Vesille venosen mieli

Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen,
oli veistävä venoista, uutta purtta puuhoava
nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen.
Puit? puuttui purren seppä, lautoja venon tekijä.

Kenpä puuta etsimähän, tammea tavoittamahan
Väinämöiselle venoksi, laulajalle pohjapuuksi?

Airot rannalla
Airot rannalla

Sanoi seppo Ilmarinen: ”Joko sait sanoja kuulla,
luoa lempiluottehia, miten laita lasketahan,
perilaita liitetähän, kokkapuut kohennetahan?”

Tuhto
Tuhto

Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
”Jo nyt sain sa’an sanoja, tuhansia tutkelmoita,
sain sanat salasta ilmi, julki luottehet lovesta.”

Kokkapuut
Kokkapuut

Niin meni venonsa luoksi, tieokkaille tehtahille.
Sai venonen valmihiksi, laian liitto liitetyksi,
peripäähyt päätetyksi, kokkapuut kohotetuksi:
veno syntyi veistämättä, laiva lastun ottamatta.

Lammen ranta
Lammen ranta

Ja mitenkäs se Väinämöinen – vai Eevertkö se oli? – veneensä sai? Mahtava Antero Vipunen – vai Eijako se oli? – antoi taikasanansa ja huis hais lähti veno syntymään.

Tämä vene tulla tupsahti ei niinkään Kalevalan kankahilta vaan ihan postista. Eija yllätti Eevertin ihan viimesen päälle ja lähetti veneen, oikein soman ja taidokkaan. Sillä Eevert pääsee rakastamilleen onkireissuille kotijärvelle. Matkaan Eevert pakkaa termoskannunsa ja kuksan eväiden kaveriksi. Ei se kahvi ulkona oikein muusta mukista maistukkaan. Tai voihan olla että vene löytää paikkansa kaukaa lapinmaasta erämaajärven rannalta pienen autiotuvan tai kalamajan tuntumasta. Sinnepä olisi oiva mennä silloin tällöin hiljentymään ja rauhoittumaan elämän melskeestä. Hyvät on verkot ja pyydyksetkin veneessä ja asianmukaiset pelastusvälineetkin valmiina!

Mikäpä vanhalle merimiehelle mieluisampaa olisi kuin päästä veden äärelle tuttuun elementtiin ja nauttia elämänsä ehtoosta. Kalastella ja lämmitellä saunaa, katsella auringon laskuja ja aamu-usvaa joka hiljalleen lipuu erämaajärven yli peittäen harsollaan maiseman taianomaiseen näkyyn.

Vipusen viestikö?
Vipusen viestikö?

Lämmin kiitos Eijalle ihan mahtavasta yllätyksestä. Mittakaavasta ei niin ole tarkkaa ja jos oikein tutkailee niin Siipan käytköistä löytynyt maja voisi olla lähellä veneen mittakaavaa. Vene oli kääritty hellästi ”kuistina” olevaan kääreeseen.

7 thoughts on “Vesille venosen mieli”

  1. Kiva jos venhe on Eevertin mieleen, nimittäin kun sen näin, tiesin heti ”kenen se on”. Olet myös ottanut tosi hienot kuvat, en saa omistani millään noin tarkkoja!

  2. Unohdin sanoa, että minulla on saha vielä paketissa, pitää saada ensin 4. kerroksen sähköt ja listat ja sitten vasta… En todella tiedä, miten sen kanssa tulen pärjäämään!

  3. Minähän en malttanut sitä paketissa pitää, vaikka hommiin tuskin pääsee ennekuin pääsee ulos. Testisahauksen tein ihan vain varmistaakseni toimivuuden. Ei pitänyt pahaa ääntäkään.
    Kaipa sitä tekemällä oppii, kun ahkerasti harjoittelee.

  4. Meni vähän aikaa jälleen ennen kuin ymmärsin, miten tänne voi kommentoida 😀 Näitä tarinoita piti hetken aikaa syventyä taas lukemaan omat epäonniset hetket unohtaakseen 😛

  5. Viimeisessä päivityksessä minkä uskalsin tehdä hyppäsi tuo kommentointi ruutu artikkelin yläkulmaan, vähän piiloon. Toinen tie onkin sitten sivupalkissa avaamalla jonkun toisen kommentti.

    Hyvä ja kiva että löysit. Palaute ja kommentit aina rohkaisevat eteenpäin.

  6. Niinhän se näytti vene laavun viereen tosi hyvin sopivan. Hieno on vene ja hieno on lampikin kivineen päivineen :O)

Vastaa