Avainsana-arkisto: Kaunertal

Kaupunkipäivä tai jotain ihan muuta

Aamulla Eevert suunnitteli citypäivää läheiseen Landekin kaupunkiin. Matkan varrella hän päätti seurueineen pikaisesti käydä katsomassa Serfausin kylässä olevan matkailukeskuksen.

Kylää lähestyttäessä huomasi kuinka sinne vaelsi perheitä sankoin joukoin. Mitä kummaa täällä tapahtuu ihmetteli Eevert, joka ei ollut vielä koko reissulla nähnyt niin paljon ihmisiä kuin nyt täällä.

Matka omalla autolla tyssäsi kylän lähelle. Sinne ei saanut ajaa omalla autolla muut kuin paikalliset asukkaat (1200 henkilöä) sekä mahdollisesti hotellissa asuvat henkilöt. Siispä auto parkkiin ja tutkimaan autotonta kylää.

Ensimmäisenä vastaan tuli metro. Todellakin! Pienessä alppikylässä on ihan oikea metro – Dorfbahn. Metrolinja on hieman yli kilometrin mittainen ja siinä on neljä asemaa. Matkustaminen ei maksa mitään.

Sitähän täytyy kokeilla, tuumi Eevert ja painui maan alle odottamaan seuraavaa junaa.

Jännittävä kokemus, sillä metrossa ei ollut ollenkaan raiteita. Jonkinlaisen ilmatyynyn päällä liukui ja vaijeriköysi veti vaunua betonitunnelissa päästä toiseen.

Metrovaunu

Viimeinen pysäkki oli hiihtohissin lähtöasemalla. Ja tietäähän sen, että jos sellainen vastaan tulee niin suuri kiusaus on päästä ylös. Niinpä tässäkin tarinassa kävi niin että lippu ylimmälle hissiasemalla oli pian hankittu ja auronkoisessa säässä seurue siirtyi kondolin kuljetettavaksi.

Yläasemalla

Ylhäällä oli juhlalliset näkymät. Niitä ihastellessa unohti kaikki mailman murheet. Näkyvyyttä oli joka suuntaan käsittämätön määrä. Näin ylhäällä mittasuhteet menevät sekaisin. Vaikka oltiin reippaasti yli 2000 metrissä niin oli tosi lämmintä.

Lehmä

Paikalla oli monikymmenpäinen lehmälauma laiduntamassa ja pitämässä huolta laskettelurinteiden kunnosta kesäaikana. Tyytyväisiltä ne näyttivät paistatellessaan alppiauringossa,

Parityöskentelyä

Monin paikoin eläimet olivat asettuneet rinnakkain kyljet vastatuksin niin, että päät olivat eri suuntiin. Näin itikat ja kärpäset haittasivat vähiten, sillä yksi kylki oli rauhassa ja kaverin häntä huiskutti ne silmistä pois. Miten niin lehmä olisi yksinkertainen eläin?

Rinne

Ylhäällä kulki kävelyteitä ristiinrastiin ja niitä pitkin Eevert teki oikein hyvän lenkin.

Ylös saakka mentiin kahdella eri hissillä. Eevert päätti alas tullessaan poiketa tutkimaan mitä alemmalla tasolla tapahtui.

Siellä oli varsinainen lasten touhupaikka. Monenlaista aktiviteettia oli tarjolla köysiradoista, vesiväylistä, labyrinteista, kiipeilystä jne. mitä mielikuvituksellisimpia asioita joita lapset tykkäävät tehdä. Touhuja katsellessa tuli hyvälle mielelle 🙂

Seikkailupaikka

Paikka oli kuin suurensuuri puuhamaa, mutta ilman pääsymaksuja tai mitään mekaanista. Suurinta mekaniikkaa edusti paikalleen kiinnitetyt polkupyörät joilla sai jonkin liikkumaan. Kuvassa keskellä se pyöritti vesialtaassa olevia veneitä ympäri. Niissä oli mukava ajella ja isä sai sopivasti liikuntaa.

Kana

Eläimiä oli paljon. Kanoja, kilejä, poneja… niiden lehmien lisäksi.

Löytyipä paikalta yksi harvinaisempi tuttavuuskin.

Murmeli

Niille oli tehty aitaus jossa asustivat. Täytyy vain ihmetellä että miten ne siinä pysyivät, koska murmelit ovat mestareita luolastojen rakentelussa.

Päivän kukka

Eevert on tutustunut kovasti Alppien kukkiin ja kasveihin. Päivän kukka on crepis aurea eli kultakeltto. Erilaisia kelttoja löytyy koti-Suomestakin, mutta tätä sävyä ei taida luonnosta löytyä.

Päivä vierähti nopeasti. Hissillä alas ja sitten ihan kävellen kylän läpi autolle. Kaunis paikka ja vaikka oli ihan turistikohde, niin erittäin suositeltava koko perheen paikka viettää kesäpäiviä. Jos kaiken tutkisi niin päivä ei riitä millään. Täällä lisätietoja KLIK

Pian oli auto näkyvissä ja ajomatka alas laaksoon. Matkalla oli vielä pysähdyttävä, sillä häkellyttävä näkymä oli taltioitava.

Sateenkaari

Vuoren yli pyyhkäisi sadekuuro jonka ansiosta kaunis tai kauniit sateenkaaret täyttivät laakson.

Ja sitten kotiin. Ai, se kaupunkipäivä? No, se siirtyi nyt toiseen kertaan 😀

 

 

Alppimaisemiin

Kesäinen retki kauan kaivattuihin maisemiin ajoittui heinäkuun alkuun.

Eevert lensi seurueineen Muncheniin josta vuokrasi auton. Melko ärhäkkä menopeli, MINI John Cooper Works -malli, josta erityisesti kuljettaja riemastui. Avoauto on mitä sopivin aurinkoisiin alppiteihin. Hevosvoimia riittävästi. Tutkinnan perusteella 261. Pitäisi riittää.

Mini John Cooper Works

Lähestyttäessä Itävallan rajaa vuoret ilmoittivat itsestään kaukana taivaanrannalla. Siellä ne olivat yhä edelleen odottamassa. Voi mitä onnea!

Ensimmäinen taukopaikka oli Fernpassissa. Pientä tuntumaa tulevaan saatiin näköalapaikalta. Tämä näkymä lienee melko monen kulkijan lomakuvissa mukana. Osaako joku sanoa, onko etualalla oleva putkikasvi mahdollisesti jättiputki? Näitä kasveja on noussut tuolle paikalle niin kauan kuin muistan siellä kulkeneeni ja oli hyvinkin pidempi kuin keskimittaiset ihmiset.

Fernpass

Olimme suuntaamassa majapaikkaamme vasta illaksi, joten oli hyvää aikaa kierrellä lähistön kohteissa. Yksi tunnetuimmista kohteista on Reschensee, jonka tunnusmerkkinä on kirkontorni joka on jäänyt tekojärven alle jääneestä Graunin kylästä näkyviin. Tuttu asia myös suomalaisille se kun tekojärven tieltä raivataan kokonaisia kyliä.

Eevert ja torni

Eevert halusi ehdottomasti kuvaan yhdessä kirkontornin kanssa. Hän oli hyvin varustautunut matkaan ja asetteli uuden huivin ja lippalakin tarkasti ylleen. Kiitos Mimma lahjasta 🙂

Järveltä Eevert suuntasi kohti Karlesjochia, 3120 m korkeaa huippua Italian ja Itävallan rajamaita. Hissillä pääsi hyvin ylös.

Huipulla

Korkeutta oli niin paljon, että heikompia hirvitti ja oli parasta kulkea varovasti ja käsillä maasta tukea ottaen.

Karlesjoch, 3120 m

Vaan Eevertin päätä ei pienet korkeudet heittele. Reippaasti hän astui suojakaiteelle ja tutki maisemia sieltä käsin.  Taustalla olevassa laaksossa hän hetki sitten poseerasi kirkontornin kanssa.

Penkki

Kas, paikalle olevaan maisemienihailupenkkiin oli tehty kaiverrus joskus aikaisemmin. Kukaan seurueesta ei tunnustanut että olisi ollut asialla. Hyvin merkitty kuitenkin.

Kotikylä

Majapaikka löytyi Kaunertalin laakosta Vergötschen nimisestä pienestä kylästä. Emme olekaan aikaisemmin olleet majoituksessa laaksossa, vaan aina vuoren rinteillä. Huoneisto on kahden makuuhuoneen ja wc/kylpyhuoneiden sekä keittiön kattava. Kaksi pariskuntaa mahtuisi tähän hyvin. Pieni terassi vuorten suojassa on myös olemassa.

Harmiksemme naapuritontille rakennetaan pientä taloa, joka hieman himmentää näkymiä kortteerissa. Ainoa rakennushanke koko laaksossa! Tosin olemme varmasti paljon vuorilla ja metsissä, joten haitanneeko tuo mitään.

I Suoni Delle Dolomiti

Seuraavana päivänä retkikunta suunnisti Italian puolelle Dolomiiteille. Parhaillaan on menossa I Suoni Delle Dolomiti  tapahtuma

Eri paikoissa on tarjolla laadukkaita konsertteja. Evertiä ja seuruetta kiinnosti erityisesti nuoren 14v.  jazz-taiteilijan Joey Alexsanderin  konsertti Passo di Lavizassa.

Joey Alexsander

Flyygeli oli kuljetettu pellon reunaan. Ulkoilmakonsertti avoin ja maksuton tapahtuma. Paikalla oli satoja kuuntelijoita. Tapahtumaa ei oltu mitenkään kaupallistettu. Helteisenä päivänä juomakioski olisi menestynyt hyvin.

Ääninäyte Instagramissa KLIK

Kissa

Majapaikassa asustaa kissaperhe. Siihen mieluusti tutustuttaisiin lähemminkin, mutta toistaiseksi ei ole päästy paiskaamaan tassua. Melko arkaa porukkaa. Eevert on hankkinut paikallisesta marketista hieman kissanruokaa ja koittaa sillä saada lähempää tuttavuutta aikaiseksi.

Naturpark Kaunergrat

Seuraavan päivän kohteena oli läheisen vuoren rinteellä sijaitseva Naturpark Kaunergrat. 

Sen näköalatasanteelta oli huimat näköalat kahteen laaksoon.

Huippunäkymä

Melko muikeaksi näkymät vetivät. Sadepäiväksi oikein sopiva kelikin. Liekö Itävallan sääennustajat samasta opinahjosta kuin kotisuomen vastaavat?

Riffelsee, 2232m

Ajettuamme alas näköalapaikalta eteen tuli hissi Riffelseelle. Sinnehän oli noustava ja melko muhkeat näkymät oli sieltäkin 2232 metrin korkeudesta.  Korkeammallekin olisi päässyt, mutta Eevert tuumi, että yhdelle päivälle on nyt riittävästi noustu. Jäätikköretket sitten toisena kertana.

Huilauspenkki

Sen verran korkealla jo oltiin, että askel hidastui ja syke nousi vähentyneen hapen vuoksi. Se ei elämää haitannut, vaan oli hyvä syy istahtaa huilauspenkille ihailemaan maisemia ja lesottamaan kavereille upeata paikkaa.

On taas miehen hyvä olla.