Maailman katolle

Aamu aukesi aurinkoisena, eikä suven suloista pyhäaamunrauhaa jääty pitkään ihmettelemään. Siispä joukkue kasaan ja reissuun jo yhdeksän aikaan aamulla.

Suunta korkealle, lumihuippujen tasalle.

Tien päälle

Alkuun alppitietä ylöspäin.

Kaiteet?

Kaiteet? Mitä niillä tekee. Joissakin kohdin oli narulla varmennettu että ei mene kurvissa pitkäksi.

Komeat olivat maisemat.

Kondolissa

Tiefenbachbahnilla ylös ja läpi alhaalla roikkuvien pilvien 🙂

Korkealle mentiin

Hissin yläasema oli 3249 metrissä. ne ovat jo niitä korkeuksia joissa Eevertkään ei paljon enää vaeltele. Ilma on ohutta ja pienikin liikkuminen tuntuu kehossa. Näin korkealta ei löydy enää juuri kasvillisuutta tai puita. Kiveä ja lunta etupäässä.

Liikenteenvalvonta?

Liikkumisen kanssa täytyy silti olla tarkkana. Liienteenvalvonta näyttää toimivan täällä yhtälailla kuin kotipuolen kehäteillä.

Näköalatasanne

Näkymiä riitti jokapuolelle. Mainio näköalatasanne oli rakennettu vaijerien varaan pitkälle rinteen ulkopuolelle.

Yhteydet pelaa

Tasanteella oli ritilälattia, joka hieman hirvitti joitakin maisemien ihailijoita.

Näkymiä

Niin tutkimista kuin alppiaurinkoakin riitti pitkäksi aikaa. Huipulla oli yllättävän lämmintä ja tuuletonta. Kyllä kelpasi katsella.

EU:n korkein tie

Paluumatkalla piti poiketa EU:n korkeimmalle tiekohdalle hieman katselemaan. Tässä ollaan poikettu aikaisemminkin, totesi Eevert muistin palatessa pätkittäin, kuin Uuno Turhapurolla konsanaan.

Kuljettajamme

Hetken kuvailutauon jälkeen matka jatkui alaspäin ja kohti lounaspaikkaa – Rettenbachalmia 2145m.

Rettenbachalm

Paikkavalinta osui nappiin. Tälllä kertaa ruokalistalta ei löytynyt Eevertin suosikki ruokalajia eli paikallista gulassia, joten oli tilattava muita paikallisia makuja.

Maistelulautanen

Kyllä näitä kelpasi maistella. Hyvin jaksaa loppupäivän kun on kunnon eväät, totesi Eevert levittäessään laardia leipänsä päälle.

 

Vastaa