Retkipäivä

Helteinen kesäpäivä houkutteli Eevertin ulos.

Pienimuotoinen kotimaanmatkailu on aina miehelle mieleen. Monet paikat onkin tullut kolutuksi. Lapsuus ja nuoruusvuosina perheen kanssa pakattiin elämä kasseihin ja muistoihin syöpyneen Sopu-kupoliteltan kanssa tehtiin yksi jos toinenkin kesäreissu. Autoa perheellä ei ollut joten linja-autot, lättähatut ja sisävesilaivat palvelivat retkeläisiä erinomaisesti. Oli ne aikoja ne!

Nyt Eevert otti auton käyttöönsä ja ajeli kesäteitä hieman sinne ja tänne. Pysähtyi kun kohtasi mielenkiintoisen paikan ja ihasteli jälleen kerran eteen avautuvaa historian ja kulttuurin tulvaa.

Inkoon kirkolla
Inkoon kirkonmäellä

Ensimmäinen pysähdys oli Inkoossa. Inkoo on miehelle nuorukaisajoilta hyvinkin tuttu, sillä Eevertin kesätyöt osuivat Inkoon saaristoon. Merenkulun alkeita hän sai silloin opetella aivan aakkosista, kun nuori mies laitettiin ison moottoriveneen ohjaimiin hoitamaan saarelaisten tarpeita. Liekö merikipinä silloin jättänyt jo kauaskantoiset vaikuttimet?

Inkosssa Eevert suuntasi tiensä vanhaan komeaan kirkkoon. Kirkko on hyvin vanha, ensimmäiset osat siitä ulottuvat 1200-luvulle saakka. Jo kirkkoa katsellessa hiljenee. Mitä kaikkea nuo muurit ovatkaan saaneet kokea ja elää vuosisatojen saatossa. Pieni on ihmisen taival sen rinnalla. Kellotapulin paanukatto oli korjauksen alla, mutta muuten niin kirkko kuin ympäristökin arvonsamukaisessa kunnossa.

Kirkkolaiva
Kirkkolaiva

 

Inkoon keskiaikainen harmaakivikirkko on omistettu merenkulkijoiden suojeluspyhimykselle, Pyhälle Nikolaukselle. Kirkon kattoon onkin kiinnitetty yksi Suomen 200 kirkkolaivasta tai votiivilaivasta. Sen keula osoittaa alttarille ja on merkkinä siitä että seurakunta kulkee kohti valoa. Laiva on kuva seurakunnasta, joka on matkalla. Nykyään laiva symboloi myös kirkkojen yhteysliikettä eli ekumeniaa.

Laivojen pienoismallit on lahjoitettu kirkkoon usein kiitokseksi onnistuneesta merimatkasta tai merihädässä saadusta avusta. Niiden äärellä muistetaan hukkuneita ja rukoillaan matkoilla olevien puolesta.
.
Kuvaa klikkaamalla pääset tutustumaan juuri tämän laivan esikuvan tarinaan.
.
Kuolemantanssin jatkoa
Kuolemantanssi

Kirkon kalleuksiin kuuluu mm 1400-luvun lopun seinämaalaukset. Harvinanen seinämaalaus, Kuolemantanssi, kuvaa mustan surman tuhoja. Maalaus onkin Suomen ainoa säilynyt aiheeseen liittyvä kuvaelma.

 

Kuolemantanssi
Kuolemantanssin jatkoa

 

Kuolemantanssi koostuu ruumiillistuneesta kuolemasta, joka johtaa rivissä tanssivia hahmoja hautaan. Usein hautaan matkalla olevassa kulkueessa esiintyy kaikenlaisia ihmisiä – kuninkaita, paaveja, munkkeja, nuoria, maatyöläisiä yms. Se on symbolinen kuva siitä, että kuolemassa kaikki ovat samanarvoisia.

 

Kirkkotarha
Seesteinen kirkkotarha

Inkoosta kesäretki jatkui Mustion kartanolle. Sinne liittyy myös muutamia nuorukaisaikaisia muistoja. Olipa nuori Eevert melontaretkellä toisten nuorukaisten kanssa pitkin Mustionjokea. Kuuma kesäpäivä oli sekin. Aivan kartanon tuntumassa kanotoijat osuivat pienelle lammentyyppiselle joen osuudelle. Eräs asukas huomautti ensimmäisille melojille harvinaisista vaaleanpunaisista lumpeista, jotka ovat rauhoitettuja. Retkikunta lupasi mennä niiden kolmen kukan ohi varovasti ja kunnioittaen. Viimeinen meloja ei tätä kuullut. Päästyämme seuraavalle pysähtymispaikalle nuorukainen esittelikin kädessään olevaa lummetta, joka oli ollut erilainen ja jonka poimi muille nähtäväksi.  Rauhoitettuja lumpeita oli siis yksi vähemmän. Nolotti.

Mustion linna
Mustion linna

Mustion kartanon historia ulottuu 1600-luvulle. Nykyinen päärakennus rakennettiin 1783-1792. Kertomusten mukaan kartano on Suomen ensimmäinen talo johon on rakennettu kaksoislasi-ikkunat. Edistyksellinen paikka. Kartanon on alkujaan ollut yksitysasunto. On siellä ollut tilaa lasten juosta ja leikkiä!

Jokaisessa kunnon kartanossa ja linnassa on oma kummitus. Niin Mustiossakin! Moni kertoo nähneensä linnan kolmannen kerroksen ikkunoissa liikkuvan naisen, vaikka siellä ei olisi todistettavasti ketään kulkenutkaan.

Kerrotaan, että 1700-luvulla oli vanhempi romaninainen yrittänyt saada kartanosta suojaa ja peseytymispaikan kylmänä ja sateisena yönä. Sitä ei oltu naiselle annettu, joten romaninainen kirosi kartanon. Siellä hän siis edelleen kuljeskeli ja aneli kovalta kartanonherralta yösijaa ja suojaa.

Porejuoma
Porejuoma

Helteinen päivä ohjasi Eevertin jokirantaan ja porejuomalle. Kyllä olikin virkistävä paikka ja palvelussakaan ei ollut huomauttamisen sanaa. Siellä olisi viihtynyt pidempäänkin.

Kaunis ympäristö houkutteli kuitenkin miehen vielä kiertelemään puistossa. Siellä olikin paljon nähtävää ja koettavaa. Oli patsaspolkua ja lummepolkua (eivät kukkineet, joten väriä ei tiedä..)

Silta
Silta

Kaunis puusilta johdatteli kulkijan eräälle alueen useista huvimajoista. Hyvä olikin välillä vähän pysähdellä ja tuumailla elämän autuutta, joutilasta oloa ja mahdollisuutta vain olla ja katsella kaikkea kaunista.

Patsastelua
Patsastelua

Miehen mieleistä kauneutta löytyikin jokapaikasta.

__________________________________________________________________________

Siipalla on jo melkoinen kokoelma kuvaajakuvia! Minun puuhasteluni jaksaa jatkuvasti huvittaa ja innoittaa. Keskityin kirkossa niin tarkasti pikkumiehen kanssa kuvailemiseen, että sain tähän artikkeliin lainata Siipalta itse sisäkuvat maalauksesta ja laivasta sekä seesteisen kirkkotarhan 😉

Kuvaaja työssään
Kuvaaja työssään

Enkä kelpuuttanut yhtäkään sisäkuvaa yleiseen jakoon. Että semmosta jälkeä tällä kertaa.

 

4 thoughts on “Retkipäivä”

  1. Eevertin matkakertomukset ovat aina niin kivoja, ihan kuin olisin itsekin ollut matkassa mukana. Hauska tuo kuvauskuva.

  2. Ihanaa oli taas olla matkassa mukana tämän kautta ja Siippa oli onnistunu ottaan mainion kuvan, terveisiä vaan Siipallekin :O))

Vastaa