Kohti uusia seikkailuja

Vähitellen näytti siltä, että erilaiset rakennusprojektit eivät näytä käynnistyvän taannoisen muuton jäljiltä ollenkaan.

Eevert päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä, pakata reppunsa ja lähteä vähäksi aikaa lomailemaan rakkaisiin maisemiin.

Suunnaksi Itävalta ja tällä kertaa Ventertal. Piskuinen muutaman talon kylä – Winterstall – otti kulkijan suojiinsa. Kauniit maisemat aukesivat kotiparvekkeelta suoraan kohti Weisskugelia. Melko mahtavaa, tuumi Eevert aamukahvia juodessaan.

Weisskugel

Sitähän on lähdettävä tutkimaan tarkemmin. Siispä auto alle ja kohti laakson päätä.

Vent

Ventin kylässä oli hissi auki. Pakkohan sitä oli siirtyä samantien yläilmoihin.

Matka jatkuu

Hissi nosti 2365 metrin korkeuteen, siitä sitten polkua pitkin ylöspäin. Melko tiukasti otti ensimmäinen nousu keuhkoihin. Hissuksiin nousemalla ja välillä maisemia ihailemalla Eevert pääsi kuitenkin omaan tavoitteseensa.

Vaeltaja

Hyvä on nautiskella alppiauringosta. Silmä lepää ja sielu tulee samalla ravituksi. Näillä eväillä sitä jaksaa sitten taas pitkän pohjolan talven.

Kauas on pitkä matka

Näille maisemille ei pääse muuten kuin hikoilemalla ja puuskuttamalla. Jokainen askel on omaa tuskaansa, mutta se tuska katoaa nopeasti kun katselee ympärilleen.

Maisema

Ylhäältä oli alas laskeutumassa kaksi karvakorvalehmää. Toinen oli satuttanut itsensä. Parivaljakkoa seuratessaan pystyi huomamaan kuinka terve lehmä piti huolta ja saatteli ontuvaa ystäväänsä alas vuorilta ja avun lähelle.

Lehmä

Eevertin palatessa hissiasemalle takaisin oli ontuva ystävä jo saanut kuljetuksen pois. Eläimet pitävät huolta toisistaan kauniilla tavalla.