Kappelilla

Eevert on viimepäivinä viettänyt aikaansa Kappelilla. On kierrellyt ja kaarrellut rakennuksen vierustoilla. Piirrellyt välillä muistikirjaansa jotakin tärkeän näköisenä ja istunut toisinaan kirkkotarhan penkillä tuumimassa. Onpa useampaan otteeseen ollut myös Suntion kanssa porisemassa. Viittilöinyt sinne tänne ja siinä sitten molemmat ukot nyökytelleet vuoron perään hyväksyvästi.

Kappelin oven yläpuolelle on tuumailun tuloksena nikkaroitu katos. Nyt ei pääse jokainen kesäsade kastelemaan eteisen lattiaa.

 

Kappelin pikkukatos
Kappelin pikkukatos

 

Eihän se suuren suuri ole, mutta ei ole Kappelikaan. Suntio on oikein tyytyväinen pieneen parannustyöhön. Siitäpä innostuneena päättää oitis kutsua iltakirkkoon väkeä. Suntio asettuu paikoilleen ovenpieleen ja hyvä on kyläläisten tulla pieneen iltahetkeen ja räystään vihkijäisiin.

 

Tervetuloa, tervetuloa..
Tervetuloa, tervetuloa..

 

Kukkakauppias näyttää ainakin rientäneen paikalle ajoissa. Kirkkotarhassa on mukava istuskella ja lukea päivän lehti samalla.

 

Kappelin nurkalta katsottuna
Kappelin nurkalta katsottuna

 

Lyhdyn Suntio ripusti myös valaisemaan portaita. On sitten vanhemmankin väen turvallista astella portaat ylös.

 

 

Hymyilevä Suntio
Hymyilevä Suntio

 

Pian jo laulu kajahtaa Kappelissa.

 

Ovenpielus toisessa valossa
Ovenpielus toisessa valossa

 

__________________________________

Katos syntyi pahvinpalasta, munakennosta, tulitikuista ja kolmesta coktail-haarukasta. Lyhty on tyttäreltä saatu joululahja. Täytyy valoa vielä hieman fiksailla fiksummaksi.

 

 

3 thoughts on “Kappelilla”

  1. Olipa mukava piipahtaa iltakirkkoon ja veisata muiden mukana: Oi Herra luoksein jää! Jo ilta on. Ja kadonnut on valo auringon…

  2. Niinpä, pienet jutut ovat tärkeitä :). Ihan syystä suntio on tyytyväinen suloiseen ja käytännölliseen pikkukatokseensa. Kappeli on kaikkinensa todella kaunis.

Vastaa