1.12.

Joulukuu alkaa ja samalla avautuu Eevertin joulukalenterin ensimmäinen luukku.

Joulukalenteri

Kalenterin luukusta avautuu joulukello. Mitä sävelmää se soittaa sinulle tänään? Mitä jouluna olisi kaikkein hauskinta saada?

Eevert odottaa joulua kovasti. Tai taitaa Eevertin mielestä se odottamisen odottaminen olla kaikkein parasta. Valmistella, ihmetellä, ihastella.

Pikkukeittiössä on jo hieman tuoksua ilmassa. Lämpimäisiä on leivottu jo heti aamusta. Pikkukoira Tenhokin on tullut tarkastelemaan miehen puuhia. Eevert näyttää Tenholle luukusta löytämäänsä kuvaa. Tenho haukahtaa vastaukseksi – mitä sitten mahtaakaan vastata. Joka tapauksessa se saa ystävällisen silityksen kiitokseksi Eevertiltä.

Eiköhän mennä jo aamukahville? kysyy Eevert Tenholta. Tenho-koira on aina valmis lähtemään ihan mihin tahansa parhaan ystävänsä Eevertin kanssa.

_______________________________________

Kalenterissa on omia askartelujani ja koko joukko eri nukkekotitaiteilijoiden töitä. Jos tunnistat omasi niin jätä viesti kommenttikenttään 🙂

Isänpäivänä 2017

Tänä viikonloppuna vietetään isänpäivää ja se toki näkyy Eeverttilässäkin, vaikka Eevert ei isä itse olekkaan.

Isejä ja isoisejä Eevert voi kohdata enää muistoissa. Aika on jättänyt jo monista merkittävästä suvun tai elämän miehistä. Muistoja löytyy sen sijaan mielestä paljon ja uusia tai unohtuneita hän kohtaa selatessaan vanhaa valokuvakansiota.

Albumin aarteita

Sen kanssa on hyvä istahtaa aloilleen ja rauhassa selailla sivuja. Joidenkin sivujen reunat ovat jo käpristyneet ja kuvat haalistuneet. Silti niin mielenkiintoisia kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Kansiossa on kuvia Eevertin oman elämän ja suvun historian varrelta. Osa kuvista on niin vanhoja, että Eevertin oma muisti ei riitä kertomaan ketä kaikkia kuvassa edes on.

Anttilan pihassa
Anttilan pihassa

Eräässä kuvassa on talonväki tullut pihamaalle parhaimpiinsa pukeutuneena. Talon lapset – neljä komeaa poikaa – on puettu oikein merimiesvaatteisiin. Kuvaan on päässeet niin talolliset, kuin talossa työskentelevätkin ihmiset. Mistä tapahtumasta on kyse, siihen eivät Eevertin tiedot yllä. Kylälle on joka tapauksessa tullut valokuvaaja ihan kaupungista saakka ja hänen taitojaan on ansiokaasti käytetty. Kuvan takana on isoäidin kauniilla käsialalla taltioitu vuosiluku 1920. Talon miesväki on laittanut oikein pikkutakin päälle.

Niinpä niin, tuumailee Eevert. Tuota kotitaloa ei enää ole olemassa. Monet kesät siellä tuli kuistilla istuttua ja ratkottua ristisanoja sanomalehdestä.

Saimi ja Kustaa
Saimi ja Kustaa

Samassa valokuvakansiossa on myös muita kuvia. Vanha hääkuva. Siinä komeilevat Saimi ja Kustaa. Samainen isäntäpari löytyy pihakuvasta ja lapsetkin ovat tässä välissä syntyneet. Niin ne vuodet vierivät. Vaan, komea pari on kuvassa.

Valokuvia katsellessa vierähtää tovi jos toinenkin. Mielessään Eevert kertaa suvun miesten asioita ja kohtaloita. Paljon niihin tarinoihin kätkeytyykin. Vähitellen valokuviin uppoutunut mies huomaa olevansa nälkäinen.

Mitäs sitten muuta kuin keittiötä kohden.

Keittiössä

Aamulla paistetut mustikkapiirakat ovat vielä lämpimiä. Pian Eevert huomaa että ne maistuvat maidon kanssa niin mainioilta, että taitaa ruuan laittaminen jäädä myöhäisempään aikaan.

Vaan haittaako tuo mitään? Paitsi, että pullat saavat aikaan oikein mukavan ramasevan olon. Jos ihan hetkeksi heittäytyisi huitsalleen hetekalle, tuumii Eevert ja lähtee kohti makuukamariaan.

Sänkykamari
Sänkykamari

Eevertin silmä osuu makuukamarin seinällä olevaan vanhaan valokuvaan. Taitaa olla samoita ajoilta kuin aikaisemmin tutkimansa kuvat. Eevert ottaa kuvan seinältä ja katsoo sitä.

Kuvassa on Eevertin elämässä hyvin merkittävä mies. Kasvatti-isäksi voisi kutsua tuota pientä poikaa, josta aikanaan varttui mies josta tuli Eevertille niin tärkeä.

Georg Kalervo
Georg Kalervo

Jaa-a, jos oikein tarkasti katsoo, niin ei taida olla tämä tomera mies kovin ilahtunut kaiken maailman valokuvaajista ja tälläytymisestä kuvaa varten 🙂 Kukankin ovat vielä tuupanneet käteen. Kuvan kanssa Eevertillä on oikein hauskaa.

Kyllä ne vain ovat miehet tärkeitä, niin pienten poikien kuin tyttöjenkin elämässä.

Kiitollisena kaikille isille, isoisille, esi-isille, kasvatti-isille sekä kaikille niille miehille, jotka ottavat isän ja miehen roolin silloin kun sellainen muuten puuttuu, Eevert laskeutuu päiväunilleen.

Hyvää isänpäivää kaikille miehille!

Rauhaisaa pyhäinpäivää

Tänään vietetään Pyhäinpäivää. Silloin sytytellään kynttilöitä ja muistellaan kuolleita rakkaita.

Eevert on ajatuksissaan palannut omien kuolleiden läheistensä luo. Hänellä on ollut tapana ottaa esille vanhoja valokuvakansioita, katsella niitä ja kerrata muistoja. Ikävä on monesti seuralaisena, mutta siitä huolimatta mies tuntee saavansa lohdutusta ja tuntee syvää kiitollisuutta edesmenneiden läheisten kautta.

Albumi
Valokuva-albumi vuosien takaa

Suru jättää meihin aina jälkensä, Eevert tuumii.

Ne jäljet ovat erilaisia, mutta jokaisessa ne silti ovat silti olemassa. Koettu ja eletty elämä muokkaa sellaiseksi kuin nyt on. Kuoleman kohdatessa kohtaa aina myös oman kuolevaisuutensa, miettii Eevert. Se kai siitä tekee vielä omalta osaltaa kipeän koettavan. Sitä voi tuntea itsensä rikkirevityksi, vähän niinkuin tämä vanha kuva tässä albumissa. Jotakin merkittävää on yhtäkkiä pois elämästä. Kestää aikansa ennenkuin se taas on jotakin kokonaisempaa.

Vanha valokuva
Vanha valokuva

Kristityille usko antaa toivoa, että tapaamme menettämämme rakkaat Jumalan luona. Kuoleman kohdatessa meille jää suru. Se voi ilmetä monin tavoin. Joskus se on mielentila, jonka voi tunnistaa. Usein se ilmaantuu muussa muodossa. Yleisenä huonona olona, kivun kokemuksian – ehkä tuskaisuutena tai kärttyisyytenä tai vaikkapa jatkuvana touhuamisena.

Surulla on monta muotoa. Kaikki muodot ovat oikeita.

Kynttilät läheisille

Eevert huomasi aikanaan kuinka surun kohtaaminen sai hänet vetäytymään itseensä ja miettimään aina uudelleen elämän arvoja ja tärkeitä asioita. Pitkän elämän aikana surua on joutunut kohtaamaan monesti. Aina niistä on kuitenkin selvitty. Jos ei yksin niin hyvän kaverin kanssa yhdessä. Surussa on paljon jakamista. Silloin se on kevyempää kaikilla tavoilla. Eevertin mieleen nousee ihmisiä joiden kanssa on vaikeat ajat ylitetty. Kiitollisuuden tunne valtaa mielen.

Kynttilä

Surua tuottaa läheisten kuoleman lisäksi myös se mitä voimme uutisista lukea tai kavereilta kuulla. Elämässä tapahtuu paljon asioita jotka tuovat kärsimystä ja kuolemaa toisiin perheisiin. Sellaiset tapahtumat vaikuttavat jokaiseen. Viimeaikojen uutisoinnit ovat huolettaneet Eevertiäkin. Niin paljon ikäviä uutisia ja ihmiskohtaloita. Murheelliseksi vetää, toteaa mies.

Menetys tuntuu suruna ihmisessa, vaikka emme tuntisi vainajaa tai väkivaltaan menehtynyttä ihmistä. Se kertoo empatiakyvystä, jonka avulla osaamme asettua toisen asemaan.

Kirkkotarhassa

Eevert suuntaa tapansa mukaan Pyhäinpäivänä Kappelin kirkkotarhaan. Hän sytyttää omien läheistensä haudoille kynttilän. Hautausmaalla on varattuna paikka myös muualle haudattujen kynttilöille tai sellaista muistamista varten jota muuten kantaa kuormana.

Muualle haudattujen muistolle
Muualle haudattujen muistolle

Eevert päättää että tänä Pyhäinpäivänä sytyttää muistokynttilän rohkaisijaksi ja toivon antajaksi siinä surussa jota Sinä tänään itsessäsi kannat. Surulla on aikansa ja suru lähtee vain suremalla.

Kohtaa rohkeasti tunteesi ja anna itsesi vaikuttua siitä.

Täällä voit sytyttää oman kynttiläsi tänään: http://www.sytytäkynttilä.fi

Illan himmetessä

 

Rauhaisaa ja levollista Pyhäinpäivää!

Tontun ovi / elfsdoor

Suuresta Snadista tuli hankintojen mukana myös valmis ovi.

Se pääsi ensimmäiseksi työn alle. Hieman mietin, että onko se liian pramea tarkoitukseensa, mutta hyväksyin sen lopulta sellaisenaan.

Oviaihio

Alkuun väriä pintaan. Käytössä oli akvarellivärit.

Maalaushommia

Periaatteessa aihio oli helppo maalattava pintoineen ja muotoineen, mutta vakaata kättä se olisi ehdottomasti tarvinnut. Sain korjata moneen kertaan kaikki pinnat.

Värit

Väreiksi päätyivät lopulta vihreä, punainen ja valkoinen. Komea paraatiovihan siitä valmistuu.

Joulukranssi

Jouluinen kranssi pääsi koristamaan ovea. Oven nuppi syntyi napista ja pienestä lasihelmestä.

Rappukäytävä

Kotimme on siitä hieman erikoinen että huoneiston sisällä on rappukäytävä, jota käytämme siis vain me. Tai niin olemme kuvitelleet 😀

Rappuun on näämmä muuttamassa nyt uusia asukkaista.

Etuovi

Pientä etualaa syntyi harmaasta kukkahiekasta ja viime kesänä Alppiretkeltä Kaunertalista tuodusta liuskekivestä. Tuoli ja syksyinen sato sekä ovikranssi ovat myös edellisen postauksen hankintoja.

Valaistu ovi

Hieman valaistusta vielä, niin on tunnelmallisemman oloista. Erilaisia valaistuksia olen sinne kokeillut. Rapussa ei ole sähköä, joten patteriviritelmillä mennään.

Olen tontunovia nähnyt aikaisemminkin ja ihastellut niitä. En ole vain keksinyt, että minulla voisi sellainen olla.

Suuri Snadi 2017

Syksy on edennyt niin pitkälle, että nyt jo perinteinen Suuri Snadi tapahtuma tai messut ovat käsillä.

Juliste

Heti ensimmäisenä päivänä piti päästä paikalle ihan aamusta. Samaa oli ajatellut muutama sata muutakin. Auton pysäköinti oli haasteellinen tehtävä.

Otahalli

Iso halli oli täynnä tapahtumaa. Pienoisrautatietä, miniatyyrejä, työvälineitä, näyttelyitä jne.

Suomi100

Huikean hienosti oli esillä myös Suomi100 teemaisia asioita.

Saunapäivä

Saman nukketaiteilijan sauna-asetelmaa katsellessa halusi itsekin pujahtaa sekaan.

Lapasia ei ollut matkassa eikä mopoakaan, silti mukaan tarttui kaikenlaista hyödyllistä.

Ovi

Tästä ovesta tulee oma projektinsa vielä tämän syksyn aikana. Ovia ja ikkunoita oli tarjolla Suomen Minimaailman tiskillä.

Evästä

Happy Little Muffin tarjosi matkaan suolistettua kalaa, konvehteja ja pellillisen korvapuusteja.

Nukkekoti Sonaatti

Nukkekoti Sonaatin Katilta tuli mukaan misteli, ovikranssi ja vielä yllätykseksi hilloa sekä valloittava kurpitsa.

Paalit

Kävi nyt sitten niin, että Katin pöydältä lähtivät myös somisteet uuteen paikkaan 😀

Tuoli

Jo perinteiseen tapaan olen vieraillut myös Christian Lundqvistin pöydässä. Tällä kertaa mukaan tuli yksi tuoli.

Säkki

Syysvihannessäkki on tullut myös kotiin. Mutta. Vaikka kuinka koitin olla tarkkana, niin eipä ole tämän taiteilijan nimi tallessa.

Saa vinkata!

Päivittäistavaroita

Leea Lehelmältä tuli vielä lopuksi hankittua muutamia päivittäistavaroita entisten lisäksi.

Oli hyvä päivä.

 

 

Pöytäliinan vaihto

Eevert on viettänyt hiljaiseloa talossaan. Pientä puuhastelua, mutta aika pientä vain.

Tänään mies sai sen verran aikaiseksi, että vaihtoi salin pöytään viimein pöytäliinan. Oli se jo aikakin, taisi olla koko kesän sama liina paikoillaan.

Asettelua

Tehtävään pääsi hieman paksumpi servetti. Vedellä ja sokerilla paikoilleen ja kuivumaan.

Kokeilua

Ei saanut liina rauhassa asettua, kun Eevert oli jo koneineen kokeilemassa pöytää.

Hiljaksiin liina kuivui ja nyt voi jo ottaa vaikka erän Monopolia 🙂

Pöytä

Kukka, Monopoli ja tuolit eivät ole omaa tuotantoa. Taitavien nukkekotitaiteilijoiden käden tuotteita, joita muuten saa taas ensiviikolla SuuriSnadissa

 

 

 

Katto vol 2 vai olisiko se jo 3?

Navetan katto on tuottanut hieman pähkinöitä purtavaksi. Monenlaista materiaalia siihen on mietitty ja pariin kertaan jo kokeiltukin sen laittamista. Tänään se päätyi taas uuteen kuosiin.

Maalausta

Aikaisemmin laittamani vesihiomapaperi ei asettunut mitenkään silmään sopivaksi. Liimajäämiä ei saanut pois ja liimaus jäi muutenkin epätasaiseksi.

Tänään katto sai harmaan sävyn.

Puitteet

Samaa harmaata päätyi kehikkoon. Muoviset osat tuntuvat haittaavan tässä työssä yllättävän paljon.

Parvi

Pohjan liimauset irtosivat, joten on aika suoristaa talo ja pistää liimaukset uusiksi. Ehkä pitää ottaa esille kovemmat aineet kuin puuliima 😀

Pääty

Parven päätyyn pitäis kehitellä ovi ja luiska minkä avulla on helppo tuoda eläimille heinää varastoon. Ja mitä kaikkea siitä nyt sitten kulkeekaan parvelle.

 

Navetalla tapahtuu

Sunnuntaipäivän puuhiin kuului hommahuoneen siistiminen kesän jäljeltä. Yhtä jos toista asiaa oli siellä tehty ja kaikki tekemisen jäänteet jääneet korjaamatta.

Hommahuone

Ja kun se oli saatu laitettua niin mikäpä sen mukavampaa kuin aloittaa sotkeminen uudelleen 😀

Navetta on ollut seiniltään kovin steriilin ja puhtoisen oloinen. Hieman laittelin seiniin ja lattiaan käytön jälkiä.

Lätti ja parsi

Ämpäri näyttää kovin isolta karsinan aidan vierellä. Todellisuudessa se ei ihan noin suuri ole.

Lehmät

Lehmien parretkin saivat hieman lisää sävyä.

Sontaluukku

Asianmukainen sontaluukkukin sai kiinnityksen seinään. Vielä kun saa vähän yhtä asianmukaista tavaraa sinne työnnettäväksi niin olisi hyvä.

Vasikka ja porsaat

Karsinapuolella ei tapahtunut muuta kuin lisää sävyjä.

Karjakeittiö ja maitohuone tulee seuraavaksi tarkempaan käsittelyyn.

Maito tarvitsee jäähdytystilan ja muistojen navetassa se on ollut betoninen allas jossa oli aina käsittämättömän kylmää vettä ja usein jääpalasia. Muistiini ei ole jäänyt mitään muistijälkeä siitä miten ja mistä sitä jäätä ilmestyi kesällä.

Vanhastaan on purujen seassa tai maakellareiden suojissa säilytetty talvella sahattuja jäitä.

Maitohuone

Allas on pahvia jonka päällystin saumauslaastilla ja laitoin pintaan harmaata maalia. Katsotaan minkälainen viritys tästä vielä tulee 🙂

Siistissä hommahuoneessa on Siipankin mukava puuhata.

3D kynä

Tavoitteena tehdä ruusu.

Ruusun kokoamista

Hiljalleen jokainen osa löysi paikkansa kokonaisuuteen.

Merikapteenin talon lokikirja