2.12.

Aamu oli tuskin edes valjennut kun Eevert havahtuu unestaan. Hetken aikaa katselee ympärilleen, mutta todettuaan, että kaikki on hyvin ja Tenho-koirakin nukkuu vielä rauhassa hän päättää jatkaa uniaan. Mies lisää muutaman puun kaminaan, tupa on viilennyt yön aikana. 

Puut palavat kaminassa
Puut palavat kaminassa

 Uneen sekaantuu edellisen illan tapahtumia ja muistoja. Milloin mies seikkilee vuorilla, milloin taas on täydessä vauhdissa erilaisissa seikkailuissa tutuissa tai maahisten ja menninkäisten maailmassa.

Eräässä kohden Eevert tarkkailee unissaan kalamajan tapahtumia. Majassa hääräilee pieni menninkäinen. Se kohentelee tulta pesässä ja valmistaa puuroa kaminan päällä. Puuhaillessaan se huokailee vähän väliä. Menninkäinen taitaa olla aika vanha. Mitä kummaa se tekee kalamajalla? miettii Eevert unissaan. Joka päivä menninkäinen sytyttää tulen kaminaan, keittää puuroa, tarkistaa paikat ja huokailee… aina uudelleen ja uudelleen.

Menninkäinen
Menninkäinen

 Aina puuron syötyään, se seisoo hetken paikoillaan ja katselee ikkunasta ulos. Huokaisee jälleen syvään ja toteaa: Kyllä minua niin väsyttää tämä touhu, mutta ei kai se auta kun ruveta neulomaan. Menninkäinen asettuu penkille ja nostaa korista käsiinsä puikot ja vahvaa lankaa. Pian kuuluu vain huokauksia ja puupuikkojen kalinaa. Menninkäisen käsissä syntyy pitkää ja kapeaa neulosta. Lankakerä pyörähtää lattialla moneen kertaan. Työ jatkuu siihen saakka kunnes on aika laittaa kaminaan tuli ja keittää puuroa… ja ottaa kudin esille…

Eevert heräsi kun Tenho nuolaisi häntä nenänpäästä. Ohhoh! Kylläpä tuli nukuttua tuumi mies ja kiskotteli käsillään oikein antaumuksella.

Kalastusvälineet ojennukseen
Kalastusvälineet ojennukseen

 Kahvit keitettiin ja laiteltiin kalamajaa taas siihen kuntoon että sen voi jättää hetkeksi. Ennen joulua täytyy vielä käydä laittamassa metsäneläinen ruokapaikka kuntoon, mutta siihen on vielä aikaa.

Vähitellen oli aika lähteä kotiin. Eevert pakkasi reppunsa. Viimeisenä hän otti hyllyltä karvareuhkansa ja laittoi kaulaliinan kaulaansa.

IMG_2446
Karvalakki ja kaulaliina

 Jostakin syystä Eevert pysähtyi paikoilleen. Olo oli kummallinen. Mitä tässä tapahtui? Eevert asteli peilin eteen ja katsoi kuvajaistaan. Hämmentynyt mies sieltä näkyi reuhka päässä ja kaulaliina kaulassa.

Mikä ihmeen kaulaliina? Mistä tämä tuli? Kauan hän oli jo kaivannut kaulaliinaa kaulan suojaksi viimaisilla keleillä. Hämärästi aamuyön uni läikkyi mielessä. Älä nyt höpsi vanha mies! Komensi Eevert itseään.

Varmaan joku kukija oli sen jättänyt majalle, eikä mikään menninkäinen… varma mies ei mitenkään voinut olla, sillä uskoihan hän vankasti myös koti- ja saunatonttuun. Miksi siis ei voisi olla kalamajalla omaa hyväntekijää? Oli miten oli, kaulaliina kaulassaan mies ja koira lähtivät kohti kotia.

Kummallinen retki
Kummallinen retki

 Kalamaja jäi taakse miehen astellessa mietteliäänä polkua pitkin. Aika ajoin Tenho-koira kääntyi taaksepäin ja haukahti muutaman kerran.

18 thoughts on “2.12.”

  1. Kiitos, menninkäisen puuro maistui hyvälle, sitä riitti minullekin, söin sitä juuri hetki sitten.

  2. …niin ja menninkäiselle terveisiä…koittaisi nyt välillä levätä. heh. Hauskasti olit liittänyt tekstin.

    1. Näin on! Pitäisi menninkäistenkin höllätä välillä, vaan taitavat olla tehdyt eri aineksista kuin me muut 🙂

  3. Voi, Eevert kun et kääntynyt katsomaan mitä koira haukkui – jäi ihana keijukainen näkemättä!

    1. Tervehdys Anja!
      Tenho juosta vouhottaa metsässä sinne tänne ja haukkuu vaikka vanhaa sientä, niin saattaa joskus mennä hyvä asia ohitse kun ei huomaa tai jättää noteeraamatta asioita.

  4. Olipa kiltti tuo kalamajan menninkäinen. Kutoi majan isännälle kaulaliinan talven viimojen varalle.

    1. Tervehdys Lillis!
      Moni on ollut huolissaan siitä että paitahihasillaan kuljeskelen kesät talvet. Taitaa olla sukuvikaa se kun ei palele. Yksikin esitäti kulki aina paljain jaloin oli sitten keli mikä tahansa. Hanki ei pelottanut eikä sade säikäyttänyt. 🙂

    1. Tervehdys Eija!
      Kiitos huomiostasi. Näin joulunaikaan tekee kovasti mieli tunnelmoida ja uneksia. Kaamoksenaika luo omaa taijanomaisuuttaan ympäristöön. Sitä näkee mitä tahtoo ja tämmöiset vanhat ukot näkevät mielessään monenlaista 🙂

  5. Unet ovat usein todentuntuisia ja todellisuus unen tuntuista. Vaikea Eevertin on tietää, mistä kaulaliina ilmestyi. Näyttää sopivan miehelle mainiosti.

  6. Kylläpäs olikin hauskasti tuo tarina kehitelty. Kyllä sinulla on tuota mielikuvitusta ja taitoa tarinankerrontaan. Mukava tunnelma näissä Eevertin tuohuissa.

    1. Kiitos Tuikku. Pitkillä merimatkoilla taisi olla porukan isoimpana huvina tarinankertominen. Kirjat loppuivat usein kesken ja eihän siinä muu auttanut kuin keksiä loput jutut itse.

    1. Tervehdys Kikka,
      epäilen että siellä Kalamajalla se menninkäinen edelleen touhuaa. Kalamajan ovi on avoinna kaikille kulkijoille, joten hyvähän se on että oma haltija siellä hieman katselee kulkijoiden perään ja pitää heistä huolta.

Vastaa