Avainsana-arkisto: Wipptal

Huiputusta kerrakseen

Eevertin pyhäaamu alkoi kohtalaisen aikaiseen. Hädin tuskin mies malttoi aamupalansa nauttia kun jo patikkatöppöstä kuumotti. Tänään oli kuulema mainio päivä käväistä jäätiköllä kolmessa tonnissa. Ihan vain lepopäivän merkeissä, sillä edellisenä päivänä askelia oli mittariin kertynyt himpan päälle 30 000. melkoinen askellusmäärä vanhalle herralle. Ja se kyllä tuntui myös herran jaloissa.

Hissillä onneksi pääsee sujuvasti ylös maisemille.

Tirolin huipulla

 

Huipulla oli melkoisesti pilveä tarjolla ja toinen puoli näköaloista jäikin seuraavalle kerralle. Näköalapaikalle pääsi hissiasemalta kiipeämään portaita pitkin. Sinne sitä piti päästä katselemaan sitä puolikasta jossa pilvet eivät varjoaan luoneet. Eevertille nousut näin korkealla ovat huvittavaa haukkomista, sillä happea on vähän ja se tuntuu välittömästi kaikessa nousemisessa.

 

Huipulla

 

Aikansa maisemia ihmeteltyään Eevert palasi hissillä takaisin alemmalle hissiasemalle. Siellä olo ei ollut enää yhtä arktinen vaikka korkeuseroa ei niin mahdottomasti kuitenkaan ollut. Jostain kumman syystä Eevert päätti sittenkin hieman patikoida ja verrytellä edellisen päivän kiusattuja jalkojaan. Niinpä suunnaksi seuraava hissiasema alaspäin, joka näytti olevan aivan tuntumassa ja ihan autolla mentävän tien päässä. Siispä liikkeelle. Pian mies huomasi että ei se tie ja jyrkkä lasku ollut ollenkaan niin helppoa ja sujuvaa kuin yläilmoista näytti. Sitkeydellä ja sillä tunnetulla sisulla vain alaspäin. Puolessa välissä mies hukkasi koko ”autotien” ja oli mentävä maastossa ilman tietä ja polkua alaspäin.

Mielessä siinteli kutsuvana majatalo kaikkine antimineen…

 

Kohde havaittu!

 

Majatalo läheni hyvin hissuksiin ja matkalla kerettiin ihmetellä montaa asiaa. Niinkuin sitä, että mitä varten eripuolilla vuorta on valkoisia isoja säkkejä. Lähemmäs kun pääsi, niin jopa Eevert ymmärsi että säkeistä ei ollut lainkaan kyse vaan lepäävistä lampaista.

 

Lampaat levolla

 

Majatalossa Eevert aikoi kunnon kahvit nauttia. Tuo haasteellinen matka hissiasemalta toiselle oli ottanut aikaa kuitenkin lähemmäs kolme tuntia. Niinpä mies päätyi nauttimaan makoisat paikalliset gulassit. Ja jälleen kerran keitto oli mitä mainiointa.

 

Gulassia

 

Hetken levähdettyään leppeässä alppiauringossa oli vielä hyvää aikaa tutkia ympäristöä ennen alas laskeutumista hissillä. Lasten iloksi oli tehty kaikenlaista puuhattavaa. Eevertille erityisesti oli mieleen majatalon läheisyydessä ollut vesimylly. Sitä oli syytä mennä tutkimaan ja aikansa rakennusta kierreltyään majatalon kokki tuli opastamaan vesimyllyn toiminnassa uteliasta matkalaista.

 

Vanha vesimylly

 

Vesimyllyltä avautuivat vielä viimeiset näkymät ennen hissiä alas. Keskellä alhaalla onkin ala-asema missä auto jo odotti kulkijoita.

 

Näkymä alas laaksoon

 

Alhaalla alkoi automatka kotiin ja näin lepopäivänä Eevert huomasi tassutelleensa kuitenkin 15 500 askelta, vaikka piti vain hieman verrytellä. Askelmäärä ei kummoinen ole tasamaastossa, mutta vuorenrinteellä se  on kohtalainen suoritus.

Matkalla oli vielä paljon nähtävää ja poikkeamisia ennen kotimökkiä. Euroopan korkeimmalla sijaitsevaan (n. 1.638m) luostariin oli lähes pakko piipahtaa. Maria Waldrast luostariin vei jyrkkä, kapea ja mutkainen tie.

 

Luostari

 

Itse luostari oli kiinni, mutta kulkijoita siellä oli siitä huolimatta paljon. Kaikilla kanisterit ja pullot mukana. Ja taisivat olla vielä paikallisia. Luostarin alueella pulputtaa terveysvaikutteinen lähde jonka vettä kävijät olivat noutamassa. Luostarin pihalla oli kaivo ja sen vieressä muki. Eevert nautti koko mukillisen tuota hyvää tekevää vettä ja uitti vielä kipeytyneet jalkansakin parantavassa vesialtaassa kaivon takana.

 

Parantavaa vettä

 

Luostarin piharakennuksessa oli pieni mielenkiintoinen kappeli joka oli avoinna. Siellä oli hyvä päättää päivän seikkailut ja sytyttää kynttilä kaikkien läheisten ja ystävien hyväksi ja siunaukseksi. Sinunkin.

 

Kappelin rukouskynttilät

 

Kappeli oli omistettu Saint Peregrin Laziosille (1265-1345), syöpää sairastavien suojeluspyhimykselle.

 

Wipptalin maisemissa

Eevertin kesäretket senkun jatkuvat.

Melkein samantien kun edellinen päättyi oli valmistelut uudelle reissulle aloitettava. Jokavuotinen vuoristoretki oli edessä. Tälläkertaa Eevertin tie johdatti miehen Wipptalin laaksoon jossa ystävällinen maalaistalon isäntäperhe otti hänet vastaan ja majoitukseen reiluksi pariksi viikoksi. Tukikohdassa on kaikki niin hyvin kuin vain vanhan miehen mielestä voi olla. Viehättävä emäntä Marta kahvitteli ja hemmotteli miestä kotitekoisella Apfelstruudelilla heti saavuttuaan paikalle. Martaa sitä on varmasti mukava muistella yksinäisinä talvi-iltoina takkatulen loimussa.

Yön nukuttuaan Eevert mieli jo matkan päälle. Ensimmäinen päivä oli tutustumispäivä ympäristöön ja autolla huristeltiinkin sitten lähilaaksojen tuntumassa. Eevertin tuntevat tietävät, että mies mielii aina niin ylös kuin mahdollista. Niin nytkin.

Schlick 2000 hiihtokeskuksen hissi vei sutjakkaasti Eevertin 2230 metrin korkeuteen ihastelemaan näkymiä. Pitihän sitä sopiva päiväkahvipaikka löytyä. Onnellinen mies viihtyi huipulla hyvän tovin.

 

Seven brothers

 

Ilokseen Eevert löysi kotihenkisen vuorinäkymän huipulta. Taustalla näkyvät pylväsmäisiä vuorenkärkiä kutsutaan nimellä Seven brothers. Niitä pitikin oikein tarkkaan tutkia 😉

Hissiaseman luota johti polku varsinaiselle näköalapaikalle. Polulla oli runsaasti eri taiteilijoiden tai kädentaitajien valmistamia hyvinkin omalaatuisia penkkejä ja istuimia kulkijoiden levähdyspaikoiksi. Jotkut oli tehty vanhoista hiihtohissin osista, kuntosalilaitteista, kivestä, metallista ja perineisemmin puusta. Lähes jokaista piti tietenkin kokeilla. Istuttuaan erääseen puusta tehtyyv sydämen muotoiseen istuimeen moiskahti oikopäätä oikein kunnon pusu poskelle. Olikin oikein mukava penkki 😀

 

Näkymä laaksoon

 

Kahvit jäi ylhäällä saamatta, sillä mies ihasteli maisemia niin kauan että kahvila oli jo sulkenut ovensa ja hissimieskin heilutteli siihen malliin avainnippuaan, että tyhmempikin olisi ymmärtänyt että nyt oli viimeinen hetki lähteä alas, mikäli hissiä ajatteli käyttää. Niinpä Eevert viimeisenä vuorella olijana lähti kondolimatkalle laakson pohjalle. Joku päivä sitten uudelleen ja varustautuminen sen mukaan että alas tullaan kävelemällä.

Matka jatkui taas naapurilaaksoon. Siellä kulkijan yllätti mahtavat vesiputoukset ja kaunis sateenkaari. Laaksoissa säävaihtelut ovat nopeat. Joskus paistaa ja hetkenpäästä jo sataa.

 

Sateenkaari

 

Sateenkaaren päässä sanotaan olevan aarre. Sen perään Eevertkin lähti kun se kahvikin oli vielä juomatta ja melkoisen maukkaan aarteen sitten löysikin mukavasta terassiravintolasta. Sai mies kaivatun kahvinsa, mutta sai myös paljon enemmän kuin odotti. Taaskin viehättävä tarjoilianeiti toi suuren lautasellisen paikallista Kaiserschmaren pannukakkua.

 

Makoisa pannukakku

 

Tämä pannukakku on omistettu Itävallan keisarille Frans Josefille.

Pannukakussa on rusinoita, ruskeaa rommia, kananmunan keltuaisia ja valkuaisia eroteltuna, sokeria, suolaa, maitoa, vanilijasokeria, vehnäjauhoja, voisulaa ja tomusokeria.

Rusinoita marinoidaan rommissa. Marinoitumisen aikana valmistetaan muista aineksista taikina. Rusinat lisätään taikinaan. Taikina jaetaan kahtia ja paistetaan pannulla miedossa lämmössä niin että juuri ja juuri paistos on tasaisen koossa pysyvä. Ensin pohjakerros joka paistamisen jälkeen paloitellaan lautaselle ja sitten toinen pannukakku paloiteltuna päälle. Väliin hieman omenasosetta. Koristellaan tomusokerilla ja tarjoillaan omenasoseen ja/tai kermavaahdon kanssa.

Pannukakkukahvien jälkeen olikin kello jo niin paljon että kotilaaksoon oli vähitellen suunnattava. Onneksi täällä ei ole mistään koskaan kaukana. Muutamassa hetkessä kotilaaksoon johtava tie oli edessä.

 

Kotilaakso

 

Kotilaaksossa on Schmirnin kylä, missä tukikohta sijaitsee. Ei ihan näy tässä Eevertin taltioimassa kuvassa, mutta ei paljon puutukkaan. Paljon tuli koettua yhtenä päivänä ja ihan vahingossa 😉

Niin täynnä pannukakkua mies ei ollut ettei perinteisempi itävaltalainen annos olisi vielä illalla maistunut. Lautaselle löytyi mitä mainiointa paikallista makkaraa salaatin kera. Olutta unohtamatta.

 

Päivällinen kotimökissä

 

Tästä sitä on hyvä kömpiä untenmaille. Jostain kumman syystä unen laatu paranee ja mielikin rauhoittuu täällä yläilmoissa.