Hiljaisuuteen ja rauhaan

Eevert on laskeutunut hiljaisuuteen.

Hiljaisuuden paikka
Hiljaisuuden paikka

Hiljaisuus on lepoa yrittämisestä, suorittamisesta, tietämisestä, antamisesta ja ottamisesta. Hiljaisuus on läsnäoloa. Se on tuntuma itseen, kiireettömyys, painava, merkittävä olo, syvintä lepoa.

Hiljaisuus on suojapaikka. Sinne eivät muut pääse. Yksityisyydelle on oltava tilaa. Hiljaisuus on intiimi paikka, kuin sauna.

Oman hiljaisuuden paikkansa Eevert löysi aivan sille vararusta paikasta. Heponiemestä.

 

Heponiemi
Heponiemi

 

Hiljaisuus asuu jokaisessa. Se on osa ihmisluontoa, ympäröivässä luonnossa. Hiljaisuutta ei tarvitse etsiä, vain avautua sille.

Eevertin hiljaisuuteen laskeutumista auttaa paljon yllättävä kurkkukipu ja äänihuulten tulehdus. On siinä miehellä hyvä syykin olla hiljaa yhdessä toisten kanssa 😉

Katsotaan mitä aivoituksia tältä matkalta avautuukaan tutun elämän filosofimme mielessä.

Kynttilät
Kynttilät johdattelevat

Kynttilän valossa, hiljaisuutta kuunnelleen, vaeltelevat ajtukset ja tapahtumat elämän matkan varrelta hetkeksi eteen. Viivähtävät ja jatkavat sitten matkaa. Mies hymyilee ajatuksissaan ja antaa seuraavan hetken koittaa.

 

Kutsun sinut matkalle.

Hiljennä vauhtia.

Hengitä pari kertaa syvään.

Tunne, kuinka kiire karisee vähitellen harteiltasi. Olet läsnä itsellesi. Saat levätä.

Eteesi avautuu avara tila. Alat kuulla sydämesi huokauksia ja hiljaista rukousta.

 

 

 

6 thoughts on “Hiljaisuuteen ja rauhaan”

  1. Äänihuulten pitkällinen ja kiusallinen tulehdus hieman auttaa hiljaisuuden toteutumisessa 😉

    Mikä on ollessa kun ei tarvitse huolehtia muusta kuin itsestään ja omasta hyvinvoinnista. Hiljaisuuden retriitissä en ole aikaisemmin ollut, joten hieman on opettelemista ajan täydellisestä hyväksikayttämisessä. Lepoa on ainakin tullut riittävästi.

  2. Hiljaisuus… niin tosiaan … täälläkin on taas kesän jälkeen todella hiljaista. Ulkona voi kuulla jopa sopulien kilpajuoksusta syntyvän rapinan.. ja ilmassa kuuluu pienten atomihikkasten törmäilyä kun oikein keskittyy etsimään että mitä ääniä kuuluu. Ihanaa …leppoisaa rauhaa teillekin.

  3. Niinpä niin, aikanani sain viettää niillä kulmilla vuoden verran ja kyllä nautin hiljaisuudesta ja luonnon tuottamista äänistä. Täällä sitä joutuu hakemaan välillä ihan vasiten. Aika nurinkurista taitaa olla 😉

    Hiljaisuus on osaltani päättynyt, mutta ääni ei ole vielä ollenkaan valmis äänelliseen maailmaan. Täytyy jatkaa vaikenemista vielä kotioloissakin. Eevert sen sijaan näyttää voivan oikein hyvin ja on innolla puuhaamassa taas omassa talossaan. Mitä lie – kitaraa virittelee…

  4. Itse käytän inkiväärin tuoretta juurta kun kurkku alkaa tuntua kipeältä ja flunssaa ei ole ollut pitkään aikaan, jopa sanoisin moneen vuoteen tai ´´miesmuistiin´´. Mitä nyt lintuflunssa vissiin ja sikaflunssa siinä sivussa töitä tehden. No ei vaiskaan. Ja männynpihkavettä myöskin hörppään joskus kun siltä tuntuu. Suosittelen Eevertillekin talven flunssa -aallon varalle laittamaan pikkupurkit jemmaan lääkekaappiin.

  5. Kuulostaa oikein hyvältä ja Eevert varmaan ottaa vaarin asiasta.
    Kummallinen sanonta.

    Inkivääriä moni suosittelee, joten täytynee tutkailla. Minä olen huono sairastelemaan. Kuumeeseen en juuri tule. Viimeksi ollut lämpöä vuosituhannen vaihteessa. Yleensä taudit menevät niin, että on kipeänä vuorokauden (=vapaapäivän) ja sitten tauti katoaa, ilmaantuakseen uudelleen seuraavan vapaan kohdalla. Onko vähän työorientoitunut kroppa. Helpomalla ehkä pääsisi jos iskisi kunnolla petiin, eikä kiduttaisi hiljalleen 😉

    Nytkin tohtori totesi tutkimuksensa jälkeen työkuntoiseksi, kunhan ei puhu.
    Kanssasisariakin on löytynyt ja heillä sama juttu. Äänihuulten tulehdus, mutta ei mitään muita oireita. Ja kestoltaan vaiva hyvinkin kuukauden luokkaa. Onneksi en ole laulaja, vaikka äänityöläinen olenkin.

Vastaa