Potta

Vanha potta on kaivettu esiin. Pitkään Eevet sitä tutkaili ja tuumi olisiko aika se puhdistaa ja antaa uusi elämä vanhalle tarveskalulle. Potta oli tullut tutuksi pienestä saakka. Mummun, Eevertin äidin äiti, käytti pottaa kaikki ne vuodet mitkä Eevert muisti. Ja taisi niitä vuosia olla vielä paljon enempikin.

Vanhassa Taavitsaisen talossa ei ollut kuin ulkohuussi navetan jatkeena pihan perällä. Yöllä tai huimilla talvipakkasilla sinne ei pikkuväki välittänyt mennä vaan talossa käytettiin sankoa ja pottaa. Nuoremmalle väelle oli laitettu yöastia yläkertaan vievien portaiden alla olevaan komeroon. Oli siellä vettä ja saippuaakin käsien pesuun ja aamu- sekä iltatoimia varten. Jonkun sortin sisävessa tai kylpyhuone jo silloin. Hyvin edistyksellinen ajatus vaikka se jo kaupunkilaistunutta Eevertiä kovasti naurattikin poikasena. Käydä nyt komerossa tarpeillaan !?! Ainainen kisa paikan siivoamisesta menossa kesät talvet.

Kukkapotta
Kukkapotta

Vanha mummu ei komerossa asioinut ja päiväseltään kävi huusissa oli keli mikä hyvänsä. Vanha mummuhan ei pakkasia pelännyt – kulki kesät talvet varpasillaan!? Suurin vaikuttaja taisi olla hankalat vaivasenluut, jotka eivät kengistä piitanneet.  Yöaikaan mummu sensijaan tyytyi pottaan. Sen paikka oli visusti makuukamarissa, sängyn alla ja aina samassa kohtaa.

Eevertin sänky taitaa olla mummun peruja, hieman kunnostettuna ja korjattuna. Vanha taitaja on sen aikanaan tehnyt. Mummon muistoksi Eevert asetteli potan sängyn viereen vähän niinkuin koristeeksi. Siinä istuskellessa ja tuumaillessa Eevert muistikin monta hauskaa tarinaa jotka liittyivät Taavitsaisen mummun pottaan.

Sängynaluspotta
Sängynaluspotta

Talon pihalla, aivan oven tuntumassa sijaitsi vanha pikkuinen sauna. Se sama sauna missä oli monet talon tärkeät hetket vietetty niin syntymässä kuin kuolemassakin. Siellä oli palvattu ja pantu sahtia. Tärkeä ja rakas paikka talolle. Saunan kyljessä kasvoi kylän komeimmat ja mehukkaimmat raparperit. Puska oli valtava ja varsia niin paljon, ettei yksi talo niitä pystynyt käyttämään mitenkään. Varsilla oli pituuttakin parhaimmillaan metrin verran, niin että pieni poika saattoi hyvin piiloutua raparperin lehtien alle. Ei niistä raparpereistä mummua lukuunottamatta talon oma väki niin piitannutkaan, vaikka mummu niistä loihti mitä herkullisimpia antimia. Oli tarjolla piirakkaa, kiisseliä ja simaakin. Säilöttynäkin ties miten monella tapaa. Naapurit ja kesälomalaiset kyllä kävivät mummun puskaa verottamassa ja herkkuja nauttimassa tarpeensa mukaan. Ja aina muistivat kehua kuinka hyviä, ihan parhaita maailmassa ne olivat. Veivät vielä lomansa jälkeen kotiin tuliaisiksikin maalaisherkkuja.

Mummun tapana oli tyhjentää potta aina aamulla samaan paikkaan. Saunan vierustalla olevalle nurkalle, juuri siihen missä raparperit kasvoivat. Hyvä lannoite – sanoi mummu, eikä suostunut tyhjentämään pottaansa lantalaan tai edes ulkohuussiin joka sijaitsi aivan muutaman askelen päässä saunasta. Nuorempi väki irvisteli ja kauhisteli moista ruokottomuutta kun keksivät mummun puuhat aamuyön tunteina. Mummut tuppaavat heräämään ennen muita ja ovat touhunneet jo tunteja ennen teinien heräämistä.

Eevertin raparperit
Eevertin raparperit

Eevertin omat raparperit näyttävät kovin aneemisilta ja kaipaisivat varmaan lannoitetta. Mummun oppeihin hän ei kuitenkaan ajatellut perustaa orastavaa viljelijän ja puutarhurin uraansa. Siispä potta saakoon jonkin muun tehtävän kuin missä on palvellut ikänsä.

Ehkä se säilyttää alkuperäisen tehtävänsä, mutta käyttäjiksi voisivat valikoitua se pienin väki joka Eevertiä ilahduttaa käydessään vanhassa sukutalossa vierailulla. Siispä potan paras paikka on kylpyhuone. Ja näyttää oikein hyvän sointuvan ranskalaisiin kalusteisiin vaikka onkin peräisin menneisyydestä.

Potan paikka
Potan paikka

7 thoughts on “Potta”

  1. Ajatelkaapas jos (tai koska maailma on pieni niin, kun…) keksitte lähipiiristänne jonkun sukuuni (tai niihin sukuihin joiden juttuja sekoitan) niin tiedätte aivan kummallisia (= lapsen muistiin jääneitä) ja epäolennaisia asioista tapahtumista ja ihmisistä.

    ”Ai, siis sinunko isoäitisi sisko oli se joka kasvatti raparperejä pissalla niin että rehottavat vielä 25v kuoleman jälkeenkin?” Sauna ja talo ovat jo aikaa sitten kaatuneet ja raivattu pois mutta raparperit voivat hyvin edelleen.

    Kunnon lannoitus kestää mummulta lastenlapsille 😉
    Parempaa kuin Panu konsanaan.

    Taavitsaisia ei tietääkseni suvuista löydy, eikä varmaan Eevertejäkään.

Vastaa