Aihearkisto: Kauppa

Uudet kuviot

Pientä taukoa on blogissa ja myös Eevertin elämässä ollut. 1:1 koti piti saattaa uuteen paikkaan ja siinä oli niin paljon hommaa että pikkukoti/kodit saivat olla aivan oman onnensa nojassa.

Silloin lähti

Osan taloista kuljetin omalla autolla jo aikaisemmin uuteen kohteeseen, mutta kestävämmät jäivät muuttomiesten hoteisiin.

Paikallaan

Eevertin päätalo ja kappeli pääsivät avarammille paikoille näkyviin. Valoa tulee tupaan vaikka kuinka, sillä isoja ikkunoita on joka puolella.

Ilta-aurinko

Ilta-aurinko varsinkin hellii Eevertin kotia.

Kirkkotarha

Kirkkotarhakin on niin siisti ja puhdas. Pitänee saattaa uutta kasvustoa hiljalleen. Kasvit ovat olleet pitkälti luonnosta kerättyjä ja kuivattuja, joten ne päätyivät muuttoroskiin. Kappeli kärsi hieman siirtelystä, vaikka itse sen kuljetinkin. Yksi ikkuna pitää kiinnittää uudelleen. Ikkuna on kyllä ehjä mutta irronnut kiinnityksistään.

Iltavalaistus

Syysiltojen kaunistus 🙂 Jostakin syystä pidän valaistuista pikkutaloista.

Hommahuone

Vanhassa kodissa minulla oli verstashuone. Kylmätila, mutta aivan ihana kesähommapaikka. Nyt kävi niin hassusti, että minä sain sisälle ihan oman huoneen käyttööni. Ullakon kalusteet sinne tulivat ja vielä se taitaa tuoksua ullakolle. Kaipa tuo aikaa myöten haihtuu. Muut pienet talot pääsivät myös näkyville. Ensimmäisiä hommia uudessa hommahuoneessa näyttää olevan taimikasvatus.

Kaunishan tuo huone ei ole, mutta ei kai tarviikkaan 😀

Taloja

Näin hyvin näkee että joka talo tai roomboxi ovat kaikki aivan eri kokoluokkaa.

Apila

Keskeneräinen Apila-navettakin pääsi vielä mukaan. Olin varma että se repeää liitoksistaan muutossa ja joudun hylkäämään sen. No ei, hyvin kesti ja kun pääsi valoisampaan paikkaan ja silmänkorkeudelle, niin kyllähän se on tehtävä loppuun.

Karja

Karja pääsi ensimmäiseksi omille paikoilleen, kun paljastuivat laatikoista. Tyytyväisiä ovat.

Aurinko paistaa ja kevät on parhaimmillaan.

Kauppias

Vanhalle kaupalle on pitkään ollut etsinnässä kauppias.

Muistoissa siintelee oman lapsuuden aikainen kauppaa hoitanut minulle tuntemattomaksi jääneen kauppias Mattilan tytär.

Joitakin vuosia sitten sain käsiini pari pientä nukkea joista toinen asettui sujuvasti Suntion hommiin vaikka alunperin otin pikkunuken vain kuvausrekvisiitaksi. Koitin jäljittää nuken vamistajaa ja aikakautta heikoin tuloksin. Löysin kuitenkin samaan sarjaan liittyvän isoäidin kuvia ja tiesin heti, että tuo on kuin muistojeni kauppias.

Kauan etsin, kauan hain. Sen verran vanha sarja että kaupoista ei löytynyt. Viimein pelastajakseni koitui Huuto.net jonka kätköistä nukke ilmaantui 🙂

Uusi kauppias tutustumassa paikkoihin
Uusi kauppias tutustumassa paikkoihin

Taitaa olla pyhäpuku päällä. Muistojeni pyhäpuku oli täysmusta, jonka näin useinmiten silloin kun kylän kirkossa oli jumalanpalvelus tarjolla.

Nuttura
Nuttura

Harmaat, pitkät hiukset olivat aina nutturalla. Tosin ei tainnut se nuttura olla ihan noin runsas kuin tällä kauppiaalla.

Mitähän täällä myydään
Mitähän täällä myydään

Hyllyt pitää tarkastaa ja opetella mitä kaikkea on myynnissä. Vanhalta kaupalta on aikanaan saanut kaikkea mahdollista mitä vain maalaistaloissa on voitu tarvita. Omien muistojeni kauppa on ollut jo hiipuvainen ja valikoimakin rajoittunut.

Kaupan vaiheista voit lukea lisää täältä KLIK ja KLIK

Valmiina palvelukseen
Valmiina palvelukseen

Vaatetukseen täytyy hieman kiinnittää huomiota. Kaunista ja alkuperäistä pukua en raski irroitella, mutta jos esiliinan tai työtakin saisi joskus aikaiseksi. Yksi ainoa kuva muistojeni kauppiaasta, Irma-tädistä on kätköissäni olemassa. Kuva on peräisin vuodelta 1984 ja kainalossani oleva lapsi on esikoiseni. Silloin on kauppa ollut vielä olemassa, tosin melko vaatimattomalla varustuksella.

Muistojen kauppias
Muistojen kauppias vuodelta 1984

Kauppaa ei enää kotikylällä ole ja rakennuskin yksityiskäytössä. Siipä eletään edelleen muistoissa.

8.12.

Jokohan tänään voisi paistaa ensimmäiset piparit?

Se oli ensimmäinen ajatus mihin Eevert heräsi aamulla. On tainnut mies nähdä unia joissa makoisat piparit ovat olleet suussa sulavina jättämässä mielikuvia aamu-uniin. Melkein vahva kaneli, siirappi ja pippuri maistuvat suussa.

Piparit vilistelivät mielessä vielä aamukahvin aikaan ja lopulta kävi niin että Eevert oli jo kaupan aukaisemisen aikoihin hakemassa jauhoja ja muita tarpeita. Suunnitelmiin varmistui leivontapäivä.

Ostokset
Ostokset

 Hyvän piparitaikinan kun tekee, niin sen pitää antaa levätä rauhassa ennen leipomista, Eevert tietää. Siispä aamusta taikina valmiiksi ja illalla saa jo paistaa.

Taikinan lepäämisen aika on vaikeaa aikaa. Vähän väliä tarvitsee aikuisenkin miehen käydä tarkistamassa että taikinalla kaikki on hyvin ja maku varmasti kohdillaan. Joskus on käynyt niinkin että on tullut tehdyksi aivan liian pieni taikina ja leipomisen ollessa ajankohtaista kipossa on vain rippeet jäljellä.

Taikina syntyy
Taikina syntyy

 Raaka taikina houkuttaa, mutta siitä voi saada vatsanpuruja. Senkin Eevert tietää ja koittaa malttaa maisteluissa – ainakin vähäsen… Olisikohan se pippuri jo noussut pintaan…

Leivontaa
Leivontapäivän tarpeet

 Alkuillasta tulee viimein paistamisen aika. Kaulimet ja muotit ovat valmiina. Muutama pelti sopivasti aseteltuina. Tänä vuonna taikinaa on jäänyt myös leivottavaksi. Eevert hymyilee itsekseen kauliessaan taikinaa.

Pelti toisensa jälkeen käy uunissa ja talo on tulvillaan aromeja ja tuoksuja. Piparit ovat Eevertin mielestä parhaimmillaan juuri uunista tulleina. Vielä hieman pehmeinä, mutta vain hieman.

Taikinan lisäksi katoaa muutama pellillinen leivonnaisia päivälliseksi. Nooh, haitanneeko tuo mitään… joulu on kerran vuodessa vaan… hyräilee mies puuhiensa keskellä.

Välineitä
Leipurin välineitä

 Ei ole Tenhonkaan suu tuohesta, sillä mielellään se osallistuu leivontaan pitämällä lattian puhtaana pudonneista taikinamurusista. Taikinaa tuli tehtyä todellakin riittävästi, sillä Eevertin piparivatsa on jo aikaa sitten täyttynyt ja taikinaa on vielä jäljellä. Mitähän siitä vielä tekisi?

Jauhosuu
Jauhosuu

 Piparitalon!

Pian on seinät ja kattopalat laadittu ja palaset uunissa. Näiden täytyy antaa rauhassa jäähtyä että pysyvät suorina, opastaa Eevert itseään.

Eevert sulattaa paistinpannussa sokeria ja liimaa sillä palaset yhteen. Sokerin kanssa täytyy olla tarkkana sillä sulaessaan se on todella kuumaa. Eevert hätistelee Tenhoakin kauemmaksi että ei vaan vahinkoa tule jos sokeria tipahtaa väärään paikkaan.

Makea talo
Makea talo

 Talo on pian valmis. Hienolta se näyttää pöydällä. Paljon jäi piparkakkuja vierasvaraksi. Eevertin ei enää tee mieli yhtään makeaa. Näin se voi päivän aikana mielihalut muuttua, nauraa mies ja peittelee aikaansaannoksensa liinalla.

Vanhan kaupan kuulumisia

Kaupalla on tapahtunut paljon sitten viime näkemän. Ajassa on menty osittain taaksepäin Eevertin poikavuosien muistoista. Kaupan valikoima on laajentunut ja monipuolistunut.

Kaupan valo
Kaupan valo

 Kauppa on saanut yksinkertaisen valon, niin näkee hyvin palvella iltaisin ja talven pimeinä aikoina. Kauppiaan virkaa hoitanut nuorimies on siirtynyt asiakkaaksi. (Haussa on samaa nukkesarjaa oleva mummo, joka muistuttaa hyvin paljon Eevertin lapsuuden aikaista kauppiasta.)

Ostokset
Ostokset

 Kaupan valikoimiin on tullut jo aikaisemmin mainittu Karhu-olut. Tupakkia on myös muutama laatikko ilmaantunut tiskille. Siihenaikaan ei tupakki niin vaarallistakaan ollut. Joka ukon suupielessä sätkä kärysi harvase hetki.

Hylly
Hylly

 Lähiruokaa on ilmaantunut valikoimiin. Niinkuin naapurin kanalan munia.

Lähiruokaa
Lähiruokaa

 Tarjolla on myös oman kylän myllyn jauhoja sekä paikallisia porkkanoita, raparperia ja kaalinpäitä. Kaupan asiakaskunta on lähes kokonaan karjankasvattajia niin tokihan rehua on myös tarjolla säkkikaupalla.

Illan tullen
Illan tullen

 Illan hiipuessa kauppaan syntyy jännittävä tunnelma varjoineen kaikkineen.

Vanha kauppa

Kyläkaupat ovat olleet aikanaan merkittävässä asemassa ja muodostaneet kylälle keskustan monin tavoin. Kaupan kautta kulki tieto ja siellä käytiin vaihtamassa kuulumiset.

Eevertin lapsuuden kylässä on ollut kauppa, kunnes isomat marketit sen vähitellen kuihduttivat. Alkujaan kauppa perustettiin vuonna 1900 kylän erään talon tiloihin. Alkuun siinä toimi ulkopuolinen kauppias, mutta pian kaupan hoitaminen siirtyi oman kylän haltuun ja sai myös oman rakennuksen. Kauppa periytyi aikanaan isältä tyttärelle.

Kauppa
Kauppa

 Alkujaan kaupassa myytiin kaikkea mitä vain voitiin olettaa kyläläisten tarvitsevan. Löytyi hevosen riimuista kumisaappaisiin ja aina naisväen pitsisomisteisiin vaaleanpunaisiin peruskerrastoihin saakka. Varsinainen tavaratalo. Kaupalla sijaitsi myös kunnan ilmoitustaulu, joten sillä oli myös hallinnollisesti vakaa asema kylässä.

Ostokset
Ostokset

 Eevertin poikavuosina kaupan suuruuden aika oli jo hiipumassa ja moni kävi kaupassa läheisessä kaupungissa. Kauppa oli silti merkittävä ja sieltä haettiin hyvin säilyviä elintarvikkeita ja juomia. Eevertin lempijuomia oli Ananas Palma. Se oli niin hyvää ja viileää kun sen sai hakea kauppiaan pihavarastosta, joka pysyi viileänä kuumana kesäpäivänäkin.

Kauppias
Kauppias

 Kuvassa lienee Eevertin tunteman kauppiaan isä, joka aikanaan kyläläisistä otti kaupan haltuunsa. Hänestä on monta mukavaa tarinaa olemassa. Yksi sellainen sijoittuu aikaan, jolloin kaupunkilaiset olivat löytäneet kesäpaikkoja alueelta ja poikkesivat kaupalle kyselemään lomalaisille tärkeitä tarvikkeita kuten vaikka aurinkoöljyä. Vaikka kauppa siihen aikaan pullotti tavarapaljoudessa, joutui kauppias usein totemaan ykskantaan ja arvokkaalla tyyneydellä: ”Ei ole sitäkään niin”.

Kauppa oli kylän pitkäaikaisin ja ihmisten mieleen voimakkaasti jäänyt kauppaliike.

Kauppiaan tytär Irma
Kauppiaan tytär

 Historian kirjojen mukaan kauppa toimi 70-luvulle saakka. Eevertin hallussa oleva kuva on otettu 1984 jolloin kauppa on ollut vielä hyvinkin toiminnassa. Mitähän lähdettä kannattaa uskoa?

Kaupassa kävi Eevertin poikavuosina mielenkiinnon herättäviä asiakkaita. Yksi heistä oli erityisen kiinnostava. Vanhempi mies jolla oli toisessa kädessä kämmenen tilalla koukku. Kapteeni Koukku? Hän kävi kaupalla vanhan Jenkkikassin kanssa. Sinne solahti aina kahvin ja sokerin lisäksi muutama pullollinen Karhu-olutta. Sitä kaupalla myytiin ja jos jotakin olutta Eevert nykyisinkään juo,niin se on tietenkin Karhua sen ananas-limpparin lisäksi.

Kauppa ei ole vielä valmis, mutta hyvässä alussa.