Syysretki

Eevertin mieli on vienyt jo monta kertaa metsään. Syksyisin on kummallinen halu päästä haistelemaan metsän tuoksuja. Syksyllä ne ovat aivan toisenlaisia kuin kesämetsässä tai keväällä. Jokaisella vuodenajalla on oma ominaistuoksunsa myös luonnossa.

Aamulla Eevert pakkasi eväät reppuunsa ja otti matkaansa kameran sekä korin. Eihän sitä koskaan tiedä mitä kerättävää metsästä löytyy.

Metsäretki suuntautui Salmen kartanon maille. Siellä on hyviä polkuja ja riittävästi koskematonta metsää ihasteltavaksi.

Sieniä tulikin vastaan monenlaisia. Olisikohan tämä syötävä, vai eikä se sittenkään ollut? Monen sienen kohdalla piti oikein pitää tuumaustunti.

Metsäsieni

 

Epävarmoissa tapauksissa Eevert päätti tallettaa sienet vain kuvina kameraansa. Aina voi ihastella värejä ja muotoja vaikka syötäväksi ei valmistaisikaan.

 

Kärpässieni

 

Kauniin punaisen sienen mies sentään tunnisti kärpässieneksi. Ihan tuo oli niinkuin aikanaan kansakoulun lukukirjassa piirrettynä. Mallikas pikkuyksilö.

Värejä Eevert ihasteli hieman joka suuntaa. Keltahaarakas hypähti hienosti esiin syksyiden metsän aluskasvillisuudesta.

 

Keltainen pikkusieni

 

Jotakin sentään tarttui miehen sienikoriinkin. Päivän mittaan se täyttyi mukavasti. Evästauolle päästyä se oli jo pullollaan monenlaista herkkua.

 

Vähä-Parikkaan rannalla

 

Pikkujärven rannalla oli oiva paikka pitää ruokataukoa. Johan sitä mies oli metsässä tarponut monta tuntia. Ei ihme että hieman jo hiukoi…

Kahvi oli valmista ja kuppinsa kanssa kiirehtiessään Eevert vahingossa potkaisi sienikorinkin nurin. Sinne menivät pitkin maita koko mahtava saalis.

 

Mukkelimakkelis-sienet

 

Onneksi eivät ihan pahasti levinneet tai vaurioituneet. Nopsasti vain takaisin koriin ja evästelemään.

 

Eväät

 

Kunnon retkieväät olikin matkassa. Reilua ruisleipää voilla päällystettynä (Jatan herkkuja) ja kahvia. Nuotiomakkaraa hieman lisäksi niin hyvin jaksoi taas jatkaa taivalta.

 

Naavaa?

 

Puhdas ja hyvin voiva metsä, myhäili Eevert tarkastellessaan kasvustoja. Naavaa ja jäkäliä eri muodoissaan oli runsaasti puiden ja kivien pinnoilla. Oikein hyvältä näyttää….

 

Pörriäinen kukassa

 

Vielä oli pikku hyönteisilläkin kiire kerätä viimeiset medet talteen. Kuuleman mukaan yhdellä täydellä massulla kimalainen lentää 40 min. Toivottavasti eivät kovin kauas pesästä lähde medenkeruu matkalle, että jotakin riittää pesänkin tarpeisiin.

Sellainen retkipäivä tänään.

 

10 vastausta artikkeliin ”Syysretki”

  1. Sulla on kyllä ihana tapa päivittää näitä juttujasi Eevertin kanssa. Kuuralehdon Anja on samanlainen… oli hauskaa kun hän kerran vieraili täällä Tampereella Jussinkasken mummua katsomassa ja meikäläiset leikki nukkein kanssa .. ”tää menis sitten näin” , joo, ja tää sanois noin” 😉 …

    Upeat eväät ja sienisaalis miehellä! Inspiroiva blogi sulla, jospa saisin oman miniharrastukseni heräteltyä.

  2. Kiitos kaikille kommenteista. Eevert kulkee mukana ja elää jonkin sortin alteregona matkallamme. Eevertin persoonaan ja tarinoihin taitaa sekoittua monen suvun kokemuksia ja piirteitä. Näillä tänään ja huomenna toiset seikkailut.

  3. Ihana sieniretki teillä taas takana hyvine kuvineen. Mietin, että pitäisikö minunkin laittaa muutama luontokuva blogiini, mutta kun ei ole tuota hyvää linkitystä siihen kuten sulla ja Eevertillä on… :O)

  4. Öööö… onhan sinulla blogissa kuvia. Samalla lailla laitat kuin muutkin kuvat. Vai ymmärsinkö mitä tarkoitit?

Vastaa