Hyvää Juhannusta

kesäkuu 25th, 2010

Eevert toivottaa kaikille lukijoilleen hyvää Juhannusta.

Juhannusruusuja Eevertillä ei ole, mutta piha on täynnä pioneja joiden välityksellä hyvä välittää keskikesän juhlan tuntua kaikille.

Juhannuspioni

Juhannuspioni

Eevert on saanut vieraita. Hän viettää juhlaa läheistensä ja rakkaittensa seurassa. Uutena ystävänään lapin porokoira Idja kaukaa Pohjolan perukoilta, Joulupukinmaasta, joka on myös saapunut taloon muun perheväen mukana. Idjan emäntä on myös hyvää pataa Joulupukin kanssa ja tapaa häntä jopa päivittäin kiireimpänä aikana.

Juhannuskoira

Juhannuskoira

Eevertin postilaatikossa on ollut jotakin häiriötä ja osa viesteistä jäänyt odottelemaan ilmestymistään turhankin kauan. Nyt on kuitenkin kaikki taas paikoillaan. Kiitos kaikista tervehdyksistä, ne aina ilahduttavat niin Eevertiä kuin minuakin.

Juhlaruno vielä Mörri-Möykkyä mukaellen:

Saunan piipusta savu nousee
ja lehdosta vastat on taitettu.
Pirtissä piiraat ja lämmin leipä
on pellavaliinalle laitettu.
Juhannuskoivut on portaiden päissä.
Pihlaja seisoo kuin morsian häissä
valkeessa puvussansa
kantaen kukkiansa.

Lähdetkö kanssani kokkorantaan
juhannustulille illalla?
Siellä on hauskaa, kun viulut soivat
ja pistämme tanssiksi sillalla.
Silloin me varromme keskiyötä,
haltioiden ja keijujen työtä,
solmimme seppeleemme,
juhannustaikoja teemme.

Kalajuttuja

kesäkuu 19th, 2010

Eevert on saanut postia. Ja sekös riemastutti vanhaa miestä. Heti alkoi kumma tohina ja töminä talossa. Touhutessaan Eevert mumisi vanhaa lorua:

Vedetään nuottaa, saadaan kaloja,
kissalle kiisket, koiralle kuoreet.
isot kalat syyään, pienet kalat myyään – kups kaps kalat konttiin!

Riemastuttava posti

Riemastuttanut posti

Eija lähetti Eevertille mato-ongen. Sellaista ei miehellä vielä ollutkaan, vaikka talo on hyvinkin kalaisten jokien ja järvien keskellä. Joskus lapsena Eevert muistaa käyneensä yökalassakin ja ylpeänä kantanut kalat oksassa kotiin. Taisi suurin osa mennä talon kissoille, mutta kyllä niistä jokunen kalasoppakin tuli tehtyä.

Mato-onki

Mato-onki

Mahtavassa mato-ongessa oli piskuinen koukku ja painokin. Kohokin niin oikea kuin vain olla sopii.

Vapa vain puuttui, mutta sehän ei kätevää miestä hidasta millään tavalla. Eevert kyllä tiesi miten ja millainen vapa olisi parasta laatua. Entisaikaan mato-ongen vapa tehtiin nuoresta muutaman sentin paksuisesta koivu-, haapa- tai pihlajapuusta. Vavan pituus piti olla ainakin pari metriä. Katkaisun jälkeen puunoksat oksittiin pois puukolla vuolemalla. Kylän pojilla oli tapana vielä koristella oma vapansa taidokkain leikkauksin käsipäähän. Kuorta vuoltiin pois vain pieninä paloina tai suikaleina, ja näin syntyi kaunista kuviointia vapaan ja jokainen tunnisti siitä omansa.

Perinteitä Eevert halusi pitää yllä vapaa etsiessä. Mitään moderneja lasikuituteleskooppivapoja hän ei havitellut. Siispä mies syöksyi puukko kourassa orapihlaja-aitaan etsimään sopivaa oksanpätkää.

Kalassa

Kalassa

Ja ei kun onkimaan. Hieman on tainnut kuivaksi käydä kalapuro, mutta eiköhän sateet tuo siihenkin enemmän vettä. Kalastuksessa onkiminen onkin usein se juttu. Ei niinkään saalis. Mikä on miehen ollessa kauniina kesäpäivänä rannalla tai veneessä ja seurata kohon herkkää liikehdintää pienen tuulevireen synnyttäminen aaltojen lomassa. Ahhh!

Muistaapa Eevert lukeneensa melkoisista kalajutuistakin. Vieläkin naurattaa näin vuosien jälkeen.

Sattuipa kerran kesällä semmoistakin eräällä leirilä, että äkäinen hauki puraisi uimaan mennyttä miestä hyvin arasta paikasta. Se ei silloin niin naurattanut, mutta jälkeenpäin sitten enemmän. Melkoinen syötti taisi miehellä olla.

Ja muistuupa mieleen joku aforismikin, taisi olla Nykäsen Matin suusta: Kun ihminen nukkuu, sille ei tapahdu mitään. Mutta kun se ei nuku, se voi saada vaikka kalan.

Semmoisia kaljuttuja tänään.

Kiitos Eija kivasta kesäyllätyksestä!

Ja mistä se Eija tiesikin! Posti oli kääritty kauniiseen kuvaan Venetsiasta. Ja sinnehän tässä joku päivä suunnataan Siipan kanssa lomailemaan.

Venetsia

Taiteellista Venetsiaa

Puhdetöitä

kesäkuu 17th, 2010

Iltapäivän ratoksi ryhdyin pyörittelemään helmiä. Mitähän kaikkea niistä voisi saada aikaan. Niin monissa blogeissa olin nähnyt vaikka miten hurmaavia tuotoksia helmiä yhdistelemällä. Ei auttanut kuin ryhtyä kokeilemaan liimatuubin kanssa.

Joskus ajattelin että kun kyseessä on vanhan miehen talo, niin en ainakaan sinne parfyymipulloja tee. Hienostipa tuossa komeilee muutama intialainen pötikkä mitä parhainta myskiä! Vai olisiko niihin sittenkin kätketty arvokkaita mausteita kaukaisilta rannoilta. Mene ja tiedä.

Hopeakätkö

Isoäidin hopeakätkö

Eevert on varmaan löytänyt isoäidin kätkemät hopeat ullakon pölyisestä nurkasta. Hieman pölyiseltä ne kuvissa näyttävätkin.

Taskumatti

Isoisän taskumatti

Näyttää kätköstä löytyneen isoisän taskumattikin. Se on paljon maailmaa nähnyt sekin. Isoisä sanojensa mukaan kuljetti sillä hevoselle lääkettä metsä reissuilla. Kovin oli sairaita hevosia raskaissa metsähommissa kesät ja talvet läpi.

Talossa oli aina pidetty arvossa hevosia. Kaikki ne olivat työhevosia, tarkasti kullakin oma tehtävänsä. Talon vanha hevonen toimi myllyhevosena. Myllyn ja talon väliä Valko oli kulkenut vuosikausia kuljettaen niin omat kuin naapurinkin viljat jauhettavaksi. Monet reissut Valko teki ilman ohjastajaa, niin tuttu reitti myllyyn oli. Mylläri sitten lähetti aikanaan hevosen takaisin jauhokuorman kanssa. Mihinkään muualle vanha Valko ei suostunutkaan kulkemaan. Ja jos joku yritti niin aina se palasi tutulle reitilleen takaisin.

Sattuipa kerran, että talon ainoa tytär toi kosiomiehen taloon. Ehdokas ei vissiin ollut isännän mieleen, vaan tämä toimitti miehen pois ihan hevoskyydillä. Isäntä sanoi: “Valjastan sinulle hevosen, sillä pääset kaupunkiin. Renki Ville tuo sen sieltä iltasella takaisin.”

Ja niin kosiomies lähti talosta kiitollisena isännälle, sillä matka kaupunkiin oli pitkä. Vanha hevonen vaan ei ollut samaa mieltä. Se vei kosijan kerta toisensa jälkeen myllylle, eikä suostunut juurikaan sen ohi menemään. Tuskailtuaan tunteja jukuripäisen hevosen kanssa mies palasi kiltisti taloon kärryillä istuen. Isäntä otti hevosensa vastaan ja sanoi: “Kah, eikös siitä kosiomiehestä hevosen ajajaksi ollut!”  Nolo kosija lähti kaupunkia kohti kävellen.

Maljakot

Maljakot

Kauniin hopeisen maljakkoparinkin Eevert on saanut kiilloitetuksi. Liekö nämä peräisin niistä hämäläisistä häistä? Näyttävät kovin tutuilta vanhoista valokuvista. Ne vasta olivatkin häät! Niitä tanssattiin kolme päivää ja vielä vuosienkin päästä kylän vanhant tietäjät niistä salaperäisesti naureskellen puhuvat.

Lautasliinarenkaat

Lautasliinarenkaat

Kauniit lautasliinarenkaatkin on kiillotettu ja ensimmäiset liinat niihin valmiiksi pujotettu. Kyllä nyt kelpaa fiinimpiäkin vieraita taloon kutsua.

Pari hienoja hopeavatejakin on päässyt loistoonsa. Taitaa Eevert sittenkin varustautua suuriin Prinsessahäihin! Niin paljon on kiillotettu ja puunattu viimeaikoina talossa.

Hopeapitsivateja

Hopeapitsivateja

Japanilainen kammio

kesäkuu 13th, 2010

Markkinoilta saadut yukata ja bentoboxi innoittivat Eevertiä hieman kunnostamaan ullakolle rakentamaansa aasialaista huonetta. Pöydät laitettiin kokonaan uusiksi ja hieman tauluja ja koristuksiakin saatiin huoneeseen lisää. Hiljalleen siitäkin tulee pikkuinen kammio, minne on mukava vieraita kutsua iltaa istumaan ja porisemaan kuulumisia.

Salainen kammio

Salainen kammio

Tila on yhtä haasteellinen kuin saunakin kuvauksen kannalta. Melko pimeä se on kun kaikki seinät ja lattiakin ovat tummaa puuta lähes kokonaan. Yleiskuvan tästäkin saa oikein hyvin. Huone ei ole vielä valmis – mielessä siintelee yhtä ja toista mitä sinne vielä laittaisi.

bentoboxi

Bentoboxi ja Sake

Herkullinen bentoboxi odottaa syöjäänsä. Samoin Sake juojaansa. Sake kaiketi tarkoittaa yleisesti alkoholipitoista juomaa, mutta nimi on otettu käyttöön tarkoitettaessa juuri tämän kaltaista japanilaista juomaa. Sake on lähellä valkoviiniä ja tyypillisesti se nautitaan lämmitettynä. Moni vierastaa lämmintä “valkoviiniä”, mutta kannattaa kokeilla sitäkin vaihtoehtoa.

Benton vieressä on muistoja herättävä “möllö” tanko. Möllöt ovat jättäneet lähtemättömän muiston. Japanilaiset eivät juuri makeasta välitä – karkkihyllyä on melko turha etsiä kaupoista tai kioskesta. Sensijaan monet aikuiset ja lapset ostivat katukojuista möllöjä ja nauttivat niitä siirapin kanssa. Siispä makeannälässä kokeilemaan sitäkin. Mielenkiintoista oli. Jonkinlaisia jauho/riisipaalleroita jotka oli kypsennetty fondussa tai grillissä. Makeantarvetta eivät vieneet mennessään mutta muistorikkaan kokemuksen niistä sai.

Möllö maistuu

Möllö maistuu

Nauttiminen taisi jäädä yhteen kertaan. Suosikiksi siitä ei tällä kertaa ollut. Ehkä joku toinen kerta sitten. Leivonnaisia ja pieniä joulutortun makuisia nyttösiä tuli kyllä nautittua hyvällä halulla aina teen kanssa. Ja möllöjen oikeata nimea en tiedä. Kertokoon ja valaiskoon jos joku sen tietää.

Ja Johanna tiesi.  Ja heti pääsin tutkimaan mitä Dangoja tehdään ja mitä ne sisältävät. Ja löytyihän sekin: Dangot

Valaisin

Tunnelmallinen valaisin

Huoneen nurkassa on riisipaperi (= voipaperi) valaisin. Samanlainen komeilee 1:1 kodissa ja luo mukavaa tunnelmaa huoneeseen. Oli pakko loihtia Eevertinkin kammioon samanlainen. Aikaisemmin valaisin oli pyöreä ja tehty oikeasta varjostinpaperista. Hyvä sekin, mutta nykyinen viehättää enemmän. Seinällä oleva taideteos on tyttöaikainen kaulakoru.

Taidetta aasialaisittain

Jademamma

Huoneessa on myös muuta taidetta. Jadehahmo on löytänyt sieltä paikkansa. Olen saanut reilu parikymmentä vuotta sitten työtoveriltani yllättäen tuliaisen Kiinasta. Jalustalla seisova hahmo on kaulakoru sekin. Lämmin kiitos Virran Anjalle joka muisti nuorta työtoveriaan niin pitkällä matkalla. Eipä olisi ikinä arvannut minne koru päätyy. Hienosti esillä ja arvokkaasti jalustalla. Vastapäiselle seinustalle on löytänyt tiensä Kalman kultainen kallo samanlaiselle jalustalle.

Valokuvat esillä

Valokuvat esillä

Ja täytyyhän vielä olla valokuvia esillä muistoja kerryttämässä. Kuvat ovat Miyajimasta ja Takayamasta. Miyajiman kuuluisa Torii siinä taustalla. Miyajiman saari on niin pyhä ettei siellä voi syntyä eikä kuolla. Saaren nimi kaiketi tarkoittaa alttaria ja Torii porttia. Kaunis ja tunnelmallinen saari. Takayaman kuva on vanhasta ja perinteikkäästä ryokanista. Jokaisella huoneella oli oma pieni puutarha somine yksityiskohtineen. Ja isännän päällä tietenkin se paikallinen yukata. Ja komea onkin.

Materiaalit

Kalusteiden materiaalit

Kalusteet syntyivät pahvinpalasista ja muovisista ruuvinpaikoista sekä pienistä kultarinkuloista. Tuolit ovat Ikean varaosia. Valokuvakehykset vyön solkia. Taide takapydällä pariton kalvosinnappi. Taideteosten jalustat ovat Ikeasta tuolinjalan suojatulppia. Tatamia edustaa toistaiseksi vanhan bambutabletin palanen.

Taulu seinälle ja etualan tarjottavat löytyivät Lahden markkinoilta.

Markkinahumua

kesäkuu 12th, 2010

Lauantaipäivän iloksi suuntasimme Lahteen Miniatyyri Markkinoille. Markkinat olivat nukkekotiurani ensimmäinen tapahtuma minne pääsin mukaan. Länsiharjun koululla olikin jo aamupäivällä odottamassa melkoinen automeri pysäköintialueella. Aikamoinen yleisömenestys tuntui olevan koulun sisälläkin tapahtumaan varatuissa tiloissa.

Monen blogista olen lueskellut aikaisemmista tapahtumista ja siitä kuinka ihasteltavaa on niin paljon enemmän kuin varsinaisia mahdollisuuksia hankkia niitä omiin projekteihin. Joku taisi kertoa että “karkaa helposti mopo käsistä” – hyvin ymmärrettävää. Osasin siis hieman varautua, mutta silti kaiken yltäkylläisyys yllätti iloisesti. Yllätti myös kukkaron. Ja mopo jäi saamatta. Eevert haluaa ehdottomasti pappatunturin tai vanhan Vespan, ei ole vielä sattunut kohdalle sopivaa.

Lahden markkinat

Lahden markkinoiden satoa

Eevertin taloon toki tuli hankittua kaikkea tarpeellista. Ja nyt onkin sitten se vaikein hetki, mutta kokeillaan. Koetan esitellä niin hankinnat kuin myyjätkin mahdollisimman oikein.

Jo automatkalla siipan kanssa puhuttiin siitä että talon herra tarvitsisi vähintäänkin yukatan varusteisiinsa. Yukata on perinteisestä silkkisestä kimonosta versioitu yksinkertainen, puuvillainen kietaisutakki. Yukata käy varsin hyvin asuksi vaikka kesätapahtumiin, vaikka hienompiinkin juhliin, jos se puetaan sopivan obin (= vyö) kanssa. Kotona yukataa voidaan pitää kylpytakkina tai oloasuna kapean vyön kanssa. Miesten ja naisten asulla ei ole paljon eroa. Kankaissa ehkä eniten. Miehet suosivat yksivärisiä tai geometrisin kuvioin koristeltuja kankaita.

Eevertillä kävi tuuri!

Eevertin asu

Eevertin toivoma japanilainen asu

Juuri toivotttu asu löytyi Johanna Järvenpään pöydältä. Kotiin päästyä Eevertin oli heti kokeiltava sitä ja huomasi sen oikein mukavaksi. Taitaa viihtyä siinä koko kesän.

Johannan pöydältä lähti mukaan myös hieno bentoboksi ja “möllö” laatikko. Sille lienee jokin oikemapikin nimi, mutta käytetään nyt sitä mikä perhepiirissä on vakiintunut. Palaamme asiaan myöhemmin.

Mattoja ja liinoja

Mattoja ja liinoja

Taloon tarvittiin myös mattoja ja liinoja. Ja kuin tilauksesta osasin parkkeerata Terttu Hildenin käsittämättömien kädentaitojen äärelle. Pieniä liinoja kaiketi aivan rullalangasta. Hädintuskin näin yhtäkään silmukkaa kunnolla vaikka oli silmälasit päässä. Tunnetusti olen onneton käsityöihminen. Omat lapsetkin olisivat palelleet elleivät paikalliset diakoniamyyjäismummot olisi pitäneet heitä villasukissa ja -paidoissa (suuri kiitos myös heille, olen saattanut lapseni jo kunniallisesti aikuisuuteen). Aikani ihasteltuani pitsiliinoja niitä tarttui sormiin useampiakin niinkuin mattojakin. Kyllä niillä Eevert sisustaa monta paikkaa talossaan. Tertulta tuli mukaan myös japanilainen taulu, joka löytää Eevertin samanhenkisestä huoneesta paikkansa.

Puutarhakalusto

Puutarhakalusto

No sitten kävi niin että tuli tehtyä myös heräteostoksia varsinaisten suunniteltujen hankintojen ohella. Niin aina – tietysti, kuinkas muuten. Puutarhakalusto odotti juuri minua. Helkan Vaja oli sen asettanut sopivasti esille ja aivan kuin kuiskuttelemaan olemassaoloaan välittömästi kun tulin paikalle. Kuiskutus oli melkein kuin tuuli, joka äityi niin kovaksi että meinasi kaataa somat asettelutasot kokonaan. Eihän sellaista kutsua mitenkään voinut vastustaa.

Samasta paikasta lähti mukaan myös tuuliviiri talon katolle. Upea kukko siellä nyt näyttää tuulen suuntaa. Ja melkoisessa pyörityksessä se onkin, sillä ulkona tuulee aivan hirmuisesti.

Tuuliviiri

Tuuliviiri

Olin jo aikaisemmin löytänyt Finn Aimon sivuilta kivoja massapötköjä. Mietin jopa tilaamista. Siitäkin huolimatta, että olin katsonut erinäisiä videopätkiä moisten tekemisestä. Kolme tankoa ostin kokeeksi ja nyt sitten mietin mitä niistä tekisin.

Nellin tangot

Nellin tangot

Varmaan ainakin pikkuisen hedelmäsalaatin voisi saada aikaan. Ja koristeeksi sitten kun ruokia rupeaa miettimään tarkemmin. Hauskoja olivat. Ja valikoimaakin ihan vaikka millä mitalla.

Ja sitten sitä vaikeampaa osastoa. Taitajat ovat itseltäni hukassa.

Mattoja ja pitsiliina

Mattoja ja pitsiliina

Kivat matot löysin käytävän päästä. Sopivat juuri passelisti Eevertin ruokapöydän sekä kirjoituspöydän alle. Hieman isompi pitsiliina asettui myös ruokapöydälle. Pitsiliina tuli hankituksi sekin käytävältä. Tekijät tai myyjät näistä eivät ole tiedossani, vaan jos joku tunnistaa omansa, niin kertokoon. Lisään sitten varmempaa tietoa tähänkin kohtaan.

Mahtavat olivat ensimmäiset markkinani. Lämpimät kiitokset kaikille järjestäjille, Päijät-Hämeen Nukkekotiharrastajat ry:lle , niin omasta kuin Eevertin puolestakin.

Pihapuuhia

kesäkuu 6th, 2010

Eevert on päässyt hommiin pihalle. Kauan hän on miettinyt pienen puutarhan laatimista talonsa kupeeseen. Maa on ollut kovin autio ja tyhjä… vai miten se nyt meni… vai oliko se että alussa oli suo, kuokka ja Eevert. No suossa talonpaikka ei kuitenkaan ole, mutta paljon saa tapahtua että pientä plänttiä voi puutarhaksi kutsua. Jostain on kuitenkin aloitettava!

Aita

Aita pihan ympärillä

Aita pitää ehdottomasti rakentaa. Jonkun aikaa Eevert on jo kierrellyt lähikyliä ja tutkaillut minkälaisia aitoja on talojen ympärille rakennettu. Lopulta Eevert katsoi nähneensä tarpeeksi ja suuntasi varastoonsa etsimään käypää lautatavaraa. Ja ei kun sirkkeli soimaan ja lautaa pätkimään sopiviksi. Siinä sai mies sahata päivän ja toisenkin.

Viimein kasa oli valmis ja aitaelementtien sommittelu sekä kiinnittäminen oli käsillä. Lautamateriaali oli sekapuuta ja se kyllä näkyy lopputuloksessa. Eevertin mielestä eri materiaalit tuovat eloa aitaan ja antaa pienen pikantin sävyn muutenkin. Aita maalattiin valkoseksi niin sointuu sitten julkisivuunkin passelisti.

Piha

Eevertin aneeminen piha

Siinä se nyt on. Aidattu pikkupiha, eikä juuri muuta.

Pari kiveä ja pikkuinen vesiallas pihan perällä. Altaaseen Eevert suunnittelee laittavansa pienen suihkulähteen ja pari kalaa uiskentelemaan. Karppeja niiden täytyy olla, sillä karpit ovat lähellä Eevertin sydäntä monella tapaa. Aikanaan Aasiassa tuli seurusteltua useammankin karpin kanssa. Kesyt kalat antoivat silitellä itseään ja selkeästi kerjäsivät ruokaa kuin koirat konsanaan.

Iso kurpitsakin näyttää pihalla paistattelevan. Ei taida ihan hedelmätöntä maata sitten kuitenkaan olevan! Mitähän kaikkea sinne kesän aikana kasvaakaan! Onneksi Eevert on myös saanut komean kastelukannun, millä hoitaa orastavaa puutarhaansa. Kastelukannun ja kurpitsan Eevert sai ystävältään Minttulasta.

Aita syntyi jäätelötikuista sekä kahden erilaisen bamputabletin palasista. Päälle akryyliväriä. Monta ohutta kerrosta – aikaisemmin opittua viisautta. Uusiakin oppimiskokemuksiakin taas löytyi. On niin vaikeaa muistaa varoa liima-valumia “takapuolella”. Aitaa tehdessä takapuolikin on etupuoli toisella puolella, joten harmittavaa sottaisuutta nyt sitten aidassa on. Lisäksi toinen bamputabletti oli tehty liimaamalla “rimat” harsokankaan päälle. Liimaus oli tiukassa, joten kaikkea kangasta ei nyppimällä saanut pois. Ja toki langanpätkät näkyvät aidan rakosista, jos osaa katsoa. Ja minähän osaan.

Pihalla olevat kukkalaatikot syntyivät Neidon käsissä sunnuntai-iltapäivän ratoksi ja äidin iloksi. Kivet ovat kuivuneita viikunan kuoria harmaaksi maalattuna.

Tenho

kesäkuu 2nd, 2010

Eevertin uskollinen ystävä on saanut nimekseen Tenho. Aivan lumoutunut Eevert onkin uuteen ystäväänsä. Tuohan pikkukoira kaivattua seuraa usein niin hiljaisiin päiviin. Viimeaikoina Eevert on kävellyt paljon Tenhon kanssa lähimetsissä ja tutustuttanut pikkukoiraa ympäristöön.

Tenho

Tenho-koira

Tenho nimenä on lähtöisin suomenkielen sanasta tenho, jonka synonyymejä olivat mm. viehätys tai lumo. Nimi on mahdollisesti ollut käytössä jo muinaissuomalaisilla, joten syvälle historian juurille halusi Eevert rakkaan kaverinsa johdattaa.

Aikaisemmin tenho saattoi tarkoitaa myös mystisten lappalaisten sitovaa taikuutta, jonka katsottiin lumoavan uhrinsa, ja siten hallitsevan heitä. Mitä lie vanhant shamaanit noitarummuillaan saaneetkaan aikaan!

Nykyaikaisessa kielenkäytössä lumo ja tenho onkin yhdistetty usein kauniiksi tai hyviksi koettujen asioiden aikaansaamaan hallitsevaan vaikutukseen.

Eevert on kovin kiinnostunut muinaissuomalaisten elämästä ja uskomuksista. Onpa hän viettänyt aikaansakin kaukana Suomen takametsissä paikallisten tarinoita kuunnellen. Tunti toisensa jälkeen Eevert on ammentanut ystävänsä Ilmarin pohjatonta tietoa pohjoisen elämän ikiaikaisista vaiheista nykypäivän paikannimien tutkimiseen.

Inarinsaamelaisen paikkatietämyksen mestari on kerännyt vuosikymmenten ajan saamelaista paikannimistöä. Nimi toimii muistina paikalle ja  nimistö ilmentää monella tavalla paikan luonnon ja käytön erityispiirteitä sekä ihmisten suhdetta elinympäristöönsä. Saamelaisista paikannimistä on tehty paljon mukaelmasuomennoksia, jotka ovat muuttaneet alkuperäisen nimen merkitystä. Ilmari on tutkinut ja etsinyt alkuperäiset muodot esiin ja kirjoittanut ne tateen jälkipolville. Ilmarin työ on saatu viimein kirjaksi ja teos “Itä-Inarin paikannimistö” julkaistiin  1.6 Siidassa.

Inarinsaamea Eevert osaa kuunnella sujuvasti ymmärtämättä paljoakaan, mutta onneksi ystävä hallitsee myös täydellisen suomenkielen. Inarinsaamea puhuvia on hyvin vähän ja siksi onkin tärkeää tehdä työtä, että kieli säilyy. Ilmari-ystävä on ollut vankasti mukana inarinsaamelaisten lehtien ja kirjojen julkaisuissa sekä kielipesä-toiminnassa. On siinä tullut tarina poikineen kansanperinnettä. Mahtavia ovat pohjolan tietäjät. Kiitollisena Eevert kaikkia niitä hetkiä muistelee.

Tenho nimen ehdottaja oli Minttu. Laitahan osoitetta tulemaan vaikkapa postiin mare.kinanen (a) kinanen.fi, niin saat pikku yllätyksen piakkoin.

Kympin naisia!

toukokuu 30th, 2010

Eevert pakkasi aamutuimaan sitä ja tätä autoonsa ja suuntasi iloiseen urheilutapahtumaan. Eevert ei enää itse jaksa kauheasti urheilla eikä juostakkaan. Eikä varsinkaan enää ihmeemmin naisten perässä. Sen sijaan hän mielellään keskittyy kannustamaan ja antaa naisten juosta ohi.

Naisten kympin reitin varrellle Eevert rakensi yhdessä ystäviensä  kanssa kannustuspisteen kaikille juoksijoille. Ja kyllä siellä taputettiin ja huudettiin ja hyvää mieltä jaettiin. Kympin naisia taisi olla tänä vuonna kaikkiaan 18 500.

Kympin poliisi

Kympin poliisi tuli ensimmäisenä paikalle

Naisten Kymppi on Suomen Urheiluliiton omistama tapahtuma ja tapahtuman tuotto käytetään lasten ja nuorten liikuntaharrastuksen tukemiseen. Naisten Kympin yhteydessä juostaan myös koululaisten ja opiskelijoiden Tyttöjen Kymppi.

Osa tyttöjen osallistumismaksusta lahjoitetaan vuosittain jollekin hyväntekeväisyys- kohteelle. Tänä vuonna kohteena on Tyttöjen Talo, joka on avoin paikka kaikille 12- 28-vuotiaille tytöille ja naisille. Talo tarjoaa monimuotoista toimintaa erilaisissa harraste- ja keskusteluryhmissä sekä vapaata yhdessäoloa. Tyttöjen Talon tavoitteena on tukea tyttöjä ja naisia, jotta heistä kasvaisi omannäköisiään, voimaantuneita naisia.

Tyttöjen Talo sijaitsee  osoitteessa Toinen Linja 3.

Ensimmäisiä juoksijoita

Ensimmäisiä juoksijoita

Puolisen tuntia alun jälkeen saapuivat ensimmäiset juoksijat komean poliisin perässä. Siitä alkoi Eevertin taputus ja kämmeniä tuli lyötyä yhteen koko tapahtuman ajan. Kyllä siinä oli kämmenet puuduksissa nopeasti!

Jonakin vuonna Eevert muistaa pitäneensä kannustuskojuaan aivan frakkipukuisen valiokuntaneuvos Arajaärven vieressä. Silloin taisi olla Tarja juoksemassa, vaan nyt ei ehtinyt huomaamaan kaikkia.

Monet kyllä ohi juostessaan huutelivat tervehdyksiään Eevertille ja sekös miehen sydäntä lämmitti. Taisi hän muutaman lämpimän halauksenkin saada päiväänsä ilahduttamaan.

Kannustusteksti

Kannustusta paperille

Käsien puuduttua Eevertin ystävä kirjoitti kannustuksia paperille kaikkien iloksi ja ihmeteltäväksi. Melkoisia herkkujakin oli tarjolla juoksijoille. Niin virkeinä ja reippaina asemapaikalta ohi mentiin että Eevert ei voinut kuin ihailla osallistujia. Pääsipä hän haastattelemaankin muutamia ja sai huomata, että ympäri Suomea oli tapahtumaan tultu viettämään hauskaa päivää. Kaukaisimmat Ivalosta saakka. Hyvä Ivalon ja Saariselän naiset!

Hyvä oli juoksukeli

Hyvä oli juoksukeli

Tunnelmaa ja donitseja

toukokuu 24th, 2010

Taannoiset Tallinnan tuliaiset pääsivät hyvin käyttöön kun taloon ryhdyttiin suunnittelemaan kynttilänjalkoja. Korunosista ja helmistä valmistui useampikin sarja eri tilanteisiin sopivia jalkoja. Muutamaa helmeä ja muuta pientä osaa tumpuloitiinkin sitten päivän verran, että saatiin kasaan. Uskomattoman paljon sitä saa hukutettua aikaa näpertelyyn ja muutaman helmen pujotteluun. Vaan nyt on Eevert tyytyväinen kun on kunnon jalat niin takan päälle kuin ruokapöydällekin.

Kynttilät olen taiteillut jo aikaisemmin syntymäpäiväkunttilöistä. Donitsit ovat “jotakin” mitä myytiin pusseittain Karnaluksissa. Nappeja ne eivät vissin kuitenkaan oleole, helmiä ehkä paremmin…

Kynttilöistä ja tunnelmasta Eevert pitää. Mikä on sen mukavampaa ja rauhoittavampaa kuin sytytellä kynttilöitä syyspimeään iltaan. Ja katsella takan loimotusta samalla.

Kynttilänjalat

Kynttilöitä ja donitseja

Mistä lie Eevertin mieleen palautunut kaunis runo:

Sytytän sinulle kynttilän,

keskelle hämäryyttä,

sytytän kynttilän loistamaan

iloa, ystävyyttä

Sytytän sinulle kynttilän,
hauras on lempeä valo,
kuitenkin loisteessa liekin sen
väreilee koko talo.

Sytytän sinulle kynttilän,
näetkö viestini hennon?
Kuuletko lauluni saapuvan,
siivillä tähdenlennon?

Ja mikä olisikaan parempaa kuin hyvässä seurassa nautitut donitsit vaikkapa teen kanssa. Donitsit ovat herkkua joiden pariin Eevert on palannut merilläkin. Eipä ollut sellaista satamaa missä hän ei olisi käynyt etsiskelemässä paikallisia versioita vastaavasta leivonnaisesta.

Vaan eipä ole äidin aikanaan valmistamat munkit löytäneet voittajaansa vaikka paljon on elämän aikana maisteltu herkullisia pikkurinkuloita.

Sänky – ensimmäinen versio

toukokuu 22nd, 2010

Eevertin sänky on ollut hankkeilla jo pidempään.

Kuvittelin, että kesän ja lämpimien tullessa on kiva askarrella pihalla ja sitten sitä jälkeä syntyykin. Ja pöh. Kattia kanssa.

Ulkona on ollut niin paljon kaikkea muuta haastavaa, että en ole oikeasti saanut paneuduttua vielä mitenkään erityisen paljon nukkisteluun. No onhan kesää vielä jäljellä!

Sänky nyt kyllä on kasassa. Sain siitä jopa vanhan näköisen, mutta se ei ole laisinkaan sellainen kuin mitä mielessäni kuvittelin…

Siispä tämä on ensimmäinen versio siitäkin :D

Eevertin sänky

Eevert ja tädin perintösänky

Mielessäni ajattelin Eevertin löytäneen vanhan Irma-tädin sängyn ullakolta ja puhdistaneen sen omaan käyttöönsä makuusoppeensa. Tiedä sitten löytääkö joskus toisenkin sängyn ja kunnostaa sen. Aika näyttää. Päästävedettävän vanhan sängyn malli on mielessäni, mutta en ole löytänyt “kaavoja” sellaiseen. Tämä ensimmäinen versio syntyi enemmän sitä tehdessä. Siksipä kaiketi ei näytä sellaiselta kuin mitä mielessäni on. Lupasin itselleni kuitenkin kirjoittaa talteen myös vähemmän onnistuneet tekoset.

Sängyn päällä on talviarvonnassa Jaanalta voittamani päiväpeitto. Se korjaa monta virhettä sängyn rungossa.

Sänky syntyi balsasta ja Eestin tuliaisten ketjuista sekä petsimaalista ja Miranolista. Sängyn jalat sahasin ilotulitusraketin tikusta joita keräilin pihatalkoissa talon ympäriltä talteen.

Sängyn tarvikkeet

Sängyn tarvikkeet

.