Aihearkisto: Muisto

Uudet kuviot

Pientä taukoa on blogissa ja myös Eevertin elämässä ollut. 1:1 koti piti saattaa uuteen paikkaan ja siinä oli niin paljon hommaa että pikkukoti/kodit saivat olla aivan oman onnensa nojassa.

Silloin lähti

Osan taloista kuljetin omalla autolla jo aikaisemmin uuteen kohteeseen, mutta kestävämmät jäivät muuttomiesten hoteisiin.

Paikallaan

Eevertin päätalo ja kappeli pääsivät avarammille paikoille näkyviin. Valoa tulee tupaan vaikka kuinka, sillä isoja ikkunoita on joka puolella.

Ilta-aurinko

Ilta-aurinko varsinkin hellii Eevertin kotia.

Kirkkotarha

Kirkkotarhakin on niin siisti ja puhdas. Pitänee saattaa uutta kasvustoa hiljalleen. Kasvit ovat olleet pitkälti luonnosta kerättyjä ja kuivattuja, joten ne päätyivät muuttoroskiin. Kappeli kärsi hieman siirtelystä, vaikka itse sen kuljetinkin. Yksi ikkuna pitää kiinnittää uudelleen. Ikkuna on kyllä ehjä mutta irronnut kiinnityksistään.

Iltavalaistus

Syysiltojen kaunistus 🙂 Jostakin syystä pidän valaistuista pikkutaloista.

Hommahuone

Vanhassa kodissa minulla oli verstashuone. Kylmätila, mutta aivan ihana kesähommapaikka. Nyt kävi niin hassusti, että minä sain sisälle ihan oman huoneen käyttööni. Ullakon kalusteet sinne tulivat ja vielä se taitaa tuoksua ullakolle. Kaipa tuo aikaa myöten haihtuu. Muut pienet talot pääsivät myös näkyville. Ensimmäisiä hommia uudessa hommahuoneessa näyttää olevan taimikasvatus.

Kaunishan tuo huone ei ole, mutta ei kai tarviikkaan 😀

Taloja

Näin hyvin näkee että joka talo tai roomboxi ovat kaikki aivan eri kokoluokkaa.

Apila

Keskeneräinen Apila-navettakin pääsi vielä mukaan. Olin varma että se repeää liitoksistaan muutossa ja joudun hylkäämään sen. No ei, hyvin kesti ja kun pääsi valoisampaan paikkaan ja silmänkorkeudelle, niin kyllähän se on tehtävä loppuun.

Karja

Karja pääsi ensimmäiseksi omille paikoilleen, kun paljastuivat laatikoista. Tyytyväisiä ovat.

Aurinko paistaa ja kevät on parhaimmillaan.

Palanut savusauna

Eikös se ole niin, että sitten vasta on kunnon savusauna jos se on kertaalleen palanut?

Eevertin savusauna on nyt palanut, tai pikemmininkin kiuas. Tai oikeastaan se valo joka pitää tulen tulipesässä. Kokonaisuus on ollut yksi parhaimmista tulipesistäni.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja korjaushommiin. Helpommin sanottu kuin tehty. Kokonaisuutta ei saanut irti muutoin kuin rikkomalla puolet saunasta.

Saunan kiuas
Saunan kiuas

Koko alusta ja takaseinä oli palasina. Haperoa askartelumassaa joka puolella. Aika surullisen näköinen. Voi olla, että joudun purkamaan koko saunan, sillä piuhan saaminen takaseinän läpi ei ole kovin näppärä toimenpide. Savusauna on Muistojen talossa jonka olen säilyttänyt sellaisenaan ja tehnyt sisäpanelit jokaiseen huoneeseen mitä olen työstänyt. Muistojen talon tapahtumia täällä KLIK

Joku aika sitten tuli hankittua eläväliekkinen valo, joten se päätynee savusaunan remontin yhteydessä tulipesään. Kevät projektia pukkaa 🙂

 

Kauppias

Vanhalle kaupalle on pitkään ollut etsinnässä kauppias.

Muistoissa siintelee oman lapsuuden aikainen kauppaa hoitanut minulle tuntemattomaksi jääneen kauppias Mattilan tytär.

Joitakin vuosia sitten sain käsiini pari pientä nukkea joista toinen asettui sujuvasti Suntion hommiin vaikka alunperin otin pikkunuken vain kuvausrekvisiitaksi. Koitin jäljittää nuken vamistajaa ja aikakautta heikoin tuloksin. Löysin kuitenkin samaan sarjaan liittyvän isoäidin kuvia ja tiesin heti, että tuo on kuin muistojeni kauppias.

Kauan etsin, kauan hain. Sen verran vanha sarja että kaupoista ei löytynyt. Viimein pelastajakseni koitui Huuto.net jonka kätköistä nukke ilmaantui 🙂

Uusi kauppias tutustumassa paikkoihin
Uusi kauppias tutustumassa paikkoihin

Taitaa olla pyhäpuku päällä. Muistojeni pyhäpuku oli täysmusta, jonka näin useinmiten silloin kun kylän kirkossa oli jumalanpalvelus tarjolla.

Nuttura
Nuttura

Harmaat, pitkät hiukset olivat aina nutturalla. Tosin ei tainnut se nuttura olla ihan noin runsas kuin tällä kauppiaalla.

Mitähän täällä myydään
Mitähän täällä myydään

Hyllyt pitää tarkastaa ja opetella mitä kaikkea on myynnissä. Vanhalta kaupalta on aikanaan saanut kaikkea mahdollista mitä vain maalaistaloissa on voitu tarvita. Omien muistojeni kauppa on ollut jo hiipuvainen ja valikoimakin rajoittunut.

Kaupan vaiheista voit lukea lisää täältä KLIK ja KLIK

Valmiina palvelukseen
Valmiina palvelukseen

Vaatetukseen täytyy hieman kiinnittää huomiota. Kaunista ja alkuperäistä pukua en raski irroitella, mutta jos esiliinan tai työtakin saisi joskus aikaiseksi. Yksi ainoa kuva muistojeni kauppiaasta, Irma-tädistä on kätköissäni olemassa. Kuva on peräisin vuodelta 1984 ja kainalossani oleva lapsi on esikoiseni. Silloin on kauppa ollut vielä olemassa, tosin melko vaatimattomalla varustuksella.

Muistojen kauppias
Muistojen kauppias vuodelta 1984

Kauppaa ei enää kotikylällä ole ja rakennuskin yksityiskäytössä. Siipä eletään edelleen muistoissa.

Vanhan kaupan kuulumisia

Kaupalla on tapahtunut paljon sitten viime näkemän. Ajassa on menty osittain taaksepäin Eevertin poikavuosien muistoista. Kaupan valikoima on laajentunut ja monipuolistunut.

Kaupan valo
Kaupan valo

 Kauppa on saanut yksinkertaisen valon, niin näkee hyvin palvella iltaisin ja talven pimeinä aikoina. Kauppiaan virkaa hoitanut nuorimies on siirtynyt asiakkaaksi. (Haussa on samaa nukkesarjaa oleva mummo, joka muistuttaa hyvin paljon Eevertin lapsuuden aikaista kauppiasta.)

Ostokset
Ostokset

 Kaupan valikoimiin on tullut jo aikaisemmin mainittu Karhu-olut. Tupakkia on myös muutama laatikko ilmaantunut tiskille. Siihenaikaan ei tupakki niin vaarallistakaan ollut. Joka ukon suupielessä sätkä kärysi harvase hetki.

Hylly
Hylly

 Lähiruokaa on ilmaantunut valikoimiin. Niinkuin naapurin kanalan munia.

Lähiruokaa
Lähiruokaa

 Tarjolla on myös oman kylän myllyn jauhoja sekä paikallisia porkkanoita, raparperia ja kaalinpäitä. Kaupan asiakaskunta on lähes kokonaan karjankasvattajia niin tokihan rehua on myös tarjolla säkkikaupalla.

Illan tullen
Illan tullen

 Illan hiipuessa kauppaan syntyy jännittävä tunnelma varjoineen kaikkineen.

Vanha kauppa

Kyläkaupat ovat olleet aikanaan merkittävässä asemassa ja muodostaneet kylälle keskustan monin tavoin. Kaupan kautta kulki tieto ja siellä käytiin vaihtamassa kuulumiset.

Eevertin lapsuuden kylässä on ollut kauppa, kunnes isomat marketit sen vähitellen kuihduttivat. Alkujaan kauppa perustettiin vuonna 1900 kylän erään talon tiloihin. Alkuun siinä toimi ulkopuolinen kauppias, mutta pian kaupan hoitaminen siirtyi oman kylän haltuun ja sai myös oman rakennuksen. Kauppa periytyi aikanaan isältä tyttärelle.

Kauppa
Kauppa

 Alkujaan kaupassa myytiin kaikkea mitä vain voitiin olettaa kyläläisten tarvitsevan. Löytyi hevosen riimuista kumisaappaisiin ja aina naisväen pitsisomisteisiin vaaleanpunaisiin peruskerrastoihin saakka. Varsinainen tavaratalo. Kaupalla sijaitsi myös kunnan ilmoitustaulu, joten sillä oli myös hallinnollisesti vakaa asema kylässä.

Ostokset
Ostokset

 Eevertin poikavuosina kaupan suuruuden aika oli jo hiipumassa ja moni kävi kaupassa läheisessä kaupungissa. Kauppa oli silti merkittävä ja sieltä haettiin hyvin säilyviä elintarvikkeita ja juomia. Eevertin lempijuomia oli Ananas Palma. Se oli niin hyvää ja viileää kun sen sai hakea kauppiaan pihavarastosta, joka pysyi viileänä kuumana kesäpäivänäkin.

Kauppias
Kauppias

 Kuvassa lienee Eevertin tunteman kauppiaan isä, joka aikanaan kyläläisistä otti kaupan haltuunsa. Hänestä on monta mukavaa tarinaa olemassa. Yksi sellainen sijoittuu aikaan, jolloin kaupunkilaiset olivat löytäneet kesäpaikkoja alueelta ja poikkesivat kaupalle kyselemään lomalaisille tärkeitä tarvikkeita kuten vaikka aurinkoöljyä. Vaikka kauppa siihen aikaan pullotti tavarapaljoudessa, joutui kauppias usein totemaan ykskantaan ja arvokkaalla tyyneydellä: ”Ei ole sitäkään niin”.

Kauppa oli kylän pitkäaikaisin ja ihmisten mieleen voimakkaasti jäänyt kauppaliike.

Kauppiaan tytär Irma
Kauppiaan tytär

 Historian kirjojen mukaan kauppa toimi 70-luvulle saakka. Eevertin hallussa oleva kuva on otettu 1984 jolloin kauppa on ollut vielä hyvinkin toiminnassa. Mitähän lähdettä kannattaa uskoa?

Kaupassa kävi Eevertin poikavuosina mielenkiinnon herättäviä asiakkaita. Yksi heistä oli erityisen kiinnostava. Vanhempi mies jolla oli toisessa kädessä kämmenen tilalla koukku. Kapteeni Koukku? Hän kävi kaupalla vanhan Jenkkikassin kanssa. Sinne solahti aina kahvin ja sokerin lisäksi muutama pullollinen Karhu-olutta. Sitä kaupalla myytiin ja jos jotakin olutta Eevert nykyisinkään juo,niin se on tietenkin Karhua sen ananas-limpparin lisäksi.

Kauppa ei ole vielä valmis, mutta hyvässä alussa.

Nukkekotilehti

Joku aika sitten oli minimaailmassa Suomen ihanin nukkekoti-blogi 2012 kisa menossa. Suureksi hämmästyksekseni sijoittui Eevert Taavitsaisen talo kolmannelle sijalle. Lämmin kiitos kaikille silloin blogia muistaneille lukijoille.

Arvomerkki on näkyvillä sivun oikeassa laidassa muistutuksena kaikista Eevertin ystävistä ja kannustajista.

 

Nukkekotilehti
Nukkekotilehti

 

Nukkekotilehti on vuoden 2013 aikana julkaissut kisassa sijoittuneiden blogien taustoja ja esittelyjä. Nyt viikolla ilmestyneessä lehdessä oli mukana myös Eevertin juttu.

Lehteä voi tilata Facebookin nukkekotikirppiksen tai Nukkekotiyhdistyksen kautta. Yleisimmin lehti on nukkekotiyhdistyksen jäsenlehti ja tulee jäsenistölle kotiin. Kannattaa tutkia ja liittyä mukaan jos/kun tuntee kutsumusta tämän rikkaan harrastuksen pariin ja sen kautta yhteisöllisyyteen niin koti- kuin ulkomaillakin.

Kiitos toimitukselle kauniista taitosta ja runsaasti lukemista sekä ihailemista sisältävälle lehdelle. Lehti on huomattavan laadukas ja sitä esittelee mielellään läheisilleen ja ystävilleen joita tapaa arjessa. Lehden sivumäärä on viimeaikoina ollut kunnioitusta herättävä. Sisältö laajasti miniatyyrimaailmaa valottava kaikkine juttuineen ja ohjeineen mitä sen kautta on saanut kokeiltavakseen. Jos vielä kehun niin painotyö on myös laadukasta kaikinpuolin. Joko lähdit liittymään yhdistykseen?

Tässä poimintaa lehdestä Eevertin osalta:

 

Artikkelin alku
Artikkelin alku

 

Artikkeli jatkuu
Artikkeli jatkuu

 

Toinen aukeama
Toinen aukeama

 

Jutun loppu
Jutun loppu

 

Iso-mummun lipasto

Muistojen talon Iso-mummun mattopuu kammariin on ilmaantunut vanha lipasto. Lipasto on vähintään yhtä vanha kuin talokin. Ties minkä kyläpuusepän taidonnäyte. Jossakin lipaston uumenissa on varmasti puusepän nimikirjaimet taltioituna.

Lipastossa oli monet merkittävät asiakirjat ja tavarat visussa tallessa. Niin visussa, että aina ei mummukaan niitä löytänyt jos oikein pian piti esille etsiä.

 

Lipasto paikoillaan
Lipasto paikoillaan

 

Seinälle on päätynyt myös kaikkien kylän lasten ihastelema kukkataulu. Sitä on jokunen lapsenlapsikin haikaillut perinnöksi ja lienee sen saanutkin. Itse alkuperäinen taideteos taisi paljastua lehtikuvaksi, mutta kauniita kukkia taulussa kieltämättä oli. 🙂

 

Pöydän päällä on monenlaista tarvekalua.

 

Lipaston päällys
Lipaston päällys

 

Lipaston päällä on matkamuistoja ja rasioita. Näyttää olevan mummun sydänlääkepullokin valmiina, jos vaikka tarvitsee maton kutomisen ohessa. Maton kutominen on kovaa työtä.

Mummun vanha Raamattukin on jäänyt pöydälle. Onkohan mummu suuntaamassa kirkolle raamattupiiriin?

Lipaston alkuvaiheet
Lipaston alkuvaiheet

 

Lipasto muotoutui pahvinpalasista ja spaatelista. Näytää jokunen siirtokuvakin merkkaamassa puusepän taitavien käsien kaiverruksia.

 

 

Iso-Mummun puut

Eevertin Muiston seuraavaksi nurkaksi on hahmottumassa Iso-Mummun kangaspuut tuvan nurkassa. Niillä mummu kutoi niin matot kuin liinavaatteetkin pitkän elämänsä aikana. Puut olivat kotitekoiset ja taisivat olla mummun isän tekosia alunperin.

Muisto on vielä keskeneräinen, mutta hieman piti mallailla jo paikoilleen. Puiden viereen tuli harva pärekori jossa on jo jonkinverran matonkuteita. Puiden vieressä muiston mukaan oli vanha perunakori. Pari sukkulaakin on ilmaantunut ja työ näyttää olevan kesken. Katsellaan ja muistellaan lisää. Sitähän Eevert tekee mielellään ja näyttää juuri saapastelevan kotiin kahvin keittoon. Hyvän kahvin kanssa sitä on rattoisampaa muistella 🙂

Muorin puut
Muorin puut

Ja verhojen kanssa:

Verhot ripustettuna
Verhot ripustettuna

Verhot ovat myös Isoäidin virkkaamat, mutta taitaa olla vain eri suvun matroona 🙂

Samasta tilasta kaksi aika erisävyistä kuvaa.

Kangaspuut

Muistojen hirsitalo kutsui puuhastelemaan. Hiljaista on ollutkin ja vain savukiehkuroita on tullut mietityksi viime aikoina. Savua ei oikein voinut jatkaa – ainakaan työstää – sillä neljä sormenpäätä on teipattuna hapristuvien kynsien vuoksi. Ja tuo takertuva seittiaine kiinnittyy vallan mahdottomasti laastareihin.

Siispä piti suunnata ajatukset muualle.

Esiin otettiin tikkulaatikko. Ei tulitikkulaatikko, vaan sellainen ismpi minne on taltioitu kaikki kerätyt ja käytetyt jäätelö, kahvi, coktai- ja riisitikut. On siellä ihan ostotikkujakin.

Tikkuja pätkimään ja samalla tiirailin tietokoneen ruudulta kangaspuitten mallia. Kiitos vain kangaspuukauppiaalle selkeästä kuvasta 🙂

Ensiksi siis leikkurit esille ja leikkaamaan. Varmuuden vuoksi kokeilin jiirileikkurien terävyyttä ensin kämmeneen. Kovin untelo on kun on laastarit sormissa.

Leikkaus
Leikkaus

Vamma kun tuli hoidettua niin leikkauksetkin sujuivat sitten enempi harkiten.

Tikkuja joka tarpeeseen
Tikkuja joka tarpeeseen

Tikkujen jälkeen liimailua. Ja jokainenhan tietää että tarvitaan paljon liimaa 🙂 Liimaa kuluu siksi että pitää niin mahdottoman monta kertaa liimata se sama osanen paikoilleen. Melko pieniä oli näiden tikkujen liimapinnat.

Runko hahmottuu
Runko hahmottuu

Jossain vaiheessa mietin, että aika höppänä taidan olla. Hirsitalon mittakaava on pieni ja kangaspuissa on paljon pieniä osia.

Kangasta ja lointa
Kangasta ja lointa

Halusin sellaiset puut missä on työ kesken. Siispä kangas ja loimi piti ”luoda”. Mummon vanha pöytäliina pääsi jälleen käyttöön. Eevertillä on ollut joulupöytäliinana aikaisemmin palasia vanhasta liinasta. Siispä purkamaan…

Pirta syntyi täikammasta jonka sahasin sopivakasi. Pirtapuu piti liimata paikoilleen. Muoviin ei oikein hyvän tahtonut tavallinen Eri Keeper tarttua, mutta parin koitoksen jälkeen sekin pysyi paikoillaan.

Pirta

Pujottelin loimen pirran läpi ja sen jälkeen oli niisiminen ajankohtaista. Niisimistä varten erottelin joka toisen loimilangan ylös ja joka toisen alas.

Erottelua
Erottelua

Tässä kohden on työvaihe, jota tuskaisuuden vuoksi ei ole taltioitu ja loppuviimein huomasin tehneeni niisimisen vielä väärin, joten jouduin osan purkamaan ja loppuun tekemään vain pientä illuusiota. Ei siis alkuperäinen ajatus toiminut ollenkaan huolimattomuuden takia. Samaa olen tehnyt ihan 1:1 puiden kohdalla.

Niisivarret paikoillaan
Niisivarret paikoillaan

Siellä ne niisivarret nyt kuitenkin ovat ja hyvin polkimissa kiinni.

Päivän työ
Päivän työ

Tähän saakka pääsin tänään. Viimeistelyt (kiilat sun muut liitosten siistimiset)  ja kutojan penkki sekä työvälineet jäivät tulevaisuuteen.

Hauskaa oli kokoajan, mutta voitte olla varmoja että toisia puita en tule ihan lähiaikoina tekemään.

Saunan kimpussa

Eevert ahertaa saunojensa kanssa viikonlopusta toiseen. Ei mitää isoa, mutta jotakin pientä on vähintäänkin ajatuksissa jos ei suoraan työn alla.

Savusaunan savu-asioita on pohdittu pitkään. Täytyyhän saunassa nimensä mukaisesti olla savua, varsinkin jos pesässä tuli palaa niin iloisesti ja voimalla kuin monesti olemme jo huomanneet.

Asian tiimoilta pientä kokeilua somistehämähäkinseitin kanssa.

 

 

Savua
Savua

 

Ja toinen kuva samasta aiheesta. Räppänä näyttää olevan auki, joten nuo savut aika pian karkaavat tiehensä.

 

Lisää savua
Lisää savua

 

Kuvat ovat kännykkäkuvia, mutta antavat viitettä asiasta. Millä sinä, hyvä lukijani tekisit savusaunaan savua?