Aihearkisto: Eevertin tarinat

Merikapteeni Eevert Taavitsainen muistelee matkojaan ja elämäänsä

Pieni metsäkävely

Aamu aukesi harmaana, mutta näytti valkenevan hiljalleen ja pilvet väistyivät eilisen jäljiltä. Autossa istumisen vastapainoksi oli hyvä suunnata metsään ja rinteille kävelemään.

Hieman evästä ja juomaa mukaan. Juoman suhteen on huomattavasti parantamisen varaa, sillä kovin usein jää ottamatta mukaan eikä matkan varrelta saa hankituksi. Nyt on jokaisella nestettä riittävästi mukana.

Autolla vähän alkuun Fendelsiin joka jo itsessään oli hiihtohissin väliasemalla 1350 metrissä. Jatkoon siitä tuolihissillä 1865 metriin Sattelklauseen.

Tuolihississä

Osaa hirvitti, sillä eihän jalat ylettyneet tuolihissin jalkatukiinkaan.

Hissin näkymiä

Näkymät kyllä korvasivat jännityksen. Puiden takaa näyttäytyi pieni ihmemaa.

Sattelklause

Sattelklausella on taas varattuna tekemistä lapsille vaikka kuinka.

Ötökkähotelli

Löytyipä ihan kunnonkokoinen ötökkähotellikin. Eevert tutki sitä tarkkaan, sillä kotona oleva on vain 15x15cm ja tämä ainakin kymmenkertainen loistohotelli.

Suunta selvä

Alkuun pientä nousua ja sykkeen kohottamista suuntana Fendler Alm, joka opasteiden mukaan saavutettaisiin alle tunnissa. Korkeuskäyrillä nousua vain 100m ja maanteitse 2km. Ei pitäisi olla paha, tuumi Eevert ja lähti reippaasti matkaan. Totuus ilmaantui kuitenkin jo muutaman kymmenen metrin jälkeen. Puuskutusta kuului riittämiin jokaista askelta kohden. On se nousu aina rankkaa.

Mietiskelytuolit

Tiellä oli useita penkkejä kulkijoille. Kauniisti veistetyt meditaatiotuolit kauniin maiseman ääressä kutsui hetkeksi ihastelemaan maisemia.

Almilla

Alm tuli lähes odotetussa ajassa näkyviin. Alkuun piti hieman ihastella karjaa, joka oli laiduntamassa rinteillä. Vieno kellojen kalkatus kantautui pitkältä.

Näkymä laaksoon

Näkymä vastakkaiselle rinteelle oli kaunis. Hetkeksi seurue istahti almin terassille juomaan virkistäviä juomia. Alppimaitoa ei kukaan tälläkerralla halunnut vaan tyydyttiin Almdudleriin ja olueen.

Alaspäin

Lopulta matka alas kohti autoa alkoi. Laskeutumista almilta autolle oli korkeuskäyrillä n. 600m ja tietä pitkin 6km. Ihan sopiva päivämatka, reilu 10 km tuli yhteensä. Kun on yhtämittaista nousua niin se ottaa hengen päälle ja lasku taas ruumiin rasitukseksi. Tulimme alas mountain cart -reittiä.

Mountain cart

Hurjapäät laskettelivat mäkiautoilla alas. Sitä vielä koitetaan joku päivä suunnitteli Eevert innoissaan. Kaikilla ajajilla tuntui olevan kovin hauskaa moottorittomalla kulkupelillään.

Mansikat

Tienvarsi oli täynnänsä mansikoita. Niin makeita, että ei muistakaan koska on sellaisia syönyt. Paitsi edellisellä reissulla 😀

Kukka

Kaikki loppuu aikanaan ja puolipäiväretki tuli käveltyä. Onnellisena seurue siirtyi asunnolle nauttimaan virkistävästä suihkusta ja maittavasta ruuasta.

Vanhoja autoja

Perinteiseen tapaansa Eevert huomasi, että Die Südtirol Classic Schenna,  vanhojen autojen tapahtuma  oli tälläkin kerralla samaan aikaan kuin miehen seikkailut Alpeilla.

Kotilaakson keli näytti sateisesta, mutta Italian puolella päivä paistoi. Ei muuta kuin retkikunta autoon ja matkaan.

Aamulla oli talon kissanpoikanen jo käynyt huhilemassa terassin oven takana. Mies oli innoissaan unohtanut pikkuystävänsä aamuraksut.

Kissanpoika

Kissa sai makupalansa ja seurue pääsi lähtemään kohti Dolomitteja.

Pientä säätöä

Kapeilla teillä syntyy välillä säätöä kun isommat tai leveämmät kulkuneuvot eivät mahdu yhdessä ja yhtäaikaa kääntymään mutkassa. On kieltämättä mielenkiintoista seurata kuinka italialaiset asiaa ratkovat – onko bussilla etuajo-oikeus, vai kenties asuntoautolla. Molemmat kun eivät yhtäaikaa ja yhdessä mahdu ohittamaan toisiaan.

Ensimmäsiä kisaajia

Tietä päästiin lopulta eteenpäin ja sopiville kuvausapajille. Keli oli hyvä ja aurinko porotti jopa pistävän kuumasti odotellessa ralliin osallistuvia autoja.

Karabinieri

Lopulta autoja tuli enemmän. Liekö ruokailu venynyt vai jäivätkö autot odottamaan ohikiitävän sadekuuron väistymistä, odotusaika tuntui Eevertistä tosi pitkältä.

Karabinierit olivat mukana kahden auton voimin.

Maisemaa ja autoja

Toinen toistaan komeampia menopelejä kulki ohitse huimaavassa maisemassa. Dolomiitit antoivat näille autoille ansaitsemansa taustan ja ympäristön. Kuljettajat olivat pukeutuneet myös asianmukaisesti.

Auto

Lopulta Eevert oli saanut riittämiin ihailla oldtimereita ja oli aika laittaa oman auton nokka kohti kotilaaksoa. Uudet sadepilvet olivat myös uhkaamassa tapahtumaa. Siispä autoon ja paluumatkalle.

Märkä auto

Pitkään ajoimme vastaan samaa reittiä rallin kanssa ja useita autoja tuli vielä nähdyksi – tosin sateisen tuulilasin läpi.

Melko märkää

Kotilaaksossa oli satanut ennusteiden mukaan koko päivän. Kaikkialla oli märkää ja raikasta. Sateen mukana maisemaan tulivat myös monet harmaan sävyt. Melko kiehtovaa, tuumi Eevert ja napsi kuvia sateisesta maisemasta.

Pilvi

Kotikylään saavuttaessa vielä viimeisiä pilviä vaelteli laaksossa muistuttamassa sadepäivästä. Jonkun ajan kuluttua nekin olivat haihtuneet.

Alppi unikko

Dolomiiteiltä Eevert tunnisti myös kauniin kukan joka kasvoi käytännössä kivien seassa. Papaver aurantiacum on unikon sukuinen karuilla ja kuivilla seuduilla kasvava keltainen tai oranssi kukka.

Kaunista katseltavaa.

Kaupunkipäivä tai jotain ihan muuta

Aamulla Eevert suunnitteli citypäivää läheiseen Landekin kaupunkiin. Matkan varrella hän päätti seurueineen pikaisesti käydä katsomassa Serfausin kylässä olevan matkailukeskuksen.

Kylää lähestyttäessä huomasi kuinka sinne vaelsi perheitä sankoin joukoin. Mitä kummaa täällä tapahtuu ihmetteli Eevert, joka ei ollut vielä koko reissulla nähnyt niin paljon ihmisiä kuin nyt täällä.

Matka omalla autolla tyssäsi kylän lähelle. Sinne ei saanut ajaa omalla autolla muut kuin paikalliset asukkaat (1200 henkilöä) sekä mahdollisesti hotellissa asuvat henkilöt. Siispä auto parkkiin ja tutkimaan autotonta kylää.

Ensimmäisenä vastaan tuli metro. Todellakin! Pienessä alppikylässä on ihan oikea metro – Dorfbahn. Metrolinja on hieman yli kilometrin mittainen ja siinä on neljä asemaa. Matkustaminen ei maksa mitään.

Sitähän täytyy kokeilla, tuumi Eevert ja painui maan alle odottamaan seuraavaa junaa.

Jännittävä kokemus, sillä metrossa ei ollut ollenkaan raiteita. Jonkinlaisen ilmatyynyn päällä liukui ja vaijeriköysi veti vaunua betonitunnelissa päästä toiseen.

Metrovaunu

Viimeinen pysäkki oli hiihtohissin lähtöasemalla. Ja tietäähän sen, että jos sellainen vastaan tulee niin suuri kiusaus on päästä ylös. Niinpä tässäkin tarinassa kävi niin että lippu ylimmälle hissiasemalla oli pian hankittu ja auronkoisessa säässä seurue siirtyi kondolin kuljetettavaksi.

Yläasemalla

Ylhäällä oli juhlalliset näkymät. Niitä ihastellessa unohti kaikki mailman murheet. Näkyvyyttä oli joka suuntaan käsittämätön määrä. Näin ylhäällä mittasuhteet menevät sekaisin. Vaikka oltiin reippaasti yli 2000 metrissä niin oli tosi lämmintä.

Lehmä

Paikalla oli monikymmenpäinen lehmälauma laiduntamassa ja pitämässä huolta laskettelurinteiden kunnosta kesäaikana. Tyytyväisiltä ne näyttivät paistatellessaan alppiauringossa,

Parityöskentelyä

Monin paikoin eläimet olivat asettuneet rinnakkain kyljet vastatuksin niin, että päät olivat eri suuntiin. Näin itikat ja kärpäset haittasivat vähiten, sillä yksi kylki oli rauhassa ja kaverin häntä huiskutti ne silmistä pois. Miten niin lehmä olisi yksinkertainen eläin?

Rinne

Ylhäällä kulki kävelyteitä ristiinrastiin ja niitä pitkin Eevert teki oikein hyvän lenkin.

Ylös saakka mentiin kahdella eri hissillä. Eevert päätti alas tullessaan poiketa tutkimaan mitä alemmalla tasolla tapahtui.

Siellä oli varsinainen lasten touhupaikka. Monenlaista aktiviteettia oli tarjolla köysiradoista, vesiväylistä, labyrinteista, kiipeilystä jne. mitä mielikuvituksellisimpia asioita joita lapset tykkäävät tehdä. Touhuja katsellessa tuli hyvälle mielelle 🙂

Seikkailupaikka

Paikka oli kuin suurensuuri puuhamaa, mutta ilman pääsymaksuja tai mitään mekaanista. Suurinta mekaniikkaa edusti paikalleen kiinnitetyt polkupyörät joilla sai jonkin liikkumaan. Kuvassa keskellä se pyöritti vesialtaassa olevia veneitä ympäri. Niissä oli mukava ajella ja isä sai sopivasti liikuntaa.

Kana

Eläimiä oli paljon. Kanoja, kilejä, poneja… niiden lehmien lisäksi.

Löytyipä paikalta yksi harvinaisempi tuttavuuskin.

Murmeli

Niille oli tehty aitaus jossa asustivat. Täytyy vain ihmetellä että miten ne siinä pysyivät, koska murmelit ovat mestareita luolastojen rakentelussa.

Päivän kukka

Eevert on tutustunut kovasti Alppien kukkiin ja kasveihin. Päivän kukka on crepis aurea eli kultakeltto. Erilaisia kelttoja löytyy koti-Suomestakin, mutta tätä sävyä ei taida luonnosta löytyä.

Päivä vierähti nopeasti. Hissillä alas ja sitten ihan kävellen kylän läpi autolle. Kaunis paikka ja vaikka oli ihan turistikohde, niin erittäin suositeltava koko perheen paikka viettää kesäpäiviä. Jos kaiken tutkisi niin päivä ei riitä millään. Täällä lisätietoja KLIK

Pian oli auto näkyvissä ja ajomatka alas laaksoon. Matkalla oli vielä pysähdyttävä, sillä häkellyttävä näkymä oli taltioitava.

Sateenkaari

Vuoren yli pyyhkäisi sadekuuro jonka ansiosta kaunis tai kauniit sateenkaaret täyttivät laakson.

Ja sitten kotiin. Ai, se kaupunkipäivä? No, se siirtyi nyt toiseen kertaan 😀

 

 

Alppimaisemiin

Kesäinen retki kauan kaivattuihin maisemiin ajoittui heinäkuun alkuun.

Eevert lensi seurueineen Muncheniin josta vuokrasi auton. Melko ärhäkkä menopeli, MINI John Cooper Works -malli, josta erityisesti kuljettaja riemastui. Avoauto on mitä sopivin aurinkoisiin alppiteihin. Hevosvoimia riittävästi. Tutkinnan perusteella 261. Pitäisi riittää.

Mini John Cooper Works

Lähestyttäessä Itävallan rajaa vuoret ilmoittivat itsestään kaukana taivaanrannalla. Siellä ne olivat yhä edelleen odottamassa. Voi mitä onnea!

Ensimmäinen taukopaikka oli Fernpassissa. Pientä tuntumaa tulevaan saatiin näköalapaikalta. Tämä näkymä lienee melko monen kulkijan lomakuvissa mukana. Osaako joku sanoa, onko etualalla oleva putkikasvi mahdollisesti jättiputki? Näitä kasveja on noussut tuolle paikalle niin kauan kuin muistan siellä kulkeneeni ja oli hyvinkin pidempi kuin keskimittaiset ihmiset.

Fernpass

Olimme suuntaamassa majapaikkaamme vasta illaksi, joten oli hyvää aikaa kierrellä lähistön kohteissa. Yksi tunnetuimmista kohteista on Reschensee, jonka tunnusmerkkinä on kirkontorni joka on jäänyt tekojärven alle jääneestä Graunin kylästä näkyviin. Tuttu asia myös suomalaisille se kun tekojärven tieltä raivataan kokonaisia kyliä.

Eevert ja torni

Eevert halusi ehdottomasti kuvaan yhdessä kirkontornin kanssa. Hän oli hyvin varustautunut matkaan ja asetteli uuden huivin ja lippalakin tarkasti ylleen. Kiitos Mimma lahjasta 🙂

Järveltä Eevert suuntasi kohti Karlesjochia, 3120 m korkeaa huippua Italian ja Itävallan rajamaita. Hissillä pääsi hyvin ylös.

Huipulla

Korkeutta oli niin paljon, että heikompia hirvitti ja oli parasta kulkea varovasti ja käsillä maasta tukea ottaen.

Karlesjoch, 3120 m

Vaan Eevertin päätä ei pienet korkeudet heittele. Reippaasti hän astui suojakaiteelle ja tutki maisemia sieltä käsin.  Taustalla olevassa laaksossa hän hetki sitten poseerasi kirkontornin kanssa.

Penkki

Kas, paikalle olevaan maisemienihailupenkkiin oli tehty kaiverrus joskus aikaisemmin. Kukaan seurueesta ei tunnustanut että olisi ollut asialla. Hyvin merkitty kuitenkin.

Kotikylä

Majapaikka löytyi Kaunertalin laakosta Vergötschen nimisestä pienestä kylästä. Emme olekaan aikaisemmin olleet majoituksessa laaksossa, vaan aina vuoren rinteillä. Huoneisto on kahden makuuhuoneen ja wc/kylpyhuoneiden sekä keittiön kattava. Kaksi pariskuntaa mahtuisi tähän hyvin. Pieni terassi vuorten suojassa on myös olemassa.

Harmiksemme naapuritontille rakennetaan pientä taloa, joka hieman himmentää näkymiä kortteerissa. Ainoa rakennushanke koko laaksossa! Tosin olemme varmasti paljon vuorilla ja metsissä, joten haitanneeko tuo mitään.

I Suoni Delle Dolomiti

Seuraavana päivänä retkikunta suunnisti Italian puolelle Dolomiiteille. Parhaillaan on menossa I Suoni Delle Dolomiti  tapahtuma

Eri paikoissa on tarjolla laadukkaita konsertteja. Evertiä ja seuruetta kiinnosti erityisesti nuoren 14v.  jazz-taiteilijan Joey Alexsanderin  konsertti Passo di Lavizassa.

Joey Alexsander

Flyygeli oli kuljetettu pellon reunaan. Ulkoilmakonsertti avoin ja maksuton tapahtuma. Paikalla oli satoja kuuntelijoita. Tapahtumaa ei oltu mitenkään kaupallistettu. Helteisenä päivänä juomakioski olisi menestynyt hyvin.

Ääninäyte Instagramissa KLIK

Kissa

Majapaikassa asustaa kissaperhe. Siihen mieluusti tutustuttaisiin lähemminkin, mutta toistaiseksi ei ole päästy paiskaamaan tassua. Melko arkaa porukkaa. Eevert on hankkinut paikallisesta marketista hieman kissanruokaa ja koittaa sillä saada lähempää tuttavuutta aikaiseksi.

Naturpark Kaunergrat

Seuraavan päivän kohteena oli läheisen vuoren rinteellä sijaitseva Naturpark Kaunergrat. 

Sen näköalatasanteelta oli huimat näköalat kahteen laaksoon.

Huippunäkymä

Melko muikeaksi näkymät vetivät. Sadepäiväksi oikein sopiva kelikin. Liekö Itävallan sääennustajat samasta opinahjosta kuin kotisuomen vastaavat?

Riffelsee, 2232m

Ajettuamme alas näköalapaikalta eteen tuli hissi Riffelseelle. Sinnehän oli noustava ja melko muhkeat näkymät oli sieltäkin 2232 metrin korkeudesta.  Korkeammallekin olisi päässyt, mutta Eevert tuumi, että yhdelle päivälle on nyt riittävästi noustu. Jäätikköretket sitten toisena kertana.

Huilauspenkki

Sen verran korkealla jo oltiin, että askel hidastui ja syke nousi vähentyneen hapen vuoksi. Se ei elämää haitannut, vaan oli hyvä syy istahtaa huilauspenkille ihailemaan maisemia ja lesottamaan kavereille upeata paikkaa.

On taas miehen hyvä olla.

 

Pientä askarrusta

Navetalla on ollut hiljaista. Jotakin kuitenkin tapahtuu. Niinhän se on monella työmaalla, että on aikoja jolloin tuntuu että homma ei etene. Silti taustalla tapahtuu asioita.

Sähkömittari on saatu toimintaan.

Sähkömittari

Mittari on ollut työn alla pidempään. Erilaisia versioita syntyi, mutta mikään ei oikein tyydyttänyt. Lopulta kelpuutin Erittäin hyvän suomalaisen shampoopullon korkin, jostakin etelänreissulta saadun simpukkakorun helmet ja epäonnistuneen vadin yhteen sovitetun kokonaisuuden.

Mittari

Ei ihan perinteinen malli. Tuon pyöreän, avattavan, kuvun alla on tietenkin ne lukemat luettavissa 😀

Pienissä tiloissa kuvaaminen on haasteellista. Kuvat ovat kännykällä otettuja ja aina välillä sormi osuu väärään paikkaan ja kamera kääntyy selfien puolelle.

Selfie

Alfa-Lavalin lypsykoneet on näämmä tulossa.

Vasikka

Vasikka on saanut ruoka-astian ja sinne vähintäänkin kauroja. Mittasuheen mukaan näkyy olevan omenia seassa. Ovat korianterin siemeniä, joita kuivattelin viime syksynä hommahuonessa.

Eevert

Vaan mitä tekee Eevert?

Vaikuttaa olevan alppikukat tutkinnassa.

Hyvää juhannusta

Se olisi sitten juhannus, tuumii Eevert katsellessaan ikkunasta ulos. Keskikesän aika, vaan tänä vuonna ei niin kovin lämmin. Rakeitakin tullut jo pariin kertaan. Villapaitaa saa pian päälle pukea.

Mies on puuhastellut pihamaalla ja laittanut vanhan hyyskän kesäkuntoon.

Sisustusta

Hyyskä se on tärkeä paikka talossa.

Eevertin hyyskä on jäänyt huoltamatta syksyllä. Jonkin aikaa mies kärvistelee hyyskän takana ennenkuin saa täyttyneen astian tyhjennettyä. Eipä tuo mielipuuhia ole, mutta sitten on taas mukava nautiskella ulkohyyskästä kun on kaikki siistitty.

Sitä itseään..
Sitä itseään..

Ripeänä miehenä työ oli suhteellisen nopeasti tehty. Sen verran tuoksahtelevaa touhua, että saunan lämmitykseen sitä on seuraavaksi ryhdyttävä. Savusauna saa tällä kertaa olle rauhassa, se kun vaatisi koko päivän lämmityksen. Vaikka olisihan se hyvä näin juhannuksena.

Puut vain sisälle ja pesät palamaan.

Puuteline
Puuteline

Juhannussaunassa pitää olla vasta tai vihta, miksikä sitä nyt kukakin nimittää. Läheisestä metsänreunasta oksat taittuvat miehen kainaloon ja kotipihassa vasta vihta asetellaan käyttökuntoon. Hyvä tulikin 🙂

Vihta
Vihta

Päivällä on hyvä saunoa ja ihastella samalla kaunista kesäistä luontoa. Lintujen laulu on lähes alkukevään riemua. Taitavat nekin tietää, että kesän juhla on käsillä.

Saunamies
Saunamies

Parasta saunan jälkeen on kiuasmakkara ja kylmä olut. Voiko sen mukavampaa olla ja sen leppoisemmaksi elämä tulla.

Saunamakkara
Saunamakkara

Illan mittaan voi heittää vielä tikkaa naapureiden kanssa. Vanha tikkataulu on vielä hyvässä kunnossa hyyskän seinällä. Ei ihan enää osu tikat häränsilmään, mutta tauluun kuitenkin. Hyvä tulos tuli.

Tikkataulu
Tikkataulu

Rauhallinen ja mukava juhannusaatto laskeutuu iltaan. Päivän lehti on jäänyt lukematta, joten nyt sen voi ottaa mukaan ja käydä viettämässä mukava lukutuokio kunnostetussa hyyskässä. Valoakin riittää näin keskikesällä.

Matkalla hyyskään
Matkalla hyyskään

Oikein hyvää juhannusta kaikille kävijöille ja lukijoille!

”Juhannus on meillä herttainen,
kirkas taivas on sininen.
Pirtti on jo pesty, valkoinen,
pihamaakin laastu on.
Koivujen lehvät portailla huiskii,
kesän juhlasta pihlaat kuiskii,
metsiköstä kielot kannettiin,
sinikukat huoneisiin.”

Ämpärit

Navetalle tarvitaan ämpäreitä, joten ei auttanut kuin pyrkiä läkkisepän oppiin.

Eevertin navettaan sopii hyvin vanhat sinkkiämpärit.

Kaava

Ensin piti tehdä jonkinlainen kaava.

Päätin tehdä kymmenen ämpäriä, niin varmasti joku osuu niin kohdilleen, että päätyy paikalleen.

Liimattua tai sinkittyä

Sivut liimasin ja pohjaan lisäsin ympyrän muotoisen palasen. Niiden saaminen jotenkin suoraan oli aika haasteellista 😀

Maalausta

Maalauspuuhiin seuraavaksi. Ensiksi sisämaalaus. Aurinkoinen ja lämmin päivä oli hyvä apuri kuivaushommissa.

Päällysmaali

Paperiämpärin reunoihin laitoin joihinkin pientä kohonauhaa. Monesti oli ennenaikaankin ämpärit vähän koristeltuja.

Valmiita

Lopuksi vielä sangat paikoilleen ja ihan passelit ämpärit näistä syntyivät.

Tämähän toimii

Blogi on ollut alhaalla jonkin aikaa. Päivityksiä ei ole saanut tehtyä, eikä kyllä ole aina näkynytkään.

No, nyt täytyy heti käyttää tilaisuus hyväksi ja tallettaa viimeaikaiset tapahtumat myös tänne.

Ilmapallot

Blogin toimimattomuus ja 1:1 elämän kiireet myös haittasivat harrastustoimintaa. Pääsin yllättäen myös unelmieni hommaan jakamaan ilmapalloja iloisille ihmisille.

Ja sitten asiaan.

Navetta, nimeltään Apila etenee todella hitaasti, mutta etenee kuitenkin.

Aitoja

Aurinkoisen ja kauniin päivän koittaessa piti siirtyä ulos valmistelemaan karsinarakennelmia. Vasikka jo kovasti kaipasi omaa paikkaa navetassa.

Pientä mallailua

Ja hetihän sinne piti päästä kokeilemaan olisiko aidan korkeus sopiva ja tila passeli. Vaikutti olevan riittävä tila.

Heinähäkki

Vielä on paljon tekemättä, mutta ainakin vasikka on saanut hieman heinää purtavakseen.

Tästä on hyvä jatkaa. Sitten kun aurinko taas paistaa.

 

Pihalla on hyvä hommata

Viimeinkin on ollut kelejä hommailla terassilla. Eilisen päivän laitoin laatikkopuutarhaani kuosiin ja tänään kävin pitkästä aikaa projektiini käsiksi.

Aika hapuileva on tämä projekti. Osia tuunatessa ne kummasti saivat lisää paksuutta ja kokoaminen on ollut jokseenkin hidasta. Sain myös tehdä muutamia liimauksia uudelleen kun olivat irtaantuneet omia aikojaan.

Pihatalo

Siispä talo ulos ja tarkastukseen. Auringon valossa ihan kivasti näkyivät kaikki vähemmän tarkasti tehdyt paikat. Sama juttu kuin ikkunoissa. Ihan hyvin näkee ulos jos aurinko ei paista 😀

Apila

No, liimaa ja saumausaineksia vaan kehiin ja tuunaamaan uudelleen nurkkia.

Kattotalkoot

Kattoainekseksi päätyi lopulta vesihiomapaperi – ei kun kattohuopaa monta rullaa. Räystäät pitää tuunailla myös uusiksi, kunhan aika koittaa.

Parruja paikoilleen

Parven hirsiä tai parruja laitoin myös paikoilleen. Jäätelötikku on vain pitämässä liimauskohtaa kiinni. Kuvan ottamisen jälkeen tuli samanlaiset myös lattian ja seinän väliin.

Luukun saranointi on vielä ihan hakusessa. Toivoisin saavani kehitettyä siihen oikeasti avattavan luukun.

Polkupyörä

No kas, sielläkös se polkupyörä nyt on. Parvesta sillä olisikin hyvä lähteä ajelemaan.

Lehmät

Lehmätkin kävivät katsomassa paikkoja. Melko autiota ja tyhjää näyttää olevan vielä, eikä yhtään heiniä ole tiputettu alas. Mahtaa olla köyhän talon navetta!