Sieniretki

Lämmin ja kaunis viikonloppu houkutteli Eevertin metsään. Metsässä mies mieluusti vaeltelee ja kulkee aina kuin vain mahdollista. Metsän tuoksu jo saa kaikki aistit heräämään.

Siispä eväät reppuun ja suunta kohti sieniapajia. Sienistä mies pitää kovasti vaikka ei tunnusta olevansakaan mikään himokerääjä. Nyt on kuitenkin tie vienyt ihan vartavasten sienimetsään jo useamman kerran tänä vuonna. Ja mikä ettei ulkoilua ja liikuntaa yhdistäisi hyötyyn.

Nuuksion metsät on miehen mielessä ja hyviltä sienimetsiltä vaikuttivatkin. Heti alkumetreiltä tuli vastaan kanssakulkijoita korit ja kassit pullollaan metsän antimia.

Eipä aikaakaan kun Eevertinkin kori on täyttynyt kuin huomaamatta!

Sienikori
Korillinen metsän antimia

 

Pian kori painoikin jo sen verran että pitää välillä käsiä lepuuttaa. Levähtää ja huilata hetken. Mikä onkaan mukavampaa kuin istua mättäälle tai kaatuneelle puunrungolle ja levähtää. Pikkuisen sateenripauksen jälkeen luonto tuoksui aivan uusin sävyin. Raikas syysmetsä on voimakkaan tuoksuinen. Ja siitä tuoksusta Eevert ei saa tarpeekseen. Silmät ummessa hän taltioi muistoja talven varalle, sienten ohella.

 

Mättäällä
Mättäällä

 

Vaan sienimetsässä tulee nälkä. Ja se tietenkin on sitä parasta osaa metsäretkeilyä. Taitaa olla aika etsiä sopiva taukopaikka. Luukin metsissä on monta tulipaikkaa kauniiden lampien rannoilla. Siispä etsimään sopivaa paikkaa ja tulistelemaan. Pian tuleekin vastaan tuttu tulipaikka ja näyttää olevan vähäväkinenkin. Sinne on hyvä parkkeerata.

Tulipaikka
Tulipaikka

 

Kaitalammen rannalla tuntuu olevan hieman savun tuoksuakin. Liekö nuotio jo valmiina? Pientä hiillosta Eevert sieltä löytääkin ja päättää lisätä hieman puita. Pianhan siinä makkarat paistaa. Siispä kirves kouraan ja pilkkomishommiin. Näyttää puuvajakin pullistelevan puusta. Hyvin ovat kaupungin isännät pitäneet taas kulkijasta huolta.

Vaan, eivät meinanneet puut palaa. Savua ja sihinää niistä etupäässä tuli. Taisi olla vastakaadettuja puita ja parhaimmillaan sitten ensi kesänä. Kärsivällisellä puuhastelulla Eevert sai kuin saikin puut palamaan. Ja sitten olikin aika odotella hiillosta ja makkaranpaistamista.

Odotellessa Eevert kaivoi muut eväät esille.

Termos
Termos

Pöydälle nousi vanha ja uskollinen Airamin termospullo. Monet retket mukana kulkenut kuksa ja maittavat eväsleivät. Mikä voikaan olla parempaa kuin metsässä kahvi ja reilu ruisleipä oikealla voilla. Siihen ei paljon muuta särvintä tarvitsekkaan!

 

Eväät
Eväät

 

Paketista paljastuu vielä jokunen pala muitakin eväsleipiä. Ja kyllä juustoleipäkin oikein passelilta maistuu. Hyvä on taas olla.

Hissuksiin nuotiokin syttyy ja makkarapaketin sisältö pääsee paistumaan. Melko vikkelään tahtiin katoavat sienestäjän massuun vielä muutama kunnon makkarakin.

Matka jatkuu
Matka jatkuu

 

Pian on aika jatkaa matkaa. Siispä nuotiopaikka turvalliseen kuntoon ja roskat sekä loput eväät reppuun ja suunta kohti kotia.

Metsässä vierähti muutama tunti ja olo onkin jo oikein raukea. Taitaapa Eevert illan mittaan lämmittää saunan. Siinä lämmitellessä voi sitten sienikirjan kanssa tutkia, että mitä sitä tulikaan poimittua.

________________________________________________________________

Sienet ovat omaa tuotantoa ja olen oikein ylpeä niistä.

Termospullo Neidon ”roskapussista”, korvatulpparasia. Oli metallinen ja kierrekorkillinen avaimenperä.

Mahtavat eväät Jatan mainioita yllätysherkkuja.

Eevertin reppu Siipan nahkahansikkaan keskisormi.

Kuvausassistentin tehtäviä hoitamassa Neito. Ikävät roskikset takana, mutta ei viitsinyt siirtää 😉

Kuvausassistentti
Kuvausassistentti

11 thoughts on “Sieniretki”

  1. Miekin haluisin sienestämään.. Viime vuonna löydettiin Hetasta hyviä tatteja ja rouskuja vaikka kuinka.. Etenkin tateista tehtyä kastiketta tekis mieli, pitäs siis vaan mennä metsään etsimään..

  2. Huokaus…taas niin ihanaa on Eevertillä ollut….sienet on kerta kaikkiaan huippuja ja tuo termari ja eväät myös…kuvausassistenttikin niin kaunis .O)

  3. On upea saalis Eevertillä. Ja oot onnistunut noissa sienissä. Heti siitä päältä bongasin kanttarellit, herkkutatin, punikkitattia ja haperoita.
    Ei ole lainkaan helppoja, kokemusta on.

  4. Mielettömän upeita sieniä!!! Mikä mahtava saalis! Mukavaa kertomusta sienireissulta paljon kertovien kuvien kera oli hauskaa lukea ja katsoa. Terveiset! 🙂

  5. Kohtalainen sienisaalis Eevertillä. On kyllä niin aidon näköiset sienet, että mietin jo, mistä noin pieniä on löytynyt.

  6. Hei, kävin vastavierailulla Ansamäestä. Aivan mahtavia sieniä! Niin aidon näköisiä. että heti rupesi tekemään mieli jotain hyvää sieniruokaa. 🙂

    Täytyy lukea blogia eteenpäin ajan kanssa, taitaa olla paljonkin ihania kuvia ja tarinoita!

  7. Mukavan oloinen saalis miehellä, termari ihan huippulaatua. Kyllä kelpaa. Terveiset Eevertille Villan Rouvalta, oli Lontoossa kiinteistöjä katsomassa ja hermoja lepuuttamassa ankaran asuntomessuruljanssin päälle. Nähdyt kiinteistöt Museum on Chilhood- seudulla jäivät Rouvan mieleen, tosin olivat hänen tarpeisiinsa nähden hiukan liika suuria ;D

  8. Täytyy yhtyä kehuihin sienistä, en ole ikinä nähnyt noin aidon näköisiä minisieniä. Sivuillasi on niin hienoja kuvia ja tarinoita, niissä on aivan uskomaton tunnelma!

  9. Kiitos kaikille innoittavista ja rohkaisevista ajatuksista! Massailut eivät ole ihan kaikkein luontevinta osaa itseäni joten kaunis kumarrus kehuista. Aikaisemmin kesällä koetin jotain värkkäillä ja sain aikaiseksi vain bataattien näköisiä ruskeita pikkumöhkäleitä. No, hieman kesken nekin 😉 Säästin köntit kuitenkin myöhempää tarvetta varten.

  10. Ihana tarina sieniretkestä ja sienisaalis on vakuuttava. Onkohan Eevertti jopa käynyt kauppasienipomijakurssin.? Täällä on ollut kovin kuivat kelit, vain karvarouskuja on löytynyt purkitettavaksi asti. Terv. sienien kasvua odottava ´´sienihullu´´.

Vastaa