Aihearkisto: Eevertin tarinat

Merikapteeni Eevert Taavitsainen muistelee matkojaan ja elämäänsä

Mattokauppoja

Pariisissa Eevert teki samalla muitakin hankintoja lattiakaakeleiden lisäksi. Pariisin katuja kulkiessaan erään mattokaupan ikkunassa oli käsinkudottu matto, joka sykähdytti Eevertiä lämpimästi. Hymyillen hän jatkoi matkaansa muistoihinsa uppoutuen. Matto oli kirjailultaan samanlainen kuin hänen lapsuudenkodissaan oli ollut. Niin kotoinen ja lämpöinen olo maton katselemisesta tuli että Eevertin oli pakko palata kauppaan seuraavana päivänä. Myyjä otti hänet iloisena vastaan ja mielellään esitteli kaikkia kauniita mattoja kaukaisista maista. Eevertiä kiinosti kuitenkin ainoastaa matto joka oli ikkunassa. Sitä myyjä ei millään olisi myynyt koska sen poistaminen ikkunasta sekoittaisi koko somistuksen.

Matto
Lapsuusmuistot herättänyt matto

Eevert oli jo luovuttamassa, mutta silloin mattokauppias teki ehdotuksen. Somistus purettaisiin kuukauden päästä ja jos Eevert silloin olisi edelleen kiinnostunut matosta niin hän toimittaisi sen kyllä. Siitä Eevert ilahtui ja oitis rupesi tekemään sopimusta maton lähettämisestä. Niin paljon hän luotti mattokauppiaaseen että maksoikin sen heti. Mattokauppias lupasikin tulla myöhemmin katsomaan, kuinka matto sopii Eevertin kotiin.

Pariisin matka

Vanhassa sukutalossa oli iso halli juuri eteisen vieressä. Hallia ei oltu koskaan juuri käytetty muuhun kuin äidin mattopuiden sijoituspaikaksi. Siinä olikin äidin hyvä kutoa räsymattoja ja joskus ihan hienoja liinojakin. Kangaspuut ovat aikaa sitten siirretty pois ja tila on ollut kutakuinkin tyhjillään. Eevert on suunnitellut sinne tuovansa muutamia matkaan tarttuneita veistoksia ja muuta suurikokoisempaa muistoa.

Halli tarvitsee täyden remontin. Aikanaan Eevert on nähnyt kauniita lattiakaakeleita ja koristeleikkauksin koristeltuja lattioita Pariisissa. Sinne Eevert nyt haluaisi mennä ideoita etsimään. Siispä kaivamaan Pariisin karttaa ja tekemään matkasuunnitelmia. Mielessä läikkyvät kauniit moniväriset lattiakaakelit.

Kartta
Pariisin kartta

Pariisissa Eevert kävi usein lomillaan. Siellä oli hyviä ystäviä joita tapaamaan Eevert mielellään meni. Eräällä kerralla sattui hassu tapaus. Eevert oli silloin liikkeellä asuntoautolla ja oli kutsunut ystävänsä iltaa viettämään. Ilta vaihtui yöksi ja he päättivät kaikki jäädä nukkumaan Eevertin luo. Ennen yöpuulle vetäytymistä he kävivät läheisessä suihku- ja wc-rakennuksessa pesulla. Ystävät palasivat autolle, mutta Eevertiä ei kuulunut. Raskaan päivän jälkeen uni tuli nopeasti. Eevert sensijaan kamppaili lukkiutuneen suihkun oven kanssa lähes aamuyölle, koska kukaan ei kuullut avunhuutoja. Kokemus puistattaa Eevertiä vieläkin ja sen jälkeen hän onkin yöpynyt aina hotellissa ja tarkistanut lukkojen toimivuuden ennenkuin lukitsee itseään mihinkään tilaan.

Laatuviinit

Viinit
Laatujuomia joka tilanteeseen

Eevert on keräillyt elämänsä aikana paljon erilaisia asioita. Pienenä poikana postimerkkejä maailmalta. Se harrastus on säilynyt myös maailmalla seilatessa. Tosin postimerkit menivät kotiväelle talletettavaksi korttien ja kirjeiden mukana. Aikuisempana Eevert kiinnostui laatujuomista. Hän perehtyi viskien ja konjakkien valmistukseen ja hienon hienoihin viineihin. Niitä Eevert mielellään osteli eri paikoista. Toinen toistaan hienompia pulloja kerääntyi nopeasti Eevertin hyttiin. Ei hän niitä koskaan raaskinut maisella eikä edes toisille tarjonnut. Pölyjä vain pyyhki välillä pullojen kyljistä ja tarkisteli, että säilytyslämpötilat olivat kohdallaan. Eevertin laivassa oli rakennettu niille sopiva säilytyspaikkakin. Vaan miten mahtaisi sellainen löytyä eläketaloon? Pitäisikö rakentaa viinikellari vai ehkä jokin kaappi ajaisi sen asian. Sitä pitääkin vielä miettiä tarkasti, tuumaili Eevert ja päätti ottaa ensitöikseen yhteyttä ystäväänsä viinimestariin Ranskanmaalla. Hyvillä ohjeilla sellainen tulisi hyvinkin rakennetuksi ja kalliit juomat säilyisivät hyvin edelleenkin.

Korkkiruuvi

Eevert pakkasi tavaroitaan. Säännöllisesti päästyään uuteen satamaan hän lähetti kotipuoleen isomman tai pienemmän paketin odottamaan muuttoa. Tänään Eevert on pakannut muistoja matkoilta. Eevert oli tapaamassa ystäväänsä Bankokissa ja yöpyi pienessä majatalossa vilkkaan kadun varrella. Huone oli pieni ja ilma oli kuuma. Ilmastoinnista ei siihen aikaan puhuttukaan. Ystävän kanssa iltaa istuessa oli mukava nauttia lasi hyvää viiniä. Vaan eipä ollut avaajaa edes ravintolassa. Viinit eivät sen maan anteihin kuulunut ja Eevert saikin koluta monta myyntikojua ennenkuin sellaisen löysi. Ja hienon löysikin. Sellaisen millä kelpasi vaikka kuinka hienossa ravintolassa availla korkkeja.

Korkkiruuvi
Muistorikas korkkiruuvi

Eevert pakkasi hellästi sen muiden tavaroiden joukkoon ja lähetti eteenpäin. Sitten olisikin juhlan aika kun oma talo olisi valmis. Ehkä kapistusta silloin käyttäisi. Muuten Eevert ei juuri juomista välitä, paitsi keräily- tai sijoitusmielessä.

Vessamuistoja

Eevertin kotitilalla oli ja on edelleen vain ulkohuussi. Navetan päädyssä aivan lehmien kulkureitin varrella. Sinne jos erehtyi navettaanajon aikana niin ulospääsy oli käytännössä mahdotonta. Piti aina odottaa sarvipäiden ohimarssin ajan. Se saattoi kestää koska joukossa oli vanha Elviira-lehmä jonka omapäisyyttä ei edes Saimiina saanut kuriin. Elviira kääntyi laitumelle takaisin heti jos ajajan silmä vältti. Siellä se sitten juoksi patukkahäntä hulmuten takaisin tietä pitkin ja kurkisteli välillä taakseen selvästi naureskellen.

Ulkohuussissa pärjäsi hyvin kesällä, mutta monesti talvella vessassa käyntiä tuli harkittua tarkasti. Isä laittoi eräänä talvena kaupungin rakennustyömaalta saatua valkoista styrox-levyä reijän ympärille. Se lämmitti mukavasti ja teki pakkasellakin huussissa käynnin mukavammaksi. Toki sisällä potta oli, mutta eihän sitä talon miehet sentään käyttäneet. Akkojen hommia.

Kylpyhuone
Kylpyhuoneen varustusta

Taloon laitetaan nyt kunnon wc ja pesutila. Eevert tilasi jo valmiiksi Englannista kauniit pytyt ja ammeet. Niin hienot että kelpaisi vaikka mille prinsessalle. Ulkohuussi kyllä sailytetään ja kunnostetaan sekin käyttöön, mutta talvella siellä ei enää tarvitse palella.

Työkalut miestä myöten

Eevert on ottanut esille työkalunsa kunnostaakseen vanhoja huonekaluja. Työkaluja onkin aikaa myöten kertynyt jos jonkinlaisia. Alkuun ne kulkivat Eevertin mukana pienessä nahkaisessa salkussa. Salkku oli Eevertin isän evässalkku jossa hän aikanaan kuljetti kaikkea tarvitsemaansa työmaalle. Taisi siellä jokunen perjantaipullokin salaa siirtyä paikasta toiseen. Ja silloin ei emäntä kovin kiitellyt Eevertin isää. Taisipa kipakka hämäläisemäntä Orvokki kerran joulun alla sianpääsylttyä tehdessään huitaista humalaista miestään sylttykääreenä olleella sideharsolla. Siitä jäi kattoon mahtava rasvajälki, sillä Orvokilla ei ollut kovin tarkka heittokäsi. Siellä se tahra oli ja pysyi ja harmitti äitiä vuosi toisensa jälkeen.

Vanha salkku on jäänyt tai kadonnut maailman turuille, mutta siellä säilytetyt työkalut ovat tallella. Niitä ei ole käyttämällä kulumaan saanut ja ne tulevat Eevertin avuksi nytkin. Isän muistot, isän käsissä käteensopiviksi kuluneet.

Työkalut
Vanhan salkun työkalut

Kuparipannu

Eevert piteli kädessään vanhaa kuparipannua. Jo jonkin aikaa hän oli puhdistanut sitä vanhan ohjeen mukaan. Äiti oli aikanaan opettanut että vanhat kupariastiat tulevat hohtavan kiiltäviksi kun hankaa niitä ruokasoodaan kastetulla sitruunalla. Mistä liekin moinen ohje tullut Eevertin muistiin juuri nyt. Vanha hoito-ohje toimi moitteettomasti ja Jaakko enon vanha pannu lähti oitis elämään uutta elämää!

Kuparipannu
Jaakko-enon kahvipannu

Jaakko oli aikanaan kova kahvin juoja. Niin kovasti piti kahvista, että hankki sitä varten kuparisen kahvipannun ihan ulkomailta saakka. Kuparipannua kävivät kylän akat joukolla ihastelemassa ja tietenkin kahvia vonkaamassa. Jaakko-eno eleli itsekseen joten kylän naisten vierailut olivat hyvinkin mieleen. Tämän pannun ympärillä on moni juoru siirtynyt eteenpäin. Voi niitä muistoja! Eevertti poikasena istuskeli usein tuvan nurkassa, varjossa, kuuntelemassa aikuisten tarinoita. Taisi kahviin joskus lorahtaa hieman tuimempaakin kermaa joukkoon ja silloin ne salaisimmat tarinat saivat siivet allensa.

Ystävän lahja uuteen taloon

Eevert istui kaikessa rauhassa miettimässä maailman menoa. Pohdinnan ja lehden lukemisen keskeytti Eevertin eteen tuotu paketti. Paketti oli lahja ystävältä ja oli melkoinen yllätys Eevertille. Paketin osoitelapussa luki selvästi, että se oli tarkoitettu uuteen taloon. Eevert ei ollut hankkeestaan kuitenkaan monelle kertonut, joten yllätys oli sitä suurempi. Mitä paketti pitikään sisällään? Varovasti Eevert sen aukaisi ja jo ennenkuin se oli auki niin hurmaavat tuoksut kutittelivat nenää. Hymyillen hän otti purkin kerrallaan käteensä ja nuuhkaisi aromeja nautinnollisesti.

Purkit
Makuja ja mausteita

Vanha ystävä savonmaalta, Riipisen talosta oli muistanut Eevertiä ja lähettänyt tervetuliaislahjan kotiinpaluun johdosta. Miten hyvältä tuntuikaan olla tervetullut kotiseuduille takaisin. Paketin myötä Eevert ryhtyikin miettimään mitä muuta keittiöön tarvittaisiin.

Vanhan kaapin löytöjä

Kannuja
Kannuja moneen käyttöön

Tutkiessaan vanhaa perintökaappia pihan varastossa Eevert löysi hyllyn perältä mitä hienointa aasialaista posliinia. Ja niin ehjiä ja kiiltäväpintaisia kun pahimman pölyn pyyhkäisi kyljestä pois. Isoäidin kätköissä näämmä oli vielä tällaisiakin aarteita. Eevert muisteli isoäiti Saimiinan kertoneen veljestään Vilhelmistä, joka oli maailmaa kiertämässä ja lähetti aina joskus paketin kotipuoleenkin. Vilhelmin paketeissa oli aina mukana pitkä seikkailuntäyteinen kirje matkan vaiheista. Sellaisesta paketista lienee peräisin nämäkin kannut. Vilhelmin paketit olivat aina odtettuja, sillä aina niistä löytyi jotakin myös pihan lapsille. Maailman ihmeet sellaisella pienellä kylällä olivat yleensä pitkään puheenaiheena. Kannut päätti Eevert huolellisesti puhdistaa ja varovaisesti siirtää odottamaan paikkaansa uudessa kodissa.

Paanukatto

Eevertin suvun vanhat parrat taisivat hyvin paanukattojen tekemisen. Sellainen on Eevertinkin talossa ja se pitää ehdottomasti huolellisesti entisöidä ja korjata. Paanukaton tuoksu hiipii vieläkin iltaisin Eevertin uniin ja tuo muistoja ajalta jolloin vielä poikasena kirmaili tutussa pihapiirissä. Tervan tuoksu on kulkenut Eevertin elämässä aina. Laivat, joilla seilattiin olivat poikkeuksetta puulaivoja. Aikanaan ne kulkivat maailmaa ristiin rastiin eikä kotona käyty vuosiin. Tervan tuoksu toi kuitenkin aina Eevertille kotoisen olon.

Eevertin talon kattoon käytettiin mukavasti levittyvää Osmo color läpikuultavaa puuvahaa, 3168 Antiikkitammea. Tervan tuoksuakin saadaan myöhemmin sipaisemalla aitoa Nellimiläistä hautatervaa reunapaanujen alle.

Paanukatto
Paanukatto