Oli siis aika suunnata eteenpäin. Aika pian olin valmis luomaan uuden suhteen. Melkein kuin julkkikset. Siisä toimeen ja miehen ammattitaitoon luottaen katsastamaan kameroita. Lopulta kotiin kannettiin Canon, johon ilokseni sopii myös kaikki valokuvausta harrastavan mieheni hienoudet… Mitähän tästä vielä syntyy?!

Uusi kamera

Kuvaa klikkaamalla saat lisätietoja.

Ensimmäisiä kuviakin on jo kokeiltu ja ihan tyytyväinen tuloksiin.

Eevertin karppiallas

Eevertin lempikaloja ovat karpit kaikin tavoin. Sellaisten kanssa on matkoilla seurusteltu ja niitä ruokittu, eikä karppi ollenkaan huonolta maistu suussakaan. Melkoinen karppi Eevert tuntee välillä olevansa itsekin.

Iltakynttilä

Syksyisten iltojen iloiksi Eevertilläkin on tapana sytytellä kynttilöitä. Ja kesän jälkeen ne tuntuvatkin oikein lämmittäviltä ja tunnelmallisilta.

Rauhaisaa syysiltaa kaikille lukijoille!

Kotona kello sai kunniapaikan silloisen hyvin pienen kodin ainoan huoneen seinältä. Kello raksutti kotoisasti ja aina tasalta ja puolelta se kukahti. Kukkumisen lisäksi kello löi. Aikamoinen meteli olikin kun kello ilmoitti ajan kulumisesta. Yötä päivää. Muutamia öitä Eevertilläkin meni niin että puolen tunnin välein oli asennossa sängyn vieressä kun pelästyi kellon meteliä.

Yölliset heräämiset vähitellen kiukuttivat Eevertiä ja eräänä päivänä hän saikin kuningasajatuksen. Kellolle oli tehtävä jotakin. Heti kun äiti poistui päivän puuhiin kotoa Eevert kävi kellon kimppuun. Kellon takaosa avautui helposti ja perehtyminen kellosepän puuhiin alkoi. Pihdit löysivät paikkansa poikasen käsistä ja ne sai kuin saikin sopivasti ujutettua kellon sisään. Vedettiin hieman sinne ja väännettiin jonkun verran tänne ja pian olikin ärsyttävä kellon vasara saatu pois paikoiltaan. “Ihanaa” -ajatteli Eevert, nyt se ei enää lyö, kukku vain somasti. Kello kasaan ja takaisin seinälle ja yöt ovat taas nukuttavissa.

Eevert lähti ulos ja kotiin palatessa muu väki ihmetteli mikä käelle on tullut. Kello ei lyönyt, käki kyllä kukkui mutta se tuntui olevan melkoisen vilustunut. Kähisi vain. Epäilykset suuntautuivat pian Eevertiin, joka oli tunnetusti ollut käkikellovastainen. “Korjatessaan” kelloa oli Eevert osunut myös palkeisiin jonka liikkeestä kukunta syntyy. Puhki mennyt palje sai käen vinkumaan ilkeästi. Keuhkotautiseksi käeksi sitä ryhdyttiin kutsumaan. Kello kävi kuitenkin tarkasti ja sai kähistä kukkuunsa useita vuosikymmeniä.

Sääkello

Eevertin talo kaipasi muistorikasta kelloa ja sellainen sinne tulikin. Harmi vain että tämä malli ei sitten varsinainen käkikello olllutkaan vaan samaan aikakauteen liittynyt sääkello. Sellaisenkin Eevert muistaa lapsuudestaan säätalona. Säätalo oli pöydällä ja ilmanvaihteluiden mukaan sieltä tuli ulos ukko tai akka. Ja akka tietenkin silloin kun oli huono ilma tulossa.

Eevertin kello on syntynyt sveitsiläisestä matkamuistosta johon on lisätty ketjut ja punnukset varmistamaan kellon kulku.

♢

Se alkuperäinenkin kello on olemassa ja ollut seinälläkin vuosia. Tosin se ei ole juuri käynyt samoista syistä kuin Eevertin muistoissa. Kurkkukipuisen käenkään ääni ei ole herttainen. Lisäksi vanhemmiten käki pyrki hyppäämään aina lattialle luukun avauduttua. Toisinaan luukun sulkeminen salvalla piti käen aisoissa. Viimeistään klo 12 lyönnin aikana se jo renkutti luukkunsa auki ja hyppäsi ulos Melkoinen kello.

Se alkuperäinen kello oli hyvinkin erilainen ja liitinkin siitä muistojen vuoksi kuvan vielä tähän alle. Kattorakenteen toinen lehti on mennyt rikki, mutta muuten kello on edelleen ulkopuolelta ehjä, ehkä maalaukset hieman haalistuneet verrattuna tähän kellokaupan mallikelloon…

Käkikello

Hammashuoltokeskus

Hammashuolto välineistö toki piti ottaa matkaan. Tekarit varsinkin huvittivat. Nykyään ei ihan niin herkästi mokomaa kalustoa suuhunsa saa, mutta aikanaan oli melkeimpä tapana, että oma kalusto poistettiin ja laitettiin reikiintymättömät tilalle.

Teeseremoniaa

Teeastiastoahan ei tietenkään mitenkään voinut jättää kauppaan, koska se aivan kuin huuteli että ota minut ja sijoita japanilaiseen kammioon vieraita varten. Kaunis on ja ehkä himpan reilun kokoinen, mutta näin lähti matkaan sekin.

Purjelaiva

Ja eihän sitä merimiehen talo voi ilman laivaa olla. Sopivaa on katseltu sieltä täältä ja tämä nyt näytti olevan juuri passelisti vanhan parkin oloinen. Eevert varmasti on seilaillut jossakin vaiheessa juuri tällaisella hienolla monimastoisella ylväällä purjelaivalla.

Auringonlasku Kuortanejärvellä

Mitä parhain terveisin Kuortaneella kuntoutumassa olevat Mare ja Eevert.

Eevert on kyllä toistaiseksi saanut olla kaikessa rauhassa matkalaatikossaan. Ja voi olla että lepäileekin vielä reilun viikon ja kerää voimia. Mare sensijaan saa juosta ja huhkia senkin edestä ja tuntuu kaatuvan illalla sänkyyn ilman suurempia värkkäilyintohimoja.

Talo edestä

Talon huonejärjestys on alkuperäisestä hieman muuttunut, mutta pääsääntöiseti suunnitelmani mukainen. Portaat olen yksi kerrallaan poistanut ja siksi katto/lattiapaloissa on vielä aukkoja jotka näkyvät. Täytyy niitä peitellä kunhan kerkiää. Tilaa tuli kuitenkin niin paljon enemmän että en enää haikaile niiden perään. Tilat on helpompi kalustaa ja huonekalujakin mahtuu sujuvammin.

Olen kalustanut kaikkia tiloja yhtäaikaa, keskittymättä oikeastaan mihinkään. Olen huomannut, että jotkut työskentelevät huone kerrallaan ja saatuaan sen valmiiksi siirtyvät seuraavaan tilaan. Täytyy kokeilla sitäkin, sitten joskus, jossakin toisessa talossa

Alkuun Eevertin makuukamari sijaitsi talon ullakolla, paikassa missä äitini vanhan kotitilan päärakennuksessa oli nuorten tapana nukkua. Se oli aikanaan eräänlainen riitinomainen siirtyminen lapsuudesta nuoruuteen kun pääsi alakerran kamarista omaan paikkaansa ullakon päätyhuoneeseen. Taisi olla ainoa kalustettu huone jännittävällä avoullakolla.

Eevert siis muutti sänkynsä ullakolta alakertaan. Se on varmasti vanhalle miehelle parempi ratkaisu muutenkin jo renklaavan polvensakin takia.

Makuukamarin nurkassa on ihan ensimmäin varsinainen askarteluni nukkekotiin. Pönttöuuni. Sänky on omaa tuotantoa, keinutuoli ja kaappi ostotavaraa, matkalaukku MarEven nukkekodin voittoja, päiväpeite Jaanalta. Kori löytönä Sinellistä.

Tärkeät tilat

Sauna on edelleen talon ylpeys. Siellä on kaikki itse rakennettua. Paljon vielä puuttuu pikkuasioita ja tarvikkeita. Kylpemään kuitenkin pääsee jo oikein hyvin.

Keittiötä pyrin myös rakentamaan paljon itse. Liesi on ensimmäisiä töitäni sekin. Pyrin tekemään tulisijat ensin ja muuta vasta sitten. Pitkään tila oli vain ruokapöydän varassa, mutta nyt sinne on jo valmistunut astiakaappikin. Tiskipöytä on vielä hieman vaiheessa yläkaapiston osalta kun ne pienet saranat loppuivat ja uusien hankkimiseen meni aikaa. Nyt on saranoita mutta aika käypi vähiin 1:1 kiireiden takia. Alussa ainakin. Tiskikaapista puuttuvat ovet ja valo. Sekä tietenkin sisältö, ihan niinkuin kaikista kaapeistani vielä.

Keittiö ja olohuone

Olohuone on osittain omatekemää, mutta isommat huonekalut ostotavaraa. Ihmeen hyvin asettuvat keskenään. Tällä linjalla varmaan jatkuukin ja se hissuksiin täydentyy. Kuvan ottamisen jälkeen löysin Minimaailmasta (saranahakureissulta) muutaman hyvän tuolinkin ruokapöydän ympärille, joiden tuunaaminen kyllä odottelee vielä jonkin aikaa.

Kattaukseen on käytetty kauniita astioita Doloresiltä. Lautaset ja lasit halusin ehdottomasti hankkia. Kesäreissulta hankkimani ruokailuvälineet kaipasivat tietenkin ympärilleen “oikeat” astiat.

Olohuoneen yksityiskohtia

Kalamalja on löytänyt paikkansa takan päältä. Se voi siellä oikein hyvin ja iloisena polskuttelee pitkin päivää seuraten isännän puuhailuja uteilaana.

Ullakolla olevat tilat ovat muuntautuneet ehkä eniten. Alunperin suunnittelin avoullakkoa jossa on jos jotakin vanhan talon vaiheista jäänyttä rompetta.

Kerran vieraita odotellessa sinne kuitenkin rakentui pieni japanilaistyyppinen aterianurkkaus ilahduttamaan vieraita ja havainnollistamaan teeman mukaista illanviettoa muutenkin. Se ajatus iti enemmänkin ja niinpä tilasta muodostui pieni erilaisuus taloon. Ja varmaan pysyykin. Tunnelmaan ja ajatukseen olen itsekin tyytyväinen ja viehtymykseni aasialaiseen kulttuuriin tulee näin omalta osaltaan hieman tyydytetyksi. Kalusteet ovat omaa tuotantoa. Tila odottaa vielä “oikeaa” tatami lattiaa, sitten joku päivä. Etualan bentoboxi on Nohnon taidokkaasti laatima herkku. Takimmainen on nyntynyt Neidon kanssa iltaa istuessa.

Oven taakse jäi se pieni “makuusoppi” josta Eevert muutti alakertaan. Talon renki ehkä saattaa asettua sinne. Ai mikä renki? Se joka ei ole vielä esittäytynyt. Ei taida kehdata kun raukalla ei ole muuta kuin kumisaappaat jalassa. Neito rakentelee sitä äidin seurana silloin kun käy kylässä ja on värkkäysvaihde päällä. Yhteistä kivaa

Muita tiloja

Keittiön vieressä on kylpyhuone. Tila on aivan alkutekijöissään vielä. Lattiasta olen jopa ylpeä. Sopisi kyllä paremmin johonkin muunlaiseen (ranskalaistyyppiseen?!) taloon. Laatat ovat itsetekemiä ja väritys aivan käsittämätön. Monta sinisen eri sävyjen kerrosta päällekkäin ja saumaus ihan miten sattuu. Kalusteet minulla oli olemassa jo ennen taloa.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin…

Puutarha

Talon seinustalle on noussut kaunis ruusumuratti. Se onkin aivan uusi lajike ja kokeilunhaluisena Eevert oitis ryhtyi sen kasvattamista kokeilemaan. Myyjätärneiti jostain syystä kyseli kassalla, että jokos sitä joulua tehdään… Ei nyt sentään ihan vielä. Kummasti köynnös virkisti talon sivuseinää (eikä nyt sitten huomata, että sähköistyselementit on ihan unohdettu peittää kuvasta ). Seinissä ei ole ikkuna-aukkoja, joten aika tylsän näköiset tyhjillään ovat olleetkin. Olisihan ikkunoita voinut itse lisätä valmiiseen talopakettiinkin. Ei vain tullut mieleen tai ei uskaltanut säätää liikaa.

Neidon kanssa on joskus aikaa sitten rakennettu kukkalaatikoita pihaan. Nekin saivat odotettua täydennystä kukkivista tulppaaneista.

Kulkijan vesiallas

Puutarhan nurkassa on pieni lammikko. Aivan kuivunut se on näin kuuman kesän jäljiltä. Joskus ehkä siihen saadaan vettä ja pari karppia uiskentelemaan. Sensijaan kaivattua raikkautta tuo matkoilta tuttu kulkijoiden vesiallas. Sellainen mukavasti solisee nyt puutarhassa ja saa siitä kukkien kasteluvedenkin kätevästi. Tuollaisesta sitä on Eevert monet kerrat matkoillaan saanut kaivattua raikasta vettä. Ja varmasti ovat mineraalit sun muut kivennäiset olleet luonnonmukaisessa järjestyksessä.

Hummeri ja asianmukaiset juomat

Vaan mitä se Eevert mahtaa nyt valmistaa kaiken touhunsa keskellä. Nythän on ravustusaika parhaimmillaan ja sellainen näyttää olevan Eevertilläkin tarjolla. Tai ei tuo taida rapu olla, paremminkin hummeri. Ei taida mies luottaa lähivesien antiin…

Aikanaan pojankollina Eevert kävi aina kesäisin ravussa. Ne oli lapselle mieluisia retkiä. Yötämyöten oltiin metsässä ja laavulla nukuttiin. Silloin sai valvoa niin myöhään kuin halusi. Parasta rapuretkissä oli se että sai olla aikuisten kanssa kokoajan. Siitä on jäänyt mukavat muistot. On se vaan niin tärkeää olla yhdessä; aikuiset ja lapset. Nykyisin helposti harrastellaan omissa porukoissa ja hyvin vähän on aikaa ihan vaan yhdessä olla.

Ravustus oli jännittävää ja tekemistä riitti koko yön ajaksi. Rapuretkelle valmistauduttiin jo hyvissä ajoin tarkistamalla, että pyydyksiin tarvittavat välineet olivat hyvässä kunnossa ja eväitä riittävästi.

Rapuja on pyydettiin käsin, rapukepeillä eli köpeillä, haaveilla sekä varsinaisilla rapumerroilla. Ne olivat kalastajalangasta solmittuja, mutta nykyisin taitaa saada hankituksi käteviä muovimertojakin joiden huoltaminen on paljon helpompaa.

Tavallisin ravunsyötti oli kala. Vanhat miehet kertoivat karvat nostattavia tarinoita erilaisista syöteistä. Merroissa oli kuulema käytetty syötteinä kissan, kanan, sammakon, oravan, vasikan ja jopa lampaan lihaa. Aina piti laskea reissun jälkeen talon kissat, mutta onneksi ne olivat vain kiusoittelevia tarinoita -vaikka taitaa niissä perää ollakin. Rapu kun on kaikkiruokainen.

Lapsuuden rapuretkillä syötteinä oli aikaisemmin päivällä katiskasta saatuja oman veden kaloja.

Rapu on hämäräeläin ja se lähtee liikkeelle vasta myöhään. Merrat lasketiin illalla ja aika-ajoin käytiin niitä katsomassa. Merrat pärjäsivät hyvin aamuunkin saakka, mutta eihän se olisi niin kiehtovaa ollut.

Keppejä käytettäessä kuljettiin vähän väliä tarkistamassa onko kepillä keihästetyn ja pohjaan kiinni isketyn syötin ympärille tullut rapuja ja poimitiin ne sitten käsin pois. Rohkeimmat lapsetkin saivat niitä joskus poimia. Tärkeä väline oli taskulamppu. Rapu jäykistyy paikoilleen valossa ja on helppo poimia. Tosin jos sählää ja säätää, niin karkuunhan se peruuttaa. Niinpä lapsia sai kullakin kierroksella olla mukana vain yksi. Kukin vuorotellen niin pitkään kuin jaksoi.

Ravustaessa, niinkuin kalastaessakaan ei saanut pitää meteliä, vaan se oli hiljaista puuhaa. Se lisäsi kummasti kutkuttavan jännittävää mystisyyttä pimeässä metsässä nuotion loimussa, taskulamppujen valokeilojen hiljalleen liikkuessa vesirajassa.

Nuotiokahvit

Nokipannukahvit maistuu aina niin hyvälle. Ja palavaa nuotiota niinkuin hiipuvaa hiillostakin jaksaa katsoa viimeiseen valontuikahdukseen saakka. Niin rentouttavaa ja rauhoittavaa ajan viettämistä. Tässä Mattisj:n kuvassa on tunnelma kohdallaan. Olen kuvaa katsellut hetken jos toisenkin. Mielessäni kuulen tulen äänet, palavan puun ja kahvin tuoksut.

Rapuöinä sai kahviakin juoda niin paljon kuin halusi. Pannu keikkui tikunnokassa kokoajan ja siitä ei böönat loppuneet koskaan. Aika summppia taisi aamuyöllä jo olla. Eväissä oli usein mukana myös vastaleivottua pullaa jota sipustettiin kahvin sekaan runsaalla sokerilla höystettynä. Ei tainnut olla hammaslääkäriliiton suosittelema välipala.

Saattaapa alkuillasta metsästä löytää muutakin hyvää ja maukasta. Jos sattui mainiot marjamaat samaan metsään, niin saattoipa eväisiin tulla laitetuksi piimää ja talkkunaa. Ja kas kuinka ravitseva ja maukas retkieväs syntyi helposti!

Mustikat kuksassa

Nämä maittavat marjat keräsi tytär, jonka saaliiksi taisi tulla enempi siikoja kuin rapuja. Yhtäkaikki metsässä on hyvä olla hyvässä seurassa ja kauniissa maisemissa, ihan mihin aikaan tahansa. Sellaisilla muistoilla sitä pääsee monen arjen synkemmän hetken yli.

♡

Köynnös, ruusut ja tulppaanit Sinellistä, oluset Doloresilta, hummeri Tiimarista, puutarhan pöytä linssinsuojarasiasta, puutarhakalusteet Lahden markkinoilta, kukkalaatikot tulitikuista, tillit ja puut sekä kukkalaatikoiden vihreät Tiimarin poistolaarista löydettyä “jotakin”, pihan vesiallas löytö Livignosta puolivalmiina lelukaupasta (vesi on lakkaa ja vesinoro lakattua siimaa).

Astan myllertämä metsä

Pieksämäen suunnalla kaunis leiriharju oli saanut kyytiä. Maisema on kärsinyt pahasti eikä sitä minkään valtakunnat vakuutukset pysty kulttuurimaisemaksi palauttamaan.

Katkeilleet kävyt

Eevert joutui myös ihmettelemään miten myrsky oikein toimii. Sen voi käsittää että rajuilma pistelee puut nurin ja katkaisee keskeltä. Vaan miten ihmessä voi selittää sen että puussa olevat kävytkin katkeavat keskeltä? Siihen ei ole vielä mies keksinyt selitystä. Tokkopa ehkä onkaan.

Leirinuotio

Tulevan kesän leirinuotiopaikallakin on paljon tehtävää ennenkuin sinne voi turvallisesti tulla viihtymään. Myrskyjen kaatamien runkojen lisäksi monet vielä pystyssä olevat saavat poistua. Konkelo puu on vaarallinen vaikka näyttäisikin pysyvän pystyssä.

Leiriläisiä (sisällä eikä ulkona) ei kaikeksi onneksi paikalla ollut tuhoyönä.

Eevertin Partaharjun leirikylän tarkistuskierroksen tarkempi kuvaus on nähtävillä tästä.

Eevertin kotitilalle ei ukkoset tai trombit ole osuneet, vaan miten mahtaa toisten nukketalojen tuntumaan tuulet puhallelleet?

Keittiön astiakaappia oli tarve saada kasattua. Esiin otettiin balsaa ja pahvia, valmista rimaa ja maalia. Niistä vähitellen muotoutui kaappi, ehkä jopa himpan siihen suuntaan kuin kaavailinkin.

Keittiön kaappi

Valmiita kaavoja kaappiin en löytänyt, joten tein ne itse. Ja muokkasin valmisteluvaiheessa melko monta kertaa uusiksi. Alkuperäisistä kaavoista ei sitten vissiin ole iloa juurikaan

Oviin sain ihan saranoinnin tehtyä, jopa upotettuna. Vaan en naulattuna. Miten ihmeessä naulaatte niitä 3mm nauloja?

Nämä menivät liimalla kiinni, mutta ovet kuitenkin toimivat. Ensimmäiset oikeasti avautuvat ovet!

Sivuprofiilia

Kaapin sisällä on kaksi hyllyä kaikkea tarpeellista talletettavaa varten.

Kahvitarjotin näyttää olevan valmiina tarjottavaksi ja kasa maukkaita munkkeja. Munkkileipuri varmaankin tunnistaa herkkunsa. Hyllylle on päätynyt myös maukasta Sveitsin suklaata. Tummaa sellaista, sillä siitä Eevert varsinkin pitää.

Samaan sarjaan on hiljalleen valmistumassa mös muita kalusteita. Tiskipöytä ja ruokakaappi nyt ainakin. Hienoisen ongelman tietenkin tekee se, että pintamaali tietenkin sekoitetaan jokaista kalustetta varten erikseen ja saman sävyn saaminen on ehkä hieman tuurista kiinni. Sävytyksen määrää tällä kertaa aikaisemmin tilaan sijoitettu pirttipöytä.

Keittiön pirttipöytä

Ja taustalla olevat portaat siis poistettu käytöstä ja nyt valmistunut kaappi tulee yläkertaan menevien portaiden paikalle.

Täytyy laittaa tiloista kuvia jahka “valotus” on kohdallaan. On ollut niin kuuma että kaikki ikkunat on peitetty, joten luonnon valoa ei paljon pilkahtele pikkutaloonkaan.

Forssan ostoksia olen selaillut ja ihastellut eri blogeissa jo heti markkinoiden jälkeen. Tuntuu olleen mukava tapahtuma. Täytyy varmaan ensi kerralla pyrkiä matkaan paikan päälle.

☺

Oman reissun tuliaisia en ole vielä esitellyt, joten lyhykäisyydessään mahtavat löydot tulkoot esille.

☺

Tuliaisia Taavitsaisen taloon

☺

Lopultakaan ei niin hirveästi kuin matkalla ollessani ajattelin. Jäipä vielä jotakin seuraavaankin kertaan…

☺

Münchenin löydöt

☺

Münchenistä löytyi Siipan paikallisten ystävien avulla Münchner Puppenstuben und Zinnfigurenkabinett,  joka oli reissun alussa varsinainen löytöaitta. Matkaan sieltä lähti ruokailuvälineitä neljälle. Eevertin pöytään ei useampia mahdukkaan, joten nyt voidaan kattaa kaunis juhlakattaus ainakin veitsien ja haarukoiden osalta. Piparimuottikin löytyi, tai olisihan niitä ollut valokoimassa vaikka kuinka. Itse keräilen muotteja 1:1 elämässä. Niitä taitaa olla toista sataa erilaista olemassa. Vaasi, ihan vaan sen vuoksi että on sininen. Jostain syystä pidän sinisestä lasista. Ilmeisesti pientalon omistajakin. Ompelukone, tottakai, pitää talossa olla.

☺

Kalamalja

☺

Venetsiasta mukaan tarttui suositusten mukaisesti jotakin Muranon lasia. Myynnissä oli vaikka mitä ja vaikka minkälaiseen hintaan kaikkea himoittavaa.

Päädyin kuitenkin nukkiksen osalta varsin vaatimattomiin tuliaisiin. Kalamalja oli rakkautta ensisilmäyksellä. Varsinaisesti etsiskelin pikkukaloja, joita voisin laittaa Eevertin puutarhan lammikkoon uiskentelemaan. Niitä ei löytynyt mutta pikku kalapalloja oli siellä täällä. Halkaisiaa pallolla on 1,5cm. Hintaa kalapallolla oli liikkeestä riippuen 10 -reilu 20 euroa. Omani on kympin pallo. Varmaan ihan sekundaa?!

☺

Pikkuesineitä, niin viehättäviä

☺

Muita pikkuisia löytyi lasipullo ja pari lintufiguuria. Korkeus joutsenella ja pingviinillä max 1cm.Näitä pikkuihmeitä oli tarjolla varmaankin satoja erilaisia.

☺

Vespa

☺

Venetsian pikkukujilla osuin ihan tavalliseen lelukauppaan ja jo ikkunasta huuteli vuoden 1978 mallia oleva Vespa. Se oli pakko saada ja heti nyt. Silläkin uhalla että rakas Siippa jo huiteli seuraavalla kujalla ja aivan varmasti kadottaisin koko miehen Venetsian uumeniin. Onneksi saari oli rajallinen

Eevert on haaveillut Pappa-Tunturista. Suuri epäilykseni on ollut että sitä ei löydy. Vespan löytymiseen sen sijaan uskoin, sen verran legendaarinen menopeli se on. Tämäkin lähti kympillä sivukujalta. Keskustassa senkin hinta oli jo reilusti kaksinkertaistunut.

☺

Ja tässä vielä onnellinen menopelin omistaja.

Vespa ja mies

☺

On se niin hieno. Punaista havittelin, mutta taitaa sittenkin jäädä hopean väriseksi.

☺

Arkisempaa tarveskalua

☺

Arkisempia tarvikkeita löytyi kyläkierroksella yllättäen Livignosta. Livigno on ollut 1500-luvulta saakka verovapaa alue, sillä aikaisemmin paikkakunnalle pääsi talviaikaan vain Sveitsin kautta. Verovapaudella pyrittiin tukemaan alueen elinkeinoja ja pitämään Livigno asutettuna. Vielä nykyisinkin kulkuyhteydet ovat melko rajalliset, sillä paikkakunnalle johtaa kolme tietä ja niistäkin yksi on ainoastaan kesäisin käytössä. Livigno on nykyisin suosittu ostosmatkailukohde, sillä siellä myydään esimerkiksi erittäin edullisia juomia ja merkkivaatteita. Livigno on myös hiihtomatkakohde, mutta siellä hiihtokausi kestää vain marraskuusta toukokuuhun.

Paikka pölähti eteemme yllättäen. Verovapaita tuliaisia siis vessapaperia ja spagettia sekä puuvalmis kulkijoiden vesiallas

☺

Salzburgin joulupallot

☺

Salzburgin vanhassa kaupungissa heti kättelyssä löytyi nukkekotikauppa asianmukaisin hinnoin. Näyteikkuna pohjautui heinäkuussakin jouluun mitä suurimmassa määrin. Pyhä perhe varsinkin tulisi siellä arvokkaaksi sillä Maria ja Josef jo maksoivat yksittäin useita satoja euroja. Lapsen hintalappua ei ollutkaan näkyvissä.

Paljon muutakin piskuiseen kauppaan oli saatu laitettua esille. Paikalla oli myös kaksi myyjää, jotka täyttivät kaupan niin totaalisesti, että ostajan oli tosi hankalaa mahtua mukaan.Varsinainen katselupaikka liike ei ollut. Siihen ei yksinkertaisesti ollut tilaa. Näyteikkuna taisi olla suurempi kuin liike. Hauska kokemus.

Tämäkään kauppa ei jäänyt vaille euroani ja sijoitinkin viimeiset nukkekotiin varaamani varat kuuteen joulupalloon. Ne ovat lasisia ja aivan kuin oikeat. Pallon halkaisija 4mm. Hieman taidokkaammat, koristellummat vastaavat jätin vauraammille turisteille vielä hyllyyn. Näillä koristelee Eevertin kuusen hienosti.

Joulukauppoja tuntui riittävän muutenkin ja täydellisenä jouluihmisenä piti nekin kiertää ympäri ja ihastella. Tosin aika monia vastaavia (ellei jopa ihan samoja) tuotteita löytyy kotoisesti Tiimarista ja ihan sopuhintaan.

☺

Käkikello

☺

Sveitsin puolellakin piipahdettiin ja vierailtiin jo entuudestaan tutussa Samnaun-kylässä. Kylä näyttää perustuvan talviliikunnan lisäksi myös verovapaaseen myyntiin. Varsinkin kosmetiikka ja alkoholi ovat huomattavasti edullisempia kuin muualla. Omia verovapaita saaliita käkikello ja muita pikku magneetteja.

Käkikello oli hankintalistalla jo kotimaasta lähdettäessä. Ja tänne palatessa sitten huomasinkin että eihän se mikään käkikello olekkaan vaan sääkello. No molemmat ovat olleet lapsuuden kodissani joten ei hätää. Ajattelin kyllä tuunata kellosta sen käki-version punnuksineen. Siitä on enempi muistoja. Ja muistoihin, omien tai muiden perheen jäsenten, Taavitsaisen talo tarinoiltaan perustuukin.

Kellon ohella magneettilistassa oli kiinni muuta mukavaa. Suklaalevy, lehmän pää ja kaulassa roikkuva kello.

☀

Mainio matkalaukku

☀

Siinä on mukana tehtyjen matkojen muistojakin.

☀

Lontoo, ah niin viehättävä kaupunki johon suuntautunut matka keväällä päättyi töpösti tuhkapilvien takia. Sinne vielä liidellään paremmalla onnella kunhan keritään. Ehkä jo ensi keväänä.

Eevert on edellisen kerran vieraillut Lontoossa 20 vuotta sitten. On siitä kulunutkin aikaa. Päällimmäisinä muistoina siitä matkasta oli runsaat turvatarkastukset kaikissa mahdollisissa kohteissa. Metallinpaljastimilla tutukittiin Eevert moneen monituiseen kertaan. Liekö merikarhu ollut hieman huomiotaherättävän oloinen niihin aikoihin. Tai sitten Lontoossa oli vain turhan levotonta autopommien takia ja turvallisuutta tehostettiin jokapaikassa. Bobbyt olivat kyllä erittäin ystävällisiä “pamppujensa” kanssa.

☀

Unkarissa Eevert osallistui paikallisessa Revfülöpin kylässä varsin mielenkiintoiseen iltaan viinitilalla. Siellä on viinikellari joka sijaitsi mäen päällä ja sen kellareihin Eevert pääsi tutustumaan. Paikalle oli tehty rikas kattaus seuruetta varten. Pientä suolaista ja mainioita paikallisia juustoja. Isäntä halusi maistattaa tilansa antimia ja niitä sitten porukalla maisteltiin ja ylistettiin. Hyviä olivatkin tämän tilan antimet. Niin marjaisia ja maukkaita. Pieneksi ongelmaksi muotoutui ainoastaan se, että tilalla riitti maisteltavaa melkoisesti. Isäntä toi aina uutta lajia laseittain sitä mukaa kuin edelliset tyhjenivät. Kymmenennen lasin jälkeen Eevertin oli vetäydyttävä maistajaisringistä.

☀

Unkarilainen tanssi

☀

Maistajat väsyivät mutta isäntä ei. Eipä aikaakaan kun paikalle saapui muusikoita ja tanssijoita. Eevertin seurue sai nauttia illan päätteeksi tai siinä ohella riemukkaasta unkarilaisesta tanssista. Kyllä se oli ilta se! Vieläkin korviin voi palauttaa tanssin jytkeen ja heiluvat helmat.

☀

Matkalaukun sisäverhoilu on kaunis. Pakko laittaa vielä sisältäkin kuva. Lomareissulle Eevert ei ehtinyt sitä pakkaamaan, mutta pian sille varmasti tulee käyttöä.

☀

Matkalaukun verhoilu

☀

Lämmin kiitos MarEven nukkekodille ihanasta voitosta! On teillä näppärät näpit

☀

Sivun päivityksen jälkeen näyttää kommentointipaikka siirtyneen artikkelin oikeaan yläkulmaan.