Valmistelua – mutta mihin?

Eeverttilässä on puuhaamisen makua havaittavissa. Mies kiertelee siellä täällä, viihtyy komeroiden peränurkissa ja kiipeää välillä ullakolle saakka.

Keittiöön hiljalleen kerääntyy rompetta jos jonkinlaista. Vihellellen Eevert niitä puhdistelee ja kiilloittelee.

Reppu
Reppu

 

Jaa-a löytyy reppua ja kuksaa, lautasta ja kiikareita. Liekö linturetkelle mies suuntaamassa? Vaiko kalastelemaan?

 

Mallikas reppuilija
Mallikas reppuilija

Hyvin näyttääkin reppu edelleen sopivan miehen harteille.

Reppu on vanha ja monet retket palvellut – vanhan sormikkaan keskisormi. Mitä sitä hyvää ja käypää reppua mihinkään vaihtamaan. Varsinkaan kun niin paljon muistoja on taltioitunut uskolliseen palvelijaan.

 

Vaeltaja
Nuori vaeltaja - konkari jo

Katsellessaan reppuaan, mieleen tulvii retkiä kuin jatkuvana nauhana. Väläyksiä kokemuksista, seikkailuista, auringonlaskuista ja itikoista, joita oli liiaksi asti matkalla Porttikosken kämpälle saunomaan. Niiden pakottamana Eevert siirtyy sisälle ja ottaa esille muistojen albumisa. Ja sieltähän se löytyy – muisto, joka on ollut kuin kielen päällä, mutta ei putkahtanut esille.

Jo pienestä pojankollista mies on metsään tahtonut. Äidin kertoman mukaan ensimmäisellä vaelluksella keikkui vaippakassi korkeimmalla repun päällä. Siitä pitäen mies onkin viihtynyt luonnossa ja nauttinut kaikisista hetkistä jotka on saanut viettää eräillen.

Muistojen kirjasta löytyy kuva kaukaisuudesta. Pieni ihminen Suomi-verkkarit päällä valmiina elämänsä reissuun Lemmenjoella. Evääksi sai mummoltaan vesirinkelin käteensä ennen lentokoneeseen nousemista. Sama rinkeli kädessään pieni vaeltaja istui elämänsä ensimmäisellä nuotiolla hädin tuskin vuoden ikäisenä. Siitä alkoi vaellus.

Siellä kullanhuuhtojien keskuudessa tulikin vietettyä hetki jos toinenkin. Ja vuosi vuoden perään jälleennäkeminen oli riemastuttava ja Anna-Marin saunassa aina yhtä makoisat löylyt! Ahhhh…

…ja Kilpisjärven moottoriveneen päristelyä kuului vuosikaudet kotisaunassa kun pikku-Eevert kurkisteli löylykipon takaa, aivan kuin kuskina ollut nuorukainen joskus kauan sitten teki veden pärskyessä kasvoille hurjassa vauhdissa.

 

Niinpä taisi taas Eevertin pakkailut jäädä tältä erää. Muistojen kirja käsissään istuen silmät painuu kiinni ja pian kuuluu vain onnellisen miehen tasainen uninen tuhina. Idät ja lännetkin menivät muistellessa iloisesti sekaisin, mutta eihän sillä ole niin väliä.

 

11 thoughts on “Valmistelua – mutta mihin?”

  1. Eevertin muistot sai lukijankin herkistymään. Kai Eevertin suunitelmissa on Turku – pitäähäön sitä saada valokuvauttaa itsensä näyttelyssä, eikös vaan ja Villa Charlotten Rouva haluaisi kuvan, jossa Eevert on kylässä;D

  2. Ilman muuta sitä täytyy Turkuun pistäytyä, vähintäänkin atimoimassa kesän aikana. Villa Charlotten viehättävän Rouvan kohtaaminen samalla reissulla nostattaakin ihan kutkuttavan lämpimän tunteen näinkin vanhan miehen sydänalassa.
    Liekö rouva esittelelyhommissa asuntomessuilla, ne kun kiinnostavat kovasti, vaikka rakennuspuuhia ei olekkaan mielessä.

  3. Kylläpä on taas mukava tarina. Oikein antoisaa vaellusretkeä Eevertille. Nonnankin Eevert tulee tapaamaan Turun asuntomessuilla.

  4. Oi tuota Eeverttiä, niin on taas jokin reissu suunnitteilla ja ihanan reppunsa kaivanu esiin ja telttapatjankin jo kääräissyt vakmiiksi…hauskaa matkaa minne se sitten suuntautuukin, jännityksellä ja innolla odotetaan takaisin :O))

  5. Ihana tarina retkistä, ihan kuin unisatu, alko nukuttamaan minuakin eikä vain Eeverttiä. Kiva tekoidea repulle. Täällä olis Heidillä jo teltta valmiina, ties vaikka olisi Eevertti suuntaamassa tyttäriin Juhannuksena kun osoitekin on tiedossa! ( Hih )

  6. Mikä nyt vanhalla miehellä menisi sekaisin? Ja tässä maailmassahan ei reaalielämän lainalaisuudet pidä välttämättä yhtä reaalielämän kanssa. Itä tai länsi – tyttö tai poika – tämä aika tai menneisyys…yhtä kaikki.

    Ja kuva on kertakaikkisen ihana!

  7. Kuva on kiva, mutta se lapsi on tyttö vaikka se ei siltä välttämättä näytäkkään..
    No, muistan kuinka mulle annettiin itäkeskuksen uimahallissakin lukioikäsenä avain miesten puolelle, niin että on siitä vissiin muillakin epäselvyyttä, että olenko tyttö vai poika..

  8. Oi voi, yli kahden vuosikymmenen takaa tulivat muistot parista kesästä jolloin vierailimme Sotajoella erään ”valtaaja” parin vieraana ja on sitä vaskattu ja maata ränniin pistelty. Voi, että!

Vastaa