11.12.

Eevert on ullakolla etsimässä joulutarvikelaatikkoaan. Minne kummaan se on taas joutunut. Ihan varmasti se oli juuri tässä kun viimeksi tuli käytyä ullakolla. No, niinhän se on että moni asia on Eevertin mielestä ollut juuri tässä, mutta löytynyt sitten ajan päästä ihan toisaalta.

Onneksi Eevertillä on hyvin aikaa katsoa sinne toisaallekin, eikä mies ole helposti hermostuvaa sorttia jos vaikka asiat eivät heti loksahda kohdalleen. Se on merimiesaikojen tuomaa elämännäkemystä. Silloin seilatessa maailman merillä moni asia tai suunnitelma kariutui hetkessä kun vaikka säätila muuttui. Ei silloin ollut säätutkia eikä tietokoneita kertomassa, mitä oli tulossa etäämpänä merellä. Luonnon merkkejä tulkittiin ja joskus saattoi sähköttäjä napata jonkin viestin odotettavista muutoksista, mutta harvemmin sellaista tapahtui.

 

Ullakolla on paljon tavaraa
Ullakolla on paljon tavaraa

 

Niinpä aikaa kuluu ullakolla katsellen ja kurkistellen eri paikkoihin. Eevertin huomio kiinnittyy visakoivuiseen rasiaan. Mitähän siellä on? Muistan tämän kulkeneen merillä mukana, toteaa Eevert leveästi hymyillen. Visusti sitä säilytin koijan seinänpuoleisella reunalla patjan alla. Salaisuuksien rasia, niin vain onkin. Arvaankohan sitä edes avata, miettii mies vilkuilleen ympärilleen aivan kuin varmistaen että kukaan ei ole näkemässä.

Rasiassa ei ole lukkoa, joten kovin piilossa eivät salaisuudet ole merimiesaikoinakaan olleet. Eevert pyyhkii suuremmat pölyt päältä pos ja avaa kannen.

 

Sininen huivi ja hiusneula
Sininen huivi ja hiusneula

 

Rasiassa on sininen kaulahuivi. Hetken aikaa sininen huivi väikkyy Eevertin mielessä ennenkuin muistot yhtyvät näkemäänsä kangaskappaleeseen. Olikohan se silloin kun… vai mahdolliseti kuitenkin.. ei, kyllä sen täytyi olla… Monta vaihtoehtoa Eevert punnitsee mielessään. Oli niin tai näin niin tuo sininen kaulahuivi on merkityksellinen. Eevert näyttää oikein onnelliselta sitä katsoessaan. Voimme vain arvata että omistajatar on ollut miehelle rakas.

Huivin päällä on hiusneula. Eevert ottaa neulan käteensä ja pyörittelee sitä. Se ei ole millainen neula tahansa hyvin kaunis ja koristekivin somistettu solki jolla saa paksummatkin hiukset sidottua kauniisti kiinni. Hiusneula kuuluu tuohon samaan muistoon. Tenho-koira katselee Eevertiä päätään kallistellen sinne tänne ikäänkuin kehoitten miestä kertomaan muistonsa. Eevert ei huomaa uteiliasta kaveriaan vaan laittaa huivin ja soljen takaisin rasiaan sekä rasian kaninaloonsa.

Eevert on palaamassa alakertaan kun huomaa oven suussa joulutarvikelaatikkonsa. No kas, siinähän se etsimäni laatikko nyt on. Miten se on tuohon joutunut? Isoäidin kynttilänjalka on varmasti täällä. Eevert penkoo hetken laatikkoa ja poimii siltä mukaansa kolmihaaraisen punaisen kynttilänjalan. Muut koristeet saavat vielä jäädä, mutta tämän haluan laittaa saliin koristamaan jouluajaksi.

 

Punainen kynttilänjalka
Punainen kynttilänjalka

 

Punainen kynttilänjalka on muistorikas sekin ja siitä riittää Tenhollekin kertomista.

Kynttilänjalan on Eevertin isä aikoinaan oman isänsä kanssa veistänyt isoäidille lahjaksi. Siitä pitäen se on koristanut joulukotia Taavitsaisilla. Eevertin oma äiti piti sitä suurena aarteenaan aikanaan. Vanhat asiat ja sukupolvien ketjut yhdistyvät näinkin aina eteenpäin seuraavalle polvelle, selittää Eevert Tenholle.

Kynttilänjalka on pian puhdistettu ja asetettu pöydälle odottamaan illan hämärtymistä. Ullakolta löytytämänsä rasian Eevert puhdistaa myös huolellisesti ja asettaa pöydälle kynttilän jalan viereen.

 

Arvotavarat pöydällä
Arvotavarat pöydällä

 

Illan tullen Eevert sytyttää takkaan tulen ja asettuu takan ääreen istumaan niin että näkee pöydälle. Kynttilät palavat ja ne luovat elävää valoa ja varjoa muistojen rasialle.

 

Iltahetki makeisten kanssa
Iltahetki makeisten kanssa

 

Mitä arvelet Eevertin muistelevan?

 

2 thoughts on “11.12.”

Vastaa