Avainsana-arkisto: eevert

Silitystä

Vanhojen tavaroiden seasta paljastui vanha silitysrauta. Se oli peräisin hyvin kaukaa. Eevertkään ei muistanut sitä käytetyn kovinkaan usein. Rauta lämmitettiin liedellä ja se pidettiin lämpimänä kuumilla hiilillä jotka sen sisään asetettiin. Isoäidin äiti sillä oli miesten pyhäpaitoja silitellyt kertomusten mukaan. Tutumpi Eevertille olin täysrautainen liedellä lämmitettävä painava rautamötikkä, jolla muisteli äidin silitelleen monet kerrat.

Silitysrauta
Vanha silitysrauta

Sähköllä toimiva rauta tuli kotiin vasta paljon myöhemmin vaikka ensimmäiset sähkökäyttöiset silitysraudat tulivatkin markkinoille 1910 tienoilla. Alkuvuosina silitysrautoja oli Helsingissä käytössä kolmetoista.  Kovin vauhdikkaasti ne eivät valloittaneet perheen emäntien sydämiä.

Vuonna 1930 Helsingin kodinkoneet tilastoitiin väestölaskennan yhteydessä. Silloin kaupungissa on mm. 18 048 silitysrautaa ja 9 958 tomunimijää eli pölynimuria kotitalouksien käytössä. Paljonkohan niitä mahtaisi olla tänäpäivänä?

Sähköiseen silitysrautaan liityy kipeä muistokin. Perheen äiti oli silittämässä keittiössä ja turvallisuuden vuoksi asetti raudan lattialle, koska pieniä lapsia juoksenteli ympärillä. Lapset olisivat saattaneet takertua raudan johtoon ja pudottaa sen päälleen.

Silitystyön päätyttyä äiti irroitti johdon seinästä ja jätti raudan lattialle jäähtymään. Hän ryhtyi laittamaan silitettyjä vaatteita kaappiin toisessa huoneessa ja oma pikku apulainen – silloin 2v – oli pian perässä alastomana ja silitysrauta tukevasti sylissä. Kuuma rauta poltti pahasti pienen neidon kyljen, vaikka hän ei sitä heti itse edes huomannut. Paistetun lihan haju herätti äidin huomaamaan vahingon. Vielä aikuisenakin perheen silitysapulaisella on näkyvissä raudan kärki kyljessä.

Uskollinen ystävä – nimikisa

Talo on saanut vahdin ja Eevert kauan kaipaamansa seuralaisen. Eevertin lapsuuden kodissa oli aina eläimiä. Koiria ja kissoja sisällä ja muita kotieläimiä navetassa. Eevert on ollut hyvin eläinrakas, vaikka ajoittain niitä onkin joutunut kovasti miettimään allergioiden vuoksi. Talo kaipasi kuitenkin reipasta vahtia ja paikka täytettiin kun pieni suloinen pentu katseli suoraan silmiin Vuokatissa.

Uskollinen ystävä
Uskollinen ystävä

Muistot heräsivät elämään nopeasti, sillä jossakin vaiheessa kotoa löytyi seitsemän (7) kissanpentua ja kahdeksan (8) koiranpentua. Silloin pienten tassujen viuhuna peitti talon ja pentuja oli jokaisessa mahdollisessa paikassa. Pennut menivät vauhdilla paikasta toiseen, mutta kun virta loppui, niin se loppui kerralla. Ne kaatuivat suorilta jaloiltaan ja vauhdista väsyneinä nukkumaan juuri siihen paikkaan missä olivat.

Karjalan karhukoira Siru oli monen mielestä tyhmä kuin saapas ja lempeä kuin lammas, paitsi silloin kun se näki saksanpaimenkoiran. Silloin Sirussa heräsi metsästäjänvaistot ja hetkessä sen luonto muuttui. Siru puhahti kerran, kävi päälle kuin yleinen syyttäjä ja hyökkäsi kimppuun hetkeäkään empimättä. Kerran mökillä se ajoi täysikokoisen saksanpaimenkoiran vauhdilla emäntänsä syliin turvaan.

Lehmistä Siru piti. Kokosi ne laumoihin jos vain pääsi laitumelle. Taisi olla entisessä elämässään paimenkoira.

Eevertin koira taitaa olla vielä aivan nimetön! Mikä mahtaisi olla hyvä nimi vanhan miehen ystävälle?

Käyttöön tulevan nimen ehdottajalle luvassa pikkuinen kesäyllätys kiitokseksi. Nimikisa jatkukoon toukokuun loppuun.

Hyvää Vappua!

Eevert on pistänyt pöydän koreaksi kevään juhlaa varten. Olkaapa hyvät ja nauttikaa makoisaa kakkua kera asianmukaisen juhlajuoman.


Vappukattaus
Vappukakkua ja juhlajuomaa

Alun perin Vapun päivää vietettiin abbedissa Walborgin pyhimykseksi julistamisen muistoksi. Valpurin yönä luultiin noitien ratsastavan luudilla ja pukeilla vanhoille uhripaikoille. Noitien säikyttämiseksi pidettiin melua mm. laukauksilla, torvilla ja sytytettiin tulia kukkuloille. Jaa, sieltä varmaan juontavat juurensa vappupillit ja torvet.

Nykyään Vapun päivää aattoineen vietetään työväen, ylioppilaiden ja kevään karnevaalijuhlana.

Vapunvieton perinteisiin kuuluvat vappumarssit ja -kulkueet, ylioppilaiden kuorolauluesitykset sekä patsaiden lakitukset. Vapputunnelmaa luovat puhallinorkesterimusiikki ja kaikenlainen vappurekvisiitta serpentiineistä ilmapalloihin. Joskus nuorempana Eevertkin suuntasi kaupungin keskustaan katselemaan vapun juhlijoita. Varsinainen juhlija hän ei ole koskaan itse kuitenkaan ollut.

Nuorena poikana Eervet muistaa Vapun juuri sellaisena aikana kun äiti paistoi kasapäin munkkeja. Niitä syntyi päivän aikana kokonainen vuorellinen keittiön pöydälle. Silloin niitä sai syödä niin paljon kuin vain jaksoi. Kylmä maito munkin kanssa oli ehkä parasta mitä Eevert tiesi. Ei tainnut muu ruoka vapunaikaan kiinnostaakaa. Vanhemmiten munkkien kanssa on tullut maltillisemmaksi, silti se yksi munkki edelleen kuuluu Eevertin rituaaleihin vapun aikaan. Tippaleipää sensijaan ei ole juurikaan tullut syödyksi. Liekö sitten ollut jonkin toisen kansanosan suosikkina ja siksi jäänyt vieraammaksi.

Kuva on isännän harjoittelun tulosta uudella kameralla.

Kakku löytyi ModelExposta

Englannin lakritsia

Taivaalla leijuneen tuhkapilven takia Eevertin suunniteltu Englanninmatka jäi syksymmälle. Hienoista pettymystään lohduttamaan hän osti lempimakeisiaan, lakritsia. Tällä kertaa ne olivat englanninlakuja. Eevertin lapsuuden muistoihin kuuluvat lakut. Vaarin yöpöydän laatikossa oli aina pussillinen hienoja englanninlakuja. Sieltä sitten lapset välillä saivat makejaisia kun vaari höveliksi heittäytyi. Vaarilla riitti pieniä ystäviä siihen aikaan. Makeisia ei juuri ollut tarjolla niinkuin nykyisin, joten voi arvata niiden viehättävyyden pienten poikien ja tyttöjen mielissä.

Englanninlakut
Englanninlakuja Eevertin pöydältä

Lakuja mutustellessaan Eevert luki kirjasta lakritsin ihmeellistä tietä historian läpi tämänpäivän makeispussiin.

Kautta aikojen lakritsia on käytetty niin lääkkeenä kuin kulinaarisessakin mielessä. Varhaisemmat viitteet lakritsin käytöstä löytyy ajalta n. 4000 eKr Assyyriasta eli kasoisvirtojenmaasta. Silloin lakritsinjuurta käytettiin lääkkeenä.

Vuonna 360 eKr Aleksanteri Suuri valloitti Persian ja Kreikan, silloin sotilaat käyttivät lakritsia marssikestävyyden lisäämiseksi. Myös Napoleon luotti lakritsiin lääkkeenä ja lepuutti hermojaan taisteluiden tiimellyksessä nauttimalla sitä. Vasta vuonna 1760 Englantilainen George Dunhill lisäsi vahingossa lakritsiuutteeseen jauhoja ja sokeria, näin syntyi nykyinen makeislakritsi.

Englanninlakritsi onkin sekoitus, jossa lakritsiin yhdistetään pastellivärein värjättyä kookoksenmakuista sokerimassaa ja anishyytelöä.

Lakuja mutustellessaan Eevert pohti miten lakuun saadaan reijät. Joissakin lakupaloissa ja -kiekoissa on useita pieniä reikiä. Lakritsimassa on kuitenkin juoksevaa ja paksua tahnaa. Aikansa tutkittuaan Eevert löytää siihenkin vastauksen.

Lakun reiät syntyvät lakritsin pursotusvaiheessa. Lakumassa on keiton jälkeen kuumaa n.80C ja juoksevaa, jolloin se pursotetaan kovassa paineessa pursottimen läpi. Pursottimen rakenne on reikä jonka sisällä on piikkejä, piikit jättävät reiät lakuun.

Eevertin pöydälle päässeet lakut löytyivät viikonlopun ModelExpo-näyttelystä.

Vanha valokuvakansio

Iltapäivän ratoksi Eevert ryhtyi selailemaan vanhoja valokuvia. Laatikollinen valokuva-albumeja viime vuosituhannelta löytyi varaston hyllyltä. Laatikossa oli Eevertin omia, mutta myös vanhempien kansioita. Vanhat kansiot ovat aina viehättäneet. Paksut pahviset kannet ja sisällä mustat, harmaat tai ruskeat lehdet. Moniin lehtiin on valmiiksi leikattu kolot valokuvia varten. Kulmat työnnettiin pienistä viiluista läpi. Joissakin näyttää olevan pikkuisia irto-kulmia eri kokoisia kuvia varten.

Vanhat valokuvatkin ovat viehättäviä. Paksulle pahville kiinnitetyt valokuvaamossa otetut kuvat varsinkin. Näiden kanssa Eevertin aika kuluu kuin siivillä. Oma historia herää mukavalla tavalla eloon.

Valokuva-albumi
Valokuva-albumi

.

Niin paljon muistoja ja vanhojen aikojen tarinoita kätkeytyy näihin sivuihin. Useimmat kuvatuista eivät taida elää enää, mutta tarinat kulkevat kuvien kautta jälkipolville. Pitäisi varmaan kirjoittaa ne talteen jonakin päivänä.

Eeräässä kuvassa on harvinaisia mustia joutsenia takaa tulevassa ilta-auringossa. Eevertin äiti taisi niitä kuvata Aulangolla aikoinaan. Äiti tapasi kertoa kuvasta salaisuuden. Sellaisen että pienenä poikana Eevert aina itki ja vapisi katsoessaan kuvaa. pelottavia olivat kaulojansa veteen kurkottavat mustat joutsenet.

Mustajoutsen
Mustajoutsen

Mustajoutsen on lähes kokonaan pikimusta, mutta siipisulat ovat valkoiset. Aboriginaalien uskomusten mukaan ne ovat ainoat jäänteet joutsenen alunperin kokovalkeasta värityksestä. Mustat höyhenensä mustajoutsen sai tarun mukaan variksilta jotka peittivät sen omiin höyheniinsä suippopystökotkan raadeltua joutsenen.

Mustajoutsen on kotoisin Australiasta. Aulangolle ne tuotiin varta vasten 1940-luvulla ihmisten ihailtaviksi. Joutsenet ovat kuuluneet alueen kulttuurihistoriaan reilun 100v.

Kuvan joutsen on kotoisin täältä ja muistuttaa kovasti pelottavia kuvia vanhassa albumissa.

Kurkataan nyt kuitenkin Eevertin kansioon sisälle…

.

Kurkistus sisälle
Kurkistus sisälle albumiin

.

Tutun näköinen mieshän siellä seisoo. Taitaa olla vahintäänkin lähisukulainen 😉

.

Eevert
Eevert Taavitsainen

Ruokapöytä

Eevertin matkahammasta kolottaa ja kolotus vain pahenee. Islannissa riehuva tulivuori uhkaa suunniteltua Englanninmatkaa pahasti ja saattaa jäädä koko matka tekemättä.

Eevert on suhtautunut asiaan hyvin maltillisesti. Elämänsä aikana hän on monesti joutunut tilanteeseen, jolloin on huomannut olevansa kovin pieni ja voimaton luonnon edessä. Silloin ei ole ollut paljon tehtävissä, kunhan parhaan taitonsa mukaisesti suojautunut ja odottanut tilanteen muuttumista. Mikä lie tuulien tie tällä kertaa.

Siispä ei auta nytkään kuin odotella ja seurailla uutisia tarkasti. Odotteluun auttaa usein tekeminen, niin tälläkin kertaa…

Eevert on kuluttanut aikaansa nikkaroimalla itselleen olohuoneeseen ruokapöydän. Vanha tilapäinen rakennelma on saanut väistyä ja uusi vallannut alaa.

Ruokapöytä
Eevertin uusi pöytä

Ruokapöytä syntyi balsa-palasesta ja valmiista jaloista, parista kahvitikusta sekä hyvin käyttökelpoiseksi osoittautuneesta nailonnarusta.

Nyt saa katettua vaikka kuinka hienon kattauksen saliin! Nyt alkuun saa pannupullat riittää, mutta haaveissa on ihan täytekakkuakin.

Kuopio kutsui kokenutta matkaajaa

Eevert matkasi Kuopioon tapaamaan tuttavia ja hoitamaan tärkeitä asioita. Matkallaan hän tutustui myös merkittäviin paikallisiin nähtävyyksiin.

Eevert ja Puijon torni
Eevert poseeraa tornin juurella

.

Puijon Torni sijaitsee keskellä Kuopiota, vain reilun kahden kilometrin päässä Kuopion torista. Nykyinen Puijon torni on kolmas näköalatorni Puijon mäen laella. Tornilla on korkeutta 75 metriä, kohoten 224 metriä Kallaveden ja 306 metriä meren pinnasta. Puijon tornista avautuvat poikkeuksellisen laajat ja kauniit näkymät suomalaiseen järvimaisemaan sekä Kuopion kaupunkiin. Tornin erikoisuutena on pyörivä ravintola. Ravintolassa oli tarjolla maukasta kahvia ja maittava suklaaleivos.

Puijon tornissa
Eevert tyytyväisenä maisemassa

.

Nousin minäkin aekoinaan kahtomaan

Puijon luontoo ja sen maisemaa.

Kahtelin tuonne ja sieltä sinne.

Siinä se olj´

Puijon rinne!

Silmäsin vielä

Mäen molemmat kuppeet

Enkä vastaan pane,

On näkymät uppeet!

Puijo on Puijo muut mäet muita

(Anja Karttunen, maaliskuu 2010, teksti Puijon hissistä)

.

Puijon mäen tuntumassa sijaitsi myös kaunis kirkko. Vuonna 1992 käyttöön vihitty Pyhän Johanneksen kirkko on arkkitehtuurinsa vuoksi kiinnostava kohde Eevertille. Kirkon suunnittelija, arkkitehti Juha Leiviskä sai vuonna 1995 maailman suurimman arkkitehtuuripalkinnon. Siispä oli oikein mielenkiintoista perehtyä kirkon kauniisiin tiloihin.

Pyhän Johanneksen kirkko
Pyhän Johanneksen kirkko

.

Tärkeimmäksi rakennusaineeksi arkkitehti on ajatellut päivänvalon. Ja siinä kirkkosali totisesti kylpi. Herkät ja kauniit sävyt heijastelivat seinille suurista ja korkeista ikkunoista. Eevert arvostaa kaunista arkkitehtuuria.

Mitä kummaa

Eevertin kylpyhuone on joutunut mullistusten kouriin ja kovasti siellä hommataan kaiken aikaa. Pitkään kesken ollut laatoitus on purettu kokonaan ja sijan ovat saaneet voimakkaat siniset sävyt. Asennustöitä on myös tehty ja uutta suihkua laitetaan parhaillaan..

…vaan kuka kumma siellä porakoneen kanssa niin mahdottomasti heiluu?

Kuka kumma
Kuka kumma siellä hommaa?

.

Kylpyhuone on saanut uuden raikkaan raidallisen suihkuverhon kaakeleiden lisäksi. Suihkukin on vaihdettu reilumpaan – taitaa olla ihan sellainen hierova ihme paikallisesta supermarketista. Poreammetta ei ainakaan vielä näy, vaan hieno ranskalainen ruusukuvioinen kylpyhuonesarja on jäämässä tilaan edelleen.

Uusi suihku
Uusi suihku

.

Suihkuverho syntyi biojätepussista, suihku mehupillistä ja kuulokkeiden korvatapista ja Eevertin porakone kuulokkeiden liittimestä. Hanat ovat korunosia ja helmiä vaikka eivät tässä juuri näy. Lattialaatat on ”valettu” askartelumassasta yksitellen leikkelepakkauksen muovipohjankuvioihin. Ja maalattu monenvärisillä sinisen-vihreän-hopean sävyillä. Saumaus pikasilotteella ja kaiken päälle kevyenkevyt sininen läpikuultava akryyliväri. Laattojen kiinnitys irralliselle alustalle kaksipuoleisella teipillä.

Kaakelit
Kaakelit

.

Ja alkuperäinen hieno kuviolattia on siis päässyt iloisesti vaihtumaan aivan joksikin muuksi 😉

Eipä ole ensimmäinen kerta kun tämän projektin aikana on ensin tehty jotakin ja hetken päästä se on jo muutettu ihan toiseksi.

Tuliaisia

Eevert ja vieraat viettivät oikein mukavan japanilaisen illan. Tarjolla oli Eevertin huolella valmistamia susheja, misokeittoa ja muita asiaankuuluvia makuja kaukomailta. Tarinoita kerrottiin ja muistoja kertailtiin monelaisilta matkoilta maailmalta.

Vieraat ilahduttivat Eevertiä runsailla tuliaisilla.

Tuliaiset
Tuliaiset

.

Työkalupakki välineineen tuli tosi tarpeeseen, sillä niin paljon rakennettavaa vielä on talossa. Ja nyt eivät Eevertin työkalutkaan enää jää mikä minnekin kun on oikea säilytyspaikka olemassa.

Pullo parasta ranskalaista kuohuviiniä työkalupakin kyljessä ilahduttaa Eevertiä erityisesti, sillä tunnetusti Eevert keräilee erilaisia juomia vaikka ei niitä itse nautikaan. Mahtaneeko mies joskus rakentaa oman viinituvan talon uumeniin? Kuka tietää…

Pakki paikoillaan
Pakin sisältö hommissa

.

Eevert pääsikin heti seuraavana aamuna hommiin. Eteisen laudoitus on jo pitkään ollut kesken, mutta nyt työt luistaa kuin leikiten kun on kunnon vehkeet.

Jatkotyöskentelyyn
Muita illan aarteita

.

Ja mitä muuta tarpeellista illanvietosta jäikään… Aivan upeita mahdollisia piirakkavuokia, nauhoja ja naruja tarvitaan aina johonkin. Keltaiset tulppaanit ovat aina olleet Eevertinkin lempikukkia, joten sellainenkin oli tarpeen säilöä talteen, vaikka eivät Partaharjun kasvihuoneilta olleetkaan kotoisin. Sieltä kuulema löytyvät kotomaan parhaimmat kukat. Kannattaa käydä, kun sielläpäin liikkuu.

Pläkkipeltiä

Aamu aukesi ihan tavallisesti vain. Aamukahvia ja sellaista. Selailin siinä sivussa lehtiä ja kirjoja löytääkeni ideoita nuken vaatetukseen. Se homma jäi tyystin kesken kun eteen tuli peltiämpäreitä. Pläkkipelti eli läkkipelti keksittiin jo 1700-luvun alussa. Sen ydin on rauta- tai teräspeltiä, joka on päällystetty puhtaalla tinalla. Ennenvanhaan sitä käytettiin paljon elintarvikkeidenkin säilytykseen ja käsittelyyn. Pläkkipelti ruostui herkästi, mutta hyvällä hoidolla ne kestivät hyvinä vuosia.

Hmmm… vai olisivatkohan nämä nyt sitten kuitenkin sinkkiämpäreitä. Vai onko ne niinkuin sama asia vaan eri suunnasta tai suhteesta. Mene ja tedä. Sopivia tarkoitukseensa kuitenkin.

Läkkipeltiä
Eevertin saunan ämpärit

Silmät vielä sikkurassa tutkin miten paperi taipuu ämpäriksi. Ja taipuihan se kun viimeistä kavikupillista nauttiessa olin jo leikannut muutaman koeämpärin pöydälle valmiiksi.

Nyt eivät vesiastiat lopu heti kättelyssä vanhassa puusaunassakaan. Mieli vaatisi lisää harjoittelua, vaan mihin ihmeeseen Eevert kaikki ne halujen tuotokset sitten laittaisi?

Ympyrämuoto niin paperissa (tässä akvarellipaperia – tuli kiva pintakuvio samalla) kuin sangassakin kaipaa vielä lisää harjoitusta. Mutta tietenkin piti heti kirjata ylös talteen ne ensimmäiset ja ihmeelliset saavutukset tällä saralla. Katsotaan minne päivä vielä kuljettaa…

Läkkiämpäri
Läkkipeltiämpäri

Koristeena käytin liimautuvaa kuviotarraa. Muistaakseni jotakin rantuja on vanhoissa peltiämpäreissäkin ollut. Oikeassa läkkiämpärissä sankakin taisi olla littana, mutta kelvatkoon nämä näin ensihätään.

Yhteen oli ihan pakko laittaa hieman luksuskuviointia.Taitaa Eevert käyttää tätä enempi pyhäpäivin…

Pyhä-ämpäri
Eevertin pyhä-ämpäri

Ja tässä vielä kuvaa saunasta ämpäreineen… Koko vissiin ihan sopiva tälläkertaa. Tuppaan vielä tekemään hieman liian isoja asioita.

Saunan ämpärit
Saunassa on riittävästi vesiastioita