9.12. Joulutonttuja ja metsän haltijoita

Eevert on tonttu-ihminen. Vanhat tontut ja haltijat ovat tarinoillaan viehättäneet lapsesta saakka. Ei ainoastaan ne joulupukin apu-tontut, vaikka niidenkin kanssa hänellä on oikein hyvät välit. Onhan Eevertin lähipiirissäkin Tonttuja, jotka aikuisten oikeasti tapaavat joulupukkia lähes päivittäin. Ja siinäpä onkin monelle penemmälle sukulaislapselle ihmettelemistä. Kovin ovatkin siivosti aina vieraillessaan Eevertillä koska eihän sitä tiedä missä se raportoijatonttu onkaan.

Tonttu
Eevert-tonttu

Eevertkin on kaivanut tonttulakin esiin ja kulkee usein se päässään niin sisällä kuin ulkonakin. Lakki on lämmin ja siinä on paksu karvareunus, joka tarvittaessa suojaa korviakin. Onpa hän tontuna kerran ajanut Pohjolaankin tervehtimään itseään joulupukkia. Hyvää mieltä ja ystävällisiä hymyjä tuntui olevan paljon liikkeellä silloin.

Tuttu punanuttuinen tonttu on ruotsalaisen Jenny Nyströmin ja monien muiden joulukortti- ja lehtikuvittajien myötä  saanut  tutun hahmonsa. Joulutontun peruspiirteet ovat pysyneet yllättävän vakaina 1800-luvulta lähtien. Onnistuneesti joulutonttu on sopeutunut haltijatonttujen sekaan ja kaikille on hyvin riittänyt elintilaa. Joulutonttu on aina ollut korostuneen myönteinen hahmo, lasten kiltteyden vaalija ja palkitsija.

Haltijatontut sensijaan pitivät järjestystä yllä ja liittyivät taloon ja rakennuksiin enemmän. Joulutonttu  kurkistelee etupäässä ikkunoista, eikä juuri uskaltaudu sisälle. Joskus saattaa hiippailla sisätiloissa silloin kun on oikein rauhallinen hetki. Silloin ehkä, jos on oikein tarkka, niin voi nähdä punaisen lakin vilahtavan sohvan taake.

Saunatonttu
Saunatonttu

Eevertillä on saunatonttu joka pitää kovaa kuria saunassa. Piilossa pysyy silloin kun väki saunoo, mutta auta armias jos saunomisen jälkeen on tila jätetty sekaiseksi, niin silloin on aamulla kaikki hujan hajan! Eevertille onkin tullut tavaksi jättää saunatontulle mukillinen keltaista limonadia kiitokseksi leppeistä löylyistä.

Saunatontulla näyttää oleva kiirettä ja hoivaamista sylin täydeltä.

Eevertin saunatonttu on haltijoiden sukua. Se on arvostettu suku kansanperinteessä, jonka vaalijana Eevertkin on kunnostautunut. Metsänhaltijoiden sukuun ovat kuuluneet sellaiset hahmot kuin Tapio, metsänisäntä, haapaneitsyt, mettäflikka, metsäheikki, hongankolistaja ja vaikka metsänpiika. Metsänhaltijaa kutsuttiin myös yksinkertaisesti haltijaksi, kuten myös kodinhaltijoita, saunanhaltijoita ja muita eri toimintapiirien haltijoita.

Haltijatonttu suojelee, valvoo ja auttaa mutta tarvittaessa myös nuhtelee ja pitää kuria. Joulunakin.

Satutonttu
Satutonttu

Eevert on asettanut esille saamansa Nalle Puh tontun. Tonttuja ja haltijoita onkin vähitellen ilmestymässä tupaan sinne tänne. Ja on Eevert ottanut esiin tontuista kertovan kirjansakin. Sitä on aina mukava selailla näihin aikoihin ja heittäytyä tontuksi itsekin.

Tiesitkö että Joulupukki, Joulumuori ja tontut ovat lähtöisin Suomen Lapista, Korvatunturilta. Joulupukin suku on levinnyt ympäri maailmaa – kuulemma ihan avaruuteenkin saakka.
Tontuilla ei ole napaa eivätkä ne jätä jälkeensä varjoa – tiedätkö miksi? Siksi, koska tontut ovat syntyneet ruusuntuhkasta, unelmakuteesta, naavajauhosta, kuusenkerppusista, rakkaudesta, ilosta ja riemusta!

Ja tiesitkö myös että, tontuilla on aina taskussaan meriheinää ja kipinäkivet tulentekoa varten, jäniksenkäpälä hellimistä ja kivunlievitystä varten, kissan viiksikarva kiusantekoa varten – ja pieni pala saippuaa tietenkin.

Tonttuja on monen kokoisia. Jotkut tontut voivat muuttaa kokoaan aina tilanteeseen sopivaksi. Tarkkailuretkillään nämä tontut kulkevat yleensä huomaamattomasti, pienempinä kuin metsähiiret. Tarvittaessa ne venyvät ihmislapsen kokoisiksi.

Tontun tietää olleen huoneessa, jos sisään tullessaan tuntee olonsa iloiseksi ja haistaa vienon havun, steariinin, neilikan ja siirapin häivähdyksen. Tontut levittävät ympärilleen hyvänolon tunnetta ja kodikkuutta.

Tontut kuulevat kaiken – ihan kaiken! Ja tontut myös näkevät kaiken: niillä on röntgennäkö.

Eevert tietääkin paljon tontuista, sillä hänen sukulaistytöllään on kiinteät suhteet itse joulupukkiin! Käy välillä tapaamassakin päivittäin. Siitä Eevert on melkeinpä ylpeä, sillä pukki on joulun aikaan hyvinkin tärkeä henkilö monissa piireissä.

Pihatonttu
Pihalla on tonttu!

Mitä Eevertin vanhat silmät näkevätkään aamulla? Pihalla on joku! Pihalla on tonttu! Ihan totta siellä on Taavitsaisten oma kotitonttu ja se iloisesti vilkuttaa Eevertille postinhakumatkalla. Miksihän se noin viittoilee? Yleensä tontut vain vilahtavat, jos sellaisen ylipäätään pääsee näkemään.

Täytyy hiipiä varovaisesti lähemmäs. Jospa sillä on jotakin tärkeää asiaa… Niinpä Eevert hiiviskelee omalla pihamaallaan ja kuin tunnustellen lähestyy kaivon kannella istuvaa haltijatonttua. Eikä se katoa, siinä se pysyy paikallaan ja kutsuvasti heiluttaa pientä kättään.

Haltijan aarteet
Haltijan aarteet

Kotitontulla on Eevertille tuliaisia. Mitä ihanuuksia ne ovatkaan! Kala, pikkuinen kala uiskentelemassa maljassa. Mitä lähemmäs Eevert pääsee sen kiivaammin pikkukala kiertää maljaa ympäri ja hieman hypähtääkin kuin tervehtiäkseen miestä. Kaivon kannella on myös kirja. Mitähän se mahtaa sisältää? Kirjojen ystävänä Eevert tuskin malttaa pidättää uteliaisuuttaan tutkaillessaan jo seuraavaa ihmettä. Pieni bonzai-puu. Voi juuri tuollaisia on tullut ihailluksi kaukomailla. Ettei se vain nyt paleltuisi täällä lumimaassa.

Nyt Eevertin on jo pakko hieman huokaista. Kaivonkannella komeilee vielä nippu piparminttukeppejä. Juuri sellaisia mitä ennenvanhaan markkinoilta ostettiin. Niitä sitten imeskeltiin kaikessa rauhassa. Yksi keppi riitti moneksi kerraksi. Eräänä jouluna äiti ripusti niitä joulukuuseenkin. Se olikin sitten pitkä joulu! Äiti ei luvannut makejaisia lapsille ennenkuin kuusi vietiin pirtistä pihalle Loppiaisena.

No on tontulla tuomiset Eevertille!

Millaisia tonttuja sinä olet huomannut liikkuneen? Oletko huomannut, että tonttu on liikkunut huoneessa? Ja mistä sinä sen huomasit?

Eevert laittaa jouluna erityisen hyvät lahjat myös tontuille, mitähän ne mahtavat olla?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

Haltijatontun tuomiset ovat Annevelta kesäisen nimikilpailun arvonnasta. Kiitos! Aivan mahtavia lahjoja. Bonzai päätyy Eevertin japanilaiseen kammioon, kirja yöpöydälle, karkit kuuseen ja pikkukala saliin uiskentelemaan.

4 thoughts on “9.12. Joulutonttuja ja metsän haltijoita”

  1. Luin juuri Zacharias Topeliuksen kirjasta ”Pyhäpäivän lukemista lapsille ja aikuisille” Jossa kerrotaan joulupukin tarina. Kuinka Beetlehemissä Marialla ja pienellä vauvalla oli kylmä aasitallissa. Tallissa aasien joukossa seisoi pukki, jolla oli lämmin ja tuuhea turkki mitä pehmeintä villaa. Maria pyysi tältä vähän villoja pienelle lapselle. Mujtta pukki oli tyly ja taipumaton. ”Oma itse on jokaisen paras ystävä, vastasi hän ja minä tarvitsen itse turkin lämpimikseni” Eikä hän antanut Jumalan äidille yhtään untuvaa yltäkylläisyydestään. Jolloin ääni sanoo, että pukki tulee kiertämnään joka jouluyö rauhatonna ympäri maailmaa vilussa ja pakkasessa….ja niin sinun on sovitettava rikoksesi pikkulapsia kohtaan, kunnes heidän rukouksensa vapauttavat sinut…..joten pukki käy lasten luona sovittamassa mitä on rikkonut seimessä makaavaa pienokaista vastaan. Hän koettaa kaikin tavoin päästä heidän suosioonsa, kantaa heille mitä kauneimpia joululahjoja….

  2. Hämärästi muistan kuulleeni legendan. Taitaa oll ikuinen tuomio pukilla sitten. Vanhat kertomukset ovat yllättävän kovia tarinoita. Joskus ihan hirvitellyt kun lueskelin päiväkodissa unisaduksi Anni Swanin satuja. Puolessa välissä piti jo pistää omiaan kun luuli että lapset eivät kestä niitä raakuuksia. Myöhemmin olen oppinut että satujen kautta lapset oppivat selviytymistä ja samaistumista vaikeissakin elämäntilanteissa.

    Levottomillekin pojille olen vanhoja satuja lukenut ja porukka on ollut hipihiljaa ja miettinyt elämänä yhtäläisyyksiä.

  3. voi Eevert, sellainen tietynlainen ihana makujen muistoelämys tuli kielen päälle luettuani juttuasi… miten ihania olivatkaan nuo punavalkeat tikkarit, joita sai syödä sitten kuusen ulosviennin jälkeen… tai sitten ne litteät karkit, joissa oli enkelin kuva

  4. Niin, voi sentään. Kerran pienenä poikana söin ne litteät enkelikarkit salaa ennen aikojaan kuusesta. Siitäkös äiti suivaantui ja seuraavana vuonna niiden sisällä olikin puupalasia! Äiti oli askarrellut namit piiloon herkkusuulta. Kyllä harmitti silloin, nyt sekin muisto on kultaantunut opettavaiseksi hetkeksi.

Vastaa