Keksijä Pellen maisemissa

Aamu valkeni pilvisenä ja ystävällinen Herta-rouva kertoi vuorilla ukkostavan iltapäivällä. Luontoa ja sen ilmiöitä kunnioittavana Eevert päätti kuulostella tuulten tuntumia ja haistella ilmaa ennen maastoon lähtemistä.

Niin siinä kävikin, että vuorille ei ollut asiaa vaikka kuinka olisi ollut monissa maailman tuulissa karaistettu merikarhu. Vuoripolku vaihtui vesiputousretkeksi. Kaukaa Eevert jo näki vesiputouksia ja koska autolla näytti pääsevän lähelle niin sinnehän sitä oli suunnattava.

 

Vesiputouksia
Vesiputouksia

 

Lumisten vuorten edessä näkyi vettä tulevan vauhdilla ja monesta kohdin. Pieni tie vei parkkipaikalle josta lähti vielä pienempi tie putousten lähelle. Sitä tietä ei vain turistien sopinut ajaa. Auto jäi kiltisti parkkipaikalle.

Tien vierusta oli täynnä kaikenlaista tutkimisen arvoista.

 

Kappeli
Kappeli

 

Ensimmäiseksi kirkontakentajaamme kiinnosti vanha kappeli keskellä laiduntavia lehmiä. Talojen, sukujen ja kylien on näillä seuduilla tapana rakentaa kappeli. Niin tämäkin vanha pieni rakennus oli sisältä siisti ja hyvin hoidettu. Suvun kuolleiden jäsenten muistot ja merkinnät olivat alttarilla ja seiniä koristi niin ikonit kuin muutkin pyhät kuvat. Kappelin henkilökohtainen sisustus jäi kunnioitusta tuntevalta mieheltä taltioimatta. Sen sijaan pieni simpukkaenkeli halusi tulla kameran kautta mukaan.

 

Simpukkaenkeli
Simpukkaenkeli

 

Matka jatkui tietä pitkin. Askelluksen keskeytti pian mielenkintoinen nakuttava ääni. Mistä sellainen tuli? Maastossa oli vettä runsaasti. Pieniä puroja tuli alas rinnettä sieltä täältä. Vanhaa, mutta käytössä olevaa rakennusta oli myös rinteellä vaikka ketään ei näkynytkään. Muutama karvakorvainen lehmä vain ihmetteli kulkijoita.

 

Lehmän poikanen
Lehmän poikanen

 

Hetken jutusteltuaan karjan kanssa matka jatkui ja nakuttava ääni voimistui. Mistä se tuli?

Lähellä olevassa purossa oli vesiratas.

 

Vesiratas
Vesiratas

 

Vesiratas pyöri vauhdikkaasti ja sen jatkona oli jonkinlainen rakennelma, jonka varsinainen käyttötarkoitus ei selvinnyt Eevertille. Tuo rakennelma piti nakuttavaa ääntä sillä siinä oli kymmeniä pieniä puuvasaroita jotka löivät alustaansa kukin omalla tavallaan. Rakennelma muistutti käsin veivattavaa soittorasiaa jossa isossa pyörivässä rummussa oli nystyröitä jotka heilauttivat soittorasian kieltä kohdalle osuessaan.

 

Puuvasarat työssään
Puuvasarat työssään

 

Nyt nakutus oli nopeaa. Millaistahan se on sitten kun keväällä vedet virtaavat valtoimenaan alas rinteiltä. Hyvän aikaa eevert tutki ja tarkasteli taidolla rakennettua soitinta.

 

Yläjuoksulta päin
Yläjuoksulta päin

 

Purosta vesi ohjautui kouruun, joka kuljetti sitä eteenpäin. Kultaa ei näkynyt pohjalla – senkin Eevert tarkasti koska hyvinkin se olisi voinut olla jonkinlainen erottelija. Varsinainen tehtävä lienee kuitenkin huvitus.

Matka jatkui jyrkkänä nousuna ja pian mies jo huomasi että leppoisasta sadepäivästä oli sittenkin tulossa hientäyteinen nousupäivä. Tie nousi tasaisesti ja melko jyrkästi koko ajan.

Lopulta oli jätettävä tie ja siirryttävä kulkemaan jokivartta pitkin. Kaikesta näki että nyt oli vähän vettä liikkeellä. Nytkin niin paljon että raavaallakaan miehellä ei ollut asiaa virran ylittämiselle.

 

Koskipaikka
Koskipaikka

 

Jonkun matkaa jokivartta pääsi vielä eteenpäin, mutta ne isot ja matkaan houkuttaneet putouskohdat jöivät saavuttamatta tällä kertaa.

 

Joulukuusimetsässä
Joulukuusimetsässä

 

Suurin putouskohta näkyy kuvan oikeassa yläosassa. Sinne saakka ei jokivierustaa ihan päässyt, koska talven lumien ja jään mukana oli tullut paljon isoja kiviä voimakkaan joen reunustoille ja katkaisi kulun. Komeat olivat näkymät siitäkin minne saakka mies pääsi turvallisesti etenemään.

Eevertin katse haravoi myös muuta maastoa kuin komeita putouksia. Hyvinkin kylän keskustaan sopivia joulukuusia kasvoi rinteellä. Mitenkähän saisi sellaisen kuljetettua kotikylälle. Varmasti riittäsi naapurikunnasta saakka ihastelijoita kun tuollaisen laittaisi juhlakuntoon.

Tietä pitkin Eevert palasi takaisin ja kiinnitti huomiota vielä paikallisen Keksijä-Pellen kotirakennukseen. Huomaatko sinä mihin Eevert havahtui?

 

Voihan vessanovi!
Voihan vessanovi!

 

Talon päädyssä oli nykyaikainen vessa ja ovi avoinna. Vessasta johti kouru talon lantalaan. Eevert jäi kovin miettimään oliko siellä mahdollisesti jokin vesivirtaa käyttävä laite kuljettamassa jätökset siististi lantalan puolelle…Vessasysteemi sijaitsi suurinpiirtein samoissa kohdin kuin useammat vesirattaat sekä aikaisemmin esitetty soitin.

 

 

Näkymä
Näkymä

 

Yhtäkaikki… päivä oli antoisa ja mielenkiintoinen vaikka maastoon ei päässytkään suunnitellulla tavalla. Vähitellen sade saavutti myös Eevertin kulkijan penkiltä ja houkutteli miehen autolla takaisin majapaikkaansa.

 

Vastaa