Avainsana-arkisto: eevert

Kympin naisia!

Eevert pakkasi aamutuimaan sitä ja tätä autoonsa ja suuntasi iloiseen urheilutapahtumaan. Eevert ei enää itse jaksa kauheasti urheilla eikä juostakkaan. Eikä varsinkaan enää ihmeemmin naisten perässä. Sen sijaan hän mielellään keskittyy kannustamaan ja antaa naisten juosta ohi.

Naisten kympin reitin varrellle Eevert rakensi yhdessä ystäviensä  kanssa kannustuspisteen kaikille juoksijoille. Ja kyllä siellä taputettiin ja huudettiin ja hyvää mieltä jaettiin. Kympin naisia taisi olla tänä vuonna kaikkiaan 18 500.

Kympin poliisi
Kympin poliisi tuli ensimmäisenä paikalle

Naisten Kymppi on Suomen Urheiluliiton omistama tapahtuma ja tapahtuman tuotto käytetään lasten ja nuorten liikuntaharrastuksen tukemiseen. Naisten Kympin yhteydessä juostaan myös koululaisten ja opiskelijoiden Tyttöjen Kymppi.

Osa tyttöjen osallistumismaksusta lahjoitetaan vuosittain jollekin hyväntekeväisyys- kohteelle. Tänä vuonna kohteena on Tyttöjen Talo, joka on avoin paikka kaikille 12- 28-vuotiaille tytöille ja naisille. Talo tarjoaa monimuotoista toimintaa erilaisissa harraste- ja keskusteluryhmissä sekä vapaata yhdessäoloa. Tyttöjen Talon tavoitteena on tukea tyttöjä ja naisia, jotta heistä kasvaisi omannäköisiään, voimaantuneita naisia.

Tyttöjen Talo sijaitsee  osoitteessa Toinen Linja 3.

Ensimmäisiä juoksijoita
Ensimmäisiä juoksijoita

Puolisen tuntia alun jälkeen saapuivat ensimmäiset juoksijat komean poliisin perässä. Siitä alkoi Eevertin taputus ja kämmeniä tuli lyötyä yhteen koko tapahtuman ajan. Kyllä siinä oli kämmenet puuduksissa nopeasti!

Jonakin vuonna Eevert muistaa pitäneensä kannustuskojuaan aivan frakkipukuisen valiokuntaneuvos Arajaärven vieressä. Silloin taisi olla Tarja juoksemassa, vaan nyt ei ehtinyt huomaamaan kaikkia.

Monet kyllä ohi juostessaan huutelivat tervehdyksiään Eevertille ja sekös miehen sydäntä lämmitti. Taisi hän muutaman lämpimän halauksenkin saada päiväänsä ilahduttamaan.

Kannustusteksti
Kannustusta paperille

Käsien puuduttua Eevertin ystävä kirjoitti kannustuksia paperille kaikkien iloksi ja ihmeteltäväksi. Melkoisia herkkujakin oli tarjolla juoksijoille. Niin virkeinä ja reippaina asemapaikalta ohi mentiin että Eevert ei voinut kuin ihailla osallistujia. Pääsipä hän haastattelemaankin muutamia ja sai huomata, että ympäri Suomea oli tapahtumaan tultu viettämään hauskaa päivää. Kaukaisimmat Ivalosta saakka. Hyvä Ivalon ja Saariselän naiset!

Hyvä oli juoksukeli
Hyvä oli juoksukeli

Tunnelmaa ja donitseja

Taannoiset Tallinnan tuliaiset pääsivät hyvin käyttöön kun taloon ryhdyttiin suunnittelemaan kynttilänjalkoja. Korunosista ja helmistä valmistui useampikin sarja eri tilanteisiin sopivia jalkoja. Muutamaa helmeä ja muuta pientä osaa tumpuloitiinkin sitten päivän verran, että saatiin kasaan. Uskomattoman paljon sitä saa hukutettua aikaa näpertelyyn ja muutaman helmen pujotteluun. Vaan nyt on Eevert tyytyväinen kun on kunnon jalat niin takan päälle kuin ruokapöydällekin.

Kynttilät olen taiteillut jo aikaisemmin syntymäpäiväkunttilöistä. Donitsit ovat ”jotakin” mitä myytiin pusseittain Karnaluksissa. Nappeja ne eivät vissin kuitenkaan oleole, helmiä ehkä paremmin…

Kynttilöistä ja tunnelmasta Eevert pitää. Mikä on sen mukavampaa ja rauhoittavampaa kuin sytytellä kynttilöitä syyspimeään iltaan. Ja katsella takan loimotusta samalla.

Kynttilänjalat
Kynttilöitä ja donitseja

Mistä lie Eevertin mieleen palautunut kaunis runo:

Sytytän sinulle kynttilän,

keskelle hämäryyttä,

sytytän kynttilän loistamaan

iloa, ystävyyttä

Sytytän sinulle kynttilän,
hauras on lempeä valo,
kuitenkin loisteessa liekin sen
väreilee koko talo.

Sytytän sinulle kynttilän,
näetkö viestini hennon?
Kuuletko lauluni saapuvan,
siivillä tähdenlennon?

Ja mikä olisikaan parempaa kuin hyvässä seurassa nautitut donitsit vaikkapa teen kanssa. Donitsit ovat herkkua joiden pariin Eevert on palannut merilläkin. Eipä ollut sellaista satamaa missä hän ei olisi käynyt etsiskelemässä paikallisia versioita vastaavasta leivonnaisesta.

Vaan eipä ole äidin aikanaan valmistamat munkit löytäneet voittajaansa vaikka paljon on elämän aikana maisteltu herkullisia pikkurinkuloita.

Sukukokousta suunnittelemassa

Eevert suunnitelee sukukokousta tulevana kesänä. Suku on hajaantunut eripuolille Suomea, joten on tärkeää miettiä tarkkaan sopiva paikka missä viettää ikimuistoisia hetkiä toisten kanssa. Edellisestä tapaamisestakin on kulunut jo tovi. On aika laskea lapset kuulla kuulumiset ihan porukalla.

Siispä tuumasta toiseen ja nikkarin verstaasta pihalle.

Eevert suuntasi reissunsa Savoon katsastamaan paikkoja. Matkallaan Eevert pysähtyi ihastelemaan kanavaa. Taipaleen kanava Varkaudessa on Suomen ensimmäinen kanava jossa oli sulkuportit. Vanha kanava on jo museoituna vieressä, mutta uusi kanava (60-luvulta) palvelee edelleen kulkijoita 24h/vrk.

Taipaleen kananva
Eevert Taipaleen kanavalla

Kuinka kaunis onkaan suvinen päivä Suomen maassa! Mielenkiinnolla Eevert katseli kuinka pieni moottorivene pääsi kanavan kautta matkaamaan eteenpäin. Valtavat vesimassat täyttivät 120m pitkän kanava-altaan muutamassa minuutissa. Muistipa Eevert nuorena kollina meloneensa monen kanavan läpikin. Saattoi olla vaikka kuinka helteinen päivä niin silti kanavan uumenissa oli melkoinen vilu.

Eevert ja Valamon kirkko
Eevert ja Valamon kirkko

Tulevan sukukokouksen kohteeksi on valittu Valamon luostari. Siispä paikkaa lähti katsastamaan useamman henkilön edustusjoukko ja yhteistuumin havaittiin, että se sopii tarkoitukseen oikein hyvin.

Valamon luostari viettää tänä vuonna Heinävedellä toimimisensa 70-vuotisjuhlavuotta. Vuonna 1977 valmistunut luostarin Kristuksen kirkastumisen pääkirkko rakennettiin Laatokan Valamon muistokirkoksi luostarin ystävien lahjoituksilla ja Suomen valtion tuella. Tänä vuonna kirkon ikonostaasi on uudistettu ja sitähän Eevertin oli poikettava katsomaan tarkemmin.

Valamon uusi ikonostaasi
Valamon uusi ikonostaasi

Kauniin ikonostaasin on lahjoittanut nimettömänä pysynyt suomalainen luostarin ystävä. Uusi ikonostaasi edustaa vanhavenäläistä tyyliä ja sen koristeaiheet ovat peräisin Laatokan Valamon vanhojen kirkkojen ikonostaaseista.
Se on valmistettu Keski-Venäjällä, Kurskin alueella, missä toimii Shigrin Pyhän Kolminaisuuden ortodoksisen veljestön puutyöverstaat. Ikonostaasin veistäminen aloitettiin viime syksynä ja se toimitettiin valmiina Uuteen Valamoon maaliskuun alussa. Aika tuoreeltaan pääsi Eevertkin sitä ihastelemaan.

Pentti Saarikosken hautapaikka
Pentti Saarikosken hautapaikka

Valamon hautausmaallakin poikettiin ja sieltä Eevert löysi kirjailija Pentti Saarikosken hautapaikan. Värikkään ja vaiherikkaan elämän viettänyt Saarikoski oli useita jaksoja hiljentymässä Valamossa. Hänen toiveena oli tulla haudatuksi rakastamalleen paikalle, mistä hän oli useaan otteeseen luonut katseitaan luostarialueelle hautausmaakukkulan näköalapaikalta.

”Minä rakastan sinua, niinkuin vierasta maata
kalliota ja siltaa, niinkuin yksinäistä iltaa,
joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla, kahden valon välistä
minun ajatukseni, joka on veistetty ja sinua
(Pentti Saarikoski)

Haudalle Eevert jätti oman kynänsä, niinkuin kirjailijan haudalle on vuosien saatoissa ollut tapana jättää.

Kosken kuohuja
Eevert kanavan rannalla

Kotimatkalla oli aikaa katsastaa lisää kanavia. Mikä lie Eevertiä kanavarakenteissa kiinnostanut. Valamosta lähdettäessä oli ihan pakko poiketa vielä Karvion kanavaa ja viereistä koskea ihastelemaan. Karvion kanava kuuluu Heinäveden reittiin ja yhdistää Kallaveden ja Haukiveden. Kanavan liepeillä oli useita kalastajia heittämässä perhojaan. Siimat kimaltelivat kauniisti auringossa. Varsinaista saalista ei näkynyt, mutta se lieneekin monelle toisarvoinen asia.

Mikä oli miehen nauttiessa kulttuurimaisemista!

Lisää Eevertin matkakuvia löydät täältä.

Pyyhkeitä

Savonmaan ystävän paketista löytyi Eevertin taloon kaivattuja pyyhkeitä. Tekstiilipuoli on vielä aivan alkutekijöissään kaikin puolin. Vuodenvaihteen muuton yhteydessä tuli hukattua kaikki tilkut nurkista ja saman kyydin saivat vanhat vaatteet.

Silloin ei taloprojektista ollut vielä mitään tietoa! Joskus asiat muuttuvat nopeasti 😉

Pyyhkeitä
Pyyhkeitä

Saamistaan pyyhkeistä jontui Eevertin  mieleen kokemuksia kolliaikojen pomosta. Hänellä riitti jos jonkinlaista vanhaa fraasia liitettäväksi mihin tahansa seikkaan ja tapahtumaan ihan vaan tavallisessa arjessa. Yksi yleisimmin kuulluista (viikoittain tai jopa päivittäin) taisi liittyä pyhkeisiin. ”Elämä on pyyhkiny karkeemmal pyyhkeel” tai ”ei ollut ku rohdinta tarjolla” tai ”heitetään vaan pyyhettä kehään” jne. jotakin vastaavaia eri versioissaan. Vanha pomo taisi olla ajoittain hieman rasittavakin toistellessaan samoja lauseita jotka väki helposti oppi ulkoa ja tiesi odottaa.

Eevertin pyyhkeet ovat kuitenkin pehmoista puuvillaa ja löytävät paikkansa kylpyhuoneesta.

Suolaa ja pippuria

Vanha ystävä Savonmaalta on muistanut Eevertiä paketilla. Paketista löytyi suola- ja pippurimylly! Sellaisia ei taloudessa vielä ollutkaan. Eevert suurella mielihyvällä heti marssi keittiöön ja ruuanlaittoon.

Vanhana merenkävijänä Eevert osaa arvostaa mausteita.  Jo ammoisina aikoina merenkulkijoiden mukana ovat erilaiset mausteetkin löytäneet tiensä uusiin maihin.

Suolaa ja pippuria
Suolaa ja pippuria

Eurooppaan pippuri tuli Aleksanteri Suuren aikoihin muutama sata vuota ennen Kristusta.

Alunperin sitä pidettiin lääkkeenä niin kuin muitakin yrttejä, mutta sen kauppa-arvo huomattiin kuitenkin pian ja Roomassa sille määrättiin tulli jo 176 jKr.

Pian pippuria käytettiin rahana, niinkuin aikoinaan suomessa oravannahkoja! Sitä varastoitiin rikkauden ja yleisen vaurauden merkiksi. Pippuria käytettiin lahjuksina sodassa ja sillä aivan yleisesti maksettiin myös vuokria maasta. Melkoinen marja se on ollutkin!

Tarinan mukaan mausteiden käyttö alkoi sattumalta kun luolamies kääri lihakimpaleen läheisestä pensaasta ottamiinsa lehtiin ja yllätyksekseen huomasi niiden parantavan lihan makua. Sama vaikutus oli myös joillakin pähkinöillä, siemenillä, marjoilla ja jopa puiden kuorillakin. Monet tämän päivän keksinnöt ovat vahinkoja. Eevertiä erityisesti kiinnostaisi kuinka paukkujyvät on keksitty ja mitä silloin oikein tapahtui?

Alunperin mausteita käytettiin pääasiassa peittämään ruoan epämiellyttävää tai pilaantunutta makua. Keskiajan lopulla niitä käytettiin myös ruoan säilöntään, ja niillä olikin merkittävää arvoa Euroopassa, sillä siihen saakka suolaaminen oli ollut ainoa laajaan käyttöön sopiva ruoan säilöntämenetelmä.

Mausteiden käytöllä oli myös eräänlaista statusarvoa, sillä mausteet olivat hyvin kalliita ja niitä pystyivät hankkimaan vain harvat. Kourallinen kardemummaa saattoi maksaa köyhän miehen vuosipalkan verran ja monia orjia saatettiin ostaa ja myydä muutamalla kourallisella pippureita. Voimakkaiden mausteiden käyttöä saatettiin pitää myös pöyhkeyden ja oman varallisuutensa osoittamisena. Eevert rakastaa chiliä ja vahvoja makuja, mutta ei pöyhkeilyä missään muodossa. Eikä taida mies olla erityisen varakaskaan.

Historiaa tutkiessaan Eevertin mieleen on jäänyt joitakin mielenkiintoisia ja nykykäsitysten mukaan hassujakin asioita. Vuoden 1200 tuntumassa monet pienet kylät laskivat kirjanpitonsa pippureissa tai että mausteet olivat niin arvokkaita, että satamatyöntekijöiden taskut ommeltiin kiinni ettei arvokasta materiaalia eksyisi vääriin paikkoihin.

Niin tai näin, Eevert maustaa ruokansa yrtein ja voimakkain pippurein ja nauttii elämästään.

Silitystä

Vanhojen tavaroiden seasta paljastui vanha silitysrauta. Se oli peräisin hyvin kaukaa. Eevertkään ei muistanut sitä käytetyn kovinkaan usein. Rauta lämmitettiin liedellä ja se pidettiin lämpimänä kuumilla hiilillä jotka sen sisään asetettiin. Isoäidin äiti sillä oli miesten pyhäpaitoja silitellyt kertomusten mukaan. Tutumpi Eevertille olin täysrautainen liedellä lämmitettävä painava rautamötikkä, jolla muisteli äidin silitelleen monet kerrat.

Silitysrauta
Vanha silitysrauta

Sähköllä toimiva rauta tuli kotiin vasta paljon myöhemmin vaikka ensimmäiset sähkökäyttöiset silitysraudat tulivatkin markkinoille 1910 tienoilla. Alkuvuosina silitysrautoja oli Helsingissä käytössä kolmetoista.  Kovin vauhdikkaasti ne eivät valloittaneet perheen emäntien sydämiä.

Vuonna 1930 Helsingin kodinkoneet tilastoitiin väestölaskennan yhteydessä. Silloin kaupungissa on mm. 18 048 silitysrautaa ja 9 958 tomunimijää eli pölynimuria kotitalouksien käytössä. Paljonkohan niitä mahtaisi olla tänäpäivänä?

Sähköiseen silitysrautaan liityy kipeä muistokin. Perheen äiti oli silittämässä keittiössä ja turvallisuuden vuoksi asetti raudan lattialle, koska pieniä lapsia juoksenteli ympärillä. Lapset olisivat saattaneet takertua raudan johtoon ja pudottaa sen päälleen.

Silitystyön päätyttyä äiti irroitti johdon seinästä ja jätti raudan lattialle jäähtymään. Hän ryhtyi laittamaan silitettyjä vaatteita kaappiin toisessa huoneessa ja oma pikku apulainen – silloin 2v – oli pian perässä alastomana ja silitysrauta tukevasti sylissä. Kuuma rauta poltti pahasti pienen neidon kyljen, vaikka hän ei sitä heti itse edes huomannut. Paistetun lihan haju herätti äidin huomaamaan vahingon. Vielä aikuisenakin perheen silitysapulaisella on näkyvissä raudan kärki kyljessä.

Uskollinen ystävä – nimikisa

Talo on saanut vahdin ja Eevert kauan kaipaamansa seuralaisen. Eevertin lapsuuden kodissa oli aina eläimiä. Koiria ja kissoja sisällä ja muita kotieläimiä navetassa. Eevert on ollut hyvin eläinrakas, vaikka ajoittain niitä onkin joutunut kovasti miettimään allergioiden vuoksi. Talo kaipasi kuitenkin reipasta vahtia ja paikka täytettiin kun pieni suloinen pentu katseli suoraan silmiin Vuokatissa.

Uskollinen ystävä
Uskollinen ystävä

Muistot heräsivät elämään nopeasti, sillä jossakin vaiheessa kotoa löytyi seitsemän (7) kissanpentua ja kahdeksan (8) koiranpentua. Silloin pienten tassujen viuhuna peitti talon ja pentuja oli jokaisessa mahdollisessa paikassa. Pennut menivät vauhdilla paikasta toiseen, mutta kun virta loppui, niin se loppui kerralla. Ne kaatuivat suorilta jaloiltaan ja vauhdista väsyneinä nukkumaan juuri siihen paikkaan missä olivat.

Karjalan karhukoira Siru oli monen mielestä tyhmä kuin saapas ja lempeä kuin lammas, paitsi silloin kun se näki saksanpaimenkoiran. Silloin Sirussa heräsi metsästäjänvaistot ja hetkessä sen luonto muuttui. Siru puhahti kerran, kävi päälle kuin yleinen syyttäjä ja hyökkäsi kimppuun hetkeäkään empimättä. Kerran mökillä se ajoi täysikokoisen saksanpaimenkoiran vauhdilla emäntänsä syliin turvaan.

Lehmistä Siru piti. Kokosi ne laumoihin jos vain pääsi laitumelle. Taisi olla entisessä elämässään paimenkoira.

Eevertin koira taitaa olla vielä aivan nimetön! Mikä mahtaisi olla hyvä nimi vanhan miehen ystävälle?

Käyttöön tulevan nimen ehdottajalle luvassa pikkuinen kesäyllätys kiitokseksi. Nimikisa jatkukoon toukokuun loppuun.

Hyvää Vappua!

Eevert on pistänyt pöydän koreaksi kevään juhlaa varten. Olkaapa hyvät ja nauttikaa makoisaa kakkua kera asianmukaisen juhlajuoman.


Vappukattaus
Vappukakkua ja juhlajuomaa

Alun perin Vapun päivää vietettiin abbedissa Walborgin pyhimykseksi julistamisen muistoksi. Valpurin yönä luultiin noitien ratsastavan luudilla ja pukeilla vanhoille uhripaikoille. Noitien säikyttämiseksi pidettiin melua mm. laukauksilla, torvilla ja sytytettiin tulia kukkuloille. Jaa, sieltä varmaan juontavat juurensa vappupillit ja torvet.

Nykyään Vapun päivää aattoineen vietetään työväen, ylioppilaiden ja kevään karnevaalijuhlana.

Vapunvieton perinteisiin kuuluvat vappumarssit ja -kulkueet, ylioppilaiden kuorolauluesitykset sekä patsaiden lakitukset. Vapputunnelmaa luovat puhallinorkesterimusiikki ja kaikenlainen vappurekvisiitta serpentiineistä ilmapalloihin. Joskus nuorempana Eevertkin suuntasi kaupungin keskustaan katselemaan vapun juhlijoita. Varsinainen juhlija hän ei ole koskaan itse kuitenkaan ollut.

Nuorena poikana Eervet muistaa Vapun juuri sellaisena aikana kun äiti paistoi kasapäin munkkeja. Niitä syntyi päivän aikana kokonainen vuorellinen keittiön pöydälle. Silloin niitä sai syödä niin paljon kuin vain jaksoi. Kylmä maito munkin kanssa oli ehkä parasta mitä Eevert tiesi. Ei tainnut muu ruoka vapunaikaan kiinnostaakaa. Vanhemmiten munkkien kanssa on tullut maltillisemmaksi, silti se yksi munkki edelleen kuuluu Eevertin rituaaleihin vapun aikaan. Tippaleipää sensijaan ei ole juurikaan tullut syödyksi. Liekö sitten ollut jonkin toisen kansanosan suosikkina ja siksi jäänyt vieraammaksi.

Kuva on isännän harjoittelun tulosta uudella kameralla.

Kakku löytyi ModelExposta

Englannin lakritsia

Taivaalla leijuneen tuhkapilven takia Eevertin suunniteltu Englanninmatka jäi syksymmälle. Hienoista pettymystään lohduttamaan hän osti lempimakeisiaan, lakritsia. Tällä kertaa ne olivat englanninlakuja. Eevertin lapsuuden muistoihin kuuluvat lakut. Vaarin yöpöydän laatikossa oli aina pussillinen hienoja englanninlakuja. Sieltä sitten lapset välillä saivat makejaisia kun vaari höveliksi heittäytyi. Vaarilla riitti pieniä ystäviä siihen aikaan. Makeisia ei juuri ollut tarjolla niinkuin nykyisin, joten voi arvata niiden viehättävyyden pienten poikien ja tyttöjen mielissä.

Englanninlakut
Englanninlakuja Eevertin pöydältä

Lakuja mutustellessaan Eevert luki kirjasta lakritsin ihmeellistä tietä historian läpi tämänpäivän makeispussiin.

Kautta aikojen lakritsia on käytetty niin lääkkeenä kuin kulinaarisessakin mielessä. Varhaisemmat viitteet lakritsin käytöstä löytyy ajalta n. 4000 eKr Assyyriasta eli kasoisvirtojenmaasta. Silloin lakritsinjuurta käytettiin lääkkeenä.

Vuonna 360 eKr Aleksanteri Suuri valloitti Persian ja Kreikan, silloin sotilaat käyttivät lakritsia marssikestävyyden lisäämiseksi. Myös Napoleon luotti lakritsiin lääkkeenä ja lepuutti hermojaan taisteluiden tiimellyksessä nauttimalla sitä. Vasta vuonna 1760 Englantilainen George Dunhill lisäsi vahingossa lakritsiuutteeseen jauhoja ja sokeria, näin syntyi nykyinen makeislakritsi.

Englanninlakritsi onkin sekoitus, jossa lakritsiin yhdistetään pastellivärein värjättyä kookoksenmakuista sokerimassaa ja anishyytelöä.

Lakuja mutustellessaan Eevert pohti miten lakuun saadaan reijät. Joissakin lakupaloissa ja -kiekoissa on useita pieniä reikiä. Lakritsimassa on kuitenkin juoksevaa ja paksua tahnaa. Aikansa tutkittuaan Eevert löytää siihenkin vastauksen.

Lakun reiät syntyvät lakritsin pursotusvaiheessa. Lakumassa on keiton jälkeen kuumaa n.80C ja juoksevaa, jolloin se pursotetaan kovassa paineessa pursottimen läpi. Pursottimen rakenne on reikä jonka sisällä on piikkejä, piikit jättävät reiät lakuun.

Eevertin pöydälle päässeet lakut löytyivät viikonlopun ModelExpo-näyttelystä.

Vanha valokuvakansio

Iltapäivän ratoksi Eevert ryhtyi selailemaan vanhoja valokuvia. Laatikollinen valokuva-albumeja viime vuosituhannelta löytyi varaston hyllyltä. Laatikossa oli Eevertin omia, mutta myös vanhempien kansioita. Vanhat kansiot ovat aina viehättäneet. Paksut pahviset kannet ja sisällä mustat, harmaat tai ruskeat lehdet. Moniin lehtiin on valmiiksi leikattu kolot valokuvia varten. Kulmat työnnettiin pienistä viiluista läpi. Joissakin näyttää olevan pikkuisia irto-kulmia eri kokoisia kuvia varten.

Vanhat valokuvatkin ovat viehättäviä. Paksulle pahville kiinnitetyt valokuvaamossa otetut kuvat varsinkin. Näiden kanssa Eevertin aika kuluu kuin siivillä. Oma historia herää mukavalla tavalla eloon.

Valokuva-albumi
Valokuva-albumi

.

Niin paljon muistoja ja vanhojen aikojen tarinoita kätkeytyy näihin sivuihin. Useimmat kuvatuista eivät taida elää enää, mutta tarinat kulkevat kuvien kautta jälkipolville. Pitäisi varmaan kirjoittaa ne talteen jonakin päivänä.

Eeräässä kuvassa on harvinaisia mustia joutsenia takaa tulevassa ilta-auringossa. Eevertin äiti taisi niitä kuvata Aulangolla aikoinaan. Äiti tapasi kertoa kuvasta salaisuuden. Sellaisen että pienenä poikana Eevert aina itki ja vapisi katsoessaan kuvaa. pelottavia olivat kaulojansa veteen kurkottavat mustat joutsenet.

Mustajoutsen
Mustajoutsen

Mustajoutsen on lähes kokonaan pikimusta, mutta siipisulat ovat valkoiset. Aboriginaalien uskomusten mukaan ne ovat ainoat jäänteet joutsenen alunperin kokovalkeasta värityksestä. Mustat höyhenensä mustajoutsen sai tarun mukaan variksilta jotka peittivät sen omiin höyheniinsä suippopystökotkan raadeltua joutsenen.

Mustajoutsen on kotoisin Australiasta. Aulangolle ne tuotiin varta vasten 1940-luvulla ihmisten ihailtaviksi. Joutsenet ovat kuuluneet alueen kulttuurihistoriaan reilun 100v.

Kuvan joutsen on kotoisin täältä ja muistuttaa kovasti pelottavia kuvia vanhassa albumissa.

Kurkataan nyt kuitenkin Eevertin kansioon sisälle…

.

Kurkistus sisälle
Kurkistus sisälle albumiin

.

Tutun näköinen mieshän siellä seisoo. Taitaa olla vahintäänkin lähisukulainen 😉

.

Eevert
Eevert Taavitsainen