Kotimaan matkailua

Keväällä Suomi on pitkä maa. Siinä kun Eevertin pihassa kukkii omenapuut ja ensimmäiset pihan sulostuttajat on maan toisella laidalla vasta pajunkissat heräilemässä talviunestaan.

 

Omenankukkia ja tulppaaneja Siipan kamerasta

 

Eevertin tie vei tutusta kotipihasta kauas pois. Rovaniemelle saakka mies lensi sutjakkaasti sinivalkoisilla siivillä. Rovaniemellä Eevert oli atimassa. Ja sekös olikin mieluisaa tehtävää. Pitkä aika on kulunut siitä kun viimeksi niillä seuduilla on päässyt atimoimaan. Niinpä mies nautti olostaan ja elostaan täysin siemauksin.

Karvaisia ystäviä tuli tervehdityksi ihan tuliaisilla. Tuliaiset kyllä paljastuivat heti ovelta. Siihen malliin pienet kirsut väpättivät Eevertin matka-askin tuntumassa. Sitä ei juuri vartioimatta voinut jättää 😉

 

Tarkkaavainen karvakorva

 

Laukusta paljastui pari mehevää puolalaista siankorvaa. Eevert oli muistanut pikkuystäviään edellisellä reissullaan. Kiinassa kuulema ovat myyneet piraatti-siankorvia, mutta nämä oli tarkastettu ja oikeiksi havaittu. Niinpä pian Eevertin tulon jälkeen kuului vain pientä raksutusta ja tyytyväistä murahtelua karvakorvien asetuttua omiin nurkkiinsa aarteitaan maiskuttelemaan.

 

Toinen karvainen kaveri

 

Linjoistaan huoltapitävät koiruudet vaativat vanhan miehen ulkosalle vielä ennen nukkumaan menoa. Eevertin eteläisemmät ystävät käyvät iltapissalla korttelin ympäri rauhallisesti kävellen ja kaikki hajut rauhassa haistellen. Nämä kaverukset osoittautuivat joksikin ihan muuksi. Viiden kilometrin puolijuoksuralli siitä tuli. Onnkesi pikkukoira osasi hyvin canicrossata ja veti liinassa hätää kärsinyttä Eevertiä mäkiä ylös ja alas.

 

Canicrossaava pienoismäyräkoira

 

Lenkillä vuoria ylösalas meno ei millään riittänyt, vaan pieni energiapakkaus halusi vielä näyttää taitojaan harjoitushallissaan. Siispä sunnuntaina aamuvarhaisella  (07!) oli joukkio jo harkoissa. Eevert epäili, että lähimmät kaverit eivät ehkä kovin helposti uskoisi miehen aikaista herätystä- Ja ennen harjoituksia oli tietenkin käytävä lenkillä lämmittelemässä.

 

Pujotteleva vauhtihirmu

 

Vermlannin metsäsuomalaisten kielessä sanalla atima on ollut myös merkitys ’kehno ruoka’. Tällä reissulla ei päässyt mitenkään ruokaa moittimaan eikä kehnosta ollut tietoakaan. Eevertin sukulaistytön vävykokelas oli laittanut poronkäristystä joka aivan suli suussa. Niin maukasta se oli, että Eevert otti toisenkin annoksen. Myöhemmin sitten tarkasteltiin pakastimen aarteita ja poron lisäksi sieltä löytyi hieman isomman eläimen makoisia lihapaloja.

Tätä ruhonosaa ei taideta pataan laittaa ollenkaan. Mikä se oikeastaan on ja mitä arvelet sillä tehtävän?

 

Kummallinen pakastus

 

Karvaiset ystävät myös opiskelevat temppujen lisäksi. Seuraavaksi olikin koulua jota piti Eevertin opettajana toimiva sukulaistyttö. Nyt oli menossa Tullikoulu. Tullilla on paljon koiria tärkeissä tehtävissä rajoilla ja asemilla. Tässä tutustutaan korttien avulla eri koiriin ja niiden tehtäviin sekä asuinympäristöön.

 

Koirakoulu

 

Rovaniemen lähialueilla Eevert tutkaili myös lehdistä lukemaansa veden nousua. Villisti vesi virtasikin Ounasjoessa.

 

Villivirta

 

Joentäydeltä vettä tuli hurjat määrät ja paikoitellen oli tien molemmin puolin nousuvettä lähes päällysteelle saakka. On sillä luonnolla vain melkoiset voimat!

 

Koivuiset vesikasvit

 

Muutaman päivän perästä Eevert jätti karvaiset kaverit, atimaväen ja kuohuvat kosket palatakseen kotiin hoitamaan puutarhaansa. Täälläpäin olikin kasvella jo jano. Niinpä Eevert otti esiin kastelukannunsa ja antoi omenapuun alla kasvaville tulppaaneilleen vettä. On se Suomin vain pitkä maa, tuumi mies hymyillen työnsä ääressä.

 

Hehkuva pihatulppaani Siipan taltioimana

 

5 thoughts on “Kotimaan matkailua”

  1. Luulenpa tuota ”kaviota” (ilman loppua jalkaa) käytettävän metsästyskoiran koulutukseen. Karvasta päätellen taitaa olla poron, mittasuhteita en nyt näe, enkä oo koskaan päässyt vierekkäin edes vertaamaan , ovatko poron ja hirven sorkat erikokoiset. Karva vois olla hirvenkin. Mut sanotaan nyt jomman kumman.

  2. Hieno reissu Eevertillä jälleen,. Minulla ei ole mitään tietoa sorkan käytöstä, mutta arvelen sen kuuluneen porolle.

  3. Kiitos mukavasta reissusta teille taas. ja tuohan on kyllä poron jalka ja heti kun katsoin, niin huomasin että tyylikäs kävelykeppihän siinä on :O)

  4. Pitkä on maa ja kesästä mennään kevääseen . Tuo kävelyyn käytetty kapistus voisi olla kuulunut porolle mutta kun minun mielestäni porolla on siellä takana ne takakynnet…hmmm…taitaa Eevertti olla niiden peittona ettei ne näy. Siis poroa veikkaan minäkin. Ja tossutarpeet on jo poistettu kävelykapistuksen päältä. Koirille muuten kai loppu annetaan jos ei keitetä ensin koparakeittoa. ( heh )

  5. Sorkka on hirven jalasta ja kuten Anja uumoili on se koiran opetusväline jäljityksen harjoittelussa. Sorkalla vedetään hajujälki metsään ja sitten rekku etsii merkityn paikan.

    Eevertin koko saattaa hämätä. Eevert on ronskimpi ja isompi kuin useimmat nukkekotinuket.

Vastaa