Pieni metsäkävely

Aamu aukesi harmaana, mutta näytti valkenevan hiljalleen ja pilvet väistyivät eilisen jäljiltä. Autossa istumisen vastapainoksi oli hyvä suunnata metsään ja rinteille kävelemään.

Hieman evästä ja juomaa mukaan. Juoman suhteen on huomattavasti parantamisen varaa, sillä kovin usein jää ottamatta mukaan eikä matkan varrelta saa hankituksi. Nyt on jokaisella nestettä riittävästi mukana.

Autolla vähän alkuun Fendelsiin joka jo itsessään oli hiihtohissin väliasemalla 1350 metrissä. Jatkoon siitä tuolihissillä 1865 metriin Sattelklauseen.

Tuolihississä

Osaa hirvitti, sillä eihän jalat ylettyneet tuolihissin jalkatukiinkaan.

Hissin näkymiä

Näkymät kyllä korvasivat jännityksen. Puiden takaa näyttäytyi pieni ihmemaa.

Sattelklause

Sattelklausella on taas varattuna tekemistä lapsille vaikka kuinka.

Ötökkähotelli

Löytyipä ihan kunnonkokoinen ötökkähotellikin. Eevert tutki sitä tarkkaan, sillä kotona oleva on vain 15x15cm ja tämä ainakin kymmenkertainen loistohotelli.

Suunta selvä

Alkuun pientä nousua ja sykkeen kohottamista suuntana Fendler Alm, joka opasteiden mukaan saavutettaisiin alle tunnissa. Korkeuskäyrillä nousua vain 100m ja maanteitse 2km. Ei pitäisi olla paha, tuumi Eevert ja lähti reippaasti matkaan. Totuus ilmaantui kuitenkin jo muutaman kymmenen metrin jälkeen. Puuskutusta kuului riittämiin jokaista askelta kohden. On se nousu aina rankkaa.

Mietiskelytuolit

Tiellä oli useita penkkejä kulkijoille. Kauniisti veistetyt meditaatiotuolit kauniin maiseman ääressä kutsui hetkeksi ihastelemaan maisemia.

Almilla

Alm tuli lähes odotetussa ajassa näkyviin. Alkuun piti hieman ihastella karjaa, joka oli laiduntamassa rinteillä. Vieno kellojen kalkatus kantautui pitkältä.

Näkymä laaksoon

Näkymä vastakkaiselle rinteelle oli kaunis. Hetkeksi seurue istahti almin terassille juomaan virkistäviä juomia. Alppimaitoa ei kukaan tälläkerralla halunnut vaan tyydyttiin Almdudleriin ja olueen.

Alaspäin

Lopulta matka alas kohti autoa alkoi. Laskeutumista almilta autolle oli korkeuskäyrillä n. 600m ja tietä pitkin 6km. Ihan sopiva päivämatka, reilu 10 km tuli yhteensä. Kun on yhtämittaista nousua niin se ottaa hengen päälle ja lasku taas ruumiin rasitukseksi. Tulimme alas mountain cart -reittiä.

Mountain cart

Hurjapäät laskettelivat mäkiautoilla alas. Sitä vielä koitetaan joku päivä suunnitteli Eevert innoissaan. Kaikilla ajajilla tuntui olevan kovin hauskaa moottorittomalla kulkupelillään.

Mansikat

Tienvarsi oli täynnänsä mansikoita. Niin makeita, että ei muistakaan koska on sellaisia syönyt. Paitsi edellisellä reissulla 😀

Kukka

Kaikki loppuu aikanaan ja puolipäiväretki tuli käveltyä. Onnellisena seurue siirtyi asunnolle nauttimaan virkistävästä suihkusta ja maittavasta ruuasta.

Vanhoja autoja

Perinteiseen tapaansa Eevert huomasi, että Die Südtirol Classic Schenna,  vanhojen autojen tapahtuma  oli tälläkin kerralla samaan aikaan kuin miehen seikkailut Alpeilla.

Kotilaakson keli näytti sateisesta, mutta Italian puolella päivä paistoi. Ei muuta kuin retkikunta autoon ja matkaan.

Aamulla oli talon kissanpoikanen jo käynyt huhilemassa terassin oven takana. Mies oli innoissaan unohtanut pikkuystävänsä aamuraksut.

Kissanpoika

Kissa sai makupalansa ja seurue pääsi lähtemään kohti Dolomitteja.

Pientä säätöä

Kapeilla teillä syntyy välillä säätöä kun isommat tai leveämmät kulkuneuvot eivät mahdu yhdessä ja yhtäaikaa kääntymään mutkassa. On kieltämättä mielenkiintoista seurata kuinka italialaiset asiaa ratkovat – onko bussilla etuajo-oikeus, vai kenties asuntoautolla. Molemmat kun eivät yhtäaikaa ja yhdessä mahdu ohittamaan toisiaan.

Ensimmäsiä kisaajia

Tietä päästiin lopulta eteenpäin ja sopiville kuvausapajille. Keli oli hyvä ja aurinko porotti jopa pistävän kuumasti odotellessa ralliin osallistuvia autoja.

Karabinieri

Lopulta autoja tuli enemmän. Liekö ruokailu venynyt vai jäivätkö autot odottamaan ohikiitävän sadekuuron väistymistä, odotusaika tuntui Eevertistä tosi pitkältä.

Karabinierit olivat mukana kahden auton voimin.

Maisemaa ja autoja

Toinen toistaan komeampia menopelejä kulki ohitse huimaavassa maisemassa. Dolomiitit antoivat näille autoille ansaitsemansa taustan ja ympäristön. Kuljettajat olivat pukeutuneet myös asianmukaisesti.

Auto

Lopulta Eevert oli saanut riittämiin ihailla oldtimereita ja oli aika laittaa oman auton nokka kohti kotilaaksoa. Uudet sadepilvet olivat myös uhkaamassa tapahtumaa. Siispä autoon ja paluumatkalle.

Märkä auto

Pitkään ajoimme vastaan samaa reittiä rallin kanssa ja useita autoja tuli vielä nähdyksi – tosin sateisen tuulilasin läpi.

Melko märkää

Kotilaaksossa oli satanut ennusteiden mukaan koko päivän. Kaikkialla oli märkää ja raikasta. Sateen mukana maisemaan tulivat myös monet harmaan sävyt. Melko kiehtovaa, tuumi Eevert ja napsi kuvia sateisesta maisemasta.

Pilvi

Kotikylään saavuttaessa vielä viimeisiä pilviä vaelteli laaksossa muistuttamassa sadepäivästä. Jonkun ajan kuluttua nekin olivat haihtuneet.

Alppi unikko

Dolomiiteiltä Eevert tunnisti myös kauniin kukan joka kasvoi käytännössä kivien seassa. Papaver aurantiacum on unikon sukuinen karuilla ja kuivilla seuduilla kasvava keltainen tai oranssi kukka.

Kaunista katseltavaa.