Neljäs Adventti

Se olisi sitten neljäs adventti! hykerteli Eevert jo aamusta ja hieroskeli käsiään yhteen. Siitä Tenho-koirakin tiesi, että nyt on luvassa jotakin tavanomaisesta poikkeavaa.  Mikäs sen mukavampaa. Tenho hyppi ja haukahteli ymmärtäväisesti. 

Joitakin aikoja sitten naapurin isännän kanssa supatellessa hevoshaan tuntumassa he päättivät toteuttaa erään vanhan koko kylää innostaneen hauskuuden. Hevosen rekeä vähän kunnostettiin ja lisäiltiin istuinlautoja. Jalakset harmittavasti olivat vähän lyhyet tässä mallissa, vaan ei se haitanne menoa. Pääasia on että on hauskaa!

Reki
Reki

Reen ohjastaminen oli kunniatehtävä joka uskottiin Suntiolle. Tuolle itseään säästämättömälle hyväntekijälle joka oli vapaaehtoisesti ryhtynyt pienen Kappelin ylläpitäjäksi ja toimintojen hoitajaksi.

Reki
Reki

 Suntiot ovat merkittäviä ihmisiä. Usein he ovat niitä jotka seurakuntalaisen ihan ensimmäiseksi kohtaavat isommissakin kirkoissa. Täällä Kappelissa ei muita vakansseja ollutkaan. Mitä nyt isolta kirkolta aina joku välillä poikkesi tänne peräkylille.

Hevonen
Hevonen

Reki lähti matkaan kylän torilta. Pikkuhiljaa se täyttyi ja kun pääsi Kappelinmäelle saakka niin oli hevosella vetämistä. Iloisia kirkkoon kulkijoita oli reki ja sen läheisyys täynnänäsä. Moni vanhempi muisteli kuinka ennenaikaa kirkonmenojen jälkeen alkoi varsinainen kilpa-ajo kotiin. Se oli menoa se! 

Jorinointia
Jorinointia

Kappelille saavuttiin hyvissä ajoin ja mäellä oli hyvää aikaa jorinointiin. Eevertkin tapasi siellä läheisimmät ystävänsä. Heti lähti juttu luistamaan. 

Lopulta Kappelin kellot kutsuivat väen sisälle. Nuori Lucia neito oli vastaanottamassa tulijoita.

IMG_2891
Tervetuloa

 Pian kaikki olivat sisällä ja kuului kaunissointinen laulu aina alakylälle saakka.   Maa on niin kaunis… esilaulajaksi ryhtyi kaunis nuori Lucia…

 Laulu herkisti monen mielen. Emäntäväki pyyhkäisi silmäkulmiaan ja taisi joku isäntäkin huitaista olemattomia kärpäsiä kasvoiltaan.

Isäntämies
Isäntämies

 

Laulun tauottua Isäntämies luki evankeliumista päivän tekstin:

Matt. 1: 18-24

Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
    Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
    Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
      – Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
      ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel –
      se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

Siinä on miettimistä. Elämässä tapahtuu asioita joihin emme ehkä ole varautuneet tai emme haluaisi kohdata. Silti voimme luottaa siihen että vaikeidenkin hetkien läpikäyminen voi olla merkittävää ja kääntyä hyväksi niin monin tavoin. 

Kuusi
Kuusi

Viimeisen virren tauottua moni jäi vielä hiljaa istumaan paikoilleen aivan kuin taltioidakseen mieleensä sen rauhan ja herkkyyden mitä tänään kohdattiin. 

Vastaa