Aihearkisto: Kalamaja

Uudet kuviot

Pientä taukoa on blogissa ja myös Eevertin elämässä ollut. 1:1 koti piti saattaa uuteen paikkaan ja siinä oli niin paljon hommaa että pikkukoti/kodit saivat olla aivan oman onnensa nojassa.

Silloin lähti

Osan taloista kuljetin omalla autolla jo aikaisemmin uuteen kohteeseen, mutta kestävämmät jäivät muuttomiesten hoteisiin.

Paikallaan

Eevertin päätalo ja kappeli pääsivät avarammille paikoille näkyviin. Valoa tulee tupaan vaikka kuinka, sillä isoja ikkunoita on joka puolella.

Ilta-aurinko

Ilta-aurinko varsinkin hellii Eevertin kotia.

Kirkkotarha

Kirkkotarhakin on niin siisti ja puhdas. Pitänee saattaa uutta kasvustoa hiljalleen. Kasvit ovat olleet pitkälti luonnosta kerättyjä ja kuivattuja, joten ne päätyivät muuttoroskiin. Kappeli kärsi hieman siirtelystä, vaikka itse sen kuljetinkin. Yksi ikkuna pitää kiinnittää uudelleen. Ikkuna on kyllä ehjä mutta irronnut kiinnityksistään.

Iltavalaistus

Syysiltojen kaunistus 🙂 Jostakin syystä pidän valaistuista pikkutaloista.

Hommahuone

Vanhassa kodissa minulla oli verstashuone. Kylmätila, mutta aivan ihana kesähommapaikka. Nyt kävi niin hassusti, että minä sain sisälle ihan oman huoneen käyttööni. Ullakon kalusteet sinne tulivat ja vielä se taitaa tuoksua ullakolle. Kaipa tuo aikaa myöten haihtuu. Muut pienet talot pääsivät myös näkyville. Ensimmäisiä hommia uudessa hommahuoneessa näyttää olevan taimikasvatus.

Kaunishan tuo huone ei ole, mutta ei kai tarviikkaan 😀

Taloja

Näin hyvin näkee että joka talo tai roomboxi ovat kaikki aivan eri kokoluokkaa.

Apila

Keskeneräinen Apila-navettakin pääsi vielä mukaan. Olin varma että se repeää liitoksistaan muutossa ja joudun hylkäämään sen. No ei, hyvin kesti ja kun pääsi valoisampaan paikkaan ja silmänkorkeudelle, niin kyllähän se on tehtävä loppuun.

Karja

Karja pääsi ensimmäiseksi omille paikoilleen, kun paljastuivat laatikoista. Tyytyväisiä ovat.

Aurinko paistaa ja kevät on parhaimmillaan.

Kalareissu

Tänään näyttää olevan hyvä kalansyöni tuumailee Eevert katsellessaan kalakalenteria. Vieläköhän sitä suuntaisi kerran tälle syksylle Kalamajalle ja koittaisi kuinka Ahti olisi antavainen.

Pian mies oli jo varusteitaan tarkastamassa. Virveli oli ensitöikseen laitettava kuntoon. Pian oli siimat selvitetty ja sopivat uistimet laitettu kuntoon. Kalasanko mukaan ja eväsreppu selkään.

 

Varusteet kuntoon
Varusteet kuntoon

 

Kalamaja on mukavan matkan päässä ja sinne on helppo tallustella hyvää polkua pitkin. Metsä on Eevertin lempipaikkoja. Kulkeminen syksyntuoksuisessa metsässä puhdistaa niin mielen kuin keuhkotkin. Silmäkin lepää syksyn väreissä. Mikä on taas ihmisen ollessa.

 

Syysmetsä
Syysmetsä

 

Eevertin Kalamaja on varsinainen piilopirtti. Harva sinne omin päin löytääkään. Ensitöikseen on aina laitettava tulet kaminaan ja kiehautettava kunnon kahvit. Se on sellainen rutiini jonka Eevert muistaa joka kerta tehdä. Ei taitaisi siellä hommat muuten hoituakaan. Kalamajan kaminan rapsahtelu hyväilee vanhan miehen korvia. Rakas ääni ja tuon äänen perästä myös lempeä lämpö levittäytyy nopeasti koko tupaan.

 

Kalamajan tupa
Kalamajan tupa

 

Kahvia odotellessa Eevert katsastaa myös vanhan katiskan kuntoon. Täytyykin se heittää sopivaan saalispaikkaan ja sitten illemmalla korjata pois ennen lähtöä. Kalamajan lähistöllä on lähes takuuvarmoja saalispaikkoja.

 

Katiska
Katiska

 

Virvelöiden, onkien ja tulia poltellen kuluu päivä pikkukoira Tenhon kanssa vauhdikkaasti. Saalistakin tulee niin että ämpärintäydeltä saa valmiiksi siistittyja kaloja kotiin kantaa. Tyytyväisenä Eevert tallustelee polkua pitkin takaisin kotitalolle. Viipyilevä viheltely vaan jää metsään kaikumaan.

Kotona onkin sitten toiset puuhat. Kalat pitää valmistaa. Osan Eevert suolaa sillä suolakalaa parempaa särvintä ei voi olla!

Katiskasta tuli sen verran pikkukalaa että  pian on Eevert tehnyt kalakukkoa varten pohjatyöt ja muutamat kukot päätyvät uuniin. Muistissa on Savonmaan ystävän ohjeet kukontekoa varten.

 

 

Niinhän kukko tuli tehtyä ja on aika sitä maistella jo lämpimänä. Onkohan mitään parempaa kuin kunnon kukko.

 

Kalakukkoa
Kalakukkoa

 

Pian kukko hupeneekin nälkäisen miehen suihin. Pikkukoira koittaa huomauttaa että olisi täällä toisillakin jo hieman hiukopalan tarvetta. Lopulta pyytö kuullaan ja Eevert avaa uuden koiranruokapussin Tenhon herkkunappuloita. Nyt taitaa olla koko Taavitsaisen porukka tyytyväinen ja ravittu.

 

Koiran herkut
Koiran herkut

 

Mainion virvelin Eevert sai Savonmaan Pirjolta. Kiitos! Nyt on kunnon kalavehkeet. Kukot ovat Taina Toropaisen käsialaa ja koiranruokapussi löytyi Suuri Snadi messuilta.

 

 

 

 

Jo vain – leuku se pitää miehellä olla!

Eevertin jouluyllätykset sen kuin jatkuvat! Sukulaistyttö sieltä Pohjolasta Joulupukin naapurista, pukin mestaritonttunakin tunnettu, oli laittanut Eevertille mieluisen paketin postiin.

Paketista paljastui mitä komein puukko tai leuku. Kovasti on Eevert tällaista työvälinettä toivonutkin. Puukon virkaa on tähän saakka hoitanut ihan vain perinteinen Mora. Sekin tylsän puoleinen.
Uusi puukko
Uusi puukko

Lapinleuku tai lyhyemmin vain leuku on Lapissa poromiehillä yleisesti käytössä oleva isokokoinen tupessa kannettava veitsi, jota ei käytetä juurikaan tavallisen puukon tapaan vuolemiseen, vaan se palvelee enemmän vesurin tapaan vaikkapa nuotiopuita kerättäessä tai pieniessä. Myös lihan ja ruhojen paloitteluun se on tehokas työkalu ja siksi se onkin monen eräporukan jäsenen kupeilla.

Eevertin komea leuku
Eevertin komeaa puukkoa piti ihailla joka kantilta

Leuku on mitä suurimmassa määrin yleistyökalu siinä missä puukkokin. Sillä tehdään paljon töitä joihin puukko tai kirves ei sovellu. Se on metsästysveitsi, teurastusveitsi, kalapuukko, retkipuukko, käsityökalu ja jokapaikanhöylä. Se on myös ase. Pitkä terä soveltuu hyvin iskemiseen, mutta sillä myös sivalletaan, vuollaan, veistetään, halkaistaan, katkaistaan, avataan, nyljetään, nivelletään, paloitellaan, kaavitaan, fileoidaan ja skrapataan. Leukulla voi tehdä raskaita ja suorastaan höyhenenkevyitä, suurta teränopeutta vaativia töitä.

 Reilun kokoinen leuku on vuosisatojen saatossa kehittynyt porosaamelaisten keskuudessa monipuoliseksi ja toimivaksi työkaluksi. Sillä on kopsittu tunturikoivikossa kynsitulet ja kotariuút, rakenneltu riekkokaarteet, kaavittu jäät ahkion pohjasta ja…ennen kaikkea teurastettu porot. Historiatiedot poimittu Jouni Luostarisen opinnäytetyöstä.
Puukko ja tuppi
Puukko ja tuppi

Komea puukko ja tuppi on Eevertille tehty. Niin kauniisti on nimikin kaiverrettu että jo sitä ihaillessa kului tovi jos toinenkin.  Tupen koristelu noudattaa perinteisiä malleja.

Puukon teko on jalo laji. On Eevert jossakin nuoruutensa vaiheissa muutaman puukon tenhnyt ja osaa kovin arvostaa sitä käsityön ja taidon määrää mikä tarvitaan kunnon työkalun laatimiseen.

Tupessa
Tupessa

Hyvin istuu puukko tuppeensa. Kaunis kuin koru – ei muuten voi kuvailla tätä ihmetystä.

Ylpeänä mies sitoo puukon kupeilleen ja taitaa jo suunnitella talvista retkeä Kalamajalle ja nuotiokahveille 🙂

Puukko kupeilla
Puukko kupeilla

Tämän ihmeellisen käsityötaidon mestari löytyy Hornworkin taitavien tekijöiden joukosta.

Lämpimät kiitokset Sukulaistytölle ja käsityöläisille! Pukille terveisiä ja iloa Uuteen Vuoteen!

Kalenterin takaa

Monilla elokuvilla on päätteeksi jakso: Näin tehtiin….

Otin itselleni talteen muutaman hetken siitä kun Eevertin tämänvuotinen kalenteri on valmistunut. Eletään erästä marraskuista lomaviikkoa. Siippa oli tiiviisti töissä (jonkin aikaa ihan reissussa)  ja muuta vastaanottoa tai ohjelmaa ei järjestetty lomalaiselle.

Pieni keittiö täyttyi (hetkessä) viikoksi kaikesta siitä mitä kaapista löytyy.

Kotistudio eli omaa elämäänsä kulissien sekä käsikirjoitusten uumenissa ja tietysti myös emäntänsä eli täysin omassa maailmassaan. Jossain välissä aurinko kurkisteli (=haittasi) verhojen takaa. Studioemäntä oitis kiristeli säleet tiukemmalle ja jätti ihanan houkuttelevan todellisuuden verhojen taakse 😀

 

Tarviketta tarjolla tasolla

 

Kaappien kätköissä on runsaasti lisämateriaalia hetkeen jolloin jotakin uutta on luotava tarinaa havainnollistamaan.

 

Lisä taso tarveskaluille

 

Pikkutavaroita olen säilönyt LIDListä hankkimiini lokerikkoihin. Alkuun niitä oli aivan tavaton määrä. Nykyisin on jo lokeropula. Yksistään Jatan herkuille on varattuna yksi salkku. Nami.

Salkkuja on useita ja kaikkia niitä tarvittiin.

 

Talo levällään

 

Lisää tavaraa on talon alla hyllykössä. Kyllä sitä on saatukin kerätyksi. Talo sai samalla suursiivouksen. Studiolamput ovat Siipan kätköistä ja palvelivat hyvin koko projektin ajan.

 

Kappelin tontti

 

Kappelin tontti syntyi ruokapöydälle lakanan päälle ja ilahdutti siinä koko viikon aamusta iltaan.

 

Hirsitalo
Hirsitalo

 

Syksyllä ”vahingossa” hankittu Hirsitalokin pääsi mukaan kertomuksen lavasteisiin ja palveli eriomaisesti tehtävässään. Mitä talosta muuten syntyy on vielä hieman usvan peitossa, mutta se on sitten ihan toinen juttu.

 

Ainoa Eevertin taloista joka ei siirtynyt studioon tai mitä ei erityisemmin muutenkaan muuteltu oli kalamaja. Se asustaa kirjahyllyssä ja palveli sieltä käsin tapahtumapaikkana.

 

Kalamaja paikoillaan

 

Lunta sateli kalamajalle vain vähän. On vissiin hyvässä suojassa kun on hyllylevy päällä. 🙂

 

Lomaviikko oli täydellinen irtaantuminen tiivistahtisen syksyn asioista. Ja hauskaa oli kokoajan.

 

 

 

 

14.12.

Tänään on perinteinen matka Kalamajalle valmistamaan eläinten joulua. Eevertin kalamaja sijaitsee pienen lammen rannalla hyvien kala- ja marja-apajien äärellä. Majalle  on mukava vetäytyä aina hetkeksi nauttimaan erämaan rauhasta. Johan se on mökki laitettava samalla talviteloille. Hattu piipun päälle ja vesiastiat tyhjiksi. Joskus jäänyt sankoon vettä talven yli. Jäätyessään ja laajetessaan se on tietenkin halkaissut koko sankon ja milläs sitten on vettä tupaan tuotu? Kalamajalta on kuitenkin melkoinen matka lähimmälle kaupalle. Siispä tarkkaa puuhaa on talven valmistelu vaatimattomassakin ympäristössä. Ja sellainen tärkeä tehtävä on parasta aloittaa kunnon pannukahvilla.

 

Kahvipannu porisemassa

 

Niinpä Eevert virittelee tulen vanhan kaminan pesään. Hakee vettä lammesta ja laittaa pannun kuumenemaan.

Eläinten joulua Eevert on aina valmistellut suurella lämmöllä. Tänä vuonna hän on päättänyt rakentaa heinäkaukalon pihapiiriin. Jos siihen paljon saa ahdettua heinää niin varmaan se riittää pahimman talven yli.

Tuvan pöydän ääressä on hyvä tehdä viimeiset suunnitelmat ennen työhön ryhtymistä.

 

Tuvan pöytä

 

Pihan pikku-puun Eevert koristelee talipalloilla iloiseksi joulupuuksi metsän eläimille. Hauska siitä tulikin ja pikku linnut ovat nopsasti liittyneet riemuun mukaan. Ajatuksen Eevert sai syksyiseltä retkeltään Salmen kartanon maille, missä seurasi kiinnostuneena luontopolkua. Luontopolulla oli paljon mielenkiintoista tietoa luonnosta ja kaikista eläimistä.

 

Luontopolun ohje

 

Päivän töiden päätteeksi on vielä hetki aikaa istuskella nuotion loimussa. Makkarat pitää paistaa ja loput kahvit juoda ennen paluumatkaa. Eipä sitä muuta juuri tarvitse.

 

Nuotiomakkara paistumassa

 

Molemmat maistuvat makoisilta. Ilta alkaa hiljalleen hämärtyä ja on aika jättää Kalamaja. Tuttua polkua pitkin matka taittuu mieheltämme sukkelasti.

Eevertin lähdettyä metsän kätköistä astelee varovaisesti esiin siellä tapahtumia tarkkailleet eläimet. Ensin tulee metsäkauris äiti tunnustelemaan paikan turvallisuutta. Pian pieni vasa saa luvan tulla esiin. Molemmat herkät metsän asukit nauttivat saamastaan heinästä ja luovat kiitollisen katseen polun hämäryyteen katoavalle miehen selälle.

 

Metsäkauriit

 

Illan aikana monet muutkin tutut eläimet piipahtavat pihalla. Pikku-karhu tuntuu olevan kiinnostunut myös mökistä. Onkohan Eevert unohtanut sinne marjasammion, vai mikä karhunpoikaa oikein kiinnostaa…

 

Karhunpoika löytöretkellä

 

Melkoisen vilkasta on Eevertin Kalamajalla. Eipä taida mies aavistaakaan mitä kaikkea tontilla on hänen lähtemisesä jälkeen tapahtunut.

Illalla viimeisenä pihapiiriin kurkistaa eräs metsän väenkin mielestä arvostetuista asukeista…

 

Komea sarvipää

 

Miten sinä ilahduttaisit metsänväen joulunaikaa?

 

 

 

Syystervehdys Eijalta

Reissujen lomassa Eevert viivähtää kotitalollaan arkisemmassa elämässä. Päivittäin talon kulmilla käy postimies jonka kanssa Eevert turisee päällimmäisimmät kuulumiset. Heistä onkin tullut aikaa myöten oikein hyvät ystävät.

Menneellä viikolla postimies tuli kirjeen kanssa. Kirje näytti sen verran merkittävältä että hän päätti tuoda sen ihan ovelle saakka. Postimiehelle ystävällinen Eevert tarjosi keittiössää ihan nisukahvit.

Kirjeen avaamisen aikaan Eevert halusi ollla itsekseen. Postileimasta hän tunnisti ystävänsä naapurikaupungista.

Kirjeestä paljastui muutama kyltti ja oveen asetettava tiedonanto sekä ihastuttava pikkuinen japanilaishenkinen alusta.

 

Kylttejä ja alustoja

 

Moni varmaan jo tunnistaa, että ihastuttavat kutistemuovi kyltit ovat Eijan käsialaa. Kiitos Eija jälleen mieltä hivelevästä yllätyksestä. Ovikylttiä ja postilaatikkomerkkiä Eevert on kaivannut pitkään. Kalamajaan tarvitaan tietenkin ilmoitus siitä milloin mies on pikkulammellaan kalassa. Niinpä satunnaiset kulkijat tietävät odotella kahviseuraa itselleen.

Japani-aiheinen alusta päätyy Eevertin japanilaiseen kammioon.

Eevert kiittää ja pokkaa 🙂

19.12. Eläinten joulu

Aikaisemmin valmistuneet eläinten joulun herkut viedään tänään paikoilleen. Rehuisen urakoinnin tuloksena on niin linnuille kuin muillekin metsän ja pihapiirin asukeille valmistunut sopivaa apetta. Päivä näyttää selkeältä ja kauniilta talvipäivältä. Mikä sen mukavampaa sellaisen viettoon kuin reipas retki eläinten ruokintapaikoille.

Omaan pihaan asetetaan kauralyhteitä ja linnuille talipalloja. Kauniisti ovat rasvapallot kovettuneet viileässä ja ripustuslenkeistä ne saadaan hyvin laitetuksi oksiin kiinni. Kauralyhde löytää paikkansa keskeltä pihaa, aivan vartioivan lumiukon tuntumasta.

Tönttö ja kauralyhde
Tönttö ja kauralyhde

Heti lyhteen asetuttua paikoilleen Eevertin pikkuystävät lehahtavat paikalle. Ensimmäisenä lyhteen päälle ilmaantuu monivuotinen ystävä – Tönttö-tiainen. Iloissaan se visertää maailman kauneimman viserryksensä kiitokseksi hyväntekijöilleen. Töntön kanssa kuluu muutama hetki kuulumisia vaihtaessa. Lopulta Eevert malttaa jättää pihan, sillä vielä on monta muuta ruokintapaikkaa hoidettavana tälle päivälle. Ne ovatkin hieman kauempana Kalamajan maastoissa.

Metsäretkelle valmistautuminen onkin tarkempaa puuhaa kuin piipahtaminen kotipihassa. Kalamajan lähimetsään Eevert on valmistanut  talviruokintapaikan, jonka huoltamisen aika on nyt koittanut. Sillä retkellä tarvitaan repullinen hyviä eväitä.

Eväät kunnossa
Kunnon eväät

Eväsleivät ja termospullo vilahtavat reppuun ja saattaa paketti nuotiomakkaraakin löytyä matkaan. Retkellä kuluu hyvin päiväsaika. Eläinten ruokintapaikan kunnostuksen jälkeen on mukava istahtaa kaverin kanssa nuotiolle haistelemaan talvi-ilmaa ja nauttimaan ansaitut kahvit. Mikä voisikaan olla rentouttavampaa kaiken joulutohinan keskellä kuin vetäytyä luontoon ja rauhaan nauttimaan siitä mitä meille on annettu.

Näyttää  metsän eläimet jo aavistaneen ruokinnan alkamisen.

Metsän vieras
Metsän vieras

Kaikki on kunnossa. Nuotio palaa ja Eevert voi hetken nautiskella maisemista ja erämaan rauhasta. Niin hiljaista on talvella kun lumi peittää maan. Lumi vaimentaa loputkin äänet ja antaa suotuisan pohjan luonnon omalle kauneudelle. Hyvä päivä on käsillä, nauttikaamme siitä.

Nuotiolla
Nuotiolla

Makkara paistuu hiljalleen nuotion loimussa. Eväät maistuvat mainioilta. Tätä retkeä on hyvä muistella myöhemmin.

Millaisella retkellä sinä olet ollut ja mikä silloin oli erityisen mieleenpainuvaa?_____________________________________________________________

Eväissä näkyy jälleen tunnetun ruokataitelijan kädenjälki ja muualtakin hankittua tarviketta on mukana.

Tikun nokassa käristyvä makkara on ihan omaa tuotantoa 😀

Syyspäivä

Tuuli viuhuu nurkissa ja irtonaisia lehtiä leijailee ilmassa. Taitaa olla syksy tulossa, tuumii Eevert katsellessaan ikkunasta ulos. Aurinko kuitenkin pikkuisen pilkahtelee pilviverhon takaa, eikä sääkään enteile sadetta. Taitaa olla hyvä päivä piipahtaa kalamajalla laittelemassa sitä talvikuntoon.

Eevert pakkaa retkivälineitä ja pientä nikkarointiapua reppuun ja suunnistaa tutulle polulle joka vie joutuisasti miehen kalamajan maisemiin.

Vene
Vene paikallaan

Vene näyttää olevan siististi paikoillaan rannan onnepuun tuntumassa. Jo kaukaa Eevert ihastelee puuta, sillä siinä ei juuri syksyn saapuminen ole vielä näkyvillä. Maassa sensijaan on paljonkin syysvärejä. Niitä ruskean ja punaisen sävyjä jotka niin kauniisti maalaavat maiseman joka vuosi uudestaan ja erilailla.

Eevert haistelee erämaan tuoksuja. Kostea maa henkii tuoksullaan luopumista ja vaipumista lepoon. Luonto lepää ajallaan, ollakseen taas voimissaan kevään tullen. Luomakunta, ihminen mukaan lukien tarvitsee oman rauhansa ja leponsa.

Ja nyt tarvitsee Eevert oman hetkensä. Vihellellen mies kaivelee reppuaan ja pohjalta viimein tavoittaakin kaipaamansa.

Makkarapaketti
Makkarapaketti

Nuotiomakkara on Eevertin perusretkiruoka. Mitenkäs sitä nyt kalamajallekaan ilman makkarapakettia. Mikään ei maistu mainiommalta kuin nuotiossa käristetty makkara, ehkä hieman kyljestä palanutkin ja päälle nuotiopannukahvit.

Onneliinen makkaramies
Onnellinen makkaramies

Näyttää olevan neljä makkaraa paketissa. Kyllä sillä hyvin päivän pärjää raavaampikin mies. Hetken Eevert malttaa katsella ympärilleen ja tuumailla syyshommien tarpeellisuutta, mutta pian kuuluu vajasta kirveen reipas kalkatus ja lohkeavan puun räsähdys. Tuossa tuokiossa onkin jo nuotio valmiina ja malttamattomasti mies odottaa hiilloksen syntymistä. On se vain nuotion risahtelu ja savun tuoksu melkoisen voimaa antavaa. Eevertin lempikatseltavia onkin liikkuva vesi, palava tuli ja nukkuva lapsi. No, vettä kalamajalla onkin ja tulikin. Lapset puuttuvat, mutta oikeastaan sellainen seikka ei juuri tällä hetkellä haittaa.

Pnekillä herkku
Metsämiehen herkku penkillä

Makkarapaketti jää penkille hetkeksi odottelemaan. Eevert pistäytyy kalamajalla sisällä ja tarkastaa että kaikki on kunnossa. Edellisestä käynnistä onkin jo kulunut muutama viikko.

Maja
Tupanen

Sisällä on tuttu tuoksu ja näyttää olevan asiat kohdallaan. Kalamiehen sukat ja virttynyt paita on jäänyt narulle kuivumaan. Taitavat ollakin jo kuivat ja valmiina seuraavaan kalaretkeen. Kahvipannukin näyttää odottavan käyttäjäänsä. Eevert unohti kahvipaketin kotiin, vaan olisikohan mökkiin jääneessä pikkupaketissa vielä bööniä jäljellä. Toiveikkaana Eevert suuntaa kohti hyllyä ja ilokseen toteaa niiden riittävän makoisiin nuotiokahveihin. Ja näyttää tilkkanen ”kermaakin” olevan vielä pullon pohjalla. Syys- ja talvikelit voivat olla joskus yllättäviä ja niinpä Eevert on säilönyt kulkijoiden varalle pikkuisen tuimempaa kermaa lämmikkeeksi.

Nuotio
Nuotiolla

Eevert palaa ulos ja asettaa makkaran tikunnokkaan paistumaan. Hiljalleen paistunut makkara se on niin makoisaa.

Ruskapuska
Ruskapuska

Nuotiolla istuskellessa Eevertin katse kiertää puskissa ja pensaissa. Hehkuvaa oranssia näyttää löytyneen niidenkin oksistoon. Juuri tuo hehku on Eevertin mielestä kovin juhlavaa. Sellaista on vaikea vangita tauluun tai edes valokuvaan. Onneksi niitä voi taltioida muistikuvina tulevien päivien voimanantajaksi.

Sieni
Pieni sieni

Näyttää pieni sienikin putkahtaneen nuotion läheisyyteen. Mahtaakohan siitä tulla isona korvasieni, tuumii Eevert katsellessaan sienen ryppyistä pintaa. Mikähän sieni sekin lienee?

Ranta
Rantaa

Rannan kasvitkin ovat jo tiputtaneet lehtiään ja valmistautuvat lepoon.

Valmista on
Valmista on

 

Pian on Eevertin ensimmäinen retkimakkara valmis ja mies istahtaa nuotion ääreen sitä nauttimaan. Mikä on taas miehen ollessa. Kirpeän kuulas syys päivä, rannassa lipalttavat aallot, veneen pohjan rahina rantahiekalla, nuotiotulen ritinä, aromikas savun tuoksu ja syvä erämaan rauha…

____________________________________________________________________________

Kalamajan maisemointia on hieman yritetty edistää. Tälläkertaa luonnonantimilla. Vanhan kuivatetun kukkapuskan aarteista ja taannoisen metsäretken tuliaisista. Luonnonmateriaali asettuu hienosti maisemaan ja samalla sitten saattaa epäedulliseen valoon keinotekoisemmat materiaalit. Katsotaan minne mennään.

Pieni sieni oli pienen pieni tatti-lapsi jonka laitoin kuivumaan. Siitä tuli entistäkin pienempi ja löysi paikkansa kalamajan pihasta. Pikku haperokin näkyy jossakin kuvassa. Se tosin jäi hieman turhan isoksi mittakaavaa ajatellen, mutta onkos sillä sitten niin kovin väliä.

Makkarat ostin Saaran Nukkekodin kautta Huutonetistä. Vene on Eijalta.

Kalamajan tuntumilla

Kalamajan edistyminen on varsin verkkaista. Tosin, eikös kalamajoilla ja erämaatuvilla ole tarkoituskin olla hieman verkkaisesti. Tuumaillen ja tuntumaa saaden niin ympäristöstä, raikkaista syyskeleistä kuin luonnon antimistakin.

Erämaajärven rannalla vesi liplattaa rauhallisesti ja keinuttaa rannassa kevyesti venettä. Vesi huuhteleen tasaisesti rantakiviä peittäen ja paljastaen ne. Aikaa myöten kivet ovat hioutuneet kauniiksi ja paljastaneet omat hentoiset väri ja kiviaines kerroksensa. Pienet, vaivaiset rantakasvitkin heilahtelevat ja heikkenevät lehtivarvat värisyttävät pensaiden lehtiä…

Lipaltusta veneen alla
Lipaltusta veneen alla

 

Näyttää olevan Eevert valmistautumassa kalaretkeen. Täällä on hyvä kalastella ja viedä tuliaisia kotipuoleen. Siellä emännät ovat iloissaan kun saavat tuoretta kalaa. Melkoisia taidonnäytteitä emäntien luomat kalaruuat ovatkin. Saattaapa eevertkin toisinaan saada kutsun ruokapöytään. Siitä on mies mielissään. Yksin talossa asustellessan on kuitenkin niin vähän tilaisuuksia ruokailla yhdessä toisten kanssa. On se perhe ja ystävät vain niin tärkeitä elämässä!

Poukama
Poukama

 

Pieneen kallioiden suojaamaan poukamaan Eevert on laittanut soutuveneelle paikan. Ranta on matala ja hiekkainen. Siitä on hyvä kuumempana päivänä pulahtaa ihan uimasilleenkin. Syyskeleillä ja kylmien vesien aikana kylpy on varsin raikas. Silloin saa kyllä olla varovainenkin. Vesissä kun tuppaa olemaan monen sortin pienentäjää miesväelle. Muistaapa Eevert kerran erään ukkomiehen joka uimareissullaan kadotti vihkisormuksensa. Siinäpä olikin emännälle selittämistä jälkeenpäin!

Kalaonnea
Kalaonnea

 

 

Eipä ollut Eevertin kalareissu tälläkään kertaa turha. Komean vonkaleen hän on tuonut mökkiin saakka. Mitähän hyvää siitä valmistuukaan? Mikä mahtaisi olla maailman paras vastapyydystetyn kalan ohje…

Sitäpä kannattaa miettiä… mitä ehdottaisit?

Kahvit täytyy keittää ennenkuin tuumasta ryhdytään minkäänlaiseen toimeen. Tuvassa onneksi on kaikki niihin puuhiin tarvittavat välineet. Siispä tulitukut käsiin ja virittelemaan tulta kaminaan.

Kamina
Kamina

 

Eikä aikaakaan kun tuli jo iloisesti ritisee majan kaminassa. Pian on hella kuuma ja saa kahvit aikaiseksi. Vanha vesiämpäri näyttää olevan hieman huonossa kunnossa, mutta palvelee vielä hyvin kun ei vettä kauan seisottele.

Särpimeksi tarvinnee vielä hakea vajan puolelta jotakin makoisaa.

 Saalista lisää
Lisäsaalista

 

Hyvät ovat olleet Eevertin saaliit myös muuten. Maukkaita ja iloja mustikoitakin saavillinen. Puhumattakaan puolukkatynnyristä! Jo äiti aikanaan piti huolta siitä, että talon väki pysyi puolukassa talven yli. Niistä sai kuulema palvon vitamiineja ja piti keripukin loitolla. Eevertin kalamajan tuntumassa kasvaakin tämmöinen hyvin varhainen lajike, kun ovat jo valmiina punakylkisinä ihanuuksina.

Saattaapa Eevert muistaa talon renkien oudon tavankin. Miesten oli tapana piilottaa kaupunkireissulla hankkimansa viinapullot marjatynnyriin. Se on jäänyt epäselväksi, menivätkö ne sinne emänniltä piiloon vai pysyivätkö esimerkiksi kylmempinä säilössään.

Piha
Piha

Hyvä on ollessa ja seuraillessa pihan tapahtumia. Lähistön eläimetkin piipahtelevat silloin tällöin mökillä. Eevertillä onkin tapana muistaa eläinystäviään ja jättää sopivaa apetta myös niille tarjolle aina lähtiessään.

 

Puuhommia

Yrittänyttä ei laiteta. Siispä touhuun ja tohinaan.

Pöytä on nyt saanut kauniin vaalean liinan kaunistuksekseen ja eilisen murheet ovat tieddään. No vamma ei loppupeleissä ihan mahdoton ollut. Hiomisella ja lakkauksella korjattu, jos vain saisi aikaiseksi.

Projektia siis jatkamaan!

Puita ja pensaita pitäisi pihaan saada. Mallailin hieman vanhoja aikaansaannoksiani Eevertin pihasta. Hyvinhän ne sinne istuivat. Jotakin uutta myös mukaan ja esittelenkin nyt ensimmäistä yritystäni rautalangasta ja valmiista viheraihioista kyhättynä.

 

Puu
Puu

 

Runko kaipaa elävoittämistä vielä, mutta muuten olen tyytyväinen pinsettiaskarteluuni. Vihreät lehdet ovat mitä ilmeisimmin joitakin hää-hommeleita ja ovat oikeasti neliapiloita. Mikä lie apilapuu onkaan kasvamassa erämaatuvan pihapiirissä. Puu ei varsin iso ole – ehkä 12cm korkea. Liimailin silti lehvästöä monta tuntia. Melko hidasta. Näitähän tarvitaan sitten muutamia lisää sinne tänne, joten hommia riittää joksikin aikaa.

 

Pihapuu
Pihapuu

 

Pohjana on rautalankaa, hieman villoja rungon täytteenä ja kukkateippiä. Lisäksi liimaa ja niitä pieniä apilanlehtiä suorana ja taiteltuna.

 

Materiaalia
Materiaalia

Iltakuvauksina saa näämmä monenlaisia sävyjä samasta kohteesta 😉 Totuus varmaan jotakin näiden välistä.