Avainsana-arkisto: merikapteeni

Paketti

Viikolla Siippa lähti työmatkalle. Lähtiessään kertoi, että sillä välin tulee postissa paketti. ”Ota se sitten vastaan” muistutti vielä lähtöhetkillä. Päivät kuluivat ja joka päivä Siippa kysyi: Onko paketti jo tullut. Joka päivä jouduin vastaamaan, että ei – mitään pakettia ei ole tullut.

Lopulta työmatka päättyi ja Siippakin kotiutui. Vähän ennen kotia tuli miehen mieleen paketti. Jälleen jouduin kertomaan – ei pakettia.

Kotipihaan päästyä piti tietenkin katsoa postilaatikkoon. Ja arvatkaapa mitä? Siellä oli pakettikortti. Siippa siltä seisomalta lähti postiin hakemaan pakettia.

Siispä, paketti tuli. Kauan kaivattu ja odotettu. Kuulema ihan Ameriikasta saakka!

Ameriikanpaketti
Ameriikanpaketti

Varovaisesti paketti aukaisiin. Paljon oli paperia sisällä. Paperien kätköistä hiljalleen paljastui pieniä, ei vaan pienenpieniä esineitä. Kovin merellisiä.

Paketin sisältöä
Paketin sisältöä

Tarkemmin katsottua siellä oli Eevertille mitä muistorikkaimpia tarvikkeita. Mitähän kaikkea näiden pohjalta vielä syntyykään?

Ruori ja kompassi
Ruori ja kompassi

Ruori ja kompassi. Lienevätköhän ne peruja Eevertin luotsaamista laivoista? Kompassi on halkaisijaltaan 5 mm ja toimii oikeasti! Hetken aikaa sen kanssa pyörähtelin keittiössä ja seurasin pikkusen kompassin liikkeitä.

Kipparinlakkikin paketista löytyi. Se taitaa olla pieni Eevertille, mutta mitä ilmeisimmin vähintäänkin kaukomaan satamasta ostettu muisto se on. Eevertin tuntien on tainnut ostohetkellä hieman mukaviakin jutella myyjättären kanssa. Muisto hattu, ilman muuta. Vähän niinkuin se isoisän vastaava.

Parit parkit
Parit parkit

Kaksi komeaa purjelaivaakin paljastui mystisen ja odotetun paketin sisältä. Pienemmän paatin purjeet ovat ohuenohutta silkkipaperia. Miten ihmeessä ne on rypistymättä saatu paikoilleen? Ja pysymään ehjänä?

Nämä purjelaivat päätyvät Taavitsaisen taloon koriste-esineiksi eripuolille. Takan päälle saattaa pienempi ainakin ensiksi asettua.

Pöytälamppu
Päytälamppu

Vihreä pöytälamppu, lienee se mikä on Siipan huomion herättänyt. Malli on vanha ja perinteinen. Värikin vihreä, juuri sellainen kuin pitääkin. Olen napsinut erinäisiä valokuvia vastaavista lampuista. Pitkulaisista ja pyöreistä malleista. Tarkoituksena joskus saattaa sellainen valaisin Eevertin työpöydälle. No nyt sellainen sitten on taloon tullut ja tyytyväisenä Eevert sen olohuoneen kirjoituspöydälle asetteli. Sytytti valon ja ihasteli. Kyllä se oli juuri sellainen kuin hän oli haaveillutkin. Isosän pöydällä sellainen oli. Siihen ei lapset saaneet koskea. Minne lie sekin lamppu kadonnut vuosien myötä.

Pöytälamppu
Pöytälamppu

Siinä se nyt sitten on.

Ja sellainen oli Siipan ameriikanlaatikko. Siippa harrastaa myös 🙂 Ja missä ja miten,  niin täällä.

Ei ne Siipat taida ollakkaan missään autotalli.comissa, vaan jossain ihan muualla.

Vesille venosen mieli

Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen,
oli veistävä venoista, uutta purtta puuhoava
nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen.
Puit? puuttui purren seppä, lautoja venon tekijä.

Kenpä puuta etsimähän, tammea tavoittamahan
Väinämöiselle venoksi, laulajalle pohjapuuksi?

Airot rannalla
Airot rannalla

Sanoi seppo Ilmarinen: ”Joko sait sanoja kuulla,
luoa lempiluottehia, miten laita lasketahan,
perilaita liitetähän, kokkapuut kohennetahan?”

Tuhto
Tuhto

Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
”Jo nyt sain sa’an sanoja, tuhansia tutkelmoita,
sain sanat salasta ilmi, julki luottehet lovesta.”

Kokkapuut
Kokkapuut

Niin meni venonsa luoksi, tieokkaille tehtahille.
Sai venonen valmihiksi, laian liitto liitetyksi,
peripäähyt päätetyksi, kokkapuut kohotetuksi:
veno syntyi veistämättä, laiva lastun ottamatta.

Lammen ranta
Lammen ranta

Ja mitenkäs se Väinämöinen – vai Eevertkö se oli? – veneensä sai? Mahtava Antero Vipunen – vai Eijako se oli? – antoi taikasanansa ja huis hais lähti veno syntymään.

Tämä vene tulla tupsahti ei niinkään Kalevalan kankahilta vaan ihan postista. Eija yllätti Eevertin ihan viimesen päälle ja lähetti veneen, oikein soman ja taidokkaan. Sillä Eevert pääsee rakastamilleen onkireissuille kotijärvelle. Matkaan Eevert pakkaa termoskannunsa ja kuksan eväiden kaveriksi. Ei se kahvi ulkona oikein muusta mukista maistukkaan. Tai voihan olla että vene löytää paikkansa kaukaa lapinmaasta erämaajärven rannalta pienen autiotuvan tai kalamajan tuntumasta. Sinnepä olisi oiva mennä silloin tällöin hiljentymään ja rauhoittumaan elämän melskeestä. Hyvät on verkot ja pyydyksetkin veneessä ja asianmukaiset pelastusvälineetkin valmiina!

Mikäpä vanhalle merimiehelle mieluisampaa olisi kuin päästä veden äärelle tuttuun elementtiin ja nauttia elämänsä ehtoosta. Kalastella ja lämmitellä saunaa, katsella auringon laskuja ja aamu-usvaa joka hiljalleen lipuu erämaajärven yli peittäen harsollaan maiseman taianomaiseen näkyyn.

Vipusen viestikö?
Vipusen viestikö?

Lämmin kiitos Eijalle ihan mahtavasta yllätyksestä. Mittakaavasta ei niin ole tarkkaa ja jos oikein tutkailee niin Siipan käytköistä löytynyt maja voisi olla lähellä veneen mittakaavaa. Vene oli kääritty hellästi ”kuistina” olevaan kääreeseen.

17.12. Luuttuja ja huiskia

Tänään on siivouspäivä. Eevert on jo aamusta koonnut matot ulos. Kunnon lumitamppaus ja harjaus matoille tuo raikkaan tuoksun koko tupaan. Aivan kuin saisi vastapestyt matot lattialle.

Tänään onkin juuri passeli pakkaspäivä tälle puuhalle. Ennenvanhaan äiti jopa pesi kovalla kuivalla pakkasella lakanat. Sitä oli joskus vaikea ymmärtää että ne ripustettiin ulos kuivumaan. Peltiähän niistä tuli, eivätkä mihinkään kuivaneet. Vaan kyllä ne kieltämättä tuoksuivat puhtaalle ja raikkaalle.  Pyykkihommiin Eevert ei sentään tänään aikonut ryhtyä. Muu siivous saa riittää.

Tuulettuvat matot
Tuulettuvat matot

Eevert päätti tehdä kunnolla tilaa siivoukselleen ja tyhjensi tlosta mattojen lisäksi myös huonekaluja pihamaalle.

Ei siinä kauaa aikaa kulunut kun talo olikin jo siinä kunnossa, että lattioiden puhdistaminen saattoi alkaa.

Autio talo
Autio talo

Siivouspäivä on Tenhonkin suosikkeja. Silloin saa juosta pitkin taloa luistellen ja sutien. Liukkaat lattiat jos mitkä tuntuvat houkuttavan pikkukoiraa vauhdikkaisiin leikkeihin. Ja mikä riemu nouseekaan kun Eevert ottaa mopin ja ämpärin esille. Silloin on lähellä se hetki kun luuttu pyyhkii lattiaa. Pikkukoiran mielessä se on ihan varmasti jokin leikkisä toinen koira, jonka kanssa pitää oitis ryhtyä kisailemaan! Siinä onkin Eevertillä hommaa kun luutunvarressa on sekä märkä moppi,että koira ja molempia pitää huiskuttaa edestakaisin lattialla.

Moppi ja Moppe
Moppi ja Moppe

Siivoaminen on aina iso urakka. Ja totta on se, että Eevert ei sitä niin mahdottoman usein tule harrastaneeksi, vaikka nauttiikin Tenhon touhuista siivouspäivänä. Pari kertaa vuodessa tulee tehtyä tarkempi siivous talossa. Eihän sitä toki yksinäinen mies paljon sotkua saakaan aikaiseksi. No, toisinaan tuppaa jäämään kaikki tavarat sinne missä niitä on käytetty. Vähitelleen koko talo on hujanhajan ja kaikki hukassa. Silloin viimeistään on aika ryhtyä raivaamaan. Tai silloin jos vieraisille on joku tulossa.

Vettä ja vaahtoa
Pesuvehkeet

Hyvät tuntuvat olevan Eevertin välineet. Vanha uskollinen moppi ja äidin antamat ohjeet. Niillä on hyvin pärjätty. Taitaa olla ihan Tolua kun niin tutulta tuoksuu.

Eevertin sukulaistyär käy välillä auttamassa. Siinä se onkin näpsäkkä tyttö. Aina niin fiininä ja tuo imurinkin tullessaan. Nätti mekko päällä, tukka sievästi sidottuja ja kauniit korkokengät jalassa. Vielä neito laittaa rokkia soimaan niin että talo raikaa. Ja sitten alkaa siivous.

Eevertin joskus kummastellessa menetelmää, neito kertoi siivouksen sujuvan mukavammin, kun sen voi tehdä nätisti ja nauttien. Ja mikäs siinä, mielikseen Eevert kaunista neitoa katselee työn touhussa vaikka musiikki ei varsinaisesti humppaa olekkaan.

Neidon opetukset mielessään Eevertkin laittaa reipasta musiikkia rytmittämään luuttuamista ja toden totta! Kaikki sujui kuin hujauksessa.

Siivousapu
Siivousapua saatavilla

Ja mitä ihmettä!

Nythän sitä apua onkin saatu joulusiivoukseen. Yhdessä se sujuukin paljon mukavammin ja nopeammin.

Siivousurakan päätteeksi maistuukin ruoka hyvin. Siivousapuri onkin tuonut maukasta evästä tullessaan ja kun koti on siisti ja puhdas voi ahkera kaksikko istahtaa syömään hyvällä ruokahalulla.

Talkooeväät
Talkooeväät

Voileipää ja salaattia sekä maukasta, tuoksuvaa pullaa. Kyllä näillä eväillä voisi siivouspäivää viettää useamminkin!

Fetasalaatti
Fetasalaatti

Fetasalaatti on erityisesti Eevertin mieleen. Sitä hän oppi reissuillaan syömään Välimerenmaissa ja melko usein sitä itsekin valmistaa kotipuolessa. Aina se maistuu mainiolle. Nytkin ihan vesi herahtaa vanhan mielen suuhun kun kuomaa mitä rakasta ruokaa on siivouapu mukanaan tuonut.

Eevertin joulukalenteriin ja sen kulkuun voit osallistua. Kirjoita kommenttiosioon arvelusi kysymyksestä tai ajatuksiasi siitä miten Eevertin joulupuuhat jatkuisivat tästä eteenpäin. Jouluna, 25.12.2010 kaikkien tarinanjatkajien kesken arvotaan Eevertin huolella valmistama joulupaketti.

Siivouspäivän kaikki herkut ovat on kotoisin maan kuulun pitokokin, Jatan keittiöstä. On ne kyllä niin herkkuja.

Arvontavoitto

Kesäkuussa osallistuin MarEven nukkekodin arvontaan tai paremminkin arvaukseen hyvästä matkakohteesta. Ja koska mielessä siinteli jo silloin Alpit ja Italia niin tietenkin arvuuttelin sinnepäin. Onni suosi vallan ihastuttavalla tavalla ja Eevert sai vastaanottaa palkintona olleen matkalaukun. Posti saapui reissun aikana ja Eevert sai odotella kuin pienenä poikana joulua, että pääsee avaamaan jännittävän Lordi-laatikon. Kotiin päästyä se olikin odottamassa miestä keittiön pöydällä. Ystävällinen kylän nuori Neito oli sen sinne tuonut postilaatikosta samalla kun hoiteli taloa ja Tenhoa, joka sai jäädä tällä kertaa kotivahdiksi.

Mainio matkalaukku
Mainio matkalaukku

Siinä on mukana tehtyjen matkojen muistojakin.

Lontoo, ah niin viehättävä kaupunki johon suuntautunut matka keväällä päättyi töpösti tuhkapilvien takia. Sinne vielä liidellään paremmalla onnella kunhan keritään. Ehkä jo ensi keväänä.

Eevert on edellisen kerran vieraillut Lontoossa 20 vuotta sitten. On siitä kulunutkin aikaa. Päällimmäisinä muistoina siitä matkasta oli runsaat turvatarkastukset kaikissa mahdollisissa kohteissa. Metallinpaljastimilla tutukittiin Eevert moneen monituiseen kertaan. Liekö merikarhu ollut hieman huomiotaherättävän oloinen niihin aikoihin. Tai sitten Lontoossa oli vain turhan levotonta autopommien takia ja turvallisuutta tehostettiin jokapaikassa. Bobbyt olivat kyllä erittäin ystävällisiä ”pamppujensa” kanssa.

Unkarissa Eevert osallistui paikallisessa Revfülöpin kylässä varsin mielenkiintoiseen iltaan viinitilalla. Siellä on viinikellari joka sijaitsi mäen päällä ja sen kellareihin Eevert pääsi tutustumaan. Paikalle oli tehty rikas kattaus seuruetta varten. Pientä suolaista ja mainioita paikallisia juustoja. Isäntä halusi maistattaa tilansa antimia ja niitä sitten porukalla maisteltiin ja ylistettiin. Hyviä olivatkin tämän tilan antimet. Niin marjaisia ja maukkaita. Pieneksi ongelmaksi muotoutui ainoastaan se, että tilalla riitti maisteltavaa melkoisesti. Isäntä toi aina uutta lajia laseittain sitä mukaa kuin edelliset tyhjenivät. Kymmenennen lasin jälkeen Eevertin oli vetäydyttävä maistajaisringistä.

Unkarilainen tanssi
Unkarilainen tanssi

Maistajat väsyivät mutta isäntä ei. Eipä aikaakaan kun paikalle saapui muusikoita ja tanssijoita. Eevertin seurue sai nauttia illan päätteeksi tai siinä ohella riemukkaasta unkarilaisesta tanssista. Kyllä se oli ilta se! Vieläkin korviin voi palauttaa tanssin jytkeen ja heiluvat helmat.

Matkalaukun sisäverhoilu on kaunis. Pakko laittaa vielä sisältäkin kuva. Lomareissulle Eevert ei ehtinyt sitä pakkaamaan, mutta pian sille varmasti tulee käyttöä.

Matkalaukun verholu
Matkalaukun verhoilu

Lämmin kiitos MarEven nukkekodille ihanasta voitosta! On teillä näppärät näpit 😉

Sivun päivityksen jälkeen näyttää kommentointipaikka siirtyneen artikkelin oikeaan yläkulmaan.

Venetsia

Matka on taittunut Alpeilta Välimeren kosteankuumaan huumaan ja Venetsiaan.

Venetsia on rakennettu 118 saarelle, jotka sijaitsevat lähellä toisiaan keskellä Venetsian laguunia. Saaret yhdistää yhdistää toisiinsa 354 siltaa. Isompia ja pienempiä siltoja onkin kauniisti kaartumassa kanaalien yli vähän väliä.

Turisteja näyttää olevan niin paljon että miestä hirvittää. Tietojen mukaan täällä vieraileekin n. 15 miljoonaa turistia vuosittain. Kuuluisimmilla paikoilla olikin niin valtaisa turistivyöry, että ei juuri kulkemaan päässyt. Kamerat klikkailivat ja vedeolaitteet surisivat. Siinä meni samalla arvokkaat vanhat arkkitehtuurit ja naapurin neidin alusvaatteiden kuivatus. venetsialaisilla ei juuri yksityisyyttä ole kaiken pämän keskellä. Ei ole ihme, että Venetsiassa oma väki väheneekin koko ajan. Venetsian 270 000 asukkaasta vajaa 60 000 asuu historiallisessa keskustassa, 30 000 muilla laguunin saarilla ja loput mantereen puolella. Vanhassa kaupungissa asuu enää pari tuhatta alle viisivuotiasta lasta, ja viimeinenkin päiväkoti muutettiin hotelliksi keväällä 2007.  Saman kohtalon ovat saaneet monet muutkin paikallisten palvelut. Uusia asukkaita on löydetty maailman rikkaista, jotka etsivät eksoottista asemapaikkaa itselleen. Turismi tuo varoja, mutta myös syö paikan alkuperäistä ilmettä ja luonnetta.

Kondolissa
Gondolissa

Merille miehen mieli näköjään reissussakin. Gondoliajelulle piti päästä, vaikka helle kiusasi vanhaa miestä muutenkin. Tyyni lahti ja porottava aurinko muuttui hetkessä pistäväksi vedessä. Hieman helpotti kun gondolieeri suuntasi aluksensa pienille kanaaleille ja hiljalleen lipui siellä eteenpäin. Suurin osa Venetsian gondolieereista kuuluu vanhoihin gondolieerisukuihin: aiemmin vallitsi ikiaikainen laki, että gondolieerina ei saa toimia kukaan näiden sukujen ulkopuolinen. Viimeaikoina ala on auennut myös muille kun v. 2007 perustettiin gondolieerin ammattitutkinto. Melkoisia ammattilaisia Eevert huomasi heidän olevankin. Taitavasti sauvoivat ja puikkelehtivat kanaaleissa pitkillä veneillään.

Gondolieerit
Gondolieerit työssään

Historiasta kiinnostunut Eevert on saanut varmasti riittävästi katsella ja tutkia vanhoja paikkoja. Venetsia on kuin iso museo jonka anti ei ihan yhdellä kerralla pääse loppumaan.

Suolaa ja pippuria

Vanha ystävä Savonmaalta on muistanut Eevertiä paketilla. Paketista löytyi suola- ja pippurimylly! Sellaisia ei taloudessa vielä ollutkaan. Eevert suurella mielihyvällä heti marssi keittiöön ja ruuanlaittoon.

Vanhana merenkävijänä Eevert osaa arvostaa mausteita.  Jo ammoisina aikoina merenkulkijoiden mukana ovat erilaiset mausteetkin löytäneet tiensä uusiin maihin.

Suolaa ja pippuria
Suolaa ja pippuria

Eurooppaan pippuri tuli Aleksanteri Suuren aikoihin muutama sata vuota ennen Kristusta.

Alunperin sitä pidettiin lääkkeenä niin kuin muitakin yrttejä, mutta sen kauppa-arvo huomattiin kuitenkin pian ja Roomassa sille määrättiin tulli jo 176 jKr.

Pian pippuria käytettiin rahana, niinkuin aikoinaan suomessa oravannahkoja! Sitä varastoitiin rikkauden ja yleisen vaurauden merkiksi. Pippuria käytettiin lahjuksina sodassa ja sillä aivan yleisesti maksettiin myös vuokria maasta. Melkoinen marja se on ollutkin!

Tarinan mukaan mausteiden käyttö alkoi sattumalta kun luolamies kääri lihakimpaleen läheisestä pensaasta ottamiinsa lehtiin ja yllätyksekseen huomasi niiden parantavan lihan makua. Sama vaikutus oli myös joillakin pähkinöillä, siemenillä, marjoilla ja jopa puiden kuorillakin. Monet tämän päivän keksinnöt ovat vahinkoja. Eevertiä erityisesti kiinnostaisi kuinka paukkujyvät on keksitty ja mitä silloin oikein tapahtui?

Alunperin mausteita käytettiin pääasiassa peittämään ruoan epämiellyttävää tai pilaantunutta makua. Keskiajan lopulla niitä käytettiin myös ruoan säilöntään, ja niillä olikin merkittävää arvoa Euroopassa, sillä siihen saakka suolaaminen oli ollut ainoa laajaan käyttöön sopiva ruoan säilöntämenetelmä.

Mausteiden käytöllä oli myös eräänlaista statusarvoa, sillä mausteet olivat hyvin kalliita ja niitä pystyivät hankkimaan vain harvat. Kourallinen kardemummaa saattoi maksaa köyhän miehen vuosipalkan verran ja monia orjia saatettiin ostaa ja myydä muutamalla kourallisella pippureita. Voimakkaiden mausteiden käyttöä saatettiin pitää myös pöyhkeyden ja oman varallisuutensa osoittamisena. Eevert rakastaa chiliä ja vahvoja makuja, mutta ei pöyhkeilyä missään muodossa. Eikä taida mies olla erityisen varakaskaan.

Historiaa tutkiessaan Eevertin mieleen on jäänyt joitakin mielenkiintoisia ja nykykäsitysten mukaan hassujakin asioita. Vuoden 1200 tuntumassa monet pienet kylät laskivat kirjanpitonsa pippureissa tai että mausteet olivat niin arvokkaita, että satamatyöntekijöiden taskut ommeltiin kiinni ettei arvokasta materiaalia eksyisi vääriin paikkoihin.

Niin tai näin, Eevert maustaa ruokansa yrtein ja voimakkain pippurein ja nauttii elämästään.

Aamiaiskattaus

Eevert rakastaa aamuja silloin kun saa ne viettää rauhassa ja antaa aikaa itselleen niin paljon kuin tarvitsee. Mitä vanhemmaksi hän on tullut niin sitä enemmän arvostaa näitä hetkiä.

Eevert on luonteeltaan aamuhiljainen. On sitä ollut pienestä pojasta saakka. Toiset lapset ponnahtivat sängyistään suoraan illalla keskenjääneeseen leikkiin täydellä tohinalla. Eevert sen sijaan venytteli ja vanutteli ja antoi mahdollisuuksien mukaan muun väen hoitua hommiinsa ennenkuin nousi. Rauhaa Eevert rakastaa edelleen. Rauhaa hän on täältä vanhalta sukutilaltaankin odottamassa.

Aamiainen kahveineen kuuluu jokaiseen päivään ja sen Eevert huolellisesti itselleen valmistaa ja kattaa. Ei sitä ilman aamukahvia voi päivää aloittaa! Tänään näyttää vihannekset olevan vielä kattamatta, mutta kyllä niitäkin vielä mukaan tulee.

Aaamiainen
Eevertin ensimmäinen kattaus

.

Ja mitä herkkua onkaan pöydälle löytynyt!

.

Nakkia ja munia
Nakkia ja munia

.

Paistetut munat ja nakit ovat Eevertille kelpo ruokaa. Niillä jaksaa pitkälle iltapäivään saakka. Onneksi ovat vapauttaneet kananmunatkin kaiken kansan syötäviksi. Joskus niillä peloteltiin, mutta Eevert silloinkin viis veisasi suosituksista. Ja vielä kun saa lähikanalan vastamunittuja herkkuja niin mikä on miehen ollessa. Kananmunahan on täydellinen ruoka ravintoarvoiltaan ja suhteiltaan.

.

Aamiaislautanen
Aamiaislautanen

.

Ja näyttäähän sieltä löytyvän juustoa ja kääretorttuakin. Juustoista Eevert pitää myös. Juustot ovat oleet tärkeätä evästä maailman matkoillakin. Hyvin säilyviä ja varmasti ravitsevia. Makeista leivonnaisista Eevert ei niinkään ole välittänyt, mutta täytyyhän sitä talossa vierasvaraa olla. Eihän sitä koskaan tiedä kuka tulee käymään!

.

Leipä
Leipä

.

Leipää talossa pitää aina olla. Sitä mieltä Eevert on, vaikka leipää ei niin kovin syökään. Vaaleat leivät ja pullat ovat jääneet, mutta ruisleipään mieli vetää silloin tällöin. Kotitilan leivät varsinkin olivat herkullisia juuri uunista tulleina ja vielä paljon myöhemminkin. Ruisleipä ja päällä oikeaa voita. Siinä on suomalaisen elämän makua parhaimmillaan.

.

Tyttäreni, ihanaiseni osallistui Eevertin aamiaisen valmisteluun väkertämällä taloon ensimmäiset ruokatarvikkeet. Oli oikein mukava tytär-äiti hetki mineilyn parissa. Oi, onnea!

Muistoja Japanista

Eevertin viehtymys Aasian maihin on laajalti tunnettua. Aina kun vain on ollut mahdollista, niin hän on matkustellut  mielenkiintoisiin paikkoihin. Tilaisuuksia matkusteluun Eevertille syntyikin usein, sillä laivaa lastattiin ja purettiin joskus useampiakin päiviä peräjälkeen. Siinä hommassa ei Eevertiä tarvittu.

Eräällä reissulla Eevert päätti tutustua Nikon kaupunkiin ja sen luonnonkauniisiin nähtävyyksiin. Nikkoa pidetään Kioton lisäksi Japanin suurimpana turistikohteena ja se on siksi hyvin suosittu sekä ulkomaalaisten, että japanilaistenkin retkikohde.  Nikon kaupunki sijaitsee noin reilun tunnin junamatkan päässä Tokiosta ja on mukava päiväretkikohde. Ja kyllä siellä koko päivä vierähtikin temppeleiden ja puutarhojen merkeissä.

Nikko (日光) tunnetaan UNESCOn maailmanperintölistaltakin löytyvistä temppeleistä ja pyhäköistä. Kaupungissa sijaitsevat mm. Rinnon temppeli, shogun Tokugawa Ieyasun mausoleumi ja vuodelta 767 peräisin oleva Futarasanin pyhäkkö. Viimeksi mainutusta Eevert ilokseen löysi lukuisia temppelille lahjoitettuja Whisky-tynnyreitä ja ihastui niihin ikihyviksi. Retkeltä palattuaan hän päätti hankkia sellaisen itselleen. Tätä tynnyriä Eevert onkin kuljettanut mukanaan hytissään ja voitte arvata, että sitä ei ole tähän päivään mennessä avattu. Tämä kuuluu Eevertin rakkaimpiin keräilyaarteisiin.

Eevertin viskitynnyri
Nikka-whiskyä Eevertin aarteistosta

Temppelialueella oli myös jotakin tuttua Eevertin lapsuudesta. Kolmen apinan kuuluisa veistos on osa tarinaa aikuistumisesta. Näiden kolmen apinan sanoma on, ettei lapsuudessa pitäisi kuulla pahaa, nähdä pahaa tai puhua pahaa. Tarina jatkuu muissa kuvissa aina avioliittoon ja uuden jälkeläisen saamiseen, jolloin kierto alkaa jälleen alusta.

Apinat
Apinat Nikossa

Tarinasta on olemassa montakin eri versiota, erään mukaan nuo apinat edustavat eri maita: Kiinaa, Intiaa ja Japania. Jonakin päivänä Eevert etsii itselleen pienoisvaistoksen noista kolmesta apinasta. Niin paljon ne ovat opettaneet ja kaikki nämä vuodet muistoissa säilyneet.

Viskiä
Alkuperäiset whisky-tynnyrit Eevertin kuvaamana Futarasanin temppelialueella 2006

Eevert Taavitsainen

Eevert Taavitsainen on vanha merikapteeni. Viimevuosina Eevert on suunnitellut palaavansa koti-Suomeen vanhuuttaan viettämään. Maailman meriä ja kolkkia on nähty riittävästi yhden miehen osalle. Sopiva paikkakin viimein löytyi kun vanha sukutila olisi jäämässä kylmilleen. Se Eevertti päätti pelastaa ja rakentaa sitä nyt itselleen sopivaksi. Talon pitäisi palvella arkisissa askareissa ja sinne tulisi mahtua kaikki Eevertin muistot ja aarteet rikkaan elämänsä varrelta. Puutalo sen olla pitäisi, ja sauna siellä tulisi olla, ja puusepän vertas..