottavia niin pihamaalla kuin teuraanakin. No, mausta Eevert on aina pitänyt. Onneksi ei enää tarvitse itse ihan alusta alkaen valmistaa näitäkään herkkuja.

Uunin lämmitystä
Uunin lämmitystä

Aamusta Eevert on lämmittänyt vanhaa leivinuunia. Siellä tulee hiljaisessa, pehmeässä lämmössä mureimmat kinkun ja mehevimmät riistat. Harvemmin tulee isoa uunia lämmitettyä, iso työ se on. Nyt on kuitenkin tarpeen saada asianmukaisesti paistettua jos jonkinlaista jouluruokaa. Isossa uunissa valmistuu monta lajia samalla kertaa. Ja loppulämpöihin yön yli on ihan pakko laittaa ohrapuurokin vielä valmistumaan.

Unelmakalkkuna
Unelmakalkkuna

Unelmissaan eevert jo näkee valmiin kalkkunan menossa joulupöytään. Oih, melkein jo tuntee kaikki ne tuoksut vaikka vasta uuni on lämpeämässä. Eevert naurahtelee omia jatuksiaan ja unelmiaan. Vanha mies, onhan noita jouluja nyt valmisteltu. Niin, onhan noita, silti sekin asia on joka vuosi yhtä uusi ja innostava. Merkillinen juhla-aika.

”Tuomaasta housut naulaan ja alkaa joulurauha.” Niinhän se on, että nyt vaan laitellaan etupäässä ruokia ja huolehditaan lähipiiristä. Isommat ryskätyöt ovat jo jääneet tältä vuodelta taakse ja uutena vuonna taas palataan niihin tehtäviin.

Tuomaan päivän ja joulun välistä aikaa on kutsuttu laajalti pesäpäiviksi. Tähän väliin osuu myös talvipäivänseisaus, jolloin aurinko pysyy kolme päivää ”pesässään”. Jos aurinko ei tuolloin näy, tulee sateinen kesä, vanhan kansan mukaan.

Täytyykin kurkistella ikkunasta, josko ihan vähän paistaisi ja pilkottaisi?! Vaan mitenkäs tämä perimätieto nyt sitten pohjoisen vuodenkiertoon sattuu, siellä kun se aurinko ei edes nouse.

Taivaalle Eevertkin välillä tähyilee, miltä mahtaa tulevan vuoden säät näyttää. Aika pimeätä on ja päiväsaikakin kovin luhyt. Melkein pelkkää hämärää päivät päästään. Jaa, siksipä se joulu valoineen tuntuukin niin mukavalta.

Joulun alusviikolla oli ennenvanhaan (ja varmasti nykyisinkin) lapsilla jo hyvin ikävä joulua. He laskivat jokaisen päivän, kuinka mones aatonaatto milloinkin oli. Eevertkin muistaa laatineensa joskus jopa vanhasta kammasta itselleen kalenterin millä seurata joulun lähestymistä. Päiväkammasta napsaistiin pois aina yksi piikki ja sitten pystyi laskemaan montako päivää vielä jouluun oli. Kyllä taidettiin sellaista kampaa joskus käyttää syntymäpäivienkin odottamiseen. Lapsena ne vuodet tuntuivat niin kovin pitkiltä!

Muistaapa mies vanhan rallatuksen kelkkamäessäkin joka liittyi juuri näihin aikoihin kun odotus alkoi olla kiihkeimmillään:

Tule meille Tuomas kulta
Tuopa joulu tullessasi!
Tule aatto, joudu joulu,
Sekä Tahvana tavota!
Meill’ on leivät leivottuina,
Sekä piiraat paistettuina,
Olut o’ottaa puolikossa,
Viina leroo lekkerissä.
Ompa kystä aitassamme,
Paljon pantua eloa:
Sirkan siivet, torakan koivet,
Permusen peräpakurat.

Mistä lie muistiin painunut ja ketä mahtoivat olla lorun Tahvana ja Permunen. Tai jotain sinne päin, voi olla että Eevertin muisti pätkiikin.

Eevertin seuraavat askeleet vievät…. jaa, minnehän ne mahtavat miehen kuljettaa?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

Eevertin kalkkunaunelma on tietenkin Jatan käsialaa.

20.12. Jouluseimi

Tänään on aika koota seimi ja asettaa se paikoilleen.

Seimen hahmoja on hartaasti tehty ja maalattu. Kipsiset hahmot on aikaa myöten uusittu useamman kerran. Aika tekee tehtävänsä vaikka niitä kuinka hellästi pitelisi. Kipsihahmojen valaminen taitaa olla Eevertin vakiopuuhia kukkaistutusten lisäksi joulunaikaan. Hahmoja valmistettaessa Eevertin pieni keittiö peittyy hentoiseen kipsipölyyn ja valkoisia laimareita löytyy tiskipöydältä ja muilta apupöydiltä missä hahmoja on kuivumassa. Eevertin valamat hahmot menevät jouluaskartelu-tapahtumaan, missä kävijät voivat maalata itselleen oman jouluseimen. Tekijöitä on riittänyt jokaiselle vuodelle. Kaikista töistä tulee hyvin erilaisia vaikka perusta onkin samaa.

Tänä vuonna Eevert on saanut valmiiksi myös oman uusitun kokoelmansa ja työsti viimeiseksi kolme viisasta mukaan seimiasetelmaan. Hahmojen maalaamiseen Eevert on kärsivällisenä miehenä käyttänyt kolme vuotta. Joka jouluaika on seimeen maalattu muutama keskeinen henkilö tai eläin. Tarkkaa työtä ja selvästi harrasta keskittymistä osoittaen hän on työnsä tehnyt.  Tallin Eevert on tehnyt kelopuusta, jota reppuun on löytynyt lapin vaellukselta jo kauan sitten.

Seimi
Kipsinen seimi

Jouluseimi on etenkin keski-Euroopassa yksi suosituimmista joulukoristeista. Seimiperinne on saanut alkunsa jouluevankeliumin kertomuksesta Jeesuksen syntymästä. Seimi tarkoittaa eläinten ruokakaukaloa, joka tehtiin savesta, kivestä tai puusta. Seimi toimi Jeesuksen ensimmäisenä vuoteena. Nykyään seimi-sana tarkoittaa koko kokonaisuuta, eikä vain ruoka-astiaa.

Eeverttilän seimi tuodaan saliin ja kootaan siellä yhdessä koko talonväen voimin. Ja pian onkin Eevertin apuna sekalainen joukko talon väkeä; kissa ja koira etunenässä. Alkuun ne tyytyvät tarkkailemaan varovaisesti matkan päästä.

Jouluseimi
Jouluseimi

Asetteleminen on tarkkaa puuhaa sekin. Olisiko hyvä näin, vai ehkä sittenkin noin… no, viimein siellä Maria on polvistuneena pienen vauvansa puoleen juuri oikeassa järjestyksessä. Kaksi pientä lammasta uteliaana seuraa tallin tapahtumia. Tallin lattialla on pehmoista villaa. Hellästi Eevert asettelee vielä villat paikoilleen ja ajattelee, että niin on hyvä. Ei pikkuinen pääse palelemaan, vaikka ulkona olisi kuinka kylmä.

Vähitellen kissa ja koirakin rohkaistuvat tallin lähelle. Kissa ensin ikäänkuin venytellen ojentaa ihan vaan huomaamatta tassuaan villoja kohden. Pikku tassu ihan vaan vähän tunnustelee karheaa lampaanvillaa. Ihan vaan ”muina miehinä”.

Vallaton Tenho-koira ei sekään millään malttaisi antaa seimen olla paikoillaan. Taitaa lampaanvillan tuoksu olla kiinnostavaa sisällä useammassakin nenässä.

Eevert on joitakin vuosia sitten saanut olla mukana lampaiden keritsemisessä. Se vasta olikin jännittävää puuhaa. Ensin piti paksuvillainen lammas saada kinni ja asettaa tukevasti jalkojen väliin. Keritsimet käteen ja villa leikataan irti. Parturointia, sitähän se oikeastaan oli. Melkoinen kasa niistä villoista tulikin! Eevert sai omansa ja ne ovat olleetkin hyvässä tallessa.

Villoja on käytetty moneen paikkaan vaikka ei niistä lankaa ole valmistunutkaan. Monenlaista lämmikettä senkin edestä. Laittoipa Eevert niitä kerran kenkiinsäkin ja hyvin tarkeni paukku pakkasilla.

Seimi lattialla
Seimi lattialla

No, niinhän siinä kävi, että Tenho riehaantui täysin uusista tuoksuista ja retuutti villoja ympäri taloa. Seimeen saakka niitä ei liiemmin enää riittänyt, mutta lämpimässä on tallin väki siitä huolimatta.

Mitä Tenho mahtaa tehdä villa-aarteellaan? Mitä pienellä koiralla on oikein mielessään? Vai pitääkö se muuten vain kovasti lampaista?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

Isomman seimen hahmot ovat max 10cm korkeita ja pienen vastaavan Maria on n. 2 cm.

19.12. Neljäs adventtisunnuntai

Tänään on jo neljäs adventtisunnuntai. Aika nopeasti on aika kulunut ensimmäisestä adventista, josta tuntui olevan mahdottoman pitkä aika vielä jouluun.

Hymyillen Eevert sytyttää viimeisen kynttilän äidin vanhaan kynttelikköön. Vielä on nukuttava viisi yötä ennen jouluaattoa. Jouluaattona saa avata lahjaksi saadun paketin. Ja sellainen on jo pari päivää ollut Eevertin olohuoneen nurkassa odottamassa. Tenho koirakin on sitä välillä käynyt nuuhkimassa, mutta ei ole koskenut.

Neljäs adventti
Neljäs adventti

Neljäs kynttilä on nimeltään ilon kynttilä – neljännen kynttilän kohdalla joulu on jo lähellä. Neljäs adventti on omistettu lasta odottavalle Marialle. Jouluun valmistautumisen loppuvaihe alkaa tästä ja ohjaa mieltämmekin laskeutumaan suureen juhlaan.

Niin, onhan joulunaika tärkeä juhla myös monille sellaisillekin, jotka eivät kristillistä joulua vietäkään. Mukava on muistaa läheisiä ja antaa lapsille lahjoja. Ja erityisen ilahduttavaa on seurata sitä innostusta ja iloa, mitä lahjan saajassa tapahtuu.

Tänään on se päivä kun Eevert ottaa esille isoisän tekemän pienen tallin. Perinteenä on perheessä kulkenut jouluseimen rakentaminen ja niiden valmistaminen läheisten kanssa. Siitä perinteestä ei Eevertkään halua luopua missään tapauksessa.

Seimen pystytys aloitetaan tallista. Aluksi on vain talli, joka on valmiina tehtäväänsä varten. Hiljalleen päivien ja aikojen edetessä talliin tulee eri asioita ja henkilöitä. Seimenkin rakentaminen on kuin hiljaista valmistautumista ja ikiaikaisen kertomuksen läpikäymistä joka vuosi uudelleen. Joskus Eevertkin ihan ihmettelee, kuinka tärkeältä seimen pystyttäminen tuntuukin. Aivan kuin sen kautta yhdistäisi tähän hetkeen myös menneet sukupolvet. Joulu, jos mikä on juhla, jossa usein seurataan omia suvun ja sukujen perinteitä. Ja se on hyvin merkittävää perinnäistiedon ja kulttuurin siirtymää.

Talli
Talli on otettu esille

Eevert on puutarhurinsa kanssa kolunnut vanhan piha-aitan nurkasta isoisän aikuisen vanhan tallin. Kerrotaan että tallirakennus on isoisän itsensä rakentama. Talli on palvellut jo vuosikymmeniä tehtävässään. Lapset ja aikuiset ovat sen ympärillä vaihtuneet ja kasvaneet, mutta vanha talli on pysynyt pystyssä tuoden joulun iloa joka vuosi uudelleen. Eevertin isoisä oli rakentanut ensimmäisen seimiasetelmansa käytyään kauan sitten Italiassa joulun aikaan. Katolisen kirkon piirissä seimet ovatkin paljon vanhempi perinne kuin mitä täällä koti-Suomessa. Isoisän rakennelmia pidettiinkin aluksi vanhan miehen höperyyksinä,  vaan vähitellen se on saanut toisenlaisia merkityksiä.

Tallirakennus on iso, eikä Eevert ole vielä aivan varma sen lopullisesta sijoituspaikasta. Sisälle se on nyt kuitenkin tuotava ja puhdistettava huolellisesti aitan pölyistä. Ja näyttää jokin lankkukin kaipaavan korjausta. Sellainen syntyy tuossa tuokiossa Eevertin kirvesmiestaidoillakin.

Mitähän kaikkea talliin vielä tulisikaan. Sitä Eevert pohtii työn lomassa apulaisensa kanssa. No, ainakin se seimi – eläinten ruokinta-astia.

Mitä muuta sinä sijoittaisit talliin? Mitkä ovat sellaisia joulun asioita, joita haluat vuodesta toiseen siihen sisältyvän?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

18.12. Puuropäivä

Aamuvarhaisesta on Taavitsaisen talossa tapahtunut. Eevert on herännyt aikaisin ja ryhtynyt puuron keittoon. Joulupuuroa on syöty talossa joulua edeltävänä lauantaina jo kymmeniä vuosia. Ennenevanhaan silloin kutsuttiin puurolle kummit ja mummit. Ystävät ja työtoveritkin. Yhteinen kokoontuminen Taavitsaisen talossa oli monelle merkittävä joulunaloituksen hetki. Talo oli jo silloin koristeltu juhla kuntoon. Kuusi koristeltuna ja kanelilta tuoksuva koti kutsui vuodesta toiseen perinteiselle puurolle. Taavitsaisille osattiin tulla ilman kutsuakin, sillä se oli aina samaan aikaan.

Toisinaan puuronsyönnin ohella laulettiin joululauluja yhdessä. Aikaisen aamuhetken jälkeen oli hyvä palata omien joulunalus puuhien pariin.

Joulupuuroa tarjolla
Joulupuuro tarjolla

Puuropäivä oli emännällekin lepoa. Iso kattilallinen puuroa oli haudutettu hiljalleen jo aamuyöstä vesihauteessa. Puuron lisäksi oli tarjolla glögiä. Senkin viisas emäntä oli laittanut termoskannuun. Niinpä sai rauhassa istua ja seurustella vieraiden kanssa kaikesta mukavasta. Lämmöllä niitä aikoja Eevertkin muistelee.

Yhteiset puurot ovat aikaa myöten jääneet isona tapahtumana, mutta edelleenkin Taavitsaisen puuropata porisee ja vähintäänkin puutarhuri ja Eevertin sisaren lapset pistäytyvät tervehdyskäynnillä.

Tänävuonna Eevert on pistänyt oikein parastaan. Leipomuksiakin useampaa sorttia! Pikkupullien paistamisessa hän onkin oikea mestari. Vaan nyt näyttää pöydästä löytyvän niin piparia kuin joulutorttujakin. Ja niin houkuttelevan oloisia että tuskin vieraat malttavat jättää nauttimatta.

Leipomuksia
Leipomuksia

Kovin paljon ei Eeverttilässä makeita leivonnaisia syödä. Joskus harvoin vaan. Kesällä tehdään kerran valtaisa kasa munkkeja ja ne syödään heti kuumana kylmän maidon kanssa. Toinen varsinainen aika pullille ja tortuille onkin sitten joulunaika. Silloin Eevertin suuhun eksyy muutama piparikin, aivan kuin huomaamatta.

Perinteisen joulupiparin Eevert syö mieluiten kyllä homejuuston kanssa. Ellei sitten saa juuri uunista tulleena pistää suuhunsa. Mikähän siinä onkin kun monet taikinat ovat parempia ilman paistamista ja paistettunakin heti uunista tulleena.

Olipa kerran eräässä talossa sellainenkin emäntä joka mieluusti leipoi jos jotakin vierasvaraa. Vieraat (eikä talonväkikään) eivät koskaan saaneet uunituoreena mitään. Kaikki pakastettiin kiireen vilkkaa ja sitten pakkasesta sulatettiin. Silloinkin kun saman päivän leipomukset olivat vielä liinan alla jäähtymässä. Sitä ei Eevert oikein osannut ymmärtää koskaan.

Eeverttilässä syötiin puuroa aina viikkoa ennen joulua koko kylän voimin. Millaisia muita vankkoja perinteitä on tai voisi olla joulun alla?

Millaisia ruoka/juoma muistoja liittyy sinun joulunaikaasi?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

Leipomukset ovat maan kuulun pitokokin, Jatan myötävaikutuksella leivotut.