17.12.

Viikko vielä Jouluun tuumaa Eevert aamulla tutkiessaan seinäkalenteria. Nopeasti päivät kuluvat. Mikäs merkintä täällä on – juuri tälle päivälle kirjoitettuna: Porkkanat.

Kalenteri
Kalenteri

 Eevert raapii korvallistaan. Mitähän porkkanoita tämä oikein tarkoittaa. Vielä on hieman aikaista tehdä joululaatikoita. Millään en nyt muista, harmittelee Eeevert ja ryhtyy kahvin keittoon. Jospa hyvä ja vahva kahvi virkistäisi muistia.

Ja virkistyyhän se. Suurinpiirtein samoihin aikoihin kun naapurin isäntä saapastelee keittiöön. Eläinten talvituokintapaikat laitetaan tänään kuntoon. Takametsissä on vielä sen verran sulaa ja lumetonta maastoa että sinne saa hyvin vietyä ruokalastit kärryillä. 

Miehet hörppäävät vielä personkupit ja lähtevät sitten päivä urakkaan. Ruokailupaikkojen täydentäminen talveksi on pitkä perinne ja jokainen talo siitä vuorollaan pitää huolta.

Tähystyskoppi
Tähystyskoppi

 Ruokintapaikalla on pieni vaja korkeiden jalkojen päällä. Tähystysmaja. Joskus siellä on Eevertkin istuskellut ja kameran kanssa koittanut saada metsän eläimiä taltioiduksi. Joskus on onnistunutkin. Viime kesänä kameraan tarttui karhu. Komea karhu se olikin! Olipa niitä joskus liikkeellä kaksikin kappaletta, mutta eivät osuneet samaan kuvaan. Kyllä se vain jännitti kun metsän kuningas ihan vieressä tallustelee.

Karhu
Karhu

 Miehet suuntaavat ensin naapurin maakellariin. Naapurilla on oikein iso kellari täynnänsä perunoita ja juureksia. Kärryyn lastataan melkoinen kuorma porkkanoita. Siinä on jäniksillä syömistä, naurahtaa Eevert katsellessään tuhansien porkkanoiden kasaa.

Porkkanoilla herkuttelevat myös muut metsän asukit. Erityisesti peurat pitävät niistä, kertoo isäntä asentaessaa tolpan päähän suolakiveä isompien vieraiden tarpeita ajatellen.

P1130028
Talviruokintaa

 

Metsästä palatessa tervehditään vielä naapurin ylämaankarjaa. Kyllä ovatkin märkiä. Eilisen kuivan lumisateen jälkeen on tullut täysi vesikeli. Märkyys ei tuntunut eläimiä haittaavan vaan yhtä ystävällisesti sen tervehtivät kulkijoita kuin ennenkin.

Karjaa
Karjaa

 Reissu saatiin tehtyä hyvissä ajoin. Kotona Eevert vielä ripusteli linnuille talvievästä pihapuuhun sekä täytti lintulaudan makoisilla jyväsillä.

Talipallo
Talipallo

 Vanha ilahduttaja Tönttötiainen lehähti oitis paikalle ja naksutteli nokkaansa kiitokseksi herkuista.

Tönttötiainen
Tönttötiainen

 Ilta tuli ja Eevertiä ramasi kovin. Hän sytytti takkaan tulen, istahti tuoliin sen eteen, otti lehden käteensä ja hetkessä vaipui uneen pehmeässä lämmössä.

Ilta
Ilta

 Emäntäkissa ja pikkukoira Tenho asettuvat miehen jalkojen juureen. Pian ovat unessa nekin. Talossa on hiljaista ja rauhallista.

6 thoughts on “17.12.”

  1. Opin juuri kaksi uutta asiaa, personkuppi ja kuiva lumisade. Minusta lumi on märkää eikä kuivaa, enkä ennen ole personkupistakaan kuullut. Joka päivä oppii jotain uutta 🙂
    Takkatuli on kyllä hyvin rentouttava elementti, tääläkin sellaisen ääreen päästään, mutta vasta jouluaattona.

  2. Onneksi muisti palasi. Villit eläimetkin tarvitsevat näin pimeään ja kylmään aikaan myöskin jonkun joka niistä huolehti ja tuo lisäravintoa. Meillä käy takapihalla jänikset yms. syömässä omenan-, porkkanankuoret yms. salaatintekojämät.

    1. Tervehdys AinoS,
      kovat talvet varsinkin ovat monelle metsänasukille vaikeita aikoja. Onneksi ruokintapaikkoja on lähempänä ja kauempana.

  3. Ohoh, jopas oli reissu Eevertillä! Oikein otsonkin näki!
    Ylämaankarja onkin hauskan näköistä. Rauhakin tapasi viime syksynä muutaman yksilön ylämaan lähetyvillä vieraillessaan. -Kauniita unia Eeverttilään. 🙂

    1. Hei Piikko,
      ystävällistä porukkaa on ylämaan karjan eläimet. Pitkästä tukastaan huolimatta hyvin seurakkisia ja avoimia 🙂

Vastaa