Avainsana-arkisto: työkalut

1.12.

Eevert kolusi varastossaan hetkenaikaa ja varustautui sieltä ottamillaan ämpäreillä ja lapiolla. Pian oli mies jo kulkemassa metsätietä  eteenpäin. Askeleet olivat määrätietoisia ja matka eteni sutjakkaasti.

Linnut
Linnut

Pikkuiset linnut sirkuttivat kulkijalle tervehdyksensä. Ne tunsivat Eevertin, sillä niin monena vuonna Eevert on pahimman talven ajan antanut niille lisäravintoa talviruokintapaikoilla.

Pian mies saapuikin jo pienelle hiekkakuopalle. Se oli Taavitsaisen taloon tullut aikanaan tonttikauppojen yhteydessä. Juurikaan sieltä ei ole hiekkaa tarvittu, muutoin kuin pieniin kotihimmiin. Kesällä Eevert oli valanut portin pielustaa ajatellen kaksi sementtitolppaa. Ne on nyt aika ottaa käyttöön ja laittaa valot tolppien päälle. Nyt jos koskaan se on tarpeen kun maailma näillä seuduilla on kovin pimeä suurimman osan ajasta.

Jälkiä hiekassa
Jälkiä hiekassa

Eevert kuljeskeli siellä täällä ja tunnusteli hiekan laatua. Hyvää ja tasalaatuistahan tämä on, joten ei muuta kuin ämpärit täyteen hiekkaa ja takaisin kotiin sekoittelemaan sopivaa pinnoitetta tolpille.

Ämpäri
Ämpäri

Ämpärit eivät kaikkein kevyimpiä olleet, mutta onneksi Eevert on vielä väkevä ja riuska mies kantamaan taakkoja. Monet vuodet merillä opettivat tarttumaan tositoimiin. Isolla laivalla ei olisi pärjännyt, jos lihakset stoppaisivat heti kun joutuisivat työhön. Niistä päivistä on jo aikaa, mutta keho muistaa ja on vain mielissään kun saa työtä.

Tarpeita
Tarpeita

Verstaallaan Eevert noutaa lisäksi vettä ja muuta tarvittavaa. Pian on seuraava lihastyötä vaativa homma käsillä, kun seos on saatava tasaiseksi ja väriaineita myöten hyväksi.

Tolpat Eevert päällysti valkeaksi värjäämällään hiekalla, johon oli sekoitettu hieman tavallista laastia. Päällikerros ei ollut kovin paksu, joten hän siirsi tolpat kuivumaan talon kuivuriin, jossa ennenaikaa oli viljoja kuivateltu. Viljaa ei ollut enää vuosiin viljelty, joten kuivuri oli enimmän aikaa jouten. Nyt se tuli tarpeeseen.

Illalla Eevert sai asennettua tolpat portinpieleen.

Portin pieli
Portin pieli

Lisäksi vain hieman havuja koristeeksi pihavalojen ympärille. Nämä valaisevat hyvin aamu- ja iltapimeitä talon kohdalla.

Tuli
Tuli

Näin se valo hiljalleen alkaa valloittamaan pihaa, sanoo Eevert myhäillen tyytyväisenä.

Sen verran tuntuu hartioissa fyysinen työ, että pian on kotisaunan pesässäkin tuli ja saunan parantava lämpö saa hoidettavakseen vanhan miehen kipeytyneet lihakset.

Sauna
Sauna

Oletko huomannut mihin aikaan aurinko laskee? Millaisista pimeän talven valoista sinä pidät? Ja mitä mahtaa huominen tuoda tullessaan Eevertin elämään?

_______________________________________________

Kalenterissa on omia askartelujani sekä lukuisa määrä eri nukkekotitaiteilijoiden taidokkaita töitä. En erittele niitä erikseen. Jos ja kun löydät oman teoksesi kuvista, niin jätä siitä viesti yhteiseksi iloksi.

Kappelin remontti valmis

Kappelilla eivät ole työmiehet hanskojansa roikottaneet, sillä sen verran sutjakkaasti työ on edennyt kun alkuun on päästy.

Poka
Poka

Vanhaan harmaakivikirkkoon ei ihan mikä tahansa poka sovi. Alkuun piti tutkailla eri materiaaleja ja niiden yhdistelmiä. Voiton vei tiiliverhoiltu ikkunakaari. Vanhat tiiliset ikkunalaudat päätettiin jättää käyttöön.

Kuivumista
Kuivumista

Tiilet päätyivät kapean nauhan päälle. Seinän ja pokan väliin viritettiin ikkunalasi. Lasimateriaali on samaa kuin aikaisemmin kauniin valonsuodattamiskykynsä vuoksi.

Kappeli kumollaan
Kappeli kumollaan

Päädyissä olevat pyöreät ikkunat saivat myös yhdenmukaisen reunamateriaalin. Niissä ei aikaisemmin ollut mitäään pokaa.

Kurkistus
Kurkistus

Pikkukappeli on siitä mukava, että sitä voi käännellä mielensä mukaan parhaimpiin työskentelyasentoihin.

Valmis seinusta
Valmis seinusta

Pian olivat molemmat seinustat valmiina.

Toinen seinusta
Toinen seinusta

Remontin jälkeen alkoi Kappelissa hurja siivous. Varsinainen tehoimuri tuli poistamaan nurkista irronneet laastit ja muut vuosien saatossa kerääntyneet pölyt.

Imurointi
Imurointi

Kalusteet tarkastettiin ja tarpeen mukaan korjattiin. Kertaalleen on Kappelin kattovalaisin pudonnut alas tuolien päälle ja osa sai silloin halkeamia. Nyt pienetkin vauriot restauroitiin. Magneetilla katossa kiinni ollut valaisin on aikaa sitten poistettu käytöstä.

Uusi ilme
Uusi ilme

Nyt taas kelpaa viettää syksyisiä kappelihetkiä.

Suntio
Suntio

Suntiokin näyttää onnelliselta saadessaan valtakuntansa taas kuntoon ja käyttöön. Uusi muuntaja ja valaisinkiskot antoivat mahdollisuuden lisätä Kappelin sisälle valoja.

Valot
Valot

Toistaiseksi siellä on kolme 1:12 koon lasista säilykepurkkia joiden sisällä on lamppu. Katsotaan josko joku päivä sinne ilmaantuisi jotakin tyylikkäämpää. Valaistus on näin joka tapauksessa paljon parempi kuin aikaisemmin.

Kirkkotarha
Kirkkotarha

Hautausmaan kynttilät tarkastettiin. Osa kynttilöistä oli palanut eli mitä todennäköisemmin alunperin jonkinlainen oikosulku halvaannutti koko muuntajan ja valaistusjärjestelmän. Uusi ja ehompi muuntaja tuli käyttöön ja kaikki toimii moitteettomasti.

Kappeli paikoillaan
Kappeli paikoillaan

Nyt vain odottamaan iltaa ja illan hämärtymistä 🙂

Kappelin remontti

Kappelinmäellä on ollut tänään paljon liikettä. Suntio on kierrellyt rakennusta vähän siellä täällä ja tuumaillut yhdessä rakennusliikkeen Ramin kanssa asiasta jos toisestakin.

Montaa kohtaa pitäisi kohentaa ja ikkunoita vähintään korjata länsiseinältä. Kohteita oli vähitellen niin paljon, että oli parasta kutsua ammattimies paikalle.

Pian olikin suunnitelmat valmiina ja sopimukset tehty. Työ alkaisi pikapuoliin ja sovittiin että se on hyvinkin Adventiksi valmiina.

Ensimmäisenä kirkkotarhan aidan vierustalle nousi Remonttiramin kyltti kertomaan urakasta.

Kyltti
Kyltti

Suntio varmisteli, että se pysyy varmasti paikoillaan vaikka syystuuli yltyisi puhuriksi saakka. Kirkkotarhan vanhat ja arvokkaat muistomerkit oli syytä suojata vahingoilta jo etukäteen.

Telineet
Telineet

Pian kyltin jälkeen saapui paikalle erilaista rakennustarviketta. Telineitä syntyi sinne tänne, jotta työväki pääsee hyvin liikkumaan rakennuksen seinustoilla.

Kyltti
Kappelin muutostyöt

Hieman Suntio harmitteli remontin kestoa. Niin kovin mielellään hän olisi järjestänyt erilaisia tapahtumia syksyn aikana kyläläisille yhteiseksi iloksi. Nyt olisi Kappeli pois käytöstä tyystin urakan ajan.

Toivottavasti aikataulu pitää, toivoi Suntio palatessaan Kappelilta kotiin iltahämärissä.

Reuhka

Päivät rupeavat viilenemään siihen tahtiin, että on hankittava talvikamppeita käyttöön. 

Nyt ei päätä palella vaikka talvi tulisi heti. 

Reuhka se pitää miehellä olla
Reuhka se pitää miehellä olla

 Moninpaikoin vietetään nyt koulujen syyslomia. Tiesitkö että syyslomat ja karvalakit kuuluvat hienokseltaan yhteen?

”Syysloman juuret lepäävät vahvasti Suomen agraarisessa historiassa, ja maatilojen työt ovat pitäneet myös lapset kiireisinä. 

Aina 1960-luvun loppuun saakka suomalaislasten syyslukukauden katkaisi perunannostoloma. Vapaa otettiin käyttöön maaseutukunnissa yleisesti 1940-luvulla. Kaupunkikouluissakin perunannostoloma tunnettiin, ja vaikkei kaikilla omia viljelyksiä ollutkaan, saattoivat monet perheet suunnata maaseudulle esimerkiksi sukulaisperheiden avuksi. Joskus syysloma voitiin käyttää vaikka sienestämiseen ja marjastamiseenkin. 

Varttuneempien opiskelijoiden keskuudessa syysvapaa tunnettiin milloin milläkin nimellä. Esimerkiksi kuopiolaisopiskelijat nimesivät kylmeneviin ilmoihin sattuneen vapaaviikon karvalakinhakulomaksi, jolloin piipahdettiin kotipuoleen noutamaan lämpimämmät talvivaatteet. ” (Yle.fi)

Voi niitä aikoja! Eevert muistaa monet perunannostolomat kotipuolessa poikasena. Isännät ajoivat perunamaalla traktoreilla ja käänsivät maan. Naiset ja lapset kulkivat perässä ja poimivat mukulat talteen. 

Paljon muistoja liittyykin karvalakkiin ja syksyyn. 

________________________________________________________________

Lakki löytyi Neidon poikaystävän hylätystä hanskasta ja sen keskisormesta. Kiitos. 

Hyyskä

Aamulla näytti olevan hyvä sahauskeli, joten oli aika kaivaa pitkästä aikaa saha esiin. Lisäksi tarvittiin hyvää lautatavaraa.

Saha ja lautoja
Saha ja lautoja

 Pyhäaamun sahaussession jälkeen oli eri mittaista lautatavaraa runsaasti kasassa. Sitten ei muuta kuin naulaamaan – ei vaan liimaamaan. Ja pian olikin muutama kelpo paneli saatu aikaiseksi.

Valmista tavaraa
Valmista tavaraa

 Valmiita palasia on hyvä liittää yhteen ja eipä aikaakaan kun jo rakennelma on saanut muotoaan.

Hyyskän raakile
Hyyskän raakile

 Punainen sen olla pitää. Sekoittelin aikani kaikkia punaisia joita kaapista löytyy. Ei ihan tullut se punainen jota haettiin, mutta voihan sen maalata päälle kun oikea sävy tulee vastaan.

Punaista maalia
Punaista maalia

 Tällä kertaa laastariliitos takaosan luukun kiinnikkeenä saa jäädä paikoilleen. Sopii huussiin paremmin kuin pönttöuuniin.

Ovi
Ovi

 Ovi rakentuu balsasta. Ovessa kuuluu olla ikkuna ja tietenkin sydämen muotoinen. Piparkakkumuotti tuli apuun ja metallisella muotilla sai hyvin ”leikattua” ikkunan. Oveen laudoitus syntyi kevyesti painelluilla pysty viiruilla. Punaväriä siihenkin.

Ovi
Ovi

 Ovi kiinnittyi paikoilleen laastarilla. Nyt se aukeaa ja menee kiinni ihan niinkuin oikean hyyskän ovi.

Sisustusta
Sisustusta

 Hyyskän sisutusta on myös saatu hieman alkuun.

Seinätaidetta
Seinätaidetta

 Hommia jää vielä seuraavaan askartelutuokioon. Viikonloppu kävi nyt vähän lyhykäiselsi, mutta onneksi niitä tulee vielä lisää. Suunnittella on hieman lisää sisustusta ja ympäristöä.

Mitähän kaikkea sitä vanhassa hyyskässä pitääkään olla???

Leikkipäivä

Eilen vietettiin valtakunnallista leikkipäivää monesssa paikassa Suomessa.

Eevert ihastui asiasta ja päätti samoin tein lähteä huvittelemaan lasten kanssa. Leikkipäivä on aikuisten lapsille järjestämä leikkimiseen keskittynyt yhteinen päivä. Monin paikoin leikittiin pihaleikkejä yhdessä. Eevertin suunta vei muualle. Aikuiset olivat järjestäneet samalle päivälle huvittelu- ja leikkipäivän Tykkimäen huvipuistossa. Sinne oli ryhmiä tullut ihan bussilasteittain viettämään kenties kesän ensimmäistä päivää.

Autot
Autot

 Siitä on aika paljon aikaa kulunut kun viimeksi Eevert on Tykkimäellä ollut. Silloin nuorukaisena melkein harmitti kun mielessä oli vain, että vanhat Linnanmäen laitteet on tänne kerätty. Ei siis ollut mitää uutta. Nyt Eevert kuljeskeli alueella silmät ymmyrkäisinä ja ihasteli laitteita. Muistoja tulvi mieleen yhdestä jos toisesta poikavuosien kokemuksesta. Ja niinhän siinä kävi että Eevert katseli sitä kaikkea hurmioituneen innostuneena. Niin ne vain vuodet muuttavat ajatusmaailmaa ja asennetta elämän mukana.

Pyörä
Pyörä

 Huvipuisto oli väriä tulvillaan. Miten paljon iloiset värit vaikuttavatkaan mieleen. Taivaan syvään sineen yhdistettynä ne ruokkivat miestä syvältä sisimmästä saakka.

Hupista sentään
Hupista sentään

 Hyvässä leikkipäivässä on aina paljon mielikuvitusta mukana. Tälläkin kohtaa Eevert melkein kuvitteli että talo oli väärinpäin.

Rakennushommia
Rakennushommia

 Puistossa oli aidatulla alueella menossa rakenushommia. Kaksi isoa nostokurkea siellä pönötti vierekkäin odottamassa arkea työn touhua. Eevertiä on aina kiehtonut suuret laitteet ja työkoneet. Niinpä puiston vartijoiden päiden käännyttyä muualle Eevert hiipi työmaa-alueelle ja pyrki nosturin koppiin.

Nosturi
Nosturi

 Kopin ovi ei auennut, joten melko ketterästi noinkin vanhaksi mieheksi ystävämme kiipesi ohjaamon katolle katselemaan näkymiä.

Pian Huvilavetilta kuului menoa ja melskettä. Siellä oli ohjelma alkamassa ja sitä Eevert ei halunnut ohittaa. Lavalla huvitti ja vähän leikitti lapsia Pekka Laukkarinen. Esityksen jälkeen sankka fanien lauma valtasi lavan edustan. Eevert asteli jonon hännillä ja vaihtoi muutaman sanan reippaan nuoren miehen kanssa.

Pekka Laukkarinen
Pekka Laukkarinen

 Eevert sai fani-kortin myös matkaansa.

Fanikuva
Fanikuva

 Hetken turistuaan Eevert jatkoi matkaansa ajatuksissaan että pian taas nähdään jossakin yhteisessä tapahtumassa.

Päivä kului ja lämmintä riitti. Välillä piti huolehtia siitä, että tuli juotua tarpeeksi. Kun on paljon tapahtumista ympärillä, niin juominen saattaa unohtua kokonaan. Onneksi Eevert oli varautunut asiaan ja ottanut jo valmiiksi mukaansa vettä jota nautti ja taisi tarjota joillekin janoisille leikkijöillekin.

Vesipullo
Vesipullo

 Puistossa oli monta tuttua laitetta vielä olemassa. Yksi ihan poikavuosien muisto pyöri aivan esiintymislavan vieressä.

Huvilaite
Pilvenpyörä

 Ilokseen Eevert löysi myös seikkailualueen, jossa voi harjoitella jännittävää kiipeilyä ja vaijerien varmistamaa etenemistä maan pinnan yläpuolella. Asianmukaisesti varustetut lapset ja aikuiset nauttivat selättäessään asteen toisensa jälkeen. Välillä vaikutti kyllä siltä että aikuisia pelotti enemmän kuin lapsia.

Kiipeilyä
Kiipeilyä

 Päivä hurahti hetkessä ohitse. Vielä viimeiseksi Eevert nautti kesän ensimmäisen tuutti-jäätelön kauniissa auringonpaisteessa. Se maistuikin oikein hyvältä.

Tuutti
Tuutti

 Olikin oikein mukava kesän aloitus. Kuuleman mukaan seuraava vastaava leikkipäivä on Helsingissä 24.5. silloin vietetään isolla joukolla 10-vuotis synttäreitä yhdessä lasten ja perheitten kanssa. Linnanmäen lavalla näkyy myös Pekka Laukkarinen klo 13.15. Näinköhän sitä Eevert vielä suunnistaa uusiin juhliin ja leikkeihin.

9.12.

Emäntäkissa ja pikkukoira Tenho ovat olleet hereillä jo pitkään.

 

Emäntäkissa ja Tenho
Emäntäkissa ja Tenho

 

Hieman ovat kummissaan kun Eevertiä ei näy missään. Onkohan mies mennyt huomaamatta jo pihalle vai vieläkö nukkuu makuukamarissa. Ihmettelevät eläimet lähtevät ottamaan selvää asioista.

 

Tenho kurkistaa saunaan
Tenho kurkistaa saunaan

 

Ei löydy isäntää eteisestä eikä saunastakaan. Makuukamarin ovi oli auki ja sänky sijaamatta. Eevert tavallisesti kyllä petaa sänkynsä aina herättyään päiväkuntoon. Kissa ja koira katselevat toisiaan kummissaan. Keittiöön ei oltu jätetty sen paremmin kermatilkkaa kuin luunpalastakaan. Hylättynäkö täällä nyt ollaan? Kumpikin päättää loukkaantua oikein sydänjuuriaan myöten Eevertille. Ja loukkaanutuminen on parasta aloittaa kunnon nokosilla. Kissa hyppää Eevertin sänkyyn jalkopäähän ja Tenho rapistelee portaita ylös takan edustalle.

 

Makuukamarin valtaus
Makuukamarin valtaus

 

Vaan missä Eevert on? Osaatko arvata?

Jos oikein tarkkaan kuuntelee niin vanhasta vajasta kuuluu sahaamisen ja naulaamisen ääniä. Kovin on mies työntouhussa kun tuskin huomaa että kurkistelemme sisään. Keskittymistä vaativaa työtä taitaa olla.

Eevert lauleskelee työnsä lomassa: Hoijakkaa, hoijakkkaa, sinne ne poijaat pöyrähtää… Hoijakkaa, hoijakkaa, sinne poijaat pyörähtää.

Työn alla on kelkka. Sellainen millä joskus aikanaan on kuljetettu vettä talvella saunaan ja maitotonkkia navetalta tienvarteen maitolavalle meijeriauton noudettavaksi. Mitä ihmettä Eevert sellaisella kelkalla tekee? Kelkka näyttää valmiilta. Kai mies pian palaa sisälle tervehtimään pikkuystäviään.

 

Verstaalla
Verstaalla

 

Ei näytä työ loppuvan. Eevert hakee liiterin takaa pitkän salkon. Sellaisen Eevert on sinne kesällä tuonut metsätöiden aikaan takametsän suurelta salolta. Mitä hän sillä mahtaa tehdä? Salon Eevert kantaa rantaan ja asettelee sitä tukin päälle joka ainakin metrin verran sojottaa jään läpi pystyssä. Tarkkaa työtä näyttää olevan. Taas tarvitaan työkaluja ja erilaisia osia. Pian on salko kiinnitettynä tukin päälle.

 

Kelkka kiinnitettynä salkoon
Kelkka kiinnitettynä salkoon

 

Liiteristä Eevert noutaa valmistamansa vesikelkan. Kelkka kiinnittyy salkoon varsin näppärästi.

Sitten mies siirtyy salon toiseen päähän ja työntää sitä! Samalla kelka liikkuu eteenpäin vastakkaisella puolella. Eevert on tehnyt napakelkan!

 

Vesikelkka jäällä
Vesikelkka jäällä

 

”Hoijakkaa, hoijakkaa, sinne ne poijaat pyörähtää” lauleskelee Eevert ja palaa viimein sisälle taloon. Kissa ja koira ovat innoissan tervehtimässä tulijaa ja aamullinen suutahtaminen ei tunnu enää oleven ollenkaan mielessä.

Nyt kaakaon keittoon ja kaapista käristemakkaraa mukaan. Tänään on hyvä ulkoilupäivä ja kaikki kylän lapset tulevat rantaan napakelkkailemaan. Eikä aikaakaan kun rannassa jo paloi iloinen nuotio ja kyläläisiä kokoontui talvipäivän viettoon.

Mukavaa kun keksit rakentaa kelkan. Tästä on iloa koko talveksi, riemuitsi kauppiaskin joka oli päässyt piipahtamaan toisten kanssa nuotiokahveille.  Ilon ja riemun ääniä kuului pitkin päivää ja iltaa rannasta.

Kyllä ne ennenvanhaan vain keksivät hauskoja leikkejä talveksi pihalle. Ulkoilu kylmälläkin säällä on tarpeellista ja mikä sen mukavampaa kuin tehdä sitä yhdessä toisten kanssa.

 

Luminen mies
Luminen mies

 

Päivästä muodostuu mukava ulkoilupäivä kaikille. Tenho ja emäntäkissakin uskaltautuvat vinhasti pyörivän napakelkan tuntumaan. Yhteistuumin ne tuntuvat ajattelevan, että on nuo ihmisoliot aika kummallisia. Pää pyörällä jo pelkastä katselemisesta.

 

5.12.

Eevertin radio on auki ja siellä soi jo joululaulut. Joulun lähestyessä laulujen määrä lisääntyy. Monista joululauluista Eevert pitää paljon. Joulun laulut ovat pääsääntöisesti kauniita ja sävelmiltään tarttuvia. Joskus sitä ihan ihmettelee kuinka tiettyihin lauluihin ei koskaan kyllästy. Joka vuosi uudelleen ne otetaan yhtä suurella ilolla vastaan.

 

Radio takan päällä
Radio takan päällä

 

Eevertin lempilauluihin kuuluvat varsin klassiset laulut. Vaikkapa En etsi valtaa loistoa tai Varpunen jouluaamuna. Se on kyllä aika surullinen laulu, mutta joulun aikaan mieleen tulevat usein nekin läheiset, joita ei enää tässä elämässä ole ja jotka elävät muistoissa aivan lähellä meitä.

Nyt juuri radiosta kuuluu yksi kaunis sävelmä. Eevert laittaakin radionsa hieman kovemmalle. Eevertin radioon pääset tästä NAPS!

Minkä laulun Eevert kuulee?

Mukavaa kun Kauneimpia joululauluja voi nyt kuunnella ihan kotona, tuumii Eevert tyytyväisenä. On toki Kappelissakin ihan järjestetty tapahtuma ja mahdollisuus laulaa yhdessä. Yhdessä laulaminen on mukavaa monella tapaa ja tulee samalla jutusteltua muiden kyläläisten kanssa. Suntio taitaa parhaillaankin puuhata Kauneimmat Joululaulut -iltaa Kappeliin.

Kauneimmat joululaulut -tapahtumat tekevät hyvää muutenkin kuin niille, jotka saavat laulaa yhdessä toisten kanssa. Tapahtumien tuotolla tuetaan niitä lapsia, nuoria ja aikuisia muualla maailmassa jotka erityistä tukea tarvitsevat. Eevert on matkoillaan nähnyt kuinka monesti pienikin apu on tullut tarpeeseen.

Jostakin muistin kätköistä löytyy muisto Zimbabwesta, jossa paikallinen kuoro ilahdutti joulunaikaan saapuneita vieraita laulamalla heidän omalla kielellään rakkaan joululaulun.

 

 

Yhdessä laulaminen – tai vain osallistuminen kuulijana – on tärkeää yhteisöllisyyttä. Nykyään taitaa moni jäädä vain sinne oman kodin seinien sisäpuolelle. Kaupungeissa ja suurissa taloissa ei välttämättä tunne edes seinänaapuria. Toista se on tämmöisessä pikkukylässä, arvelee Eevert.

Laulu ja musisointi hyvin akustoivassa kirkossa kuulostaa komealta ja kukin saa osallistua äänellään ja tavallaan.

Se on hyvä, sillä Eevert taisi saada aikanaan kyläkoulussa varsin vaatimattoman numeron laulusta. Se ei kuitenkaan haittaa ollenkaan sillä porukassa laulaessa kaikki äänet sointuvat yhteen.

Aamusta alkaen Eevert onkin kajauttanut radion kanssa laulun jos toisenkin. On siihen yhtynyt välillä Tenho-koirakin ulahtamalla ehkäpä sen merkiksi, että olisi jo aika lopettaa ja laittaa vaikkapa pientä välipalaa pikku-koiralle.

 

Puutyömaalla
Puutyömaalla

 

Musiikin tahdissa on tänään pilkottu puita pihalla ja kannettu kunnon sylilliset kaikkien tulipesien viereen. Kaikenlaiset hommat suoriutuvat kuin itsekseen kun välilla lauleskelee ja tanssahtelee työn lomassa, selittää Eevert Tenholle.

 

Puukori
Puukori

 

Aikansa touhuttuaan Eevert saa riittävästi ulkotöitä tehtyä ja siirtyy sisälle. Nyt on riittävästi puita talossa ja voi hyvin keskittyä taas muihin puuhiin.

Illan hämärtyessä Eevert asettuu takan ääreen. Puut ritisevät palaessaan kodikkaasti. Se on ääni jota Eevert rakastaa.

 

Iltahetki
Iltahetki

 

Puiden pilkkomista

Kesän aikana on Eevertin metsästä kaadetut puut kuivuneet ja vähitellen niistä saa jo kelpo polttopuuta talon moniin tulipesiin. Talon tuntumassa on suuren suuri puukasa. Puukasan vierellä on hakkuupölkky. Vanha pölkky joka on monet monituiset kerrat saanut olla puunhakkaajan tukena työssään.

Aikanaan Taavitsaisen talossa oli vanha renki. Ahkera ja tunnollinen mies. Silloinen isäntä oli antanut ohjeen, että jos talon töitä ei ole tehtäväksi saakka niin silloin voi mennä puukasalle ja pilkkoa puita. Taavitsaisen talo oli pitäjän kuulu siitä, että vaikka millainen häverikki sattuisi niin polttopuut eivät talosta ainakaan kesken lopu. Välillä kasa ulottui katonharjalle saakka ja oli kooltaan hyvinkin kokonaisen rakennuksen kokoinen. Se oli rengin suuri ylpeyden aihe.

Hymyillen muistolleen Eevert tarttui kirveeseen joka taisi sekin olla isäin perintöä ties mistä saakka.

 

Pölkky
Pölkky

 

Kirves ei kaikkein terävin ollut, mutta hyvin se otti kiinni kuivaan puuhun. Ja ei siinä kauaa aikaa mennyt kun jo aimo kasa oli pikottuja ja pesävalmiita puita. Tenho-koira oli mukana touhussa ja kanniskeli klapeja suussaan takaisin kasalle jos sattuivat liian kauaksi lentelemään.

Lepuuttaakseen selkäänsä Eevert välilla kasasi sylyksen puita ja vei talon uunien ja pesien viereen valmiiksi. Syksyn tullen on hyvä pitää aina kuivaa puuta sisällä. Sen verran on ilma kylmentynyt että aamulla Eevert jo lämmitteli makuukamarinsa pönttöuuniakin. Pitkän lämpimän kesän jälkeen tulee sittenkin syksy ja talvi.

 

Sylillinen valmiina
Sylillinen valmiina

 

Syksyn iloja on puiden ritinä pesässä ja kynttilöiden lämpöinen valo tuvassa. Ne ovat niitä pieniä hyvän mielen asioita, joita taidetaan aivan liian vähän viljellä kiireisen elämän keskellä.

Puuhommissa sitä ei ole kiire minnekään.

 

Puutyömää
Puutyömaa

 

Monta sylillistä puita tulikin. Ihan taisi tulla miehelle hiki. On pilkkominen kuitenkin varsin ruumiillista työtä. Jaa – tässä ruumiissa taitaa nyt kyllä jo päivän työt tuntuakin, tuumii Eevert ja päättää viedä viimeiset puut suoraan saunaan. Saunassa puut päätyvät pesään ja pian siellä ritiseekin iloisesti. Työn päälle on hyvä hettäytyä leppoisiin löylyihin saunan lauteille.

 

Sauna
Sauna

 

Tästä sitä ei elämän ilot juuri pääse parantumaan. Hakkuupaikan siivottuaan Eevert huomaa saunan olevan juuri sopivan lämpöinen ja valmis ottamaan mukavasti rasittuneen miehen syleilyynsä.

_________________________________________

Kirves löytyi riisitikusta. Kirveen terä Kappelin harjan ylijäänyttä munakennomössöä. Viimeistely jää seuraavaan kertaan.

Kelottunut puu on pelastettu pihan leikkirakenteista joku vuosi sitten.

 

Hopeaa

Eevertin pöydällä on kimalteleva pullo. Aika-ajoin mies käy sitä heiluttelemassa ja saa siten pullossa olevat hiutaleet leijumaan. Niin kauniisti ne välkehtivät syysauringossa.

Pullo on muisto kesäisiltä vuorikävelyiltä.

 

kuva
Mies ja pullo

 

Pullo tuli mukaan Scheenbergistä. Siellä olevassa museoidussa vanhassa kaivoksessa Eevert vietti useamman tunnin tutkiskellen kaivoskäytäviä ja erilaisia koneita ja vesirattaita millä oli töitä tehty.

 

kuva-1
Hopeaa

 

Schneebergissä, Ridnauntalin päässä kaivettiin hopeaa, lyijyä ja sinkkiä 800 vuoden ajan. Kaivostoiminta päättyi 1985 ja museotoiminta alkoi 1990-luvulla. Varsinaiset kaivokset sijaitsivat korkealla yli 2000 metrin korkeudessa. Voi vain kuvitella millaiset olivat siellä olosuhteet. Varsinkin talvet olivat kovia. Schneebergiin muodostui kylä, jossa mainarit asuivat perheineen. Siellä oli kirkko ja koulukin. Ennen kabiininhissin valmistumista matka kaivoksille oli pitkä ja vaivalloinen. Vuonna 1969 Schneeberg autioitui, iso palo poltti asuinrakennuksia ja mainarit alkoivat käydä töissä alhaalta laaksosta.

Kaivoskierros oli hyvin valmisteltu. Nuori ja mukava opas – Albin – kertoi kuudelle opastettavalleen tarkasti kaivoksen työvälineistä ja prosesseista eri aikakausina.

 

kuva-2
Albin

Schneebergin hopeasta löytiin jo keskiajalla hopeakolikoita. Myös lyijy ja sinkki olivat merkittäviä malmeja kaivoksista. Alueella on hieno museo, missä voi ihailla vanhojen kolikoiden lisäksi erilaisia kaivosmenetelmiä ja -työkaluja. Erikoista on se, että laitteet ovat edelleen toimintakuntoisia, kertoi Albin . Ääntä lähtee ja kivi murskautuu kovalla äänellä Albinin käynnnistellessä erilaisia koneita kierroksen aikana.

Rata
Rata

 

Eevertin erityisen mielenkiinnon herätti pienoismalli, jossa havainnollistettin sitä kuinka kaivoksen ja laakson välinen yteys toimi. Vain Itävällassa joutuu kiipeänään rinnettä pitkin kaivokseenkin, hekotteli Eevert. Jonkin sortin ujous tai vajavainen kielitaito piti Eevertin lähemmin poissa pienoismallista. Kurkisteli vain uteliaana repun suulta 🙂

 

Kaivoksen sisäänkäynti
Kaivoksen sisäänkäynti

 

Pimeitä ja kosteita kavoskäytäviä kulkiessaan Eevert mietti sitä kuinka kovassa sitä onkaan leipä ollut. Vasaralla ja taltaalla nakuttaen työmiehet olivat edenneet työssään 1cm:n päivävauhtia. Kyllä se oli kovaa työtä. Pahimmillaan kaivoskäytävä oli juuru ja juuri miehen mentävä.

Paljon muistoja sisältyy pieneen kimaltelevaan pulloon Eevertin pöydällä.