Kiirastorstain kappelihetki

Hiljaisen viikon torstaina monen tie vie kotikirkkoon iltaehtoolliselle.

Lyhty
Lyhty

Kiirastorstai muodostaa pääsiäisjakson käännekohdan. Tuhkakeskiviikkona alkanut katumusaika päättyy kiirastorstain ehtoollismessuun. Se on tärkeä kohta kristityn elämässä. Kiirastorstain aihe on kertomus Jeesuksen ja hänen opetuslastensa viimeisestä yhteisestä ateriasta ja pyhän ehtoollisen asettamisesta.

Tähän juhlaan Suntio on valmistautunut hyvin. Tänävuonna kiirastorstaita vietettäisiin oikein perinteisin menoin. Tekstiä tutkiessaan Suntio kiinnitti huomiota kohtaan jossa Kristus pesi opetuslastensa jalat. Se oli kunnianosoitus vierasta kohtaan joka oli paivän kulkenut pölyisillä teillä sandaaleissaan.

Jalkojen pesu
Jalkojen pesu

Suntio päätti aloittaa tapahtuman samaan tapaan. Kirkon eteiseen hän oli tuonut penkin ja muut tarvikkeet.

Pian oli moni jalkapari saanut hyvän tuoksuisen kylvyn ja hyvllä mielin kappeliin tulijat odottivat messun alkamista.

Kappelissa oli harras tunnelma ja pian oli koko kirkkoväki kauniin musiikin lumoissa. Kylän nuoret muusikot ovat ottaneet huolehtiakseen kirkkohetken musiikista. Suntion ohjauksessa he olivat valmistautuneet yhteiseen hetkeen. Suntion sydän pampahteli hienoista ylpeyttä tuntien katsellessaan ja kuunnellessaan nuorukaisia.

Ehtoollisen aikana väki liikkui penkiltä alttarille ja jokainen sai leivän ja viinin.

Ehtoollinen muistuttaa meitä siitä ateriasta jonka Jeesus vietti opetuslastensa kesken juuri ennen kuin hänet vangittiin. Se on muistoateria ja siksi erityisesti kiirastorstaina merkityksellinen vaikka joka messussa vietetään ehtoollista kaikkina muinakin pyhinä.

Alttarilla
Alttarilla

Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut.”
 Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne”.  Luuk. 22

Tunnelma kappelilla oli harras ja rauhallinen. Näitä hetkiä tarvitsisi useammin elämässä tuumasi eräs kylän vanharouva niin kovalla kuiskauksella, että taisi koko kirkkoväki huokauksen kuulla.

Iltakirkon jälkeen väki kokoontuu Suntiolaan kirkkokahveille. Tarjolla on kahvia ja voileipiä. Viimeksi näin sankoin joukoin ollaan oltu liikkeellä jouluna.

Markkinaeväs
Leipä

Ilta on jo pitkällä kun kyläläiset viimein lähtevät kotiin. Huomenna on pitkäperjantai ja silloin ei kyläillä eikä muutenkaan pidetä isoa elämää.

Suntio palaa vielä kappelille ja riisuu alttarin paljaaksi sekä levittää mustan harson sen ylle viestimään satunnaisille kulkijoille päivän sanomaa.

Muistokynttilä
Muistokynttilä

Muistokynttilöitä on syttynyt kirkkotarhaan illan mittaan.

 

4 thoughts on “Kiirastorstain kappelihetki”

Vastaa