7.12.

Eevertin talon nurkalla on vanha perunakellari. Ennenvanhaan sellainen toimi jääkaappina ja emännät säilyttelivät siellä juureksia, mehuja ja hilloja sekä muita säilykkeitä joita itse taitavissa käsissään valmistivat. Kesällä siellä oli heinäväelle usein tonkallinen makosaa kotikaljaakin. Pikkulapsilla ei ollut kellariin juuri asiaa, siitä piti talon emäntä visusti huolen. Ei siksi että, siellä olisi jotakin kiellettyä ollut, vaan sen vuoksi että poikasilta tuppasi jäämään kellarin ovi auki. Kesähelteellä lämmin ilma vyöryi sisään voimalla. Silloin kun kesäisin luvalla sai siellä käydä, niin viileä sisäilma tuntui hellivän ihoa, vaikka hieman tunkkaiselta siellä maan sisällä saattoi tuoksuakin nuoren miehen mielestä.

Piilopaikaksi siitä ei siis ollut kaikkien huimien pihaleikkien aikana.

Vanha maakellari
Vanha maakellari

 

Nyt on vanha kellari ollut jo pitkään vähemmällä käytöllä. Kesällä siellä on edelleen tullut säilytetyksi kotikaljaa ja muita virvokejuomia. Mehupullojakin, koska siellä on kieltämättä oikein hyvät oltavat sellaisilla tuotteilla.

Tänään tekee mieli kyllä mustaviinimarjamehua. Naapurin emäntä lahjoitti Eevertille useammankin pullon kesällä. Siellä ne nyt odottivat maakellarissa.

 

Kellarin ovella
Kellarin ovella

 

Eiköhän käydä hakemassa? kyseli Eevert Tenho-koiralta. Tenho vastasi ihailemansa isännän kysymykseen tavanomaisesti – pikkuhäntäänsä villisti heiluttaen ja haukahtaen pari kertaa. Kaksikko otti mukaansa pienen korin, jolla voi tuoda herkut sisälle taloon.

Kellarin ovi narahti auki. Sisällä ei nähnyt juuri mitään sillä valoja siellä ei ollut. Eevert oli varustautunut taskulampulla ja joka valaisi kellaria sopivasti. Valokeila hipoi hyllyjä. Jossain kohden Tenho haukahti ja murisi. Mitäs muristavaa täällä nyt oli? ihmetteli Eevert ja koetti rauhoittaa ilmiselvästi säikähtänyttä koiraansa. Tenho ei lopettanut murinaansa ja jähmettyi paikalleen tuijottaen pimeyteen tiiviisti.

 

Hämärä kellari
Hämärä kellari

 

Eevert nosti lamppuaan kohti Tenhon kiinnostuksen kohdetta. Edessä olevan hyllyn ylälaidassa roikkui musta mytty liikkumattomana. Mytty pelästytti pikkukoiran. Mikä se oikein on? ehti Eevert ihmettelemään ennenkuin katsoi tarkemmin.

 

Lepakko - bat by
Lepakko – Bat by Danny Auers http://www.flickr.com/photos/danja/

 

Kellarin uumenissa oli talvihorrostaan viettämässä lepakko. Monet lepakot siirtyvät lämpimimmille seuduille talvehtimaan, mutta osa jää Suomeenkin horrostelemaan. Aika pelottavan näköisiä ne olivatkin. Tenhon murina ei millään ota laantuakseen vaikka Eevert kertoo, että sitä ei tarviste pelätä. Lepakko nukkuu siinä kaikessa rauhassa.

Lepakot ovat aina hieman kauhistuttaneet ihmisiä. Niitä ei juuri päivänvalossa näe ja yöllä ne suhahtelevat kovaa vauhtia ihan läheltä ja säikyttelevät. Lepakolla on huono näkö mutta hyvä tutka käytössään, siksi ne eivät törmäile ihmisiin tai esteisiin. Lepakot ovat vähän mystisiä ja monesti niihin liitetään jos jonkinlaista tarinaa ja legendaa.

Mehupullot ovat naapurihyllyllä. Hiljaa ja varovasti Eevert poimii ne ja pari hillopurkkia matkaansa. Kaksikko poistuu kellarista ja sulkee oven perässään kiinni.

 

Mehupullot
Mehupullot

 

Sisällä Eevert ottaa esille kirjan joka kertoo lepakoista. Tunnetusti Eevert on luonnon ja eläinten ystävä, siksipä varoikin häiritsemästä lepakkoa perunakellarissa.

Katsos vain – lepakkoa on pidetty itsensä paholaisen aikaansaannoksena. Tarinan mukaan paholainen katseli Jumalan luomistöitä, ihastui pääskyseen ja koetti itsekin tehdä samanlaisen. Tuloksena oli kuitenkin lepakko. Kiukuspäissään se määräsi lepakon lentämään öisin, ettei epäonnistuminen osuisi jokaisen silmiin.

 

Luonnontieteen kirja
Luonnontieteen kirja

 

Jaa-a, niin se taitaa olla inhimillistä, että pyritään peittämään epäonnistumiset, ei ole maailma paljon muuttunut, hymähtää Eevert lukiessan tietoteostaan. Noloahan se sellainen on, mutta juuri niistä epäonnistumisista ainakin ihminen oppii parhaiten.

Joissakin kertomuksissa lepakkoa pidetään Jumalan leppälinnulle langettamana rangaistuksena siitä, että tämä varasti toisten lintujen munia ja hautoi ne omiksi poikasikseen, joista syntyikin kirouksen myötä vaivaisia lintuja, lepakoita.

Mielenkiintoisia legendoja.

Eevert muisteleee monia merimatkojaan. Joskus hän on maailmallakin törmännyt lepakoihin ja niiden merkityksiin. Kerran Espanjassa laivan ollessa ankkuroituna sen ympärillä lenteli yöaikaan lepakoita kiusaksi ja vaaraksi asti. Siitä kun kaupunkilaisille mainittiin päivällä, niin kaikki ilahtuivat ja onnittelivat laivan väkeä. Sielläpäin maailmaa se oli merkittävä hyvän onnen symboli jos lepakot viihtyivät.

Antaa lepakoiden olla rauhassa eikä häiritä niitä enempää, sanoo Eevert Tenholle ja ryhtyy valmistamaan kuumaa mehua kellarista tuodusta mehusta.

 

Mehuhetki
Mehuhetki

 

Mehuhetken ajaksi Eevert sytyttää kynttilän. Huomenna saakin jo sytyttää kaksi kynttilää. Ensimmäinen adventtiviikko on mennyt nopeasti, eikö vain? Kysyy Eevert Tenholta. Tenho vastaa haukahduksella, joka tietenkin tarkoittaa: Kyllä!

 

One thought on “7.12.”

  1. Paljon on vielä näkemättä minullakin…en ole nähnyt elävää lepakkoa enkä kyllä käärmettäkään. Ei sen niin väliäkään. Lepakoista se kai alkoi levitä se sika influessa? ( jos oikein muistan ? ) Suloisia pikku riippujiahan ne muuten on, en minä niitä inhoa.

Vastaa