Aihearkisto: Eevertin tarinat

Merikapteeni Eevert Taavitsainen muistelee matkojaan ja elämäänsä

Keittiön kalusteet

Päätin vihdoin uskaltautua koskemaan Eevertin saamiin keittiön kalusteisiin. Maalausta ne kaipasivat. En ole kuitenkaan uskaltanut koska se ei ole ollut vahva laji. Sekoitin hyvin ohuen akryylivärin ja sillä uskaltauduin työhön.

Keittiön pöytä
Keittiön pöytä

Eevert tuumaili pitkään pirttipöydän väriä. Sukutalossa se oli ollut pinnoiltaan kirkkaan punainen, mutta sellaista ei Eevert kuitenkaan halunnut. Eevertin suunnitelmissa on rakentaa talo niin että se muistuttaa kaikesta mitä hän on lapsuudessaan kokenut. Kirkkaan punaiset penkit hän suosiolla jätti vain muistikuviin ja halusi keittiöön jotakin hieman maltillisempaa.

Keittiön pirttipöydän ääreen kaikki talon lapset kokoontuivat erityisesti maitoauton käynnin jälkeen. Silloin meijeristä tuli iso punakuorinen juusto talon tarpeisiin ja jostain kumman syystä ne ensimmäiset siivut maistuivat aina niin hyvälle. Muutenkin lapset ja aikuiset söivät eri vuoroissa, koska kaikki eivät yhtäaikaa mahtuneet kuitenkaan pöydän ääreen.

Eevertin muistoissa pöydän päällä oli vahakangas. Omenakuvioinen tai punainen keittöruutuinen olivat usein käytetyt kuosit. Nyt pöytä saa olla vielä ilman peittämistä, ehkä sitten joskus Eevert löytää juuri oikeanlaisen vahakankaan…

Sauna

Kiukaan valmistuttua oli ihan pakko jatkaa saunan rakentamista. Lauteet pitää saada, eihän sitä Eevert muuten saunomaan pääse.

Päivällä haettiin tuntumaa aiheeseen pitkällä kävelylenkillä. Lenkin aikana 1:1 sauna oli lämpiämässä ja odottamassa valmiina kotiin tullessa. Siispä kylpemään ja samalla suunnittelemaan rakennusprojektia eteenpäin. Oma sauna on mittasuhteiden mukaan ollut suurena esikuvana. Samoin kuin ne lukuisat saunat mitä olen eri blogeista löytänyt. Moni asia saunaan on vielä tulollaan, mutta nyt Eevert pääsee ainakin saunomaan silloin kun huvittaa.

Sauna
Saunan lauteet valmiina

Eevertille sauna on pyhä paikka. Aikanaan kun sisaren lapset meteleöivät saunoessaan niin Eevert jyrähti ja pikkuväki tokeni. Sen perästä ovat muistaneet, että peseytymiseen pyhitetty tila rauhoitetaan huutamiselta ja metelöinniltä.

Samalla tavalla Eevert ”koulutti” brittituristeja Japanin-maassa kun tuppasivat huutamaan ja elämöimään furossa. Furo on japanilaisten kuumakylpy, ainakin +45 asteista vettä ja pesupaikat altaan reunoilla. Brittinuoret hyppelehtivät furon puutarhassa, joka avautui katseltavaksi rentouttavan kylvyn ottajaa avautuvan ikkunan takana. Huonotapaiset nuoret myös täyttivät kuuman kylvyn kylmällä vedellä – voi kauhistus!

Siitä Eevert hermostui ja läksytti nuoria oikein olan takaa, kaikilla niillä sanoilla mitä omasi kehon kielellä tehostaen. Eevert tuli siinä ryokanissa Takayamassa hyvin tunnetuksi ja pelko oli kauhia vielä… kyläjuhlissakin, missä nuoriso pakeni Eevertin silmän alta piiloon vanhempiensa suojiin.

Peseytyminen, saunominen, puhdistautuminen on ihmiselle hyvin tärkeää ja pyhää. Sen arvon huomaa kun sitä ei voi tehdä.

Furo
Furo Takayamassa missä britit saivat kyytiä

Lauteet syntyivät kahvitikuista ja liimasta. Kyllä onkin tullut juotua paljon kahvia! Saunamittari on korkin siivu ja ilmanvaihtoräppänä nappi. Kiulu on Hobby Pointista ja kauha toistaiseksi kuvausrekvisiittaa. Ja näämmä himppasen korkeammat olisivat lauteet saaneet olla, jos vertaa 1:1 kiukaiden ja lauteiden keskinäisiä suhteita.

Saunan kiuas

Saunan tulisijan rakentamiseen on käytetty aikaa. Ajatuksissa se siinsi ensimmäisenä ja ilmeisesti valmistui viimeisenä. Johtotähtenä oli ehdottomasti puulämmitteinen kiuas. Leppeät löylyt houkuttelivat eikä Eevert muutenkaan halunnut sijoittaa vanhaan taloon sähkökiuasta. Eevert tuntee myös mielihyvää ja rentoutumista jo pelkästään saunan lämmittämisestä ja tulien sytyttämisestä – on sitten kyse kiukaasta, takasta tai liedestä. Puiden ritinä ja palamisen mukana etenevä lämpö tuo Eevertille kotoisan olon. Eevert on kova saunomaan. Jo lapsena hän viihtyi saunassa. Erityisiä herkkujakin liittyy saunaan ja saunomiseen. Moni ajattelee kiuasmakkaraa, mikä on hyvää sekin. Eevertin lapsuuden herkkuihin kuuluivat saunassa nautittavat kylmät tai jäiset asiat. Ensimmäisiä löytöjä taisivat olla pakastetut karviaiset, mansikat, puolukat ja muut sormin naposteltavat marjat. Ja mikä parhainta… saunan lauteilla nautittu Suomen Eskimon vanilijapuikko. Niin täyteläistä ja niin vanilijaista… vieläkin herahtaa Eevertin suuhun maku jo pelkästä ajatuksesta! Sisaren lapset Eevertin innostamana nauttivat saunassa pirtelön. Hauskaa ja hyvää sekin oli.

Kiuas
Saunan nurkassa valmiina

Sauna on hämyisyytensä vuoksi vaikea kuvattava. Hämyiseen saunaan on tulossa vielä pikkuvalo ja tietenkin lauteet. Hämyiseksi se taitaa jäädä senkin jälkeen. Pesuhuoneeseen on suunnitteilla muuripata ja vesiletku kylmää vettä varten. Saunaan ei Eevert halua ylellisyyksiä. Sellaisista saa halutessaan sitten nauttia muissa talon pesutiloissa. Kiukaan pesässä on puut valmiina ja valo takana kertoo saunan lämpiämisestä.

Kiukaan tarvikkeet
Kiukaan rakennusaineet

Kiuas syntyi pahvista, tuikkukynttilän kuoresta, rautalangasta, maalista ja sinappituubista. Oikeita kiuaskiviä on ehkä joku päivä tulossa. Nyt kiukaalla löylyjä antavat massakivet, joiden pällä on kotikiukaan alta poimittuja palasia. Kivi oli toistaiseksi vielä lohkeamaton. Kunhan lumet sulavat ja pääsee ulos hakkaamaan, niin ehkä löydän itsestäni vielä pienen kivimiehen! Kuka tietää. Kiukaan luukkuihin oli pakko yrittää väännellä kierteiset nupit niinkuin monessa oikeassakin luukussa. Luukut eivät aukea. Saranaosasto on vielä hukassa. Luukun koristeina ääriviivakuvat, samoin kuin kiukaan ”merkkinä”. Pelti pitää vielä laittaa, ettei tule savut sisään.

Hormin rakentaminen tuotti ongelmia, sillä mikään luonnostaan kauniisti taipuva materiaali ei osunut kohdalle tai oli liian pieni halkaisijaltaan. Siispä tuubi-metallista vääntelemään. Minä en saanut sitä kovin sileäksi vaikka kuinka silittelin ja hinkuttelin. Hyvä ja sopiva kuitenkin. Kyllä sillä Eevert saa monet hyvät löylyt.

Salin kruunu

Eevert päätti viimeinkin asentaa saliin valaistusta. Isoäidin rakastama kristallikruunu ei innostanut, sillä se tuntui olevan liian hempeä vanhan miehen kotiin. Siispä suunnittelemaan hieman miehisempää mallia. Kynttilät siinä pitäisi olla, että saadaan jouluksi tunnelmaa. Arkikäyttöön riittää sähkövalo. Aikansa kierrettyään liikkeitä ja malleja, väsynyt Eevert päätti tehdä lampun itse. Ullakolla oli paljon sopivaa tarviketta ja pian olikin sopiva valaisin kasattu.

Eevertin tekele
Eevertin oma malli

Lamppuun löytyi paljon muistoja. Eevert hymyili itsekseen tyytyväisenä liittäessään löytöjään yhteen. Eipä olisi arvannut millainen lämpö tästäkin valosta lähtee iltaisin kun sen sytyttää. Eevertin ajatukset kulkivat kauas Japaniin saakka. Iltojen himmetessä kauniita ja monivärisiä valaisimia syttyi jokapuolelle. Ikkunoille, oville, kaduille ja kujille. Iloiset ja ystävälliset ihmiset ennakkoluulottomasti lähestyivät vanhaa merikarhuakin heti, kun vain hetkeksi pysähtyi ihmettelemään kadunkulmaan. Varmistivat, ettei ollut eksyksissä… Se Eevertiä ihmetytti kuinka alttiita japanilaiset olivat auttamaan, vaikka monikaan ei osannut japanin ohella muita kieliä paljonkaan. Olisi meillä jäyhillä suomalaisilla paljon oppimista kaukaisten maiden asukkailta.

Salin valaisimen osat
Salin valaisimen osat

Salin valaisin syntyi Japanista ostetun pinssin pallokotelon puolikkaasta, tuikkualustasta, ohuesta rautalangasta, helmistä, joulukellosta, stopparista, paljeteista, napista ja ohuesta kakkukynttilästä.

.

Valaisinta rakensin koko päivän. Jos olisin uhrannut siihen kaksi päivää, niin olisi varmaan ollut paljon siistimpi. Hätäinen piti olla kun talossa ei juuri valoja ole. Liimausten virheasento paljastui vasta kuvan ottamisen aikaan. Nappi ja stoppari olivat mielestäni juuri yhteensopivat valaisinta tehdessä ja liimatessa. Kuivuneena näyttävät olevan aivan eri paria, tai sitten ovat siirtyneet paikoiltaan jossain vaiheessa. Hupaisaa.

.

Muina huomioina ainakin se, että tarvitsen acryylivärien lisäksi myös muunlaisia maaleja. Muoviin hyvin kiinnittyviä sekä läpikuultavia, ehkä lasivärejä. Maalien osalta olen yrittänyt selata muiden mineilijöiden blogeja ja keskusteluja löytääkeni jonkin varteenotettavan merkki-tiedon. Onni ei vielä ole ollut myötäinen. Kaupat ovat pullollaan jos jotakin väriä, ei kun kokeilemaan… Tosin ihan huti-ostoksia ei viitsisi tehdä pelkän kokeilunhalun takia. Liimojen suhteen on hieman samanlainen huomio. Pelkkä Erikeeper ei sovellu kaikkeen, vaikka moneen ihan riittävää onkin.

.

Katossa oleva ”suojakupu” saanee valkoisen värin sitten joku päivä. Kuvassa lamppu näyttää kökömmältä kuin ”luonnossa”. Täytyy fiksailla hieman uusiksi yläosan liitoksia. Sama väri ei näytä samalta eri materiaaleilla. No jaa… tai sitten teen sen kokonaan uusiksi.

Kynttilät
Saavillinen kynttilöitä

Kynttilöitä Eevertillä myös riittää. Löysinpä mineilyn muodon, jossa onnistuin oikopäätä! Ohuesta kakkukynttilästä muotoutui Taavitsaisen taloon kasapäin oikeita kynttilöitä.

Takka

Eevert on haaveillut takasta pitkään. Vanhan sukutalon salissa onkin ollut vanha tulisija ja hormit valmiina. Siihen on hyvä valmistaa takka, missä poltella puita tai istuskella nojatuolissa hiilivalkean edessä kylmänä pakkaspäivänä. Ja saattaa olla että pikkuinen rommi-totikin eksyy joskus vanhoihin kätösiin.

Eevertillä on elämässään kolme elementtiä mihin hän ei ole väsynyt milloinkaan. Virtaava vesi, liikkuva lapsi ja palava tuli. Kaikista kolmesta voi ammentaa iloa elämään, rauhaa sydämmeen ja voimia tulevaan.

Valmis takka
Takka valmiina

Takan suunnitteluun meni hetki aikaa. Malleja ja vaihtoehtoja tuntui olevan yllinkyllin. Lopulta Eevert päätyi varsin yksinkertaiseen ja perinteiseenkin malliin. Takan reunustalle tulee aikanaan Eevertin rakkaiden sukulaislasten kuvia, joita voi katsella iltaisin ja muistella mukavia hetkiä heidän kanssaan. Eevert on hyvin lapsirakas, vaikka hänellä itsellään ei olekkaan omia lapsia. Merillä ollessaankin hän muisti kaikkien nimi- ja syntymäpäivät ja sankari aina innolla odotti pakettia Eevertiltä. Posti kuljetti muistamisia milloin mistäkin päin maailmaa.

Takan ainekset
Takan materiaalit

Takka valmistui puupaloista, balsasta, joulukortista, munakennosta sekä liimasta ja maalista. Aikaisemmin oli valmistettu jo pieniä tiiliä, joista osa päätyi takan koristukseksi. Kokonaan tiilinen takka ei innostanut, joten siitä tuli osin rapattu. Takan sydämeksi hankittiin Minimaailmasta hehkuvia hiiliä. Ne hiilet eivät kyllä hehkuneet ollenkaan, kunhan oli mustaa muovirouhetta punaisen kotelon päällä ja sisällä valo. Sellaisen olisi osannut itsekin tehdä. Vilkkuva tai muuten eläväinen valo sisällä olisi ollut hieno. Tyydytään tähän nyt toistaiseksi. Takan edustalle tarvitaan ritilä tai takkasuoja hieman peittämään edustaa. Kynttilät ovat kakkukynttilöitä tuikkukynttilän sydänlangan pidikkeessä. Kynttilän sydänlankana mustaa ompelulankaa.

Rappaus
Takan rappausta

Rappaukseen käytettiin korppujauhoja mannaryynien puutteessa. Hieman rouheisempi tulos, mutta ok sekin.

Balsan hiominen keittiön pöydän päällä osoittautui erittäin suureksi virheeksi. Pöly on tosi hienoa ja aiheutti melkoisen aivastelu ja nenänvalumiskohtauksen. Siivouksesta huolimatta pölyä riitti vielä seuraavallekin päivälle. Pinnat on pesty ja pyyhitty, imuroitu ja ilmanputsari posottanut toista vuorokautta.

Seuraavat balsan käsittelyt tapahtuvat ulkona. Nyt on pakkasta ja lunta nurkat tulvillaan. Siispä kesää odotellessa… kerkee ainakin suunnitella malleja rauhassa 😉

Muistokirja

Illan himmetessä Eevert tutkiskeli vanhoja asiakirjojaan. Kaikkea sitä onkin tullut säästetyksi. Tuokin polkupyörä on jo aikoja sitten poistunut käytöstä ja tämä pesukone taisi olla se ensimmäinen minkä avulla äiti pesi pyykkiä. Se ostettiin kaupungin tunnetummasta kodinkoneliikkeestä jonka mainoslause on Eevertin mieleen hyvin jäänyt. ”Älkää tappako vaimoanne työllä, antakaa meidän tehdä se.” Lause jaksaa vieläkin monien vuosikymmenten jälkeenkin huvittaa.

Mitä kummaa on joutunut papereiden väliin? Terttu-siskon muistokirja. Tämä oli suuri aarre silloin kun Terttu pienenä tyttönä aloitti koulun. Tätä pitää oikein rauhassa lukea!

Värssykirja
Eero-veljen kirjoitus

Eero-veli on päässyt loruilemaan kirjaan. Ja kauniin värssyn onkin laittanut. Eipä uskoisi, sellainen koiranleuka kuin hän välillä oli.

Värssy
Helvin värssy

Seuraavalla sivulta löytyy myös tutun kyläläisen kirjoittama värssy. Kyllä se tien valitseminen on elämässä välillä ollut vaikeaa, mistä sitä voi tietää mikä tie osoittautuu hyväksi ja rakentavaksi. Virheitä on toisinaan tullut tehneeksi, mutta onneksi on voinut aina valita uudelleen.

Kiiltokuva
Kiiltokuvatyttö

Kauniita kiiltokuvia oli kirjassa monta sivullista. Terttu oli liimannut kaikki kuvat valmiiksi ja kirjoittaja sai valita mille sivulle lorunsa laittoi. Kaikki kirjoitukset eivät niin kauniita olleetkaan. Hippeläisen Reino näyttää kirjoittaneen pikku tytölle näin: Oi sinä kullan muru, olet kuin elävä piru. Kun minä pussaan sinua niin sinä pentele potkaiset minua.

Ei ole varmaan pikku-Terttu siitä kovin ilahtunut. Terttu on luullakseni inttämällä inttänyt Reinoa kirjoittamaan ja lapsirauhan saavuttaakeen sitten loruillut moisen värssyn.

Hyvää ystävänpäivää!

Eevert haluaa tarjota maittavat nokipannukahvit aidoista kuksista kaikille vieraille. Lisäksi Eevert on pyöräyttänyt laajalti tunnetun Brita-tädin kakun. Pöytä on katettu, olkaapa hyvät!

Ystävänpäiväkahvit
Päiväkahvit katettuna

Kuksat Eevert sai tuliaisina Lapinmaasta. Eevert on aina pitänyt luonnosta ja harrastanut paljon vaelluksia ja retkeilyä niin valmiilla poluilla kuin poluttomilla erämaillakin. Luonto on Eevertille rakas paikka. Ja mikään ei voita kunnon nuotiokahveja taipaleen lomassa.

Kuksat
Kuksat

Nuotion hiipuessa Eevert tapasi laulaa rallattaa tunturilaulua:

.

Lappiin lähden vaeltamaan, kultaa sieltä löytää mä saan, kultaa on se sydämien, muualta saanut sitä en, päivän nousun kultaisen, silmistäs mä löydän sen. Kullan hohteen maailma saa, kaikki on kohta kauniimpaa.

Ystävän kun uuden siellä, kohtaa tiettömällä tiellä, askelkaan ei silloin paina.
Eteenpäin mä jaksan aina, löysin Lapista kultaa, siitä puolet sä saat
kun sä rakkautemme kultahiput, nää kanssani jaat.

Lappiin lähden vaeltamaan, kultaa sieltä löytää mä saan. Valtauksen uuden mä tein,
sinut mä otin omaksein. Vaarat kutsuu kulkemaan, jängät matkaa taittamaan
yksin tiellä ikävän saan, kaksin on aina kauniimpaa.

.

Taisi olla Souvareiden laulu Rakkauden kultahipuista. Ja jos ihan tosissaan Eevert elämäänsä taakepäin katsoo, niin aikamoista kultaa hän on Lapinmaasta löytänytkin. Hyvä on elämän ehtoopuolta vietellä.

Muistoja Japanista

Eevertin viehtymys Aasian maihin on laajalti tunnettua. Aina kun vain on ollut mahdollista, niin hän on matkustellut  mielenkiintoisiin paikkoihin. Tilaisuuksia matkusteluun Eevertille syntyikin usein, sillä laivaa lastattiin ja purettiin joskus useampiakin päiviä peräjälkeen. Siinä hommassa ei Eevertiä tarvittu.

Eräällä reissulla Eevert päätti tutustua Nikon kaupunkiin ja sen luonnonkauniisiin nähtävyyksiin. Nikkoa pidetään Kioton lisäksi Japanin suurimpana turistikohteena ja se on siksi hyvin suosittu sekä ulkomaalaisten, että japanilaistenkin retkikohde.  Nikon kaupunki sijaitsee noin reilun tunnin junamatkan päässä Tokiosta ja on mukava päiväretkikohde. Ja kyllä siellä koko päivä vierähtikin temppeleiden ja puutarhojen merkeissä.

Nikko (日光) tunnetaan UNESCOn maailmanperintölistaltakin löytyvistä temppeleistä ja pyhäköistä. Kaupungissa sijaitsevat mm. Rinnon temppeli, shogun Tokugawa Ieyasun mausoleumi ja vuodelta 767 peräisin oleva Futarasanin pyhäkkö. Viimeksi mainutusta Eevert ilokseen löysi lukuisia temppelille lahjoitettuja Whisky-tynnyreitä ja ihastui niihin ikihyviksi. Retkeltä palattuaan hän päätti hankkia sellaisen itselleen. Tätä tynnyriä Eevert onkin kuljettanut mukanaan hytissään ja voitte arvata, että sitä ei ole tähän päivään mennessä avattu. Tämä kuuluu Eevertin rakkaimpiin keräilyaarteisiin.

Eevertin viskitynnyri
Nikka-whiskyä Eevertin aarteistosta

Temppelialueella oli myös jotakin tuttua Eevertin lapsuudesta. Kolmen apinan kuuluisa veistos on osa tarinaa aikuistumisesta. Näiden kolmen apinan sanoma on, ettei lapsuudessa pitäisi kuulla pahaa, nähdä pahaa tai puhua pahaa. Tarina jatkuu muissa kuvissa aina avioliittoon ja uuden jälkeläisen saamiseen, jolloin kierto alkaa jälleen alusta.

Apinat
Apinat Nikossa

Tarinasta on olemassa montakin eri versiota, erään mukaan nuo apinat edustavat eri maita: Kiinaa, Intiaa ja Japania. Jonakin päivänä Eevert etsii itselleen pienoisvaistoksen noista kolmesta apinasta. Niin paljon ne ovat opettaneet ja kaikki nämä vuodet muistoissa säilyneet.

Viskiä
Alkuperäiset whisky-tynnyrit Eevertin kuvaamana Futarasanin temppelialueella 2006

Taidehankintoja

Eevert on tunnettu taiteen ystävä. Picassot ja Rembrandit on käyty katsomassa useammassakin taidegalleriassa. Eevert myös kerää taidetta ja mielellään vielä tuntemattomampien taitelijoiden työtä hän haluaa tukea. Kauniita maisematauluja ja veistoksia onkin karttunut Taavitsaisen talon kätköihin odottamaan ripustamistaan.

Taulu
Rantamaisema

Erityisesti Eevert on ihastunut Rantamaisema-tauluun joka muistuttaa häntä kotirannasta ja lapsuuden lämpimistä kesistä. Taulun Eevert on ajatellut ripustavansa olohuoneeseen. Siellä sitä on hyvä katsella ja vaipua rakkaisiin muistoihin.

Eevertin suvussa on paljon taitelijoita ja yksi lupaava nuorukainenkin on ihan opiskelemassakin alaa. Tiedä mitä hänestäkin vielä tulee jonakin päivänä. Näyttelyitäkin on jo ollut maailmalla. Eevertin toiveissa onkin saada nuoren taitelijan työ mukaan talon aarteisiin. Tosin hän ei ole vielä rohkaistunut asiasta puhumaan, mutta onhan tässä vielä hyvin aikaa ennekuin sisustushommiin päästään.

Jumalan äiti

Eevertin suvun mielenkiintoisia haaroja voidaan seurata pitkälle historiaan ja Karjalaan; Karmalan kylään Sortavalan maalaiskuntaan. Eräällä sukuretkellä isien maille Eevertin suvun jäsenet vierailivat vanhassa luostarissa Laatokan saarella. Luostari on karjalan ortodoksisista luostareista ilmeisesti ensimmäinen. Sen syntyaika on epävarma ja luostarin varhainen historia onkin osin perimätiedon varassa. Valamon perustajana pidetään kreikkalaissyntyistä munkkia, joka tunnetaan nimeltä Sergei. Hänellä oli myös seuralaisenaan maanmiehensä Herman. Sergei ja Herman ovat monen ikonin hahmoina raamatullisten henkilöiden ohella. Luostari perustettiin vanhalle pakanalliselle uhripaikalle, Valamon saarelle noin v. 1150 tuntumassa. Valamo on säilyttänyt monien vaiheiden jäljiltä paikkansa ja siellä vierailee lukuisia ryhmiä vuosittain.

Vierailultaan muistoksi Eevert toi tullessaan Pyhän Äidin ikonin, jota hän on kuljettanut mukanaan maailman merillä. Eevert on varsin ekumeeninen sydämeltään ja ikoni löytää paikkansa vanhan perheraamatun vierelta kunniapaikalta.

ikoni
Jumalan äiti

Arvokas ikoni tarvitsi tuekseen telineen. Teline on rakennettu askartelutikusta, takkatikusta, hammastikusta, liimasta ja kultaisesta akryylimaalista. Alkujaan ikoni on kulkenut kaulassa nauhassa, mutta nyt sille löytyy arvokas paikka Eevertin talossa kaikkien tärkeiden muistojen joukossa.

ikoniteline
Ikoniteline tarvikkeineen

Ikonin korkeus on 3cm ja telineen 4cm.