7.12. Muistamisia

Eevert on tutkinut kirjoituspöydän laatikoita jo jonkin aikaa. Hän on ottanut esille kyniä ja papereita. Kortteja ja kartonkeja sekä pienen kirjan.

Pieni kirja on Eevertin osoitekirja. Sinne on talletettu kaikkien niiden tärkeiden ihmisten osoitteet, joita Eevert haluaa aina jouluisin muistaa. Korttien valmistaminen on hauskaa puuhaa. Joka vuosi on uusi teema kortilla. Kuvat tai koristeet vaihtuvat, mutta teksti pysyy samana. Se on ollut jo kymmeniä vuosia sama. Yksinkertaisesti: Joulun iloa! Siitä voi jokainen poimia itselleen sellaisen ilon jota sydämessään jouluun toivoo ja tarvitsee.

Tänään on korttien päivä.

Kirjoituspöytä
Kirjoituspöydällä kaikki valmiina

Lapsena Eevert keräili joulukortteja. Vanhojen taiteilijoiden kortit olivat kauniita. Myöhemmällä iällä maailmalla vastaanotetut kortit herättivät muistoja ja olivat odotettuja viestejä kotimaasta. Silloin monien korttien kuvatkin muistuttivat siitä kaipuusta ja ikävästä mikä vaivasi matkoilla. Ikävä kertoo siitä että välittää ja tuntee.

Eevertin kätköissä on muutamia vanhoja joulukortteja. Niitä hän hypistelee varmaan joka joulu näihin samoihin aikoihin. Aarteisto on tarkasti talletettu lipaston laatikkoon.

Rakkaimpia kuvia ovat  Rudolf Koivun ja Martta Wendelinin joulukortit. Niitä lähetti Saimi ja Terttu mummut ja Anja mummi. Kustaa ja Veijo vaarit sekä monet muut heidän aikalaisensa.

Joulukortti
Rudolf Koivun kuvitusta

Ennen lähetettiin paljon joulukortteja. Niin ja tietenkin Uuden Vuoden kortteja, pääsiäskortteja, nimipäivä kortteja, syntymäpäivä kortteja. Nykyisellään Eevert tyytyy lähettämään oikeastaan vain joulukortteja. Muu yhteyden pito taitaa sujua toiselaisilla menetelmillä. Harmi sekin. Kortit kun ovat niin kauniita ja säilyvät hyvin, jos haluaa ne säilyttää.

Koivu ja Wendelin ovat vanhoja taiteilijoita. Vaan ompa Eevertilla muisto nuoremmastakin korttitaitelijasta. Virpi Pekkalan kanssa Eevert on ollut ihan puheissa ja väriopissakin takavuosina. Tuon taiteilijan kädenjälki on myös tuttu näky niin korteissa kuin kirjoissakin.

Sulkatonttu
Virpi Pekkalan Sulkatonttu

Pekkalan piirrokset ovat aina viehättäneet Eevertiä. Niissä on sellaista iloa joita Eevert tunnistaa lapsissa. Elämän riemua ja rohkeaa uteliaisuutta. Hurja määrä energiaa ja huumoria. Ja erityisen tärkeäksi ne ovat tulleet sen vuoksi, että on taitelija loihtinut sukulaislasten kuvatkin kerran. Kaksi pientä tyttöä ja vaikka he Pekkalan tontuilta näyttivätkin, niin jotakin erityisen ominaisia piirteitä niistä löytyy. Eevertin kätköissä onkin tyttöjen kuvat. Ja tallessa niitä pidetään tästäkin eteenpäin. Sitten joskus Eevert on ajatellut antaa ne lahjaksi esikuvilleen. Nooh, mikäli värit säilyvät edes jotenkin…

Sukulaistytöt
Sukulaistytöt vuonna 1983

Niinpä, Eevertillä on monen joulun kortit tallessa. Niitä katsellessa ja vuosienkin päästä lueskellessa tulee tutut ihmiset aivan kuin vieraisille. Eikä olisi ensimmäinen kerta kun kesken korttien kirjoittelemisen tuleekin pakottava tarve soittaa serkulle tai tädille ja kysellä kuulumiset. Ja niitä kuulumisia yleensä onkin paljon kun harvakseltaan yhteyttä pidetään!

Kyllä nyt täytyy keittää ihan nokipannukahvit ennen työhön ryhtymistä.

Pannu
Pannu takan pesässä

Eevert hakee sylillisen puita ja latoo ne kiireen vilkkaa takkaan. Kuivat puut ja tömäkät sytykkeet leimahtavat reippaasti ja pia jo ritisee kotoinen tuli takassa.  Ja kunnon kahvia kupissa. Mikä siinä on miehen ollessa. Vaan mitä kummaa?

Takkatuli
Savuttava takkatuli

Innoissaan Eevert on latonut puut takkaan miten sattuu ja koko tupa on pian savua täynnä. ”No mitenkäs minä nyt noin” tuhisee Eevert availlessaan ikkunoita ja kohentaessaan palavat puut kauniisti takaseinustalle palamaan.

Niinpä niin, kerran taisi eräänä jouluna käydä niinkin, että pieni mökki suuren metsän keskellä oli umpi jäässä. Hormit eivät vetäneet ja jokainen tulipesä savutti sisälle. Tuntitokulla meni ensin hormien lämmittämisessä ja ikkunat pakkaseen auki. Taisi olla kaikki mukana olevat vaatteet päällä, että jotenkuten tarkeni. Aikanaan rupesivat tulipesät vetämään ja lämpöäkin saatiin mökkiin. Vaan oli jo kotiinlähdön aika kun lattialla uskalsi villasukilla kävellä. Se oli kylmä joulu se!

Jäätynyt
Kylmä joulu

Onkohan Eevert päässyt edes alkuun korttien kirjoittelussa? Joka vuosi taitaa kulua melkoinen tovi vanhojen muistojen parissa ennenkuin pääsee itse työhön. Kyllä muisteleminen on sitten mukavaa.

Saakohan tänään Eevert laitettua kaikki joulukorttinsa järjestykseen?

Millaisesta joulutervehdyksestä sinä olet erityisesti ilahtunut?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

5 vastausta artikkeliin ”7.12. Muistamisia”

  1. Ihanan tunnelmallista tämä Eevertin jouluun valmistautuminen! Eevertti taitaa olla jouluihminen. Nämä jutut vie kivasti omaakin mieltä joulua kohti. Mukavaa joulunodotusta sinulle ja Eevertille!

  2. Eevwrtti on puuhissaan niin jämpti, että kirjoittaa kortit, kun kerran niin on ajatellut tehdä!
    Mieluisin toivotukseni on tällainen: Joulun alla enkelit ne kutoo pitkää nauhaa. Siinä lukee toivotamme Rauhaa, rauhaa, rauhaa!

  3. Nyt täytyy Eevertin harrastaa vähän aivojumppaa ja muistella lisää.. Todettakoon muistinvirkistykseksi, että kuvatut sukulaistytöt ovat syntyneet vuosina 1984 ja 1990, eli kumpikaan tytöissä ei ollut edes olemassa vuonna 1983..
    t. sukulaistyttö

  4. Voi voi, nyt on varmaan taas käynyt niin, että Eevertillä on ollut Tiimarin lasit ihan väärinpäin päässä. Semmoista sattuu vanhalle herralle aina välissä. Jos oikein tarkaan katsoo niin taitaa olla sukulaistyttöjen kuvissa numero yhdeksän, eikä kahdeksan.
    Niin se aika vierii ja vuodet sekaantuvat toisiinsa. Eevertin onneksi näpsäkät apurit pitävät huolta vanhasta miehestä.

    1. Pakkohan se on.. 😉
      En mie sentään vielä ole 36v.. hui, kauhistuttaa ajatuskin..

Vastaa