17.12.

Aamuvarhaisesta Eevert on pakannut reppuaan valmiiksi. Tänään lähdetäänkin pikku retkelle, mies sanoo Tenholle ja saa koirasta heti valmiin matkakaverin. Tenho oli ylipäätään aina valmis mihin tahansa. Ja kun reppua pakkaillaan, niin silloin on tiedossa aina jotakin mukavaa.

 

Eväät valmiina
Eväät valmiina

 

Reppuun tulee pakatuksi tulitikkuja ja puukko. Hieman nauloja ja vahvaa narua. Ja mikä parasta Tenhon mielestä. Reppuun sujahtaa myös paketillinen nuotiomakkaraa. Nyt kuulostaa jo taivaalliselta Tenhon mielestä ja hädin tuskin se saa pikkuisen nenänsä pysymään repun ulkopuolella.

 

Reki valmiina
Reki valmiina

 

Lunta on jo jonkin verran joten Eevert valjastaa kelkkansa matkaan. Sen kanssa on helpompi kulkea metsäpolkuja kuin jalan. Joitakin työkaluja tulee mukaan. Tänään tarvitaan sahaa ja kirvestä pienempien työkalujen lisäksi. Kirveen ja sahan Eevert suojaa matkaa varten ettei vain satu vahinkoja. Kirves on juuri teroitettu ja ottaa hyvin kiinni vaikka hieman jäiseen puuhun. Sahan terät ovat pyös tuhoisia jos vaikka matkalla jokin haaveri kävisi. Aina työkalujen kanssa pitää huomioida turvallisuus, selittää Eevert Tenholle. Tapansa mukaan Tenho haukahtaa ymmärtäväisesti vastaan.

 

Suojus
Suojus

 

Vajasta Eevert nostaa vielä viimeiseksi kelkan päälle ison säkillisen jyviä ja siemeniä. Ja sitten matka alkaa.

Reitti on tuttu ja Tenhokin on varsin tietoinen siitä minne se suuntautuu. Tänään tehdään retki Kalamajalle. Siitä onkin aikaa kun siellä on viimeksi käyty.

Matka taittuu joutuisasti. Perillä Eevert sytyttää kaminan. Hormit ovat kylmät ja etupäässä se savuttaa sisälle. Aikansa yritettyään mies siirtyy ulkotöihin ja ajattelee hetken kuluttua yrittää uudelleen pesän sytytystä.

 

Kaukalo
Kaukalo

 

Ulkona on pientä rakennushommaa. Eevert on päättänyt kohentaa metsäneläinten ruokintapaikkaa. Rantapusikosta löytyy sopivia rimoja joista saa rakennettua maasta irti olevan syömäpaikan. Melkoista sahausta ja kirveen kalketta kuuluu pihapiiristä. Hiljaisessa metsässä se kaikuu järven takaa takaisin pienen viiveen kanssa.

Kaukalon valmistuttua mies hakee aikaisemmin kesällä rantaniityltä talteen otetut heinät ja laittaa ne paikoilleen. Viereen toiseen isoon sammioon ilmestyy säkistä auringonkukansiemeniä ja muita jyviä siivekkäiden vieraiden iloksi.

 

Välipalaa tarjolla
Välipalaa tarjolla

 

Nyt taitaisi olla kahvin paikka, tuumii Eevert ja palaa sisälle. Kamina on omia aikojaan hiljaksiin hurahtanut palamaan ja vetää taas ihan entiseen malliin. Tupaan on hieman jo lämpöäkin tullut. On se kamina vaan eri vehje, ihastelee Eevert. Monet kulkijat ovat Porin Matit pelastaneet paleltumisilta ennenaikaan. Ja hyvin ne palvelevat erämaakämpissä edelleen.

 

Syttynyt kamina
Syttynyt kamina

 

Tenho on saapunut Eevertin jalkoihin ja vihjailee syvälle katsovilla silmillään että nyt olisi jo aika ehkä syödä jotakin eikä vain juoda termospullosta kahvia. Sen tarkka nenä aivan kuin vaivihkaa suuntautuu reppua kohden. Hymyillen Eevert ottaa makkarapaketin ja pikku-koira saa osuutensa. Loput makkarat Eevert laittaa tikunnokkaan ja paistaa ne siinä kaminan suuluukussa.

Mikähän siinä on, että aina täällä Kalamajalla kaikki maistuu niin hyvälle?

Kun kaikki työt on tehty palaa parivaljakko jälleen takaisin kotikylään. Eevertillä on hyvä mieli. Metsän asukkaat ovat saaneet oman joulunsa ja ruokaa riittää kaikille pahimman talven yli. Riistanhoitoa on sekin että pitää huolta metsänasukkaista.

 

Ruokavieraat
Ruokavieraat

 

Kaksikon poistuessa pihalta on metsän rajaan tullut jo muutama tarkkakuonoinen mesänasukas. Aivan kuin olisi jo odottanut että lähtisivät matkoihinsa..

4 thoughts on “17.12.”

  1. Eevert kyllä osaa tuon tunnelman luomisen. Samalla kun tekee hyvää toisille, niin osaa myös itse ottaa tilanteesta kaiken irti ja nauttia siit…
    Ja supersuuri Kiitos Eevertille ihanasta joulukortista.

  2. Kiva retki Eevertillä ja Tenholla. Mainiot eväät ja kunnon työkalut mukana. kamina on hieno ja niin aidon oloinen kun on tuli pesässä.

  3. Hui, mites se oli Eevertti lähteny retkelle noin lyhythihasessa paidassa, eikö hän omista kunnon villapuseroa vai onko muuten vaan semmonen lämminverisempi mies?!

  4. Taitaaa olla sukuvika tuo huonosti pukeutuminen. Isoäitini tuppasi kulkemaan kesät talvet paljain jaloin. Kengät olivat varsinainen kauhistus. Tosin taisi olla liikavarpaillakin jotakin tekemistä asian kanssa.
    Joskus aikanaan emäntä lähti ihan kaupunkireissulle maaliskuussa. Lähteissä oli kyllä kengät jalassa, mutta palatessa paljain jaloin. Muuan ystävällinen vahtimestari lähetti kengät sitten postissa takaisin tänne pieneen kylään. Kengät olivat jääneet sukulaistytön häähumussa vihkikappelin penkin alle. Sieltä sitten ne löytyivät pari päivää juhlien jälkeen.

Vastaa