Alppimaisemiin

Kesäinen retki kauan kaivattuihin maisemiin ajoittui heinäkuun alkuun.

Eevert lensi seurueineen Muncheniin josta vuokrasi auton. Melko ärhäkkä menopeli, MINI John Cooper Works -malli, josta erityisesti kuljettaja riemastui. Avoauto on mitä sopivin aurinkoisiin alppiteihin. Hevosvoimia riittävästi. Tutkinnan perusteella 261. Pitäisi riittää.

Mini John Cooper Works

Lähestyttäessä Itävallan rajaa vuoret ilmoittivat itsestään kaukana taivaanrannalla. Siellä ne olivat yhä edelleen odottamassa. Voi mitä onnea!

Ensimmäinen taukopaikka oli Fernpassissa. Pientä tuntumaa tulevaan saatiin näköalapaikalta. Tämä näkymä lienee melko monen kulkijan lomakuvissa mukana. Osaako joku sanoa, onko etualalla oleva putkikasvi mahdollisesti jättiputki? Näitä kasveja on noussut tuolle paikalle niin kauan kuin muistan siellä kulkeneeni ja oli hyvinkin pidempi kuin keskimittaiset ihmiset.

Fernpass

Olimme suuntaamassa majapaikkaamme vasta illaksi, joten oli hyvää aikaa kierrellä lähistön kohteissa. Yksi tunnetuimmista kohteista on Reschensee, jonka tunnusmerkkinä on kirkontorni joka on jäänyt tekojärven alle jääneestä Graunin kylästä näkyviin. Tuttu asia myös suomalaisille se kun tekojärven tieltä raivataan kokonaisia kyliä.

Eevert ja torni

Eevert halusi ehdottomasti kuvaan yhdessä kirkontornin kanssa. Hän oli hyvin varustautunut matkaan ja asetteli uuden huivin ja lippalakin tarkasti ylleen. Kiitos Mimma lahjasta 🙂

Järveltä Eevert suuntasi kohti Karlesjochia, 3120 m korkeaa huippua Italian ja Itävallan rajamaita. Hissillä pääsi hyvin ylös.

Huipulla

Korkeutta oli niin paljon, että heikompia hirvitti ja oli parasta kulkea varovasti ja käsillä maasta tukea ottaen.

Karlesjoch, 3120 m

Vaan Eevertin päätä ei pienet korkeudet heittele. Reippaasti hän astui suojakaiteelle ja tutki maisemia sieltä käsin.  Taustalla olevassa laaksossa hän hetki sitten poseerasi kirkontornin kanssa.

Penkki

Kas, paikalle olevaan maisemienihailupenkkiin oli tehty kaiverrus joskus aikaisemmin. Kukaan seurueesta ei tunnustanut että olisi ollut asialla. Hyvin merkitty kuitenkin.

Kotikylä

Majapaikka löytyi Kaunertalin laakosta Vergötschen nimisestä pienestä kylästä. Emme olekaan aikaisemmin olleet majoituksessa laaksossa, vaan aina vuoren rinteillä. Huoneisto on kahden makuuhuoneen ja wc/kylpyhuoneiden sekä keittiön kattava. Kaksi pariskuntaa mahtuisi tähän hyvin. Pieni terassi vuorten suojassa on myös olemassa.

Harmiksemme naapuritontille rakennetaan pientä taloa, joka hieman himmentää näkymiä kortteerissa. Ainoa rakennushanke koko laaksossa! Tosin olemme varmasti paljon vuorilla ja metsissä, joten haitanneeko tuo mitään.

I Suoni Delle Dolomiti

Seuraavana päivänä retkikunta suunnisti Italian puolelle Dolomiiteille. Parhaillaan on menossa I Suoni Delle Dolomiti  tapahtuma

Eri paikoissa on tarjolla laadukkaita konsertteja. Evertiä ja seuruetta kiinnosti erityisesti nuoren 14v.  jazz-taiteilijan Joey Alexsanderin  konsertti Passo di Lavizassa.

Joey Alexsander

Flyygeli oli kuljetettu pellon reunaan. Ulkoilmakonsertti avoin ja maksuton tapahtuma. Paikalla oli satoja kuuntelijoita. Tapahtumaa ei oltu mitenkään kaupallistettu. Helteisenä päivänä juomakioski olisi menestynyt hyvin.

Ääninäyte Instagramissa KLIK

Kissa

Majapaikassa asustaa kissaperhe. Siihen mieluusti tutustuttaisiin lähemminkin, mutta toistaiseksi ei ole päästy paiskaamaan tassua. Melko arkaa porukkaa. Eevert on hankkinut paikallisesta marketista hieman kissanruokaa ja koittaa sillä saada lähempää tuttavuutta aikaiseksi.

Naturpark Kaunergrat

Seuraavan päivän kohteena oli läheisen vuoren rinteellä sijaitseva Naturpark Kaunergrat. 

Sen näköalatasanteelta oli huimat näköalat kahteen laaksoon.

Huippunäkymä

Melko muikeaksi näkymät vetivät. Sadepäiväksi oikein sopiva kelikin. Liekö Itävallan sääennustajat samasta opinahjosta kuin kotisuomen vastaavat?

Riffelsee, 2232m

Ajettuamme alas näköalapaikalta eteen tuli hissi Riffelseelle. Sinnehän oli noustava ja melko muhkeat näkymät oli sieltäkin 2232 metrin korkeudesta.  Korkeammallekin olisi päässyt, mutta Eevert tuumi, että yhdelle päivälle on nyt riittävästi noustu. Jäätikköretket sitten toisena kertana.

Huilauspenkki

Sen verran korkealla jo oltiin, että askel hidastui ja syke nousi vähentyneen hapen vuoksi. Se ei elämää haitannut, vaan oli hyvä syy istahtaa huilauspenkille ihailemaan maisemia ja lesottamaan kavereille upeata paikkaa.

On taas miehen hyvä olla.