Olihan päivä

Aamu aukeni kauniina ja kirkkaana. Luvattiin hyvää keliä. Mikäs siinä sitten, muuta kuin matkan päälle. Suunnitelmissä taas Ötztalista hissillä vauhtia ja sitten laskeutumista alas laaksoon.

Kiva metsäautotie

Hyväkuntoisen oloinen metsäautotie lähti huipulta alas. Sitä olisi helppo laskeutua.

Maisemaa

Alkuun rinteillä oli pilvimassoja pyörimässä, mutta vähitellen ne katosivat auringon lämmön myötä.  Tie mutkitteli rinnettä pitkin alaspäin.

Alm

Tuolla on Alm, sinne siis. Matka on vasta alkuosassa, mutta jos kerran on paikka tarjolla niin parasta ruokaa vaeltaja sieltä saa.

Suppe

Tänään tarjolla oli nuudelisoppa.

Maakunnan herkkuja

Lisäksi tuli paikallisia herkkuja. Kyllä näillä appeilla pian laskeutuu takaisin laaksoon.  Acherberg Alm oli 1888metrin korkeudella. Siis aika matalalla jos ottaa huomioon että majapaikkammekin on 1700 metrin tuntumassa. (Myöhemmin sitä sitten joutui miettimään kuinka alhaalla se Ötzin laakso sitten onkaan 😉 )

Polku

Almin jälkeen matka jatkui jonkun matkaa kärrytietä. Sitten tutkimme karttaa ja totesimme että tie ei vie lähellekkään paikkaa jonne jätimme auton. Mutta ei hätää. Polkuja risteilee rinteellä ja yksi niistä vie kätevästi toiselle tielle. Siispä alaspäin melko jyrkkää rinnettä. Polku oli hyvä, mutta se oli päällystettynä ties kuinka paksulla neulasmatolla. On muuten liukkaita!

Eevert

Eevert on välillä hätää karsimässä. Matkanteko on hidastunut kovasti ja jalat alkavat olla kovilla.

Niityllä

Välillä polku poikkeaa niityille. Kapea ja jyrkästi laskeva polku laittaa miettimään, mitä kaikkea siellä heinikossa onkaan.

Tiellä taas

Lopulta kovan ja mutkaisen laskun jälkeen päädyttiin tielle. Tätä on hyvä jatkaa. Hetken huili penkillä ja sitten tietä pitkin alas. Polku veisi suorempaan, mutta nyt on ollut sen verran kovaa että on viisasta mennä pari kilometriä enemmän kuin vaarantaa jalat jyrkässä rinteessä.

Matkaa on vielä

Näyttää olevan alas vielä matkaa.

Kyltit

Sitten onkin tien yli vedetty nauha ja pari metsätöistä varoittavaa kylttiä. Ei kuulu mitään työn ääniä. Retkikunta päättää jatkaa kiellosta huolimatta tietä pitkin alas. Jyrkkkään se laskeekin! Pari kilometriä ehkä päästiin kun ryhmä näkee alapuolellaan metsätyön jälkiä.

Mutka

Olennaisen mutkan kohdalla, mistä piti päästä kääntymään takaisin laaksoon on valtava kasa runkoja! Piti pitää tuumaustunti.

Puita ei voinut ohittaa, ei kiertää eikä niiden päältä ollut turvallista taiteilla itseään ohi sortumavaaran talkia. Todellisuudessa rinne oli kuvaa jyrkempi eikä sitä voinut myöskään laskeutua suoraan alapuolella olevalle tieosuudelle, koska ei ollut kiipeilyköyttä mukana. Lisäksi korkeusero muuttui tieosuuksien välillä huimasti joka metrillä. Siksi se tie niin isoilla mutkilla olikin, että olisi turvallinen kaikille tienkäyttäjille.

Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin nousta se pari kilometriä takaisin ylös. Nousu oli tiukka. Vedet ja juomat juotu. Ja matkaa alas oli hyvinkin pari-kolme tuntia. Vaan tuolla ei auta muu kuin mennä ja nöyrtyä. Siispä takaisin tien yli vedetyn nauhan kohdalle ja paluu kiviselle ja neulasilla päällystetylle polulle.

Opetus: jos siinä lukee että tie on poikki ja sinne ei saa mennä, niin se myös tarkoittaa sitä 😀

Polku

Siispä matka jatkui hengityksen tasaannuttua uudelleen.

Mansikat

Kulkijan avuksi ja tueksi on ennenkin kerätty mansikoita ja vadelmia. Rinteillä alppiauringon paahteessa varttuneet marjat tulivat tosi tarpeeseen. Vadelmia oli kerättäväksi saakka, mutta valitettavasti isolta osalta tavoittamattomissa kulkijalta.

Krusifiksi

Keskeltä rinnettä löytyi krusifiksi. Se oli merkitty maastokarttaan ja oli hyvä paikannusmerkki kulkijoille. Onneksi oli kännykässä karttaa mukana. Yleensä sitä ei paljon tarvita, mutta nyt se auttoi oikeaan suuntaan ristiinrastiin kuljettaessa.

Kaivattu laakso, hissiasema ja auto tavoitettiin kolmisen tuntia omasta aikataulusta jälkeen. Hieno päivä oli, vaikka matkaa tulkin tehtyä enemmän kuin mihin kunto riitti.

Mäki

Maantieteellisesti laskettuna matkaa tuli 17 km vuorikävelyä. Se tosin ei täällä paljon kerro. Jokatapauksessa tuolta valkoisen pilven oikealta puolelta tultiin alas.

Ensimmäisenä lähimmälle huoltoasemalle hakemaan juomia. Palautusjuomat tulivat tarpeeseen. Kotiin, suihkuun ja lepoon oli seuraavat suunnitelmat.

Reitti

 

Vastaa