Silloin kun ratkaisua ei löydy

Joskus tulee hetkiä, jolloin olisi aikaa keskittyä askarruksiin, mutta työ vain ei etene.

Sain jo viikkoja sitten kolme pientä kahvipulloa. Tai jotakin sen tapaista niissä on ollut. Jo alkuun olin näkeväni että siinä on selvästi mummonkammarin pönttöuuni.

Pönttö
Pönttö

 Kaksi pulloa jos liittää yhteen, niin siinähän se on. Hieman enemmän muotoiltu kuin muistoissa oleva lämmitin, mutta ei haittaa. Liittäminen tuotti ongelmia. Kokeilin laastarilla laittaa yhteen ja maalasin käteen sattuvalla maalilla. Oli hopeainen akryylimaali. Noooh, mummolla ei ihan kiiltävää hopeauunia ollut ja laastariliitos hyppi silmille. Pönttö oli kolmisen viikkoa silmän alla edistymättä.

Lopulta riivin laastarit pois ja etsiskelin liimaa jolla asian voisi hoitaa. Kiiltävä hopea ei myöskään miellyttänyt joten kaapien kätköistä löytyi myös emalin väristä mallia. Sellainen se oli mummonkin pönttö. Siispä pintaan uusi kerros.

Maalattu
Maalattu

 Ja tässä sitä ollaan oltu taas pari viikkoa. Välillä käynyt työ käsissä, mutta edistynyt se ei ole.

Tänään koitin taas eteenpäin ja otin esille tarvikkeita.

Lahjoitustavaraa
Lahjoitustavaraa

 Joskus sain lahjoituksena laatikollisen kaikkea pientä mukavaa. Saisikohan näistä jotakin uuniin. Aikani pyörittelin käsissä.

No, ei oikein syntynyt. Leikkelin niitä hetken, mutta se siitä. Laitoin palaset pienelle tarjottimelle.

Maitolasit
Maitolasit

 Noh, Eevert sai muutaman arkimaitolasin.

 Ja se pönttö – sitä katselen edelleen. Pitäisikö jo luovuttaa?

One thought on “Silloin kun ratkaisua ei löydy”

  1. Kivat maitolasit tuli. Älä luovuta, vaan jätä suosiolla hautumaan. Joku kaunis päivä se oivallus tulee ja uuni valmistuu.

Vastaa