Sittenkin alkuun

Siipan kätköistä taltioimani maja on hieman alkanut elämään vuodenvaihteen aikana. En sitten saanut sormiani pysymään irti siitä, vaikka varsinainen ajatus onkin vielä syttymättä.

Seinät saivat alustavan pinnan. Sisällä rusahtava petsi ja päällä punertava. Monin paikoin vaatii vielä jatkokäsittelyä sillä puhdistuksesta huolimatta alle on jäänyt liimajäämiä, jotka näkyvät alta selvemmin kuin käsittelemättömänä.

Ulkoseinä
Ulkoseinää

Hirsinen rakennus myös tilkittiin asianmukaisesti. Huono juttuhan se olisi jos hirsien välistä pilkottaisi päivänvalo, vilu siellä sisällä tulisi lämpimämmälläkin kelillä. Käsittelemätön lampaanvilla sopi tähänkin tarkoitukseen oikein hyvin. Villapussin keräsin talteen joku vuosi sitten Messukeskuksesta maatalousnäyttelystä keritsemisesityksen jälkeen. Vankka lampaan tuoksu siitä lähtee edelleen 😉

Katto
Katto

Katolta irroittelin alkuperäisen kirvesmiehen kiinnittämät ”laudat”. Pystyssä olleen laudan jätin paikoilleen, samoin kuin toisenpään kaksinkertaisen kattovuorauksen. Onkohan aikanaan ollut liikaa osia tässä koottavassa ja ne on sitten vain laitettu jonnekin. Mene ja tiedä.

Katon päällystin pikasilotteella, johon lisäsin vettä sekä vihreää hienohkoa koristehiekkaa. Pakkelikerros on kohtalaisen paksu ja pyrkii peittämään lankkujen raotkin. Päälle maalasin sen vielä hieman tummemmaksi vihreän ja ruskean värin sekoituksella. Lopputulokseen olen tyytyväinen. Hieman tummempi on kuin mitä kuviin sain taltioitua. Tänään oli vaikea kuvata.

Vajan asukit
Tutkimusmatkalaiset

Rakennus sai myös uuden lattian. Bauhausin laminaattiosastolta puujäljitelmänäytepalasta – vanhaa puuta. Se asettui hyvin paikoilleen ja luovuin kokonaan lautalattian tekemisestä. Jätin sen kuitenkin irralleen joten jos lankut rupeavat houkuttamaan, niin on helppo vaihtaa.

Vajassa on tutkimusmatkalla myös eläimiä. Niitähän moni ehdotteli sinne. Pikkuinen lammas saapui taloon joulukuussa Savonmaan ystävän lähettämänä ja asettui silloin oitis kuusen juurelle, lämpimän takan läheisyyteen jatkaakseen sieltä sitten jouluseimiasetelman eteen. Jouluseimeen se taitaa jäädäkin lammaslauman sekaan köllöttelemään.

Kissan Eevert sai joulupaketista. Pikkuinen kissanpentu talossa on ollutkin, mutta nyt taisi tulla oikein emäntäkissa paikalle. Laittaa varmasti Tenhonkin järjestykseen määrätietoisuudellaan. Hyvin huomaa kun vaihtaa kissalle paikkaa talossa  niin heti tuntuu siltä kuin se hallitsisi tilaa vain olemalla siellä. Itse olen kissaihmisiä ja kyllähän aikanaan kotikissat taisivat pitää muuta perhettä palveluskuntanaan ja hovinaan. Mahtavia olentoja.

Etupuoli
Vajan etupuoli

Edestäpäin rakennus näyttää nyt tältä. Valmis se ei ole vielä pitkään aikaan, mutta alkuun on päästy. Voi olla, että se vaatii joitakin lisäratkaisuja ja rakenteluja väliseinän osalta. Kokonaan umpeen sitä tuskin laitan, mutta viitteitä seinästä tai muurista ehkä.

Kiinnostavaa puuhaa
Kiinnostavaa puuhaa

Joillekin intensiivisten puuhieni seuraaminen näyttää tuottavan jatkuvaa huvia ja iloa, ja niitä on myös taltioitu ahkerasti. Kuvaaminen oli tänään hankalaa omituisten valo-olosuhteisen tai vaan muuten taitamattomuuden takia ja juttelin ilmeisesti itsekseni joko toimituksen ajan. Ja toimituskin kesti koko kahvipannullisen ajan.

Edellisenä päivänä blogin lukeminen sängyn vierellä lattialla polvillani ja kone sängyllä oli päivän hupailun aihe. Samoin kuin tapanani lukea ”uutiset” koneelta sängyssä maaten, kaksi tyynyä pään alla,  kone koukussa olevien jalkoihini tukeutuen. Ja sitten valitan niska-hartia särkyä, joka ilmaantuu vaan jostakin, ihan yhtäkkiä ja syyttä.

Kuvaus
Tarkkaa hommaa

Ehkä joku toinen päivä, kun työ on edistynyt, saan otettua kuvia, jotka tuottavat itsellenikin tyydytystä 😉 Nyt oli valo huono ja taustalta näkyi aina jotakin roinaa, kameran säädöt hukassa ja jalustallakin tuli epätarkkoja otoksia ja ties mitä. Kaikista sadasta yrityksestäni kelvollisimmat sain tähän talteen ja näkyville. Vähän samaa tuntua kuin vaatekaupassa: tänään mikään ei sovi päälle ja vaatekaapissa: mulla ei ole mitään päällepantavaa jne. Huoh. Lähden lenkille.

Ai niin, ja Eevertin sukulaispoika tarkasti opasti, että kahdella erisävyisellä valolla ei saa kunnon kuvia aikaiseksi. Sekin vielä. 😀

Kuvat yhtä vaille omiani. Sen yhden Siippa antoi Mare harrastaa – galleriastaan 😉

11 thoughts on “Sittenkin alkuun”

  1. Ihan hieno on Uuden Vuoden meininki! Tästä tulee hieno ja sen syntymistä on mukava seurata.

  2. Heh, mikä ihme siinä onkin, että ei tarvita edes valmista ideaa, kun sormet vaan lähtevät tekemään omia aikojaan. Yleensä siitä sitten tulee justiinsa se mikä pitikin.

  3. Siitä tulee hieno talli! Tutkittiin Arin kanssa Prismassa äskön siellä olevia elukoita ja mietiittiin mikä sopis seuraavaksi Eevertin asukiksi.
    Eevertin arkin täyttymistä odotellessa… 😉

  4. Haa! Eihän sitä tiedä vielä mikä tulee 😉
    Tarttuvaa vissiin tämä mineily, jos vähän sieltä täältä lähipiiristä rupeaa tulemaan tuliaisia ja yllätyksiä taloon. Sangen hauskaa kaikin puolin.

  5. No, mut jos Eevertille alkaa kasaantua eläimiä joka nurkkaan niin pitää sen vähitellen alkaa harkita eläimille omaa suojaa.. 😀

  6. 😀 Niin, no onhan se tietysti niinkin, että ei Eevert voi kaikkia sisällekään ottaa.

Vastaa