Isänpäivänä 2017

Tänä viikonloppuna vietetään isänpäivää ja se toki näkyy Eeverttilässäkin, vaikka Eevert ei isä itse olekkaan.

Isejä ja isoisejä Eevert voi kohdata enää muistoissa. Aika on jättänyt jo monista merkittävästä suvun tai elämän miehistä. Muistoja löytyy sen sijaan mielestä paljon ja uusia tai unohtuneita hän kohtaa selatessaan vanhaa valokuvakansiota.

Albumin aarteita

Sen kanssa on hyvä istahtaa aloilleen ja rauhassa selailla sivuja. Joidenkin sivujen reunat ovat jo käpristyneet ja kuvat haalistuneet. Silti niin mielenkiintoisia kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Kansiossa on kuvia Eevertin oman elämän ja suvun historian varrelta. Osa kuvista on niin vanhoja, että Eevertin oma muisti ei riitä kertomaan ketä kaikkia kuvassa edes on.

Anttilan pihassa
Anttilan pihassa

Eräässä kuvassa on talonväki tullut pihamaalle parhaimpiinsa pukeutuneena. Talon lapset – neljä komeaa poikaa – on puettu oikein merimiesvaatteisiin. Kuvaan on päässeet niin talolliset, kuin talossa työskentelevätkin ihmiset. Mistä tapahtumasta on kyse, siihen eivät Eevertin tiedot yllä. Kylälle on joka tapauksessa tullut valokuvaaja ihan kaupungista saakka ja hänen taitojaan on ansiokaasti käytetty. Kuvan takana on isoäidin kauniilla käsialalla taltioitu vuosiluku 1920. Talon miesväki on laittanut oikein pikkutakin päälle.

Niinpä niin, tuumailee Eevert. Tuota kotitaloa ei enää ole olemassa. Monet kesät siellä tuli kuistilla istuttua ja ratkottua ristisanoja sanomalehdestä.

Saimi ja Kustaa
Saimi ja Kustaa

Samassa valokuvakansiossa on myös muita kuvia. Vanha hääkuva. Siinä komeilevat Saimi ja Kustaa. Samainen isäntäpari löytyy pihakuvasta ja lapsetkin ovat tässä välissä syntyneet. Niin ne vuodet vierivät. Vaan, komea pari on kuvassa.

Valokuvia katsellessa vierähtää tovi jos toinenkin. Mielessään Eevert kertaa suvun miesten asioita ja kohtaloita. Paljon niihin tarinoihin kätkeytyykin. Vähitellen valokuviin uppoutunut mies huomaa olevansa nälkäinen.

Mitäs sitten muuta kuin keittiötä kohden.

Keittiössä

Aamulla paistetut mustikkapiirakat ovat vielä lämpimiä. Pian Eevert huomaa että ne maistuvat maidon kanssa niin mainioilta, että taitaa ruuan laittaminen jäädä myöhäisempään aikaan.

Vaan haittaako tuo mitään? Paitsi, että pullat saavat aikaan oikein mukavan ramasevan olon. Jos ihan hetkeksi heittäytyisi huitsalleen hetekalle, tuumii Eevert ja lähtee kohti makuukamariaan.

Sänkykamari
Sänkykamari

Eevertin silmä osuu makuukamarin seinällä olevaan vanhaan valokuvaan. Taitaa olla samoita ajoilta kuin aikaisemmin tutkimansa kuvat. Eevert ottaa kuvan seinältä ja katsoo sitä.

Kuvassa on Eevertin elämässä hyvin merkittävä mies. Kasvatti-isäksi voisi kutsua tuota pientä poikaa, josta aikanaan varttui mies josta tuli Eevertille niin tärkeä.

Georg Kalervo
Georg Kalervo

Jaa-a, jos oikein tarkasti katsoo, niin ei taida olla tämä tomera mies kovin ilahtunut kaiken maailman valokuvaajista ja tälläytymisestä kuvaa varten 🙂 Kukankin ovat vielä tuupanneet käteen. Kuvan kanssa Eevertillä on oikein hauskaa.

Kyllä ne vain ovat miehet tärkeitä, niin pienten poikien kuin tyttöjenkin elämässä.

Kiitollisena kaikille isille, isoisille, esi-isille, kasvatti-isille sekä kaikille niille miehille, jotka ottavat isän ja miehen roolin silloin kun sellainen muuten puuttuu, Eevert laskeutuu päiväunilleen.

Hyvää isänpäivää kaikille miehille!

Rauhaisaa pyhäinpäivää

Tänään vietetään Pyhäinpäivää. Silloin sytytellään kynttilöitä ja muistellaan kuolleita rakkaita.

Eevert on ajatuksissaan palannut omien kuolleiden läheistensä luo. Hänellä on ollut tapana ottaa esille vanhoja valokuvakansioita, katsella niitä ja kerrata muistoja. Ikävä on monesti seuralaisena, mutta siitä huolimatta mies tuntee saavansa lohdutusta ja tuntee syvää kiitollisuutta edesmenneiden läheisten kautta.

Albumi
Valokuva-albumi vuosien takaa

Suru jättää meihin aina jälkensä, Eevert tuumii.

Ne jäljet ovat erilaisia, mutta jokaisessa ne silti ovat silti olemassa. Koettu ja eletty elämä muokkaa sellaiseksi kuin nyt on. Kuoleman kohdatessa kohtaa aina myös oman kuolevaisuutensa, miettii Eevert. Se kai siitä tekee vielä omalta osaltaa kipeän koettavan. Sitä voi tuntea itsensä rikkirevityksi, vähän niinkuin tämä vanha kuva tässä albumissa. Jotakin merkittävää on yhtäkkiä pois elämästä. Kestää aikansa ennenkuin se taas on jotakin kokonaisempaa.

Vanha valokuva
Vanha valokuva

Kristityille usko antaa toivoa, että tapaamme menettämämme rakkaat Jumalan luona. Kuoleman kohdatessa meille jää suru. Se voi ilmetä monin tavoin. Joskus se on mielentila, jonka voi tunnistaa. Usein se ilmaantuu muussa muodossa. Yleisenä huonona olona, kivun kokemuksian – ehkä tuskaisuutena tai kärttyisyytenä tai vaikkapa jatkuvana touhuamisena.

Surulla on monta muotoa. Kaikki muodot ovat oikeita.

Kynttilät läheisille

Eevert huomasi aikanaan kuinka surun kohtaaminen sai hänet vetäytymään itseensä ja miettimään aina uudelleen elämän arvoja ja tärkeitä asioita. Pitkän elämän aikana surua on joutunut kohtaamaan monesti. Aina niistä on kuitenkin selvitty. Jos ei yksin niin hyvän kaverin kanssa yhdessä. Surussa on paljon jakamista. Silloin se on kevyempää kaikilla tavoilla. Eevertin mieleen nousee ihmisiä joiden kanssa on vaikeat ajat ylitetty. Kiitollisuuden tunne valtaa mielen.

Kynttilä

Surua tuottaa läheisten kuoleman lisäksi myös se mitä voimme uutisista lukea tai kavereilta kuulla. Elämässä tapahtuu paljon asioita jotka tuovat kärsimystä ja kuolemaa toisiin perheisiin. Sellaiset tapahtumat vaikuttavat jokaiseen. Viimeaikojen uutisoinnit ovat huolettaneet Eevertiäkin. Niin paljon ikäviä uutisia ja ihmiskohtaloita. Murheelliseksi vetää, toteaa mies.

Menetys tuntuu suruna ihmisessa, vaikka emme tuntisi vainajaa tai väkivaltaan menehtynyttä ihmistä. Se kertoo empatiakyvystä, jonka avulla osaamme asettua toisen asemaan.

Kirkkotarhassa

Eevert suuntaa tapansa mukaan Pyhäinpäivänä Kappelin kirkkotarhaan. Hän sytyttää omien läheistensä haudoille kynttilän. Hautausmaalla on varattuna paikka myös muualle haudattujen kynttilöille tai sellaista muistamista varten jota muuten kantaa kuormana.

Muualle haudattujen muistolle
Muualle haudattujen muistolle

Eevert päättää että tänä Pyhäinpäivänä sytyttää muistokynttilän rohkaisijaksi ja toivon antajaksi siinä surussa jota Sinä tänään itsessäsi kannat. Surulla on aikansa ja suru lähtee vain suremalla.

Kohtaa rohkeasti tunteesi ja anna itsesi vaikuttua siitä.

Täällä voit sytyttää oman kynttiläsi tänään: http://www.sytytäkynttilä.fi

Illan himmetessä

 

Rauhaisaa ja levollista Pyhäinpäivää!