4.12. Joulukertomuksia

Lauantaipäivä on hiljalleen valkenemassa. Eevert on herännyt hyvin aikaisin tänään. Mikä lie tuulen vire helistellyt vanhoja ikkunoita. Sitä vienoa helinää ja nurkkien paukahtelua oli oikien mukava kuulostella omassa vuoteessa. Olikohan ulkona kovinkin kova tuuli tänään?

Takkapuut
Takkatulen lostoa

Silloin kun ulkona on kylmä, sataa ja tuulee on Eevertin mielestä parasta sytyttää takkaan tuli ja vällyn alla lueskella päivän lehtiä tai kirjoja. Olisikohan tämä sellaisen päivä. Aamu on vielä varhainen.

Niinhän siinä sitten kävi, että takkatuli houkutteli miehen luokseen. Mukaansa Eevert otti mukillisen höyryävää kaakaota, päivän sanomalehden ja mielenkiintoisen kirjan jota hän on iltalukemisisnaan lueskellut. Kirja kertoo merimiehestä joka joutuu mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin reissuillaan. Kirjassa on parhaillaan kuvaus joulun vietosta parkkilaivalla. Kertomus tuo Eevertinkin mieleen monia tapahtumia ja kieltämättä niitä ikävänkin tunteita, kun on joutunut olemaan niin tärkeänä aikana poissa läheistensä luota.

Aamuinen lukuhetki
Aamuinen lukuhetki

Lapsuuden jouluista on erityisesti jäänyt mieleen monet kerrat kun äiti tai isä on lukenut joulukertomuksia kirjoista. Monta mukavaa hetkeä on vietetty kylki kyljessä. Joskus joulukirjaa luettiin koko adventin ajan kuin jatkokertomusta. Toisinaan taas kaikki lapset saivat tuoda mielikirjojansa luettavaksi. Samoja, rakkaiksi muodostuneita kirjoja luettiin moneen kertaan.Kirjasto oli silloin kovassa käytössä.

Eräällä kerralla äidin luo tuotiin kaksi kirjaa. Toisessa oli äidille tuntemattomampi kertomus ja toinen vanha tuttu satu. Sopi oikein hyvin.

Marikin joululoma, Astrid Lindgrenin kertomus valitiin ensimmäiselle päivälle. Alku sujui oikein hyvin, mutta siinä vaiheessa kun pieni Marikki eksyy metsään, ei äidin lukemisista tullut enää mitään. Maailma oli täynnä kyyneleitä siitä surusta ja hädästä jota pieni tyttö voisi kokea yksin metsässä. Lasten mielenkiinto keskittyi tarinan sijasta äidin reaktioihin. No, satu jäi kesken.

Seuraavana päivänä oli vuorossa vanha Andersenin satu Pieni tulitikkutyttö. Ja siinä oli lapsilla jo tirskahtelun paikkaa, kun ei satua loppuun saakka voitu lukea, koska äidin ääni särkyi ja lukeminen piti lopettaa siihen paikkaan. Äiti oli lapsista hyvin mielenkiintoista seurattavaa. Kumpikin lukuhetki päättyi johonkin tuttuun ja turvalliseen kertomukseen…

Joku vuosi jälkeenpäin lapsisarjan seuraava toi lukuhetkeen samat tarinat. Olivathan ne jääneet pahasti kesken aikaisemmin. Äiti oli valmistautunut lukuhetkeen hyvin ja aloitti. Lapset olivat valmistautuneet myös… seuraamaan enempi äitiä kuin kertomusta. Eivätkä tehneet siinä turhaa työtä oleenkaan.

Niin surullisia ja tunteellekäyviä kertomuksia ei äiti voinut mitenkään lukea lapsille! Johan pitäisi jollakin lailla kieltää semmoiset! Ja kumpikin kertomus päätyi äidin ”Kiellettyjen joulukertomusten” listalle. Lapset saivat ne sitten lukea itse kun osasivat.

Muistot tuovat hymyn Eevertin kasvoille. Yhteiset lukuhetket olivat aina odotettuja ja vielä isona kollinakin mielellään kuunneltiin aikuisen lukemista ja kertomista. Tarinat ja sadut elämät mielikuvituksessa omaa elämäänsä ja jatkavat kertomusta sinne minne mieli niitä vie.

Rakkaita joulukertomuksia on paljon. Satuja ja tarinoita joissa kerrotaan kuinka hyvyys ja rakkaus saa erityisen merkityksen ihmisten elämässä. Sydämessään Eevert palaa jouluna myös tuttuihin jouluevankeliumin sanoihin. Pienestä pojasta saakka ne sanat ja jakeet ovat painuneet mieleen ja taitaapa hän osata ne ulkoa vieläkin. Aikanaan koulun kuusijuhlassa Eevert on päässyt esiintymäänkin kuvaelmassa. Milloin paimenena, milloin tietäjänä ja taitaa joku Josefin roolikin olla tuttu.  Niin, ja taisi se äiti silloinkin pyyhkiä kyyneleitään poskiltaan… ihan vaan muina miehinä.

Aikanaan äiti ohjasi lapset itse lukemaan ja kuuntelun tarpeen tyydyttämiseksi antoi meille lapsille äänikirjoja. Usein illalla kuuntelimme niitä ja nukahdimme kesken seikkailuiden.

Kylli-täti
Kylli-täti kertoo joulusadun, klikkaa kuvaa

Yksi suosikkikertojista Eevertin lapsuudesta oli Kylli-täti. Moni vielä muistaa kuinka Kylli-täti piirsi ja kertoi samalla satuja televisisossa. Silloin näki ja kuuli. Koko televisiokin oli vielä uusi ja ihmeellinen asia silloin. Kuvaa klikkaamalla pääset Ylen Elävään arkistoon katsomaan ja kyyntelemaan Kylli Kosken joulusatua.

Millainen on sinun rakkain joulukertomuksesi?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

One thought on “4.12. Joulukertomuksia”

  1. Kylli-täti oli minunkin lapsuudessani tuttu täti satuineen. Niin niitä kuunnellessa on jännitetty tai liikututtu. Radiosta myös tuli paljon kuunnelmia, joita varsinkin mummolassa kuunneltiin. Mummolassa vietettiin kaikki lapsuuden joulut aina aikuisikään asti.
    Meillä oli siellä tapana kahden sisareni kanssa esittää joulunäytelmä ja muutakin aina Tapaninpäivänä, jolloin naapureita tuli sitä katsomaan ja kahville samalla. Kylmässä vintissä niitä harjoiteltiin ja mummon vaatteita käytettiin. Saatiin ottaa silloin käyttöön mummon amerikasta saatu kihlajais ja vihkimekkokin. Sen tunnelman muistaa vieläkin :O))

Vastaa