Kaikki kirjoittajan Mare artikkelit

Taavitsaisen talon rakennusmestarina häärii reilu viisikymppinen leidi Helsingistä. Nukkekodin rakentaminen on vanha haave. Nyt se on päässyt hienosti alkuun ja sorminäppäryyttä harjoitellaan ihan urakalla.

16.12.

Eevert herää aamulla ja suunnittelee päivän kulkua vielä lähes unissaan. Ajatuksissa on ollut käydä metsäretkellä ja tarkistaa eläinten talviruokintapaikat.

Nukkuva Eevert

Tuumasta toimeen. Pian Eevert on laittanut eväät valmiiksi ja kahvin termospulloon. Kaikki on valmista. Ei muuta kuin menoksi! Eevert sanoo Tenho-koiralle joka heiluttaa villisti häntäänsä.

Eväät kunnossa
Kunnon eväät

Eväsleivät ja termospullo vilahtavat reppuun ja saattaa paketti nuotiomakkaraakin löytyä matkaan. Retkellä kuluu hyvin päiväsaika. Eläinten ruokintapaikan kunnostuksen jälkeen on mukava istahtaa kaverin kanssa nuotiolle haistelemaan talvi-ilmaa ja nauttimaan ansaitut kahvit. Mikä voisikaan olla rentouttavampaa kaiken joulutohinan keskellä kuin vetäytyä luontoon ja rauhaan nauttimaan siitä mitä meille on annettu.

Omaan pihaan on pistetty jo kauralyhteitä ja talipalloja. Lyhteissä onkin ollut vilskettä alusta alkaen.

Tönttö ja kauralyhde
Tönttö ja kauralyhde

Ulos päästyä pihalyhteen päälle ilmaantuu nopeasti monivuotinen ystävä – Tönttö-tiainen. Iloissaan se visertää maailman kauneimman viserryksensä kiitokseksi makoisista antimista. Töntön kanssa kuluu muutama hetki kuulumisia vaihtaessa. Lopulta Eevert malttaa jättää pihan, sillä vielä on monta muuta ruokintapaikkaa hoidettavana tälle päivälle. Ne ovatkin hieman kauempana Kalamajan maastoissa.

Kalamajan lähimetsään Eevert on valmistanut  talviruokintapaikan, jonka huoltamisen aika on nyt koittanut.

Talviruokintapaikka

Pian kaksikkomme löytää paikan. Pienen vajan suojassa on sopivaa apetta metsän eläimille. On kauraa ja porkkanoita, suolakiviä ja siemeniä pienemmille vieraille.

Näyttää  metsän eläimet jo aavistaneen ruokinnan alkamisen.

Peura

Pian on kaikki kunnossa. Eevert ja tenho siirtyvät Kalamajan maille evästelemään. Vihdoinkin asiaan, tuumii Tenho ja aloittaa villin tanssin Eevertin repun ympärillä. Sen mielestä retkellä parasta ovat eväät. No, niin Eevertinkin mielestä on.

Nuotio palaa ja Eevert voi hetken nautiskella maisemista ja erämaan rauhasta. Niin hiljaista on talvella kun lumi peittää maan. Lumi vaimentaa loputkin äänet ja antaa suotuisan pohjan luonnon omalle kauneudelle. Hyvä päivä on käsillä, nauttikaamme siitä.

Nuotiolla
Nuotiolla

Makkara paistuu hiljalleen nuotion loimussa. Eväät maistuvat mainioilta. Tätä retkeä on hyvä muistella myöhemmin.

3. Adventti

Tänään Eevert sytyttää adventti-kynttelikköönsä jo kolmannen kynttilän. Kolmas kynttilä edustaa joulurauhaa. Joulu on jo niin lähellä, että ihmisen on hyvä keskittyä vastaanottamaan luvattua kuningasta.

Kolmas adventti
Kolmas adventti

Niin, millaista sen rauhoittumisen ja keskittymisen sitten tulisi olla, mietiskelee Eevert.

Niin moni tuntuu vain kiihdyttävän tahtia joulun lähestyessä. Joulun valmisteluun uhrataan aikaa ja samalla vuoden päätyminen tuo monelle niin paljon tekemistä ja kiirettä. Mistä silloin sen rauhan voi löytää? Niin, eihän kaikilla toki ole mahdollista valita ajankäyttöään niinkuin tämmöisillä vaari-ikäisillä huru-ukoilla. Ei sitä aikanaan merilläkään töistä säästelty silloin kun oli niitä tehtävä. Silloin oli hetkensä ja rauhansa osattava ottaa joskus muuten kuin kelloon katsomalla. Oppia elämän varrella sekin, tärkeää oppia onkin ollut.

Eevert lähtee aamukahvinsa ja mietiskelyjensä jälkeen Kappelille. Siellä hänen hyvä ystävänsä Suntio on jo valmistelemassa kolmannen adventin viettoa.

”Kolmantena adventtina seurakunta kohtaa Johannes Kastajan, joka kehottaa valmistamaan tietä saapuvalle kuninkaalle. Voisi sanoa, että kolmas adventti on sydänten raivaamisen pyhä. Tärkein tapa valmistautua kristikunnan tulevaan juhlaan on olennaiseen keskittyminen.” Eevert kuuntelee tarkkaan Suntion jutustelua samalla kun valmistelee kirkkohetkeä. Suntio on viisas mies ja paljon pohtinut elämän kulkua ja sen kokonaisuutta.

Olennaiseen keskittyminen? Eevert istahtaa Kappelin penkille ja vaipuu mietteisiinsä. Mikä on olennaista? Mikä on tärkeää taääs ja nyt?

Kirkkotarha

Poistuessaan Eevert käy vielä sytyttämässä rakkaiden haudoille kynttilät.

14.12.

Aamusta Eevert on jo liikkeellä. On vielä pimeää kun Eevert kaupoille.

Valoja sentään on jo ikkunoissa ja pientä liikettäkin talojen kulmilla. Jossakin haukkuu koira ja ilmoittaa kulkijan tulevan raittia pitkin. Kaikenlaista on taas kertynyt ostoslistalle. Siispä matkaan.

Kauppamatkalle

Pian Eevert saapuu kylälle. Kauppias availee juuri oviaan ja Eevert pääseekin päivän ensimmäisenä asiakkaana pakkasesta sisälle. Tällä kertaa Eevert ottaakin oikein kärryn matkaansa ja kokoaa siihen kaikkea tarpeellista.

Leivontapäiväkös se tänään on  – kysäisi kauppias kun Eevert viimein oli päässyt kassalle asti. Onpa hyvinkin, vastasi Eevert ja toivotti kauppiaan tervetulleeksi iltakahville kun päivä olisi täynnä.

Ostokset

Kotimatkalla sininen hämy oli jo taakse jäänyttä tunnelmaa ja päivä oli valjennut. Kotona Eevert nosteli ostoksensa kassista ja asetteli niitä tarkasti käyttöjärjestykseen. Kahvien jälkeen oli aika ryhtyä puuhaan. Keittiön levinuunia oli lämmitetty jo aamuvarhaisesta.

Leivontaa
Leivontapäivän tarpeet

Taikina syntyi tuossa tuokiossa osaavissa käsissä. Ja iso taikina tulikin, oikein Porvoon mitalla – vai miten sitä sanotaan? Kun kerran leivotaan, niin sitten leivotaan kunnolla. Eikä aikaa kulunut kauaa kun ensimmäiset huumaavat tuoksut olivat keittiössä leijailemassa. Päivän aikana paistui Rovaniemen-Maijan ohjeen mukaisesti karjalanpiirakoita oikein satamäärin. Niinpä pelti toisensa jälkeen käy vanhan uunin uumenissa. Monta peltiä mahtuukin uunin arinalle kerrrallaan.

Tulossa
Paistumaan menossa

Piirakoita pitää aina tehdä runsaasti, koska katoavat herkästi niin Eevertin kuin satunnaisten kulkijoidenkin suuhun. Nytkin mennyt maistellessa pellillinen keittiöpuuhastelujen lomassa. Kuin huomaamatta. Onneksi uunin kätköistä paljastuu aina vai uusia herkkupeltejä.

Valmis paistos
Valmis paistos

Kummasti kylän väki osaa aina tehdä Taavitsaisen taloon asiaa kun on leivontapäivä menossa 😉 Niinpä hän varmemmaksi vakuudeksi kattaa useammalle vieraalle keittiön pöydän nurkalle makujaisia. Ja onhan se kauppias-ystäväkin tulossa kahvistelemaan kunhan kaupaltaan joutaa.

Valmista on
Valmista on, käykääpä pöytään!

Ja tyytyväinen Eevert on niin taitoihinsa kuin vieraisiinsakin. Mukava on hetki istahtaa ja kuulla kuulumisia.

13.12.

Tänään vietetään Lucianpäivää.

Joka vuosi valitaan Lucia-neito. Lucia on hyväntahdon lähettiläs.

Katsotaanpas Tenho, kuka on tänä vuonna tehtävää toimittamassa, sanoo Eevert availlessaan aamun lehteä. Pian kaivattu uutinen löytyykin. Niin kaunis on Lucia-neito ja veikeä tonttukulkue tuo hymyn huulille. Eevert uppoutuu uutiseen ja samalla ajatukset kulkeutuvat jonnekin ihan omille teilleen

Siinä melkein jäähtyvät niin kahvi kuin karjalanpiirakkakin.

Aamukahvit
Aamukahvit

Eevertin kotona ei niinkään ole Luciaa juhlittu, mutta samaan aikaan on usein kylällä ollut valontuojien kulkue, joka on koostunut lapsista ja sitä on ollut johdattamassa nuori nainen.

Lucia-neidon esikuva on rantautunut Ruotsista. Pappiloissa ja kartanoissa talon neidot esiintyivät jo 1700-luvulla kahvia ja vehnäsiä tarjoilevina jouluilon lähettiläinä. Lucia-neidon alkuperä lienee peräisin saksalaisista adventtinäytelmistä, joiden enkeli- tai kristuslapsihahmoinen lahjojenjakaja samaistui jossain vaiheessa Lucia-pyhimykseen, legendojen mukaan sokaistuun tai poltettuun kristittyyn neitoon. Niin, ei ole kaikki kertomukset ja legendat Pyhästä Luciasta kovin kauniita, tuhahtelee Eevert.

Eevert lukee keskittyneesti artikkelia Luciasta. Taitaa se olla niin, että ainakin pullaa täytyy tänään leipoa, sillä nisuja on perinteisesti jaettu aamulla siellä missä juhlaa erityisesti vietetään.

Leipomispuuhissa
Leipomispuuhissa

Pian onkin Eevertin keittiö taas mullinmallin ja leipomistarpeet esillä. Eevert tekeekin oikein kunnon taikinan ja siitä riittää leivottavaksi pulla jos toinenkin. Huumaava tuoksu leviää taloon. Taitaa jokunen tuore leivonnainen hupsahtaa ruoan korvikkeeksi Eevertin suuhun raikkaan maidon kanssa.

Lussepullaa ja pipareita
Lussepullaa ja pipareita

Illalla on kylällä tapahtumaa. Valonkulkue liikkuu tänäkin vuonna ja kyläläiset ovat rakentaneet kynttilälyhtyjä lumesta ja jäästä teidenvarsille. Illalla ne sytytetään sitä mukaa kun kulkue siirtyy eteenpäin.Ilta on kirkas ja kaunis, taivas syvän sininen ja tähdet loistavat taivaalla. Kauaa ei tarvinnut odottaa kun kulkue lähestyi ja lyhtyä kantanut neito saapuu etunenässä.

Valontuoja-neito
Valontuoja-neito

Eevert on tien vierellä oman pullakorinsa kanssa ja jakaa kaikille oman pikku pullan. Eevertin pullista kaikki pitävät, sillä se on leivottu perinteitä kunnioittaen ja hyvistä aineksista Eevertin äidin ja isoäidin ohjein. Jokaisen pullan mukana Eevert toivottaa oikein hyvää Lucian-päivää.

Pikkupullat
Pikkupullat

Kulkueen päätteeksi kokoonntutaan kylätorille. Tunnelma on herkkä ja koskettava jo pelkästä odotuksen jännittävyydestä saattaa monen osallistujan silmäkulmaan vierähtää pieni kirkas kyynel.

Lumilyhtyjä
Lumilyhtyjä

Viimein Suntio soittaa yhteisen juhlan kunniaksi Kappelin kelloja ja kulkueesta kajahtaa kaunis laulu.

12.12.

Joulun lintu, juhlan lintu – tuo ilo tullessas, suojaa meitä taijallas.

Kauralyhde ja Tönttö

Ennenvanhaan ajateltiin että niin hyvä, lämmin ja hellä joulumieli syntyy taloon kun pidetään pahat asiat ja huonot enteet poissa. Joululintu, usein kyyhkynen ripustettiin huoneeseen juuri tähän tehtävään. Taidokkaasta kyyhkysestä muokkaantui aikojen kuluessa erilaisia versioita. Lapsuudestaan Eevert muistaa lentävän vekkisiipi linnun, jonka äiti aina kiinnitti ruokapöydän yläpuolella roikkuvaan lampuun. Siinä se lenteli jouluajan – niin kauan kuin Eevert vain jaksoi muistaa.

Vanhaa joululintua ei enää löydy, mutta aina voi valmistaa uuden hyvän joulun hengen luojan, tuumii Eevert ja ryhtyy miettimään itse toteutusta.

Eevertin merimiehen kourat ovat välillä hyvinkin näppärät, sen ovat monet lukijatkin huomanneet. Vanhojen koristeiden seasta ei tuttua joululintua löytynyt, joten on ryhdyttävä tuumasta toimeen. Se väli on monesti hurjan pitkä ja tänäänkin siihen kului ainakin pannullinen hyvää vahvaa kahvia. Kansa sanoo, että hiljaa hyvä tulee ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Eevertillä aikaa riittää, joten eipä hätää. Tuumaustuntien jälkeen kaikki on kirkkaasti Eevertin mielessä, työvaiheittain 😉

Sinä voit yhdessä Eevertin kanssa viettää mukavan askarteluhetken.

Jo pienenä kansakoulupoikana opettaja opetti tuon linnun tekemisen. Vieläköhän sitä muistaisi, mietiskelee Eevert hakiessaan sopivaa materiaalia pöydältään.

Aluksi Eevert ottaa esille sakset ja erivärisiä papereita ja kartonkia. Vanhat aikakausilehdetkin sopivat hyvin askartelumateriaaliksi.

Ensiksi Eevert ryhtyy joululinnuntekopuuhiin.

Alkuhommat
Alkuhommat

Ensiksi piirretään lintu. Mikä lintu vaan voi tulla kysymykseen. Pääasia on, että se on lentävä lintu joka komeasti avaa siipiään kun lentää. Siis tarkkana ja kieli keskellä suuta syntyy paperille linnun hahmo. Eevert piirtää sen kyllä monta kertaa, ennekuin on tyytyväinen linnun muotoon. Harjoitus tekee mestarin, myhäilee mies (ehkä noin kolmannenkymmenennenkerran piirrettyään). Mallista voi sitten siirtää kuvion kartongille ja leikata sitten saksilla kuvio erilleen. Oikein hyvä tuli – ihastelee mies kättensä töitä.

Sitten tarvitaan linnulle siivet.

Siipipaperi
Siipipaperi

Siipipaperiksi sopii oikein hyvin mikä tahansa ohut paperisuikale joka sitten laskostetaan pienen pieniksi vekeiksi. Sitä muhkeammat siivet mitä pidempi on suikale. Yhdelle linnulle Eevert valitsi kirjavat siivet, toiseen hän laittoi voipaperisiivet ja kolmanteen löytyi mukavaa pallopaperia mufinssivuokan pohjasta.

Siivet paikoillaan
Siivet paikoillaan

Siipiviuhka sitten pujotetaan linnun keho-osan läpi tasaisesti molemmin puolin. Nyt kun viuhkan avaa, niin lintu lentää. Kynällä vain nokka ja silmä paikoilleen ja lintu on valmis. Helppoa kuin heinänteko, tuumii Eevert ja ryhtyy samoin tein valmistamaan seuraavaa joululintua.

Tarpeeksi askarreltuaan Eevert laittaa vielä neulan avulla ripustuslangan lintuun tai siipien yhtymäkohtaan ja työ on valmis. Linnut mies asetteli huolella saliin tuomaan iloa. Langan päässä ne ilmavirtojen ja lämmön vaikutuksesta lentävät jatkuvasti. Melkoisia siipiveikkoja.

Joululintuparvi
Joululintuparvi

Eevertillä oli lintujen kanssa niin hauskaa, että hän päätti askarrella vielä joku muukin päivä.

Vaan eipä unohdeta pihan lintuja! Pian on Eevert täydentämässä lintulaitaa ja asettelemassa uudet talopallot pikkuystäviensä riemuksi.

Lintujen herkut

11.12.

Tänään onkin tärkeä päivä. Eevert on luvannut järjestää kylän lapsille pikkujoulut. Miten mukavaa onkaan taas kun pikkuväki valtaa Eeverttilän. Jokaiseen kerrokseen ja kaikkiin huoneisiin tulee elämää niin, että pikku Tenho-koira on aivan pyörällä päästään.

Pikkujoulut Taavitsaisen talossa on perinne. Talon lapset ovat saaneet pikkutervehdyksensä joulunodotukseen maittavan puuron kanssa. Talossa ei enää lapsia päivittäin ole, mutta näihin aikoihin monet pikkujalat löytävät tiensä Eevertin luokse. Kaikkien iloksi Eevert on jo aikaisin syksyllä kertonut yhteisen pikkujoulupäivän ajankohdan kylällä.

Ja tänään onkin sitten ilo ylimmillään ja  juhlaa on ryhdyttävä valmistelemaan jo heti aamusta. Eevert kaivaa taas tonttuhattunsa esiin ja ryhtyy valmisteluihin.

Salissa

Pientä ohjelmaa on suunniteltu jo kauan. Lapset ovat luvanneet tehdä yhdessä näytelmän. Tenhollakin on siinä tärkeä rooli. Tenhosta suunnitellaan näytelmän poroa. Saa nähdä kuinka pikku koira itse asiaan suhtautuu. Ei taida vielä vesseli arvatakaan tulevaa rooliaan tärkeässä tapahtumassa.

Poro
Porokoira

Tarinoitakin juhlassa kerrotaan, sitä on Eevertiltä oikein erikseen toivottu. Vieraita tarinoita vieraista maista. Hyvin hämmentyneenä Eevert tehtäväänsä on aina toteuttanut. Lapset ovat kerääntyneet keinutuolin ympärille lattialle ja hiiskahtamatta aina kuuntelevat miehen kertomuksia. Mistähän sitä tällä kertaa kertoisi… Siinä sitä onkin miettimistä. Toisinaan on kyllä käynyt niinkin, että lapset ovat itse pyytäneet jotakin tiettyä seikkailua, vaikka ovatkin sen jo aikaisemmin kuulleet. Vanhat ihmiset taitavat kyllä mielellään kertailla asioita ja kertomuksia, joten kaikki ovat varmasti tyytyväisiä.

Tarinointipaikka
Tarinointipaikka valmiina

Tarinatuokiota varten Eevert raivasi tilaa saliin takan ääreen. Keinutuolissa on mukava jutustella. Pienet kuulijat istuvat mielellään lattialla tyynyillä. Saattaapa joku pienimmistä kiivetä Eevertin syliinkin hetkeksi. Pikku kissa on jo asettautunut mukavasti tyynynpäälle lämmöstä nauttimaan.

Pillossa
Piilosta löytyy

Pieniä pikkujoulupakettejakin Eevert on piilotellut pitkin taloa. Jokaiselle yksi. Sattuma sitten paremmin ohjaa lahjan ja saajan yhteen. Saa nähdä kuinka ne tänä vuonna onnistuvat. Montako yllätyspakettia sinä löydät Eevertin makuukammarista? Mikähän niistä olisi sinun ja mitä siellä mahtaisi olla sisällä?

Pikkujouluissa on perinteisesti syöty myös Eevertin huolella valmistama joulupuuro ja pidetty leikillinen puuropuhe.

Pikkujoulupuuro
Pikkujoulupuuro

Pian onkin kaikki jo valmiina ja on aika odottaa vieraita. Jokohan kohta porstuasta kuuluu ääniä?

10.12

Kyllä onkin kylmä ulkona. Eevert ihan hytisee saavuttuaan postinhakumatkalta. On varmaan joulu jo niin lähellä että on hyvä aika laittaa glögi-aineet hautumaan. Eevertillä on vanha isoäidinaikuinen ohje, jota hän tunnollisesti seuraa näin tärkeän asian kanssa.

Ohjelappu
Ohjeita menneisyydestä

Pian kuuluu keittiöstä tohinan ääniä ja mausteinen tuoksu leviää taloon. Ainakin kanelia ja neilikkaa… Hmmm….. löytyyköhän kaikkia tarvittavia keittiön kaapista?

Isoäidin ohje
Isoäidin ohje

Eikä siinä keitokset kovin kauaa ehdi maustua, kun jo ensimmäsiä kuumia juomia maistellaan. Seisoessaan joitakin päiviä mehu maustuu entisestään, mutta hyvin tuntuu uppoavan näin tuoreeltaankin. Kaappien kätköissä oli vielä muutama piparikin glögin seuraksi.

Glögi-hetki
Glögi-hetki

Lämmittävä, aromikas mehujuoma. Ei paljon palellut Eevertiä pikkupoikana kun sitä sai. Ja taisi olla niinkin, että monesti ihan vain tuli teeskenneltyä palelevansa siinä toivossa, että isoäiti ojentaisi höyryävän mukin vieraalle. Glögikauden avajaiset olivat aina perheessä merkittävä hetki. Usein se ajottui adventin aikaan, mutta onpa kausi alkanut joskus jo lokakuussa. Silloin on joku perheestä valitellut kurkkukipua ja vilunväreitä. Silloin mainio maustejuoma on valmistettu ja nautittu lääkkeeksi. ja joka kerta se on ollut suureksi avuksi 😉

Isoäidillä oli aina iso varasto erilaisia mehuja kellarissa. Sieltä oli hyvä ottaa droppia mitä moninaisempiin vaivoihin.

Kellari

Paperilappusessa oli tallennettuna isoäidin salainen glögi-ohje:

6 dl mustaherukkamehua (itse tehtyä, tietenkin, omin käsin poimituista marjoista)

2 dl vettä

7 kokonaista neilikkaa

1 tl kokonaista kardemummaa

kunnon pala inkivääriä

1-2 kanelitankoa

200 g fariinisokeria, jos mehu sokeritonta

Sekaan vielä mantelilastuja ja rusinoita.

9.12.

Radiosta kuuluu jouluisia säveliä… Tuikkikaa oi joulun tähtöset…. Eevertin on ihan pakko lauleskella mukana. Monta tuttua ja kaunista sävelmää sieltä onkin tullut jo tänä aamuna.

Jouluradio Eevert Taavitsainen

Eevert on ottanut esiin joku vuosi sitten Jouluradion studioilta saamansa radion. Tällä on soiteltu jo monet joulunajat. Sinäkin saat jouluradion päälle TÄSTÄ

On se vaan niin mukavaa kun on olemassa radiokanava, joka soittaa jouluisia sävelmiä aina Tapaninpäivään saakka. Jouluradiosta on tullut Eevertille hyvä kavari hiljaisiin aamuhetkiin. Monesti radiosta kuuluu niitä vähemmän tunnettuja lauluja ja sävellyksiä. Läheltä ja kaukaa. On tullut sellaisiakin kuunneluksi, mitä muistaa kuulleensa merillä ollessan. Tuttuja, mutta niihin ei aina sanoja osaakkaan. Muistoja ne herättävät kuitenkin ja silloin Eevert hakee vanhan valkuvakansionsa ja tutkiskelee tarkasti kuvia.

Valokuvakansio
Valokuvakansio

”Tuo matruusi taisi olla juuri silloin mukana kun pieni lasten kuoro kävi laivalla laulamassa joulunalla laivalla… ja silloinhan tuli ihan joulupukkikin nähdyksi. Kyllä se silloin nauratti, kun oli mahdottoman kuuma, hyvä kun pystyi paitaa pitämään ja joulupukki tuli täysissä tamineissaan jakamaan lahjoja raavaille miehille. Taitaa se pukinkin kuva olla täällä jossakin….” höpisi Eevert selaillessaan kuvia.

Mitäs sieltä radiosta nyt kuuluu? Eevertin täytyy mennä laittamaan hieman kovemmalle. Ihan selvästi on alkamassa Eevertin rakkaimpia joululauluja…

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan; mä pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan! Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo! Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan!
Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu! Jumalan sanan valoa, joss’ sieluin kirkastuu! Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin! Jumala sanan valoa, ja mieltä jaloa!
Luo köyhän niinkuin rikkahan saa joulu ihana! Pimeytehen maailman tuo taivaan valoa! Sua halajan, Sua odotan, Sä Herra maan ja taivahan! Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!

8.12. Toinen adventti

Kaiken aamua Eevert on touhunnut jotakin tärkeää. Sen näkee ilmeestä ja nenän asennosta. Jos Eevertillä olisi viikset niin ne taitaisivat vähän tuhista ja puhista juuri tällä hetkellä. Eevert on käynyt talon maakellarissa monta kertaa ja kantanut sieltä pieniä laatikoita. Laatikoissa on hyvin itämään lähteneitä kukkasipuleita.

Ne Eevert on varhain syksyllä laittanut joulua varten kasvamaan. Osan mies on jo aikaisemmin tuonut päivänvaloon saamaan pontta kasvuun. Komeita tulppaaneja ja hyasintteja onkin jo koristamassa Eevertin taloa.

Pienenä pojanjullina Eevert auttoi paikallista kukkakauppiasta aina jouluna. Ja joskus myös muina juhlapyhinä. Ennenvanhaan oli ihan tapana lähettää kukkatervehdyksiä kauniissa asetelmissa läheisille ja tuttaville. Monta monituista hyasinttipesää on syntynyt Eevertinkin käsistä koteihin iloa tuomaan. Lämpimiä muistoja on paljon kukkalähetin ajoista. Ja kyllä ne kukkien saajat aina osasivat muistaa myös juoksupoikaa pienellä hyvällä. Joskus sai jopa kolikon tai pari ja toisinaan vastaleivottua joulupullaa. Kaikki tuntuivat oikein hyviltä nuoren miehen sydänalassa.

Kukkashowsta ei mies ole luopunut, vaikka ei enää paikallisen kukkakauppiaan juoksupoikana toimikkaan.

Suntio

Enää Siinä touhussa ei tarvitse olla yötä myöten sormet mullassa. Nyt asetelmien tekemisestä saa nauttia ja luoda niitä kaikessa rauhassa ja miettiä erityisesti tervehdyksen saajaa. Pitkin joulukuuta Eevert käykin ystäviään tapaamassa ja viemässä kukkailoa.  Nytkin näyttää olevan jo useampikin istutus valmiina. Ensimmäiset kukat lähtevät kappeliin ilahduttamaan kävijöitä.

Nyt on kaunis havuketju punottu adventtikynttelikön ympärille.

Suntio ehti juuri laittamaan sen paikoilleen kun kirkkoväki saapui Kappeliin viettämään sunnuntain hetkeään.

Kappelin alttari

Kappelissa kaikuvat rakkaat ja tutut laulut. Jokin joulunajassa on sellaista joka herättää ihmisessä jonkin sellaisen osan eloon, joka on muuna vuoden aikana niin kovin piilossa.

Moni tunnistautuu syvimmiltään jouluihmiseksi, kunhan on riisunut siitä pois sen, mikä estää löytämästä joulun tärkeimmän lahjan. Eevert etsii itse sitä tuoksujen, värien, sävelien ja rauhan kautta.

Pöydän komistus
Pöydän komistus

Kaupunkien hälinässä on joskus vaikea herkistyä kuulemaan ja aistimaan sitä mikä kätkeytyy hiljaisuuteen ja rauhaan.

Eevertin sydän sykähtää juuri kaikille jouluajatuksille istahtaessaan takan ääreen.

Salissa

Mikä on taas miehen ollessa kun toppatoolissa istuskelee illan tullen ja tuoksuttelee joulukukkien tuoksua. Parhaiten nekin aistii juuri sinä päivänä kun on niitä istutellut ja odottelevat huomista pakettiin laittamista.

7.12.

Eevert on tonttu-ihminen. Vanhat tontut ja haltijat ovat tarinoillaan viehättäneet lapsesta saakka. Ei ainoastaan ne joulupukin apu-tontut, vaikka niidenkin kanssa hänellä on oikein hyvät välit. Onhan Eevertin lähipiirissäkin Tonttuja, jotka aikuisten oikeasti tapaavat joulupukkia lähes päivittäin. Ja siinäpä onkin monelle penemmälle sukulaislapselle ihmettelemistä. Kovin ovatkin siivosti aina vieraillessaan Eevertillä koska eihän sitä tiedä missä se raportoijatonttu onkaan.

Tonttu
Eevert-tonttu

Eevert ei ole luopunut tonttulakistaan ja kulkee usein se päässään niin sisällä kuin ulkonakin. Lakki on lämmin ja siinä on paksu karvareunus, joka tarvittaessa suojaa korviakin. Onpa hän tontuna kerran ajanut Pohjolaankin tervehtimään itseään joulupukkia. Hyvää mieltä ja ystävällisiä hymyjä tuntui olevan paljon liikkeellä silloin.

Sätkytonttu

Tuttu punanuttuinen tonttu on ruotsalaisen Jenny Nyströmin ja monien muiden joulukortti- ja lehtikuvittajien myötä  saanut  tutun hahmonsa. Joulutontun peruspiirteet ovat pysyneet yllättävän vakaina 1800-luvulta lähtien. Onnistuneesti joulutonttu on sopeutunut haltijatonttujen sekaan ja kaikille on hyvin riittänyt elintilaa. Joulutonttu on aina ollut korostuneen myönteinen hahmo, lasten kiltteyden vaalija ja palkitsija.

Eevertin jouluilona on ystäviltä saatu veikeä sätkytonttu. Narusta kun nykäisee niin tonttu sätkii kaikilla raajoillaan käsittämätöntä tonttutanssia.

Haltijatontut sensijaan pitivät järjestystä yllä ja liittyivät taloon ja rakennuksiin enemmän. Joulutonttu  kurkistelee etupäässä ikkunoista, eikä juuri uskaltaudu sisälle. Joskus saattaa hiippailla sisätiloissa silloin kun on oikein rauhallinen hetki. Silloin ehkä, jos on oikein tarkka, niin voi nähdä punaisen lakin vilahtavan sohvan taake.

Vanha saunatonttu

Eevertillä on saunatonttu joka pitää kovaa kuria saunassa. Piilossa pysyy silloin kun väki saunoo, mutta auta armias jos saunomisen jälkeen on tila jätetty sekaiseksi, niin silloin on aamulla kaikki hujan hajan! Eevertille onkin tullut tavaksi jättää saunatontulle mukillinen maukasta glögiä kiitokseksi leppeistä löylyistä.

Puurot ja glögit

Eevertin saunatonttu on haltijoiden sukua. Se on arvostettu suku kansanperinteessä, jonka vaalijana Eevertkin on kunnostautunut. Metsänhaltijoiden sukuun ovat kuuluneet sellaiset hahmot kuin Tapio, metsänisäntä, haapaneitsyt, mettäflikka, metsäheikki, hongankolistaja ja vaikka metsänpiika. Metsänhaltijaa kutsuttiin myös yksinkertaisesti haltijaksi, kuten myös kodinhaltijoita, saunanhaltijoita ja muita eri toimintapiirien haltijoita.

Haltijatonttu suojelee, valvoo ja auttaa mutta tarvittaessa myös nuhtelee ja pitää kuria. Joulunakin.