Avainsana-arkisto: lappi

Pahtarovan Sanomat

Pahtarovan Sanomia lukiessaan Eevert hämmästyi niin, että luuli silmissään hämärtyvän totaalisesti. Lähes pääuutisissa kerrottiin mahtavasta voitosta joka oli arvonnassa osunut Eevertille. Pahtarovan Sanomat ovat tulleet Eevertille läheisiksi. Ilmestyyhän ne vähintäänkin unelmien kotiseudulla. Ja mukavahan sitä on aina kuulumisia lueskella ja ihmetellä maailman menoa muuallakin kuin Taavitsaisen pikkukylässä.

Voittopaketti saavutti Eevertin viikolla. Ja kyllä olikin runsas paketti. Niin paljon tarpeellista ja ihastuttavaa.

Pahtarovan arvonta
Pahtarovan arvonta

Itse kunnanjohtaja toiminut arpojana lehden mukaan. On siinä ollut juhlallinen tapahtuma, kertakaikkiaan! Onnittelukorttikin oli niin näköinen ja Sanomien käyntikorttikin oli mukana lähetyksessä. Täytyykin oitis kiitellä Pahtarovan Sanomia tuumii Eevert ja on jo menossa tutkimaan kirjoituspöytänsä laatikkoa kiitollisin mielin.

Katsotaanpa tarkemmin paketin sisältöä.

Kertakaikkisen kauniin värinen huivi. Piti vaihtaa ihan alusta, että saisi värit paremmin esiin. Niin pientä ja siroa, niin huolellisesti hapsutkin solmittu. Kaunis.

Sen täytyy olla Eevertin mummun kirkkohuivi! Se muuten olikin tärkeä huivi ja silkkiin paketoitu aina viikolla. Hellästi otettiin kirkkopyhänä esiin ja asetettiin peilin edessä hartioille. Siinä oli hyvä lähteä kylälle, näki jo kauas että oli vallastalon emäntä kirkolle menossa.

Huivi
Huivi

Kankaat ja kauha- sekä ripustuskoukut tulevat varmaan tarpeeseen. Taavitsaisen talossa ei vielä juuri mainittavasti ole tekstiilejä. Kankaita olen hissuksiin keräillyt ja nyt tuli paljon lisää. On varmaan aika vähitellen kaivaa ompelukone esiin ja huoltaa se käyttökuntoon.

Kauhakoukkua tarvitaan ehdottomasti keittiöön, sillä se mikä sinne olisi ollut tarjolla on aivan liian iso. Nyt siis myös asennushommiin. Taotut yksittäisetkin koukut päätyvät ansaitsemalleen paikalle.

Kankaat ja koukut
Kankaat ja koukut

Keittiöön löytyi muutakin merkittävää. Pikkuistakin pikkuisempi pannulappu. Kuinka sellaisen voi edes tehdä? Eevertillä ei kuitenkaan sellaista ole ollut, joten nyt ei tarvitse näppejä polttaa. Eevertillä on tähän asti ollut käytössään vanha, armeijan keittiö-vääpelin ohje: kun tartut tukevasti ja lujasti kuumaan niin se ei polta. Sitten vasta polttaa jos kosteus tai rasva pääsee käden ja kuuman välissä kiehumaan.

Eevert on kyllä havainnut, että vanhan vääpelin ohjeessa on perääkin, vaikka ei ihan kaikissa tapauksissa olekkaan välttynyt käsiensä polttamiselta.

Keittiötarpeita
Keittiötarpeita

Keittiöpyyhekin on uusi ja tarpeellinen ja päätyy tiskipöydän tuntumaan. Vispilää tarvitaan päivittäin jos jossakin ruoan valmistuksessa. Hyvä on tällä vispata. Käteen sopiva ja perinteisen mallinen.

Lämmin kiitos Peikkoneidille ilahduttavasta paketista sekä kiitokset myös kunnanjohtaja Alpi Närvänälle sekä lehden toimitukselle Eeverttilästä.

Vesille venosen mieli

Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen,
oli veistävä venoista, uutta purtta puuhoava
nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen.
Puit? puuttui purren seppä, lautoja venon tekijä.

Kenpä puuta etsimähän, tammea tavoittamahan
Väinämöiselle venoksi, laulajalle pohjapuuksi?

Airot rannalla
Airot rannalla

Sanoi seppo Ilmarinen: ”Joko sait sanoja kuulla,
luoa lempiluottehia, miten laita lasketahan,
perilaita liitetähän, kokkapuut kohennetahan?”

Tuhto
Tuhto

Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
”Jo nyt sain sa’an sanoja, tuhansia tutkelmoita,
sain sanat salasta ilmi, julki luottehet lovesta.”

Kokkapuut
Kokkapuut

Niin meni venonsa luoksi, tieokkaille tehtahille.
Sai venonen valmihiksi, laian liitto liitetyksi,
peripäähyt päätetyksi, kokkapuut kohotetuksi:
veno syntyi veistämättä, laiva lastun ottamatta.

Lammen ranta
Lammen ranta

Ja mitenkäs se Väinämöinen – vai Eevertkö se oli? – veneensä sai? Mahtava Antero Vipunen – vai Eijako se oli? – antoi taikasanansa ja huis hais lähti veno syntymään.

Tämä vene tulla tupsahti ei niinkään Kalevalan kankahilta vaan ihan postista. Eija yllätti Eevertin ihan viimesen päälle ja lähetti veneen, oikein soman ja taidokkaan. Sillä Eevert pääsee rakastamilleen onkireissuille kotijärvelle. Matkaan Eevert pakkaa termoskannunsa ja kuksan eväiden kaveriksi. Ei se kahvi ulkona oikein muusta mukista maistukkaan. Tai voihan olla että vene löytää paikkansa kaukaa lapinmaasta erämaajärven rannalta pienen autiotuvan tai kalamajan tuntumasta. Sinnepä olisi oiva mennä silloin tällöin hiljentymään ja rauhoittumaan elämän melskeestä. Hyvät on verkot ja pyydyksetkin veneessä ja asianmukaiset pelastusvälineetkin valmiina!

Mikäpä vanhalle merimiehelle mieluisampaa olisi kuin päästä veden äärelle tuttuun elementtiin ja nauttia elämänsä ehtoosta. Kalastella ja lämmitellä saunaa, katsella auringon laskuja ja aamu-usvaa joka hiljalleen lipuu erämaajärven yli peittäen harsollaan maiseman taianomaiseen näkyyn.

Vipusen viestikö?
Vipusen viestikö?

Lämmin kiitos Eijalle ihan mahtavasta yllätyksestä. Mittakaavasta ei niin ole tarkkaa ja jos oikein tutkailee niin Siipan käytköistä löytynyt maja voisi olla lähellä veneen mittakaavaa. Vene oli kääritty hellästi ”kuistina” olevaan kääreeseen.

22.12. Kurkistelua

Joulunaikaan tontut kurkistelevat ikkunoista ja merkitsevät muistiin ovatko lapset kilttejä. Miksihän ne eivät aikuisia seuraa niin tarkasti? Eivät aikuisetkaan aina ole niin kilttejä.

Tänään Eevert on itse hieman kurkistelutuulella. Aamuhämärässä hän pisti punaisen lakin päähän ja lähti naapuriin viemään joulutervehdystä. Mahtaa siinä ollakin hauska tilanne kun punanuttuinen vanha mies koputtelee ikkunaan. Mielessään hykerrellen Eevert lähtee matkaan. Aamun sininen hetki on parhaimmillaan ja kyyryssä kulkeva hahmo, kieltämättä, antaa kuvan siitä että tonttuhan siellä kulkee kylänraittia.

Aamusininen
Aamusininen

Naapurissa näkyykin olevan valot jo keittiössä. Hyvä niin, niin aikainen kulkija ei varsin säikytä talonväkeä. Siitä sitten vaan kinosten yli ikkunan taakse ja muutama koputus… ensin oli hiljaista… uusi koputus… ja pieni kurkistus ikkunasta.

Kurkistus
Kurkistus ikkunasta

Sisällä oleva väki katsoi ensin silmät selällään ikkunaa ja sen perästä alkoi armoton huuto ja luuta oli pikaisesti emännän kädessä. Topakka emäntä säntäsi pihalle luuta turvanaan ja suoraan kohti Eevertiä! Siinä meinasi Eevertille tulla huonot housuun kun taisi itse säikähtää vähintäänkin yhtä paljon kuin naapurin emäntä.

Sen verran Eevert sai toppuuteluta hurjaa vastaanottoa, että emäntä vihdoin huomasi että vaaraton kurkistelijahan tämä oli. Isäntä sensijaan Eevertin tuntien arvasi jo heti mistä on kysymys ja nauraa retkotti portailla tulista emäntäänsä.

Kahvit Eevert sai reissullaan vaikka säikäyttikin emännän. Joulutervehdys tuli toimitettua ja asiatkin hoidettua naapurin kanssa.

Aamun syvä sini
Aamun syvä sini jatkuu

Eevert palasi kotiinsa vielä saman aamuhämärän turvin kylätietä pitkin, tervehti ystävällisesti varhaisia kulkijoita ja tuumaili kyläreissuaan jo hymyssä suin.

Sen koomin ei Eevert kuitenkaan ole ikkunoiden takana kurkistellut.

Lumiukko
Lumiukko vartiossa

Pihan ja kylänraitin vartioinnista ja tarkkailusta saa tästä edes huolehtia lumiukko. Sen Eevert innoissaan rakensi pihalleen heti kun sopivaa lunta oli saatavilla. Hyvin se on työnsä hoitanut. Tanakasti seisoo paikoillaan vaikka Tenho käy sille aika ajoin rähisemässä koko koiran arvovallallaan.

Eevert on viihtynyt sensijaan jo jonkin aikaa kurkistelemassa mitä joulupukki puuhailee näin joulun alla. Kovasti tuntuu pukilla olevan kiirettä ja paljon lapsia vielä tavattavana.

Voi sentään, tuossahan on ihan varmasti se sukulaistyttö, joka on hyvää pataa joulupukin kanssa! Ja kovin tutuilta näyttää muukin vierasjoukko. Mitähän muuta siellä tänään tapahtuu?

Pukin kammari
Joulupukin kammarissa

Kuvaa klikkaamalla voikin kurkata mitä Joulupukin kammarissa nyt tapahtuu.

Näyttää Pukilla olevan kiire tänäänkin. Noin paljon lapsia ja aikuisia käy häntä tervehtimässä. Joulupukin Kammari löytyy Napapiiriltä ja se onkin sellainen paikka missä on joulu jokapäivä!

Kovin tunnelmallista siellä näyttää olevankin.

Joulumaa
Joulumaa

Kuvaa klikkaamalla näkyy mitä pihalla tapahtuu.

Iloisia ihmisiä ja odottavia katseita Eevert huomaa jokapuolella. On tämä jännittävää aikaa.

Mitä mahtaakaan tuo vanha mies odottaa kaikkein eniten?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

Sinisenhetken kuvat ovat Siipan ottamia Tievatuvalta ja Napapiiriltä.

21.12. Hyvä Tuomas joulun tuopi

Hyvä Tuomas joulun tuopi. Ja Taavitsaisen taloon sen Tuomas varsikin tuopi. Tuomaalla on kalkkuna tarha ja sieltä Eevert noutaa joulukalkkunan ja naapurin sikalasta kinkun.

Paketti eteisessä
Paketti eteisessä

Eevert näyttää olleenkin jo liikkeellä ja melkoinen lihapaketti onkin eteisen penkillä. Mitähän herkkua siellä mahtaa olla sisällä. Jo jonkin aikaa on mietitty mikä on kallunan tämänvuotinen päämauste ja kuinka kuorrutetaan kinkkua yllättävästi. Suunnitelmia on usein monekin herkun valmistamiseen.

Aikaa myöten kinkku on pienentynyt ja kalkkuna suurentunut joulupöydässä. Toki molempia on tarjolla tänäkin vuonna. Joskus on juhlittu joulua pienemmällä väellä ja laitettu niin kinkku kuin kalkkunakin kaupasta saatavana rullana, vaan ei ne tahdo oikein kunnon tavaraa vastata.

Kalkkunan paistoon siis Eevert ryhtyy. Tuomas on siistinyt kalkkunan huolellisesti, joten miehelle riittää valmistamisen taito. Lapsuusmuistoissa on äidin kalkkunan ja kanan höyhentämis hetket. Ne olivat välillä karua katseltavaa pienen pojan silmin. Kalkkunat varsinkin olivat pelottavia niin pihamaalla kuin teuraanakin. No, mausta Eevert on aina pitänyt. Onneksi ei enää tarvitse itse ihan alusta alkaen valmistaa näitäkään herkkuja.

Uunin lämmitystä
Uunin lämmitystä

Aamusta Eevert on lämmittänyt vanhaa leivinuunia. Siellä tulee hiljaisessa, pehmeässä lämmössä mureimmat kinkun ja mehevimmät riistat. Harvemmin tulee isoa uunia lämmitettyä, iso työ se on. Nyt on kuitenkin tarpeen saada asianmukaisesti paistettua jos jonkinlaista jouluruokaa. Isossa uunissa valmistuu monta lajia samalla kertaa. Ja loppulämpöihin yön yli on ihan pakko laittaa ohrapuurokin vielä valmistumaan.

Unelmakalkkuna
Unelmakalkkuna

Unelmissaan eevert jo näkee valmiin kalkkunan menossa joulupöytään. Oih, melkein jo tuntee kaikki ne tuoksut vaikka vasta uuni on lämpeämässä. Eevert naurahtelee omia jatuksiaan ja unelmiaan. Vanha mies, onhan noita jouluja nyt valmisteltu. Niin, onhan noita, silti sekin asia on joka vuosi yhtä uusi ja innostava. Merkillinen juhla-aika.

”Tuomaasta housut naulaan ja alkaa joulurauha.” Niinhän se on, että nyt vaan laitellaan etupäässä ruokia ja huolehditaan lähipiiristä. Isommat ryskätyöt ovat jo jääneet tältä vuodelta taakse ja uutena vuonna taas palataan niihin tehtäviin.

Tuomaan päivän ja joulun välistä aikaa on kutsuttu laajalti pesäpäiviksi. Tähän väliin osuu myös talvipäivänseisaus, jolloin aurinko pysyy kolme päivää ”pesässään”. Jos aurinko ei tuolloin näy, tulee sateinen kesä, vanhan kansan mukaan.

Täytyykin kurkistella ikkunasta, josko ihan vähän paistaisi ja pilkottaisi?! Vaan mitenkäs tämä perimätieto nyt sitten pohjoisen vuodenkiertoon sattuu, siellä kun se aurinko ei edes nouse.

Taivaalle Eevertkin välillä tähyilee, miltä mahtaa tulevan vuoden säät näyttää. Aika pimeätä on ja päiväsaikakin kovin luhyt. Melkein pelkkää hämärää päivät päästään. Jaa, siksipä se joulu valoineen tuntuukin niin mukavalta.

Joulun alusviikolla oli ennenvanhaan (ja varmasti nykyisinkin) lapsilla jo hyvin ikävä joulua. He laskivat jokaisen päivän, kuinka mones aatonaatto milloinkin oli. Eevertkin muistaa laatineensa joskus jopa vanhasta kammasta itselleen kalenterin millä seurata joulun lähestymistä. Päiväkammasta napsaistiin pois aina yksi piikki ja sitten pystyi laskemaan montako päivää vielä jouluun oli. Kyllä taidettiin sellaista kampaa joskus käyttää syntymäpäivienkin odottamiseen. Lapsena ne vuodet tuntuivat niin kovin pitkiltä!

Muistaapa mies vanhan rallatuksen kelkkamäessäkin joka liittyi juuri näihin aikoihin kun odotus alkoi olla kiihkeimmillään:

Tule meille Tuomas kulta
Tuopa joulu tullessasi!
Tule aatto, joudu joulu,
Sekä Tahvana tavota!
Meill’ on leivät leivottuina,
Sekä piiraat paistettuina,
Olut o’ottaa puolikossa,
Viina leroo lekkerissä.
Ompa kystä aitassamme,
Paljon pantua eloa:
Sirkan siivet, torakan koivet,
Permusen peräpakurat.

Mistä lie muistiin painunut ja ketä mahtoivat olla lorun Tahvana ja Permunen. Tai jotain sinne päin, voi olla että Eevertin muisti pätkiikin.

Eevertin seuraavat askeleet vievät…. jaa, minnehän ne mahtavat miehen kuljettaa?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

Eevertin kalkkunaunelma on tietenkin Jatan käsialaa.

20.12. Jouluseimi

Tänään on aika koota seimi ja asettaa se paikoilleen.

Seimen hahmoja on hartaasti tehty ja maalattu. Kipsiset hahmot on aikaa myöten uusittu useamman kerran. Aika tekee tehtävänsä vaikka niitä kuinka hellästi pitelisi. Kipsihahmojen valaminen taitaa olla Eevertin vakiopuuhia kukkaistutusten lisäksi joulunaikaan. Hahmoja valmistettaessa Eevertin pieni keittiö peittyy hentoiseen kipsipölyyn ja valkoisia laimareita löytyy tiskipöydältä ja muilta apupöydiltä missä hahmoja on kuivumassa. Eevertin valamat hahmot menevät jouluaskartelu-tapahtumaan, missä kävijät voivat maalata itselleen oman jouluseimen. Tekijöitä on riittänyt jokaiselle vuodelle. Kaikista töistä tulee hyvin erilaisia vaikka perusta onkin samaa.

Tänä vuonna Eevert on saanut valmiiksi myös oman uusitun kokoelmansa ja työsti viimeiseksi kolme viisasta mukaan seimiasetelmaan. Hahmojen maalaamiseen Eevert on kärsivällisenä miehenä käyttänyt kolme vuotta. Joka jouluaika on seimeen maalattu muutama keskeinen henkilö tai eläin. Tarkkaa työtä ja selvästi harrasta keskittymistä osoittaen hän on työnsä tehnyt.  Tallin Eevert on tehnyt kelopuusta, jota reppuun on löytynyt lapin vaellukselta jo kauan sitten.

Seimi
Kipsinen seimi

Jouluseimi on etenkin keski-Euroopassa yksi suosituimmista joulukoristeista. Seimiperinne on saanut alkunsa jouluevankeliumin kertomuksesta Jeesuksen syntymästä. Seimi tarkoittaa eläinten ruokakaukaloa, joka tehtiin savesta, kivestä tai puusta. Seimi toimi Jeesuksen ensimmäisenä vuoteena. Nykyään seimi-sana tarkoittaa koko kokonaisuuta, eikä vain ruoka-astiaa.

Eeverttilän seimi tuodaan saliin ja kootaan siellä yhdessä koko talonväen voimin. Ja pian onkin Eevertin apuna sekalainen joukko talon väkeä; kissa ja koira etunenässä. Alkuun ne tyytyvät tarkkailemaan varovaisesti matkan päästä.

Jouluseimi
Jouluseimi

Asetteleminen on tarkkaa puuhaa sekin. Olisiko hyvä näin, vai ehkä sittenkin noin… no, viimein siellä Maria on polvistuneena pienen vauvansa puoleen juuri oikeassa järjestyksessä. Kaksi pientä lammasta uteliaana seuraa tallin tapahtumia. Tallin lattialla on pehmoista villaa. Hellästi Eevert asettelee vielä villat paikoilleen ja ajattelee, että niin on hyvä. Ei pikkuinen pääse palelemaan, vaikka ulkona olisi kuinka kylmä.

Vähitellen kissa ja koirakin rohkaistuvat tallin lähelle. Kissa ensin ikäänkuin venytellen ojentaa ihan vaan huomaamatta tassuaan villoja kohden. Pikku tassu ihan vaan vähän tunnustelee karheaa lampaanvillaa. Ihan vaan ”muina miehinä”.

Vallaton Tenho-koira ei sekään millään malttaisi antaa seimen olla paikoillaan. Taitaa lampaanvillan tuoksu olla kiinnostavaa sisällä useammassakin nenässä.

Eevert on joitakin vuosia sitten saanut olla mukana lampaiden keritsemisessä. Se vasta olikin jännittävää puuhaa. Ensin piti paksuvillainen lammas saada kinni ja asettaa tukevasti jalkojen väliin. Keritsimet käteen ja villa leikataan irti. Parturointia, sitähän se oikeastaan oli. Melkoinen kasa niistä villoista tulikin! Eevert sai omansa ja ne ovat olleetkin hyvässä tallessa.

Villoja on käytetty moneen paikkaan vaikka ei niistä lankaa ole valmistunutkaan. Monenlaista lämmikettä senkin edestä. Laittoipa Eevert niitä kerran kenkiinsäkin ja hyvin tarkeni paukku pakkasilla.

Seimi lattialla
Seimi lattialla

No, niinhän siinä kävi, että Tenho riehaantui täysin uusista tuoksuista ja retuutti villoja ympäri taloa. Seimeen saakka niitä ei liiemmin enää riittänyt, mutta lämpimässä on tallin väki siitä huolimatta.

Mitä Tenho mahtaa tehdä villa-aarteellaan? Mitä pienellä koiralla on oikein mielessään? Vai pitääkö se muuten vain kovasti lampaista?

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

Isomman seimen hahmot ovat max 10cm korkeita ja pienen vastaavan Maria on n. 2 cm.

Tenho

Eevertin uskollinen ystävä on saanut nimekseen Tenho. Aivan lumoutunut Eevert onkin uuteen ystäväänsä. Tuohan pikkukoira kaivattua seuraa usein niin hiljaisiin päiviin. Viimeaikoina Eevert on kävellyt paljon Tenhon kanssa lähimetsissä ja tutustuttanut pikkukoiraa ympäristöön.

Tenho
Tenho-koira

Tenho nimenä on lähtöisin suomenkielen sanasta tenho, jonka synonyymejä olivat mm. viehätys tai lumo. Nimi on mahdollisesti ollut käytössä jo muinaissuomalaisilla, joten syvälle historian juurille halusi Eevert rakkaan kaverinsa johdattaa.

Aikaisemmin tenho saattoi tarkoitaa myös mystisten lappalaisten sitovaa taikuutta, jonka katsottiin lumoavan uhrinsa, ja siten hallitsevan heitä. Mitä lie vanhant shamaanit noitarummuillaan saaneetkaan aikaan!

Nykyaikaisessa kielenkäytössä lumo ja tenho onkin yhdistetty usein kauniiksi tai hyviksi koettujen asioiden aikaansaamaan hallitsevaan vaikutukseen.

Eevert on kovin kiinnostunut muinaissuomalaisten elämästä ja uskomuksista. Onpa hän viettänyt aikaansakin kaukana Suomen takametsissä paikallisten tarinoita kuunnellen. Tunti toisensa jälkeen Eevert on ammentanut ystävänsä Ilmarin pohjatonta tietoa pohjoisen elämän ikiaikaisista vaiheista nykypäivän paikannimien tutkimiseen.

Inarinsaamelaisen paikkatietämyksen mestari on kerännyt vuosikymmenten ajan saamelaista paikannimistöä. Nimi toimii muistina paikalle ja  nimistö ilmentää monella tavalla paikan luonnon ja käytön erityispiirteitä sekä ihmisten suhdetta elinympäristöönsä. Saamelaisista paikannimistä on tehty paljon mukaelmasuomennoksia, jotka ovat muuttaneet alkuperäisen nimen merkitystä. Ilmari on tutkinut ja etsinyt alkuperäiset muodot esiin ja kirjoittanut ne tateen jälkipolville. Ilmarin työ on saatu viimein kirjaksi ja teos ”Itä-Inarin paikannimistö” julkaistiin  1.6 Siidassa.

Inarinsaamea Eevert osaa kuunnella sujuvasti ymmärtämättä paljoakaan, mutta onneksi ystävä hallitsee myös täydellisen suomenkielen. Inarinsaamea puhuvia on hyvin vähän ja siksi onkin tärkeää tehdä työtä, että kieli säilyy. Ilmari-ystävä on ollut vankasti mukana inarinsaamelaisten lehtien ja kirjojen julkaisuissa sekä kielipesä-toiminnassa. On siinä tullut tarina poikineen kansanperinnettä. Mahtavia ovat pohjolan tietäjät. Kiitollisena Eevert kaikkia niitä hetkiä muistelee.

Tenho nimen ehdottaja oli Minttu. Laitahan osoitetta tulemaan vaikkapa postiin mare.kinanen (a) kinanen.fi, niin saat pikku yllätyksen piakkoin.