Iso-mummun lipasto

Muistojen talon Iso-mummun mattopuu kammariin on ilmaantunut vanha lipasto. Lipasto on vähintään yhtä vanha kuin talokin. Ties minkä kyläpuusepän taidonnäyte. Jossakin lipaston uumenissa on varmasti puusepän nimikirjaimet taltioituna.

Lipastossa oli monet merkittävät asiakirjat ja tavarat visussa tallessa. Niin visussa, että aina ei mummukaan niitä löytänyt jos oikein pian piti esille etsiä.

 

Lipasto paikoillaan
Lipasto paikoillaan

 

Seinälle on päätynyt myös kaikkien kylän lasten ihastelema kukkataulu. Sitä on jokunen lapsenlapsikin haikaillut perinnöksi ja lienee sen saanutkin. Itse alkuperäinen taideteos taisi paljastua lehtikuvaksi, mutta kauniita kukkia taulussa kieltämättä oli. 🙂

 

Pöydän päällä on monenlaista tarvekalua.

 

Lipaston päällys
Lipaston päällys

 

Lipaston päällä on matkamuistoja ja rasioita. Näyttää olevan mummun sydänlääkepullokin valmiina, jos vaikka tarvitsee maton kutomisen ohessa. Maton kutominen on kovaa työtä.

Mummun vanha Raamattukin on jäänyt pöydälle. Onkohan mummu suuntaamassa kirkolle raamattupiiriin?

Lipaston alkuvaiheet
Lipaston alkuvaiheet

 

Lipasto muotoutui pahvinpalasista ja spaatelista. Näytää jokunen siirtokuvakin merkkaamassa puusepän taitavien käsien kaiverruksia.

 

 

6 thoughts on “Iso-mummun lipasto”

  1. Voi tätä huokauksien määrää…eli ei saa sanaa suustaan kun näitä sinun tekemisiäsi katselee…Täydellistä…

    Hauskaa oli kyllä kun nuo meidän kirkon ja kappeleiden rakennukset sattui samaan aikaan… tuo vuodatus vain saa minulle harmaita hiuksia aikaan… En tiedä mitä tekisi sen kanssa. Kun se hukkaillee nykyään kaikki, eikä jaksaisi uuttakaan blogia rakentaa… en edes siellä kovin usein käy kun harmittaa niin… Ja meille syntyi sukuun pikku prinsessa viime torstaina ja työkin vie oman aikansa. Nytkin olen flunssassa ollut… päässä kyllä tapahtuu suunnittelua kunhan vain joku sen toteuttaisi… teillä ei ole sitä ongelmaa… :O)))

  2. Kiitos kaikille kannustavista ajatuksista.
    Jahka joskus opettelen saranointia niin teen uusiksi liikkuvien ovien kanssa 🙂

    Kokonaisuus herättää yllättävän paljon myös omia muistoja Iso-mummun tuvasta ja elämästä. Vielä jotakin olennaista puuttuu, mutta onhan tässä vielä lomaa jäljellä.

Vastaa