On se vain ihmeellinen

Meinaan tämä maailma on ihmeellinen.

Eevert on seurueineen taivaltanut metsäpoluilla, ajanut autolla ja ihmetellyt kaikkea näkemäänsä niin paljon että kirjailuihin ei ole illalla enää kovin ryhdytty. Muutama tuokiokuva nyt kuitenkin itsellekin talteen.

Pitztalista otettiin alkuun vuorijuna jäätikölle. Juna kulki vuoren sisällä

Juna

Jatko sitten tavallisemmalla hiihtohissillä.

Hissillä ylös

Seurue on tunnetusti sellainen, että ylös on päästävä. Apua moneen menoon löytyy hiihtohisseistä jotka palvelevat kesäisin kulkijoita. Tällä suuntana lopulta 3440 metriin.

3440 metrissä

Kahdella hissillä ylimmälle tasolle ja sieltä olikin messevät näköalat vuorten huippujen ylle.

Hyvin heilahti parituntinen täydellisessä alppiauringossa.

Päivän asento

Vaikka oltiin korkealla, niin siellä ei tuullut ja oli hyvin lämmintä.

Jäätikkö

Edessä aukeavaa jäätikköä oli myös mielenkiintoista tutkia. Näkyipä siellä kulkijoitakin. Kolme nuorta miestä oli jäätikköretkellä ja palasivat aikaan laaksoon samalla junalla.

Valkoisen valon kappeli

Väliasemalla poikettiin kappelissa. Joskus aikaisemmin kun seurue on näillä seuduilla ollut, oli tämä ympäristö rakennustyömaana kun hiihtohissiä rakennettiin. Ensimmäiseksi sinne oli jo silloin rakennettu pieni kappeli. Kappeleita on ylipäätään jokapaikassa ja vähintään joka talolla omansa.

Alttari

Kappelin tuntumasta löytyi taas mielenkiintoisia kasveja tutkittavaksi. Tämä on enemmän taideteos. Alttari yksinään painaa lähes tonnin ja koko rakennus 90 tonnia. Ja kun huomioi että 2800 metrin korkeudessa ei valkoista graniittia ole olemassa ja kaikki on tuotu muualta, niin hiki tulee jo ajatellessa.

Geum montamum

Geum montanum eli tutummin vuorikellukka. Kukinnan jälkeen se laittaa itselleen komean tupeerauksen.

Seurue pääsi pian majapaikkaansa ja nukkumaan. Uni on tullut aikaisin ja sitä on riittänyt aamupäivän tunneille saakka. Mikä kumma siinä onkaan että se uni täällä maistuu.

Suuntana Silvretta

Seuraavana päivänä oli suuntana Silvretta. Aurinko paistoi jälleen lähes pilvettömältä taivaalta, joten on hyvä syy siirtyä maisemille. Maksullinen alppitie johdatti läpi kiehtovien maisemien.

Kalastaja

Kirkasvetisillä lammilla oli kalastajia. Perholla näämmä sieltä saa luvanvaraisesti kalastaa. Vesi oli niin kirkasta että kalat näki jo pitkältä.

Tie nousi ylöspäin ja pian saavutettiin Silvrettausee.

Silvrettausee

Seurue käveli järven ympäristössä. Ympäri pääsee polkua pitkin, mutta kokonaan se jäi tällä kertaa kiertämättä.

Siellä oli paljon lehmiä laiduntamassa.

Karjan kellot kuuluvat pitkälle. Kuvan laatu ei nyt ole tässä kovin hyvä, mutta asia tulee esille. Lehmiä oli kymmeniä laumoittain alueella.

Lepotauko

Hellepäivänä on mukava myös hetken levähtää ja antaa auringon helliä kehoa.

Paluumatkalla kuullui alppitorven ääni.

Vaikutti siltä että tätä torvea ei käytetty turistien iloksi, sillä soittajan katse oli tiiviisti vuoren rinteellä eikä hän kiinnittänyt kulkijoihin mitään huomiota. Komeasti se soi ja ääni kantaa helposti viiden kilometrin päähän.

Kotimatkalla

Matka jatkui alppitieta eteenpäin. Aina hyvissä kohdin oli mukava pysähtyä katselemaan ja kuvaamaan.

 

 

2 thoughts on “On se vain ihmeellinen”

    1. Nämä kun saisi tallennettua tarkasti mieleen, niin voisi mielikuvissaan palata koska vain pienelle lomaselle.

Vastaa