Avainsana-arkisto: merikapteeni

Etelän tuliaisia

Eevert vietti ystäviensä seurassa muutaman päivän tutkaillen Tallinnan elämää. Laivamatka oli mukavan tasainen. Mennessä Eevert ei edes huomannut olevansa laivassa, niin tyyntä pintaa alus halkoi aurinkoisessa säässä.

Meren tuoksu oli sentään entinen, tuumi mies nuuhkien ilmaa poiketessaan kannelle katselemaan maisemia. Tallinnan maisemat ovat toki tuttuja monien vierailujen vuoksi. Raarihuoneen tori aina kuitenkin ihastuttaa näkymillään vuodenajasta riippumatta.

Raatihuoneen nurkalla
Raatihuoneen nurkalla

Historia on käsinkosketeltavaa verrattuna moneen kotipuolen kaupunkiin, vaikka välimatkaa ei niin kovin paljoa ole.

Kävely kaupungilla aiheutti muutaman hetken jälkeen kahvihampaan kolotusta. Kahviloita Tallinnasta löytyy – jospa tuonne mentäisiin kahville.

 

 

Kahvipaikka
Kahvipaikka  Seurueessa se ei saanut kannatusta, joten oli suunnattava hieman tavallisemmin mainostavaan paikkaan.

Ilman tuliaisia Eevert ei kotiin lähtenyt. Jotakin mielenkiintoista löytyi erään pienen matkamuistokaupan valikoimista. Kunnollista karttapalloa tarvittiin tietenkin talossa ja kun sellainen puuttui niin hankittavahan se oli kun kerran vastaan tuli.

Karttapallo
Karttapallo

 Siinä se kauniisti näyttää maat ja mantereet. Meripihkan on muuten uskottu parantavan myös virtsarakon ja vatsan vaivoja sekä keuhkoputkentulehdusta. Lisäksi sen vaikutuksiin kuuluu myös ihon kaunistaminen. Ilmankos siitä tehdään paljon naisten koruha, hörähtää Eevert. Albertus Magnuksen (n. 1193) mukaan meripihkan avulla voitiin myös päästä selville naisen neitsyydestä.

Karttapallo
Karttapallo

 Eevert kiikutti meripihkaisen aarteensa kirjoituspöydän kulmalle. Siitä sitä on hyvä taas tutkailla uusia reissuja. Varmemmaksi vakuudeksi mies haki kätköistään vanhan kompassinsa.

Kompassi
Kompassi

 Kompassi näyttää tarkasti oikean suunnan!

Reissun jälkeen aina väsyttää vaikka olisi ihan vain huvimatka. Niinpä illantullen on hyvä palata nukkumaan omaan sänkyyn ja tuttuun kamariin. Ei siinä kovin kauaa Eevert valvonut kun silmät painuivat kiinni ja uni kuljetti miestä uusiin seikkailuihin.

Prototyyppiheteka
Prototyyppiheteka

 Vanha uskollinen heteka on ehkä paras paikka nukkumiseen, tuumii Eevert haukotellessaan ja avatessaan vuodetta nukkumista varten.

____________________________________

Prototyyppiheteka päätyi toistaiseksi makuukamariin odottamaan parempia rakenteluaikoja. Hieman vanhan ja kuluneen näköinen se on ja sitähän se tietenkin myös esittää. Ehkä joskus palaan tähänkin keskeneräiseen projektiin 🙂

5.12.

Eevertin radio on auki ja siellä soi jo joululaulut. Joulun lähestyessä laulujen määrä lisääntyy. Monista joululauluista Eevert pitää paljon. Joulun laulut ovat pääsääntöisesti kauniita ja sävelmiltään tarttuvia. Joskus sitä ihan ihmettelee kuinka tiettyihin lauluihin ei koskaan kyllästy. Joka vuosi uudelleen ne otetaan yhtä suurella ilolla vastaan.

 

Radio takan päällä
Radio takan päällä

 

Eevertin lempilauluihin kuuluvat varsin klassiset laulut. Vaikkapa En etsi valtaa loistoa tai Varpunen jouluaamuna. Se on kyllä aika surullinen laulu, mutta joulun aikaan mieleen tulevat usein nekin läheiset, joita ei enää tässä elämässä ole ja jotka elävät muistoissa aivan lähellä meitä.

Nyt juuri radiosta kuuluu yksi kaunis sävelmä. Eevert laittaakin radionsa hieman kovemmalle. Eevertin radioon pääset tästä NAPS!

Minkä laulun Eevert kuulee?

Mukavaa kun Kauneimpia joululauluja voi nyt kuunnella ihan kotona, tuumii Eevert tyytyväisenä. On toki Kappelissakin ihan järjestetty tapahtuma ja mahdollisuus laulaa yhdessä. Yhdessä laulaminen on mukavaa monella tapaa ja tulee samalla jutusteltua muiden kyläläisten kanssa. Suntio taitaa parhaillaankin puuhata Kauneimmat Joululaulut -iltaa Kappeliin.

Kauneimmat joululaulut -tapahtumat tekevät hyvää muutenkin kuin niille, jotka saavat laulaa yhdessä toisten kanssa. Tapahtumien tuotolla tuetaan niitä lapsia, nuoria ja aikuisia muualla maailmassa jotka erityistä tukea tarvitsevat. Eevert on matkoillaan nähnyt kuinka monesti pienikin apu on tullut tarpeeseen.

Jostakin muistin kätköistä löytyy muisto Zimbabwesta, jossa paikallinen kuoro ilahdutti joulunaikaan saapuneita vieraita laulamalla heidän omalla kielellään rakkaan joululaulun.

 

 

Yhdessä laulaminen – tai vain osallistuminen kuulijana – on tärkeää yhteisöllisyyttä. Nykyään taitaa moni jäädä vain sinne oman kodin seinien sisäpuolelle. Kaupungeissa ja suurissa taloissa ei välttämättä tunne edes seinänaapuria. Toista se on tämmöisessä pikkukylässä, arvelee Eevert.

Laulu ja musisointi hyvin akustoivassa kirkossa kuulostaa komealta ja kukin saa osallistua äänellään ja tavallaan.

Se on hyvä, sillä Eevert taisi saada aikanaan kyläkoulussa varsin vaatimattoman numeron laulusta. Se ei kuitenkaan haittaa ollenkaan sillä porukassa laulaessa kaikki äänet sointuvat yhteen.

Aamusta alkaen Eevert onkin kajauttanut radion kanssa laulun jos toisenkin. On siihen yhtynyt välillä Tenho-koirakin ulahtamalla ehkäpä sen merkiksi, että olisi jo aika lopettaa ja laittaa vaikkapa pientä välipalaa pikku-koiralle.

 

Puutyömaalla
Puutyömaalla

 

Musiikin tahdissa on tänään pilkottu puita pihalla ja kannettu kunnon sylilliset kaikkien tulipesien viereen. Kaikenlaiset hommat suoriutuvat kuin itsekseen kun välilla lauleskelee ja tanssahtelee työn lomassa, selittää Eevert Tenholle.

 

Puukori
Puukori

 

Aikansa touhuttuaan Eevert saa riittävästi ulkotöitä tehtyä ja siirtyy sisälle. Nyt on riittävästi puita talossa ja voi hyvin keskittyä taas muihin puuhiin.

Illan hämärtyessä Eevert asettuu takan ääreen. Puut ritisevät palaessaan kodikkaasti. Se on ääni jota Eevert rakastaa.

 

Iltahetki
Iltahetki

 

Hyvää Pääsiäistä!

Pääsiäisen aikaan Eevert on elellyt hiljaksiin ja rauhassa. Pääsiäiseen liittyy monenlaisia tunteita ja olotiloja. Ollaan hiljaksiin, tutkaillaan olennaisia ja merkittäviä asioita, muistellaan ja vetäydytään. Kaiken päätteeksi havahdutaan elämään, iloon ja riemuun. Niin se vain menee joka vuosi. Taitaa sopia tämmöiselle suomalaiselle ukon köriläälle, tuumii Eevert laittaessaan itselleen Pääsiäisaamuna aamukahvia.

Aamukahvilla
Aamukahvilla

Pääsiäisenä syödään kananmunaa. Jaa, taitaa Eevertillä olla usein pääsiäinen koska lempi aamiaisia ovat munat eritavoin laitettuna. Onhan se mitä mainioin ja tasapainoisin ruoka. Ja hyvin säilyvä. Merilläkin oli aina melkoinen munavarasto laivalla. Niillä sitä pääsi monesta myrskystä ja harharetkestä nälkää näkemättä uuteen satamaan. Sitä ei siihen aikaan aina tiennyt milloin oli topattava laiva odottelemaan parempia kelejä. Nykyiset isot laivat taitavat purjehtia vaikka minkälaisen myrskyn läpi.

Ennenaikaan tarvittiin enkeleitä matkaan. Niin, enkeleitä. Pääsiäisenkeleitä. Missähän se meidän oma suojelusenkeli taas onkaan, kyselee Eevert Tenholta. Tenho ravistelee päätään, sillä pikku-koira ei todellakaan tiedä Eevertin enkeleistä mitään.

Täytyykin kaivella se taas esiin. Monet reissut se on kulkenut mukana. Pienen tytön piirtämä enkeli.

Pääsiäisenkeli
Pääsiäisenkeli

Pääsiäisenkeli pääsee taas takan reunalle jakamaan hyvää mieltä ja siunausta kaikille talossa kävijöille.

Ja Pääsiäisenä vieraita ja tuttuja tuleekin syömään yhteistä ateriaa. Se on jo perinne Eeverttilässä. Niin tänänkin vuonna. Eevert on monta päivää valmistanut maittavia ruokia.

Kurkistus
Kurkistus

Ikkunan takaa kurkistaessa näyttää jo aivan valmiilta! Melkein tuoksut tulevat ikkunan läpi.

Lammasta
Lammasta

Lammasta ja perunoita. Yksinkertaista, mutta maittavaa. Jälkiruokanakin Eevert suosii perinteitä. Makuja löytyy niin idästä kuin lännestä ja jokaiselle sopivasti.

Mämmi
Mämmi

Tuokkosellinen mämmiä ja kermaa. Vielä hieman sokeria päälle niin ihan maistuu makea lapsuus suussa saakka.

Pasha
Pasha

Pashakin löytyy takuuvarmasti Eevertin pöydästä. Monia muistoja liittyy pashan valmistukseen. Niitä voi kurkata täältä NAKS.

Näyttää olevan niiden aikojen muistona edelleen Eevertin pöydässä myös ruusukaaleja Pasha-lautasen reunalla.

Hetken aikaa sulateltuaan ruokaa on tapana tarkastella pääsiäistervehdyksiä. Eevert on asettanut yhden tervehdyksen oikein somasti takan päälle. Kortti on tullut jo viikolla ja siinä on kaksi niin hellästi toisiaan tutkailevaa pääsiäispupua.

Kortti Villa Charlotten rouvalta
Kortti Villa Charlotten Rouvalta

Kortti on tullut aina niin viehättävältä Villa Charlotten Rouvalta. Eevert melkein punastuu kun sitä katselee. Ja tiedättekö  mitä? Aika usein Eevertin katse hyväileee korttia ja käänteleekin sitä nähdäkseen miten kauniisti korttiin on kirjoitettu pääsiäistervehdys. Kiitos vain Rouvalle ja hänen perheväelleen ilahduttamisesta.

Tämän päälle täytyy kyllä keittää kahvit, sopertelee Eevert palatessaan keittiöön hieman hämmentyneen oloisena. Pian hän saa koottua itsensä taas ja palaa pullakori mukanaan.

Pirteät pullat
Pirteät pullat

Kahvihetki on rattoisa ja monet jutut tulee kerrattua ystävien kesken. Pääsiäinen on iloinen juhla.

Eevert ottaa esille pienen tipun. Tipuankka on jo vanha ja sillä on koko olemassaolonsa aikana ollut paikka pääsiäistipuna. Pikkuinen tipu toivottaa kaikille Eevertin vieraille oikein hyvää ja riemullista Pääsiäistä!

Tipu
Tipu

___________________________

Ruoat ovat pääsääntöisesti Jatan. Pasha on omaa tuotantoa, josta olikin eirillinen linkki.

 

 

 

 

 

Mikä yhdistää Igoria, Kalifaa ja Aminaa

Viikolla Eevert sai postista paketin.

Hämmästys oli suuri kun mies sen avasi. Mukana oli kirje. Se piti lukea useampaan kertaan, sillä niin koskettava se oli että yhdellä kertaa ei tullut omaksuttua kaikkea liikutuksen kyynelten täyttäessä silmät.

 

Kirje

Kirjeen oli toimittanut Heidi. Hän oli matkoillaan tavannut Eevertin läheisiä ystäviä kaukaa vuosien takaa. Vielä muistivat. Tosiaan vielä muistivat niin, että olivat pyytäneet tapaamaansa matkalaista tuomaan tuliaisia ja tervehdyksensä ihan Eeverttilään saakka.

 

Tämä täytyy tutkia tarkasti. Lähetyksen mukana oli ikoni. Ikoneita Eevert keräilee ja on kotiinsakin niitä ripotellut sinne tänne muistuttamaan merkittävistä asioista. Kauniin ikonin oli lähettänyt Igor.

 

Igorin viesti

 

Kappelia on rakennettu Iisakin kirkon malliin ja mitä ilmeisimmin asiasta on kuulutettu myös maailman laajuisesti. Voihan olla että ei sitä karskista merimiehestä heti uskoisi että rupeaa kirkonrakennuspuuhiin. Niin se vaan kuitenkin on että kun on nähnyt millainen on ihmisen osa koko maailmankaikkeuden keskellä, niin tulee miettineeksi monenlaisia asioita.

Igorkin aikanaan oli hyvä henkiystävä Eevertille ja yhdessä rukoillen ja kiittäen oltiin monista syövereistä selvitty. Luottavainen elämänasenne oli ollut molempien miesten vahvuus vaikeissa hetkissä. Igoria Eevert muistaa lämmöllä.

 

Ikoni

 

Eevert jatkoi kirjeen lukemista hämmentyneenä. Samassa kirjeessä kerrotiin Kalifasta. Miehestä joka kulki muutaman vuoden merillä yhtäaikaa Eevertin kanssa. Kalifasta muodostui laivan väelle merkittävä yhteisen ilon lähde. Hänellä oli rytmi verissään ja otti hän mitä tahansa käsiinsä niin äkkiä oli havaittavissa mitä mukaansatempaavin rytmi. Niillä rytmeillä ja Kalifan iloisella asenteella mentiin monet murheet läpi ajanjaksoina jolloin vaikeudet olivat ainoastaan kohdattava. Väistämismahdollisuutta ei ollut kenelläkään.

 

 

Kirje jatkuu

 

Komea rumpu onkin, ihasteli Eevert ja varovaisesti koputteli rummun nahkapintaa. Kauniisti se kyllä kumahtaa! Mitähän se Kalifa silloin opetti… sormet piti olla näin.. ja ranne kevyenä ja herkkänä… tom tom tom… to tom tommmooo…

 

Rumpu

 

Vai on Kalifa mennyt naimisiin. Eevert hörähtää ihan ääneen, ja ihan hyväntahtoisesti. Monet kerrat Kalifan kanssa oli keskusteltu siitä että voivatko merimiehet ylipäätään mennä naimisiin ja elää onnellista perhe-elämää. Nuori kirkassilmäinen Kalifa oli liikkeissään niin notkea, että ainakaan silloin ei olisi kuvitellut miehen ikinä vakiintuvan.

On tainnut Amina olla sellainen nainen joka oli Kalifalta vienyt jalat kerralla alta. Oikein hyvä, oikein hyvä, tuumii Eevert. Kalifa olikin niin loistava persoona että hukkaan olisi koko mies mennyt jos olisi meriuransa jälkeen jäänyt jonnekin yksikseen vartioimaan majakkaa.

Kalifan lähettämänä lahjana oli ruukku. Ruukulla on Eevertille paljon merkitystä. Aikanaan kun pitkiä matkoja seilattiin ruukkuihin säilöttiin niin ruokatavaroita kuin juomiakin. Pääsääntöisesti viinejä, sillä ne sai hyvin säilymään vaikeissakin olosuhteissa. Tämä ruukku muistuttaa niitä monia joita Eevertkin on ruumasta kantanut ylös monta monituista kertaa. Tyhjentyneet ruukut sitten luovutettiin jossakin satamassa emännille jotka vaihtoivat ne taas täysiin. Siihen aikaan jo kierrätettiin säilytysastioita, vähän niinkuin nykyisellään vaikka pulloja.

Ettei vaan tämä Amina nyt sitten olisi joitakin niitä merimiesten muonittajia. Taisi olla Kairossa ainakin sellainen pitkälettinen kaunokainen, joka ahkerasti kävi satamassa vihanneskoreineen. Sellaiset silmät sillä Aminalla oli, että sydän aina hieman hypähti epätahtiin kun vaatteen lievekin vilkahti näköpiirissä. Vai Amina, olisikohan se juuri hän… Siinäpä pohtimista vanhalle merimiehelle 🙂

 

Yhtäkaikki ruukku on komea. Siihen ei mitään säilötä, mutta koristeeksi ja ihanaksi muistoksi se ainakin alkuun laitetaan.

 

Aminan ruukku

 

 

Lämmin kiitos Heidille viestin välittämisestä ja kaikkien ihanuuksien toimittamisesta. Täällä kostuu muidenkin silmäkulmat kuin Eevertin!

 

 

 

 

 

Pääsiäisen aikoihin

Eevertillä on ollut rakennuspuuhien lisäksi ohjelmassa hieman kotimaan matkailua. Kevään tullen on aina ihan pakottava tarve päästä katsomaan kuinka kevät saapuu ja talvi väistyy. Tälläkertaa Eevertin tie vei Kotkaan.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Langinkosken keisarilinen kalamaja. Koski kohisi villisti ja vettä näytti olevan runsaanlaisesti. Kosken tuntumassa olevien sivuhaarojen sulaminenkin oli hyvässä vauhdissa. Kauniiden jääpuikkojen ja veden uurtamien jääkerrosten tutkimisessa kuluikin melkoinen tovi.

Langinkosken maisemissa

 

Majan läheisyydessä oli myös Eevertille kiintoisa pikkurakennus. Valamon munkkien keisarille rakennuttama pikkuinen kappeli. Sisälle ei päässyt, mutta ikkunoista oli hyvä kurkistella sisälle. Keisarin aikoihin munkit ylläpitivät pikkukappelia tarpeen mukaan. Hyvin hoidettu se oli edelleen vaikka melkoisen vanha rakennus onkin.

Koskelta reissu jatkui kaloja katselemaan Maretariumiin, missä Eevert keskittyikin enempi vedenalaiseen tutkimukseen kuin valokuvaamiseen. Erityisesti miestä kiinnosti Itäisen Suomenlahden kansallispuisto. Monia mielenkiintoisia saarikohteita eläimineen ja lintuineen. Ja niin kauniita. Kyllä kelpaakin suojella tällaisia alueita. Linkin takaa klikkaamalla saaria pääseen nauttimaan videoiden kautta kauniista saariluonnosta.

 

Merikeskus Wellamo olin Maretariumin jälkeen vuorossa. Hieno ja komea pytinki olikin! Ehdottomasti tutustumisen arvoinen, jos sinnepäin matka vie.

 

Wellamo

 

Eevertin iloksi Wellamossa oli joukko innokkaita ja kaikinpuolin ammattitaitoisia oppaita. Oppaat eivät olleet vielä kovin vanhoja, ehkä siinä kymmenen korvilla. Oppilas-oppailla oli kullakin oma pisteensä ja heiltä sai vanha merikarhukin oivaa opetusta niin laivojen rakenteesta kuin merenkulussa tarvittavissa apuvälineissäkin. Nuoret oppaat liittyivät erään luokan työskentelyyn ja isoin osa näyttelyvieraita olikin oppilaiden vanhempia ja läheisiä. Eevert sai nauttia tapahtumasta ja on syvästi kiitollinen kaikille opastajille. Hieno homma!

Retkeillessä tulee aina nälkä. Tälläkertaa Eevert pääsi nauttimaan erityisen maukkaasta kala-ateriasta Vanhassa Fiskarissa. Omassa pihassa savustettu lohi maistui vanhan merikarkun suussa oikein makoisalta.

 

Vanha Fiskari

 

Eevertin unelmissa on ollut saada sängyn taaksen vanha gobeliini. Vielä ei ole onnestanut, vaikka yrityksiä on ollut. Nyt Vanhan Fiskarin istuimet herättivät taas tuon toiveen eloon. Niinpä mies ahkerasti kuvaili mahdollisia malleja talteen. Kyllä näillä varmasti hankkeessa jo eteenpäin pääsee ja saa kudottua tai muuten valmistettua asianmukaisen seinävaatteen.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Se onkin sitten se seuraava juttu….

Retkipäivä

Helteinen kesäpäivä houkutteli Eevertin ulos.

Pienimuotoinen kotimaanmatkailu on aina miehelle mieleen. Monet paikat onkin tullut kolutuksi. Lapsuus ja nuoruusvuosina perheen kanssa pakattiin elämä kasseihin ja muistoihin syöpyneen Sopu-kupoliteltan kanssa tehtiin yksi jos toinenkin kesäreissu. Autoa perheellä ei ollut joten linja-autot, lättähatut ja sisävesilaivat palvelivat retkeläisiä erinomaisesti. Oli ne aikoja ne!

Nyt Eevert otti auton käyttöönsä ja ajeli kesäteitä hieman sinne ja tänne. Pysähtyi kun kohtasi mielenkiintoisen paikan ja ihasteli jälleen kerran eteen avautuvaa historian ja kulttuurin tulvaa.

Inkoon kirkolla
Inkoon kirkonmäellä

Ensimmäinen pysähdys oli Inkoossa. Inkoo on miehelle nuorukaisajoilta hyvinkin tuttu, sillä Eevertin kesätyöt osuivat Inkoon saaristoon. Merenkulun alkeita hän sai silloin opetella aivan aakkosista, kun nuori mies laitettiin ison moottoriveneen ohjaimiin hoitamaan saarelaisten tarpeita. Liekö merikipinä silloin jättänyt jo kauaskantoiset vaikuttimet?

Inkosssa Eevert suuntasi tiensä vanhaan komeaan kirkkoon. Kirkko on hyvin vanha, ensimmäiset osat siitä ulottuvat 1200-luvulle saakka. Jo kirkkoa katsellessa hiljenee. Mitä kaikkea nuo muurit ovatkaan saaneet kokea ja elää vuosisatojen saatossa. Pieni on ihmisen taival sen rinnalla. Kellotapulin paanukatto oli korjauksen alla, mutta muuten niin kirkko kuin ympäristökin arvonsamukaisessa kunnossa.

Kirkkolaiva
Kirkkolaiva

 

Inkoon keskiaikainen harmaakivikirkko on omistettu merenkulkijoiden suojeluspyhimykselle, Pyhälle Nikolaukselle. Kirkon kattoon onkin kiinnitetty yksi Suomen 200 kirkkolaivasta tai votiivilaivasta. Sen keula osoittaa alttarille ja on merkkinä siitä että seurakunta kulkee kohti valoa. Laiva on kuva seurakunnasta, joka on matkalla. Nykyään laiva symboloi myös kirkkojen yhteysliikettä eli ekumeniaa.

Laivojen pienoismallit on lahjoitettu kirkkoon usein kiitokseksi onnistuneesta merimatkasta tai merihädässä saadusta avusta. Niiden äärellä muistetaan hukkuneita ja rukoillaan matkoilla olevien puolesta.
.
Kuvaa klikkaamalla pääset tutustumaan juuri tämän laivan esikuvan tarinaan.
.
Kuolemantanssin jatkoa
Kuolemantanssi

Kirkon kalleuksiin kuuluu mm 1400-luvun lopun seinämaalaukset. Harvinanen seinämaalaus, Kuolemantanssi, kuvaa mustan surman tuhoja. Maalaus onkin Suomen ainoa säilynyt aiheeseen liittyvä kuvaelma.

 

Kuolemantanssi
Kuolemantanssin jatkoa

 

Kuolemantanssi koostuu ruumiillistuneesta kuolemasta, joka johtaa rivissä tanssivia hahmoja hautaan. Usein hautaan matkalla olevassa kulkueessa esiintyy kaikenlaisia ihmisiä – kuninkaita, paaveja, munkkeja, nuoria, maatyöläisiä yms. Se on symbolinen kuva siitä, että kuolemassa kaikki ovat samanarvoisia.

 

Kirkkotarha
Seesteinen kirkkotarha

Inkoosta kesäretki jatkui Mustion kartanolle. Sinne liittyy myös muutamia nuorukaisaikaisia muistoja. Olipa nuori Eevert melontaretkellä toisten nuorukaisten kanssa pitkin Mustionjokea. Kuuma kesäpäivä oli sekin. Aivan kartanon tuntumassa kanotoijat osuivat pienelle lammentyyppiselle joen osuudelle. Eräs asukas huomautti ensimmäisille melojille harvinaisista vaaleanpunaisista lumpeista, jotka ovat rauhoitettuja. Retkikunta lupasi mennä niiden kolmen kukan ohi varovasti ja kunnioittaen. Viimeinen meloja ei tätä kuullut. Päästyämme seuraavalle pysähtymispaikalle nuorukainen esittelikin kädessään olevaa lummetta, joka oli ollut erilainen ja jonka poimi muille nähtäväksi.  Rauhoitettuja lumpeita oli siis yksi vähemmän. Nolotti.

Mustion linna
Mustion linna

Mustion kartanon historia ulottuu 1600-luvulle. Nykyinen päärakennus rakennettiin 1783-1792. Kertomusten mukaan kartano on Suomen ensimmäinen talo johon on rakennettu kaksoislasi-ikkunat. Edistyksellinen paikka. Kartanon on alkujaan ollut yksitysasunto. On siellä ollut tilaa lasten juosta ja leikkiä!

Jokaisessa kunnon kartanossa ja linnassa on oma kummitus. Niin Mustiossakin! Moni kertoo nähneensä linnan kolmannen kerroksen ikkunoissa liikkuvan naisen, vaikka siellä ei olisi todistettavasti ketään kulkenutkaan.

Kerrotaan, että 1700-luvulla oli vanhempi romaninainen yrittänyt saada kartanosta suojaa ja peseytymispaikan kylmänä ja sateisena yönä. Sitä ei oltu naiselle annettu, joten romaninainen kirosi kartanon. Siellä hän siis edelleen kuljeskeli ja aneli kovalta kartanonherralta yösijaa ja suojaa.

Porejuoma
Porejuoma

Helteinen päivä ohjasi Eevertin jokirantaan ja porejuomalle. Kyllä olikin virkistävä paikka ja palvelussakaan ei ollut huomauttamisen sanaa. Siellä olisi viihtynyt pidempäänkin.

Kaunis ympäristö houkutteli kuitenkin miehen vielä kiertelemään puistossa. Siellä olikin paljon nähtävää ja koettavaa. Oli patsaspolkua ja lummepolkua (eivät kukkineet, joten väriä ei tiedä..)

Silta
Silta

Kaunis puusilta johdatteli kulkijan eräälle alueen useista huvimajoista. Hyvä olikin välillä vähän pysähdellä ja tuumailla elämän autuutta, joutilasta oloa ja mahdollisuutta vain olla ja katsella kaikkea kaunista.

Patsastelua
Patsastelua

Miehen mieleistä kauneutta löytyikin jokapaikasta.

__________________________________________________________________________

Siipalla on jo melkoinen kokoelma kuvaajakuvia! Minun puuhasteluni jaksaa jatkuvasti huvittaa ja innoittaa. Keskityin kirkossa niin tarkasti pikkumiehen kanssa kuvailemiseen, että sain tähän artikkeliin lainata Siipalta itse sisäkuvat maalauksesta ja laivasta sekä seesteisen kirkkotarhan 😉

Kuvaaja työssään
Kuvaaja työssään

Enkä kelpuuttanut yhtäkään sisäkuvaa yleiseen jakoon. Että semmosta jälkeä tällä kertaa.

 

Eteinen etsii itseään

 

Pientä puuhailua lauantain ratoksi. Aikaa sitten kesken jäänyt eteinen etsii itseään. Pitkä ja kapea tila on osoittautunut hankalaksi ja mielikuvitus tuntuu olevan jumissa sen kanssa. Tilaan syttyi aikanaan Eeverttilän ensimmäinen valo. Ja siihen se sitten jäikin…

 

Kurskistus ovesta
Kurskistus ovesta

 

Vaan kun on ovenpieltäkin saatu hieman ilmeikkäämmäksi, niin onhan oven taaksekin syytä saada jotakin mikä sieltä näkyy. Aikaisemmin eteiseen on syntynyt naulakko, Peikkoneidin koukkujen avulla. Samalla kertaa sahailin penkkejä ja muuta pientä tarvittavaa. Mielenkiinoisen värisen maalinkin sekoittelin.

 

Sisälle vaan
Sisälle vaan

 

Jokin kaapintapainen piti eteiseen saada. Minne Eevert muuten laittaisi työkalujaan tai petroolipullojaan. Omaan tapaani piirustuksia syntyi ehkä ennemminkin perästä päin ja luovan intuition varassa valmistui ensin kaapin yläosan hyllyt. Siellä ne lojuivat eteisen lattialla reilun kuukauden ennenkuin alaosan tekeminen kävi edes mielessä. Väri arvelutti hieman, koska Eevertillä on melko tummasävyistä kaikki muu. No ehkä nämä ovat isoäidin peruja ja vanhan kylätimpurin aikaansaannoksia koristeineen päivineen.

 

Hyllyt
Hyllyt

 

Hyllyiltä löytyykin paljon tarpeellista ja sinne jäänyttä. Vanha noitarumpukin on löytänyt paikkansa takaseinän naulasta. Mistä lie sekin kulkeutunut taloon. Vaari olikin ahkera lapinkävijä, olisiko hänen matkoiltaan tullut tuliaisina. Melkoinen velho se oli vaarikin. On varmaan kokenut syvää yhteyttä lapinmaan shamaanin kanssa. Kertovat kyllä, että eräällä retkellään sai ihan lapinkasteenkin varsinaiselta lapinmieheltä, joka osoittautuikin ranskalaiseksi. Hyvin osasi nokipannukahvitkin keittää ja kuksat asianmukaisesti vihkiä. Melkoisen hvyin oli roolinsa opetellut kun vieraat eivät epäilleet hetkeäkään kastajansa syntyperää.

 

Väkipyörä vai pylpyrä?
Väkipyörä, ploki vai pylpyrä?

 

Vanha pylpyräkin on löytänyt paikkansa hyllyssä. Mahtaakohan se olla peräisin Eevertin vanhasta laivasta? Niitähän laivoista löytyi jos jotakin kokoa eri tarpeisiin. Taitaapa siitä olla hyötyä monissa maatalonkin puuhissa. Aina jotakin pitää nostaa tai kannatella vaikkapa ullakolta alas ja ylös.

 

Vanha kaappi
Vanha kaappi

 

Siinä se nyt on. Lintallaan ja kallellaan vähän sinne ja tänne. No, ompahan kuitenkin. Puuleikkaukset ovissa sensijaan ovat mallikkaat ja taattua Tiimari-laatua 😉

 

Eteinen
Eteinen tänään

Eteisen kokonaiskuvaaminen on myös haasteellista. Tämmöistä tuli tänään.

Eevertin kävelykepit ovat saaneet vanhan kirnun säilytyspaikakseen. Kirnu on syntynyt hammastikuista ja pahvista. Hienoista pinnoitus/maalausongelmaa syntyi siinäkin, joten projekti pinnan osalta jatkuu.

Eteisen oikeanpuoleinen ovi johtaa Eevertin makuukamariin ja vasemman puoleinen saunaan. Ja saunahan on Eevertin lempipaikkoja, joten eiköhän kaikki siskot ja veikot ryhdytä lauantaisaunan lämmittämiseen.

 

Saunaan mielii mies
Saunaan mielii mies

Siellä tuli iloisesti ritisee pesässä ja lämmittää kiukaan leppeisiin löylyihin jälleen kerran.

 

Aamupostilla

Taas on koittanut sellainen vuodenaika , jolloin Eevert erityisesti nauttii aamuista. Jo varhaisista hetkistä alkaen linnun laulavat pihapuissa ja meno äityy välillä niin riehakkaaksi, että herkkäuninen Eevertkin herää rakastamaansa linnunlauluun. Niin tänäkin aamuna.

Aamukahvit keitettyään Eevert lähtee pihalle kurkistelemaan aamutunnelmia.

 

tervehtijä vastassa
Tervehtijä vastassa

 

Talon emäntäkissa siellä tuleekin ensimmäisenä vastaan ja ryhtyy hyristellen kiehnäämään Eevertin jaloissa. Kissa näyttää oikein hyväkuntoiselta, joten se on varmaan yön aikana saanut kelpo hiiripäivällisen. Taitaapa jälkiruuaksi kaivata pikkuista kermatilkkaa Eevertin kahvihetken lomassa. Senhän kissa varmasti saa, niin hyvin se hommansa vanhassa talossa tekee.

Postia laatikossa
Postia laatikossa

Kas, näyttääkin Eevertin postilaatikossa olevan jo päivän posti. Sanomalehtien lisäksi ihan uusi Newsweek-lehtikin. Näyttää olevan ihan kuninkaallisia kannessakin. Taidanpa hetkeksi syventyäkin kaukaisemman naapurimaan juhlahetkiin.

Pari kirjettäkin on kolahtanut. Mitähän ne kaukaa ne ovat tulleet?

Jaa, toinen taitaakin olla kuntoutus kirje. Syksyllä Eevert oli toisten merikavereidensa kanssa kuntoutumassa, ihan urheiluopistolla. Sinne sitä on näämmä nytkin suunnattava viikoksi. Täytyykin muistaa pakata ajoissa! Onkin taas mukava tavata vanhoja merkarhuja ja kuulostella kuulumisia mukavan tekemisen lomassa. Kyllä siitä varmaan tulee taas ikimuistoinen viikko.

Mutta lehdet ensin.

Takapihan penkki
Takapihan penkki

 

Takapihan aamuaurinkoisella penkillä on mukava lueskella. Sinnepä Eevert vie aamukahvinsa ja pari voileipää. Pikku Tenhokoirakin on liittynyt miehen seuraan ja toivoo myös saavan osansa Eevertin aamupalasta. Häntä heiluen sekin kieppuu miehen ympärillä ja hyppelehtii sinne tänne. Pöytäkin on välillä vaarassa kaatua nuoren innon keskellä.

 

Penkki seinustalla
Penkki seinustalla

Vähitellen on rauha maassa ja kahvikin kupissa. Kissa saanut kermansa ja Tenho makkarapalasensa. Ja viimein mies saa rauhassa istahtaa lukemaan lehtiä ja kirjeitä.

Linnut laulavat ja elämä hetkellisesti tuntuu juuri sellaiselta joka hyväilee miestä kaikilla aisteilla.

Vaan mikä ihmeen meteli ja kirkuna keskeyttää auvoisen aamuhetken!? Suhinaa ja mäiskettä, lätinää ja säksätystä. Pienten tassujen juoksua ja käsittämätöntä rapinaa. Mistä se ääni oikein tulee? Talon takaako?

Ei auta Eevertin muu kuin tallustella toisellepuolelle tutkimaan mikä merkillinen älämölö on täyttänyt seesteisen aamun.

Takapihalta Eevert löytää pikkukissan, joka taannoin asettui taloksi. Villisti se hypähtelee suihkulähteen ympärillä.

Kissaa kiinnostaa
Kissaa kiinnostaa

Kissa juoksee ympyrää ja aivan selvästi jahtaa jotakin. Lintu se ei ainakaan ole. Ne pääsevät tältä hurjapäältä vielä hyvinkin karkuun. Lintujen juomisallaskin on jalan päässä, joten isoa huolta ei ole myöhemminkään lintujen puolesta.

No viimein kissanhärnääkäkin paljastaa itsensä myös Eevertille. Oravahan se siellä pitää pikkukissaa juoksussa. Eipä taida oravakaan muuta kuin lystiksensä härnäillä.

Eevert leikkisesti on toruvinaan eläinystäviään ja palaa huolettomana takaisin kuninkaallisten häiden kertomusta lukemaan.

Orava suihkulähteessä
Orava suihkulähteessä

Aamu jatkuu rattoisasti ja on niin ihmeen hyvä vain olla.

_________________________________________________________________

Talon etupihaa ei ole juuri laitettu vielä mitenkään. Pientä alkua, joka lähti liikkeelle tästä:

Avaimenperä
Avaimenperä

Työpaikan harjoittelijaneitoselta ”kerjätty” avaimenperä. Kooltaan juuri sopiva Eeverttilän ulkovaloksi. Siispä irroittelemaan osia ja tutkailemaan kiven värin lähdettä. Väri ei tullut värillisestä taustasta, joten sitä en saanut muutettua. Eevert onneksi ilahtui saadessaan ovivalon, vaikka se hieman punertaakin.

Ovivalon perässä tuli tietenkin paljon muuta pientä kasveista ja kalusteista aina postilaatikkoon ja posteihin saakka. Ovesta on astuttu suoraan hyllyn pinnalle, missä talo sijaitsee. Eikä etupuolen seinillä ole ollut yhtään mitään vielä toistaiseksi.

Kiitos Kiira innoituksen lähteestä.

 

Puutarhan suihkulähde osui kohdalleni Huuto.netistä ja sen kylkiäisenä puutarhapenkki. Vai oliko se toisinpäin? Pissaava poika-patsaaseen lisäilin avuttomilla taidoillani ”vettä”. Harjotusta vaatii sekin vielä. On meinaan hieman paksua vettä. Joku varmaan lisännyt suihkulähteeseen liivatetta.

Valburgin muistelua

Eevertin, vanhan meriseikkailijan, mieli kiirii kohti kokemusrikkaita työvuosia aina näin Vapun-päivän lähestyessä. Monet vaput vietettiin merillä, eikä sen kummempia karnevaaleja työn keskellä ollutkaan. Vaan kyllä laivallakin tämä tunnettu juhlapäivä näkyi ja tuntui välillä vahvastikin.

Messissäkin oli tarjolla laivakorppujen ohella jos jotakin makejaista, mitä nyt kokki milloinkin oli saanut kasaan. Hunajasimaa ainakin, sitä laivalla valmisteltiin jo hyvissä ajoin, että sima kerkesi hyvin käydä ennen Valburgin päivää.

 

Vappupöytä
Vappupöytä

 

Simaa ja olutta on Eevertinkin vappupöydässä vielä tänäkin päivänä, vaikka ei muuten niin kovin perusta väkevistä juomista. Munkkien paistamisen taidon opetti äiti jo kollivuosina. Alkuun siinäkin tehtävässä oli ongelmia ja munkeista tuli ties minkä muotoisia ja kypsyys asteeltaankin hyvin vaihtelevia. Hyviä kuitenkin aina kun oli itse tehtyjä.

Vaan ei Eevert pelkillä munkeilla jaksa Vappuansa viettää, kyllä hieman miehekkäämpiä nakkisämpylöitä täytyy pöydässä myös tarjolla olla. Ja päällä vielä kunnolla sinappia ja ketsuppia. Sinappia – sitä tuttua kotimaista olikin usein merillä ikävä.

Katsos vain – Eeverthän on käynyt aamulla jo ihan torilla saakka ja tuonut tullessaan ilmapalloja. Komeita ovatkin – taitavat olla ihan teekkaripalloja. Tai ne kai taisivat olla vain suuria punaisia palloja joita vappupallokauppiaille ilmaantui joskus 1950-luvulla.

Vappupallo oli aluksi vain pyöreä kumipallo, useimmiten punainen ja ilman kuviota. Ilmapallo saatiin leijumaan kun se täytettiin vedyllä. Olikin aika riskaabelia kuljeskella sellaisen räjähdysherkän pallon kanssa. Eevertin perheellä on ollut selkeä linja ilmapallojen kanssa. Vain yksi pallo ostettiin vuodessa – vappuna – ja silloin sai valita sellaisen kuin halusi hinnasta riippumatta. Eevert oli jo pikkupojasta tässä asiassa hyvin hintatietoinen ja piti vanhempiensa tuskaksi huolen siitä, että tämän pojan käsissä keikkui varmasti kylän suurin pallo.

Sen nähtävästi myös Eevert on tänäkin vappuna pitänyt mielessään.

 

Vappupallot
Vappupallot

 

Huiskankin on Eevert reissullaan hankkinut. Huiskilla ja viireillä juhlitaan ja osoitetaan kunnioitustakin. Merilläoloaikana heilutettiin lakkia samassa tarkoituksessa. Miehistön kanssa tärkeinä päivinä kokoonnuttiin kannelle hurraamaan. Yksi sellainen päivä oli Valburgin päivä.

Valburg, jonka muistopäivää vappuna vietetään – on merimiesten suojelijatar ja suojelupyhimys myrskyä vastaan.

 

Valburg
Valburg

Valburg (s.710) on katolinen pyhimys, joka syntyi varakkaaseen perheeseen Englannissa. Ajan tavan mukaan hänet laitettiin jo 10 vuotiaana luostariin. Luostari  tunnettiin hyvästä koulutuksesta. Luostarissa häntä valmisteltiin lähetystyöntekijäksi tuolloin vielä ei-kristilliseen Saksaan.

Vuonna 748 Valburg matkusti yhdessä veljiensä Willibaldin ja Winibaldin kanssa Württembergiin avustamaan Saksan apostoliksi kutsuttua pyhää Bonifaciusta. Hän kutsui ajan tapoja vasten myös naisia mukaan lähetystyöhön. Valburg oli saamassa koulutustaan vastaavan tehtävän.

Laivamatka Englannin kanaalin yli oli myrskyisä ja laiva joutui merihätään. Kerrotaan että nuori Valburg rukoili koko matkan ajan polvillaan laivan kannella, kunnes laiva saapui turvallisesti satamaan. Laivan väki oli hämmennyksissään nuoren nunnan rohkeudesta.

Aikanaan Valburg päätyi jopa miesluostarin johtajaksi. Valburg onkin loistava esimerkki siitä kuinka nainen saavutti merkittävän aseman yhteiskunnassa, vaikka muuten elettiin hyvin miesten maailmassa.

Hänet tunnettiin hyvänä parantajana ja asiansa uskollisena palvelijana. Valburg onkin merimiesten ohella suojeluspyhimys myös sairauksia, raivotautia, nälänhätää ja katoa vastaan sekä sairaiden, vastasynnyttäneiden ja maanviljelijöiden suojelija. Korkeasti koulutettu Valburg saattoi tuntea parantavia kasveja.

 

Kaikki valmista
Kaikki valmista

Eevert toivottaa kaikille lukijoilleen ja vierailijoilleen hyvää Vappua!

 

Sitäsuntätä

Tämä on taas sellainen päivä. Teet yhtä, vaihdat toiseen ja kolmanteen. Palaat takaisin ensimmäiseen, kun huomaat, että se jäi kesken. Päivä kiertää jatkuvaa kesken jättämisen kehää. Niin se vaan menee…

Taloon tai taloon liittyviin asioihin on jotakin pientä sillä täällä tapahtunut. Mitään logiikkaa tekemisillä ei juuri ole ollut. Siispä sunnuntain saldona säntäilyä.

Talo
Talo

Joku aika sitten Siippa kiinnitti taloon etuseinät. No, näyttäähän se talolta, tosin huonosti maalatulta näin lähietäisyydeltä. Aikaisemmin ei ullakkoikkunoiden ikkunapokien puuttuminenkaan haitannut, mutta nyt ne ihan huutavat puuseppää paikalle!

Sisälle ei juuri näe ja siihen on pikkuisen tottumista. Tykkäsin katsella sitä aamuisin kahvitellessani. Talon vieressä oli piha. Talvipiha lumiukkoineen. Ovet ja piha eivät sopineet yhteen. Piha oli ”rakennettu” prikulleen talon seinustoja nuollen ja nyt kun oven avasi niin aina pihakin siirtyi paikaltaan. Siispä piha sai lähteä. Vanhasta ei oikein uutta saanut kun alusta oli syystä tai toisesta käpristynyt. Siispä kyytiä sai myös kala-allas ja pari karppia. Täytynee tehdä uudet, ilman karppilammikkoa ei Eevertkään pärjää.

Piha
Piha

Pihan laadin irtonaiselle levylle, mutta toistaiseksi en kiinnittänyt mitään alustaansa. Nurmikon virkaakin pääsi hoitamaan jouluinen astiapyyhe. Melko karu vielä, mutta selvästi parempi kuin sinne tänne notkahdellut talvipiha. Lumet laitoin tarkasti talteen ja varastokaappiin tulevia lumikelejä odottamaan.

Ruorin paikka
Ruorin paikka

Jos minä hääräsin talon ulkopuolella, niin ei Eevertkään jouten ollut sisällä. Juuri saamansa ruori etsi paikkaansa merikapteenin kodissa. Viimein mies päätyi asentamaan sen takan yläpuolelle. Siinä sillä on hyvä ja keskeinen paikka. Pikkulaivankin purjehdus alkoi takan reunalta kohti unelmien ulapoita. Kyllä siinä on lemmikkikalallakin ihmettelemistä, kun ihan oikea laiva ilmestyi näköpiiriin!

Ikkunan takaa
Ikkunan takaa

Talossa kuului sen verran paukuttelua, että oli pakko kurkistella ikkunoista, että mitä siellä tapahtuu. Eevertin makuuhuone on näämmä saanut viimeinkin valon. Vihreä ”yllätys” lamppu päätyi olohuoneen kirjoituspöydälle ja siellä ollut valo siirtyi makuusoppeen sängyn vierelle. Nyt on kaikissa huoneissa jonkinlainen valo olemassa. Tästä on hyvä jatkaa.

Enkelitaulu
Enkelitaulu

Paukuttelun syykin selvisi samalla kun kurkistelin ikkunoista. Eevert ähisi ja puhisi kiinnittäessään suojelusenkeli-taulua makuukamariinsa. Taulu on aikaa myöten kerennyt olemaan monessa tilassa. Kukahan on ollut aikanaan se taiteilija joka on alkuperäisen taulun maalannut? On melko paljon kopioitunut lasten sängynpäätyihin. Aikansa suojelusenkeli oli 1:1 kodissakin jopa vessan komistuksena. Siellä sitä kelpasi pysähtyä ja mietiskellä hieman henkevämpiäkin ajatuksia. Samaisessa vessassa oli myös muuta ”taidetta” katseltavaksi.

Nyt sentään taulu päässyt hieman perinteisempään ja arvokkaampaan ympäristöön.

Pientä puuhaa riitti myös kaikkien viikkojen aikana ympäriinsä levittäytyneiden askartelutarvikkeiden kokoamisessa ja siilaamisessa. Kumman paljon sitä onkin säästänyt ihan vaan sen vuoksi, että saattaa joskus tarvita 😉

Nyt on kaappikin järjestyksessä! Niin, ja heti kun sain sen järjestykseen ja suljettua oven, niin aloitin jo uutta säntäilyä ja kaivoin sieltä vähän sitä ja vähän tätä taas uudelleen esiin. No, nyt on ainakin kahvin paikka ja katsotaan sitä jatkoa sitten sen jälkeen.

Hetken siistinä pysynyt kaappi
Hetken järjestyksessä pysynyt kaappi